Kuten ennakoimme, Iso-Britannia päätti kutsua Yhdysvaltain tuoreen presidentin Donald Trumpin valtiovierailulle. Uutinen ei ollut mikään yllätys, mutta keskustelua se on herättänyt yhtäkaikki runsaasti ja onpa kutsua myös vaadittu peruutettavaksi. Presidentin Trumpin politiikka on syypää suurinpaan osaan vastustuksesta, mutta myös kuningatar Elisabetia on haluttu suojella sivistymättömänä pidetyn presidentin tapaamiselta. Tämä huoli on kuitenkin turha, sillä jos joku tässä maailmassa on ammattilainen kyseenalaisten vieraiden kestitsemisessä, niin juuri kuningatar Elisabet. Buckinghamin palatsissa juhlaillallista ovat vuosien varrella nauttineet niin diktaattorit, ihmisoikeuksien rikkojat, kuin muutkin epätoivotut valtionpäämiehet.
Embed from Getty Images
Britannian pääministeri Theresa May sai viime viikolla kunnian olla ensimmäinen tärkeä ulkomainen vieras, jonka presidentti Trump otti vastaan valkoisessa talossa. Brexitin sotkettua välit muuhun Eurooppaan, vanha ystävä Yhdysvallat on noussut arvoon arvaamattomaan saarivaltakunnan silmissä ja suhteita on vaalittava keinolla millä hyvänsä. Saimme siis nähdä niin käsikädessä kävelyä, kuin yhteisten keskustelujen ylistystäkin ja kuin kirsikkana kakun päälle pääministeri May kertoi kutsuneensa presidentin valtiovierailulle vielä kuluvan vuoden aikana.
Valtioiden välisestä pitkästä yhteistyöstä huolimatta valtiovierailukutsu on hyvin poikkeuksellinen. Ylipäätään vain kaksi Yhdysvaltain presidenttiä, George W. Bush ja Barack Obama, ovat tehneet valtiovierailun Isoon-Britanniaan ja heidän lisäkseen virallisella vierailulla ovat käyneet presidentit Ronald Reagan ja Bill Clinton. Presidentit Bush ja Obama saivat kuitenkin odottaa kutsua pidempään ja molemmat saapuivat vierailulle vasta oltuaan virassa yli kaksi vuotta. Presidentti Trumpin valtiovieralun ajankohtaa ei ole vielä julkistettu, mutta huhujen mukaan vierailu saattaisi toteutua jo kesäkuussa. Tämäkin on poikkeuksellista, sillä normaalisti Britannia ottaa valtiovieraan vastaan kaksi kertaa vuodessa, kerran keväällä ja kerran syksyllä. Selvää siis on, että muun Euroopan katsoessa epäuskoisena vierestä, Britannia on valmis taipumaan melkoiselle mutkalle miellyttääkseen merentakaista suurvaltaa.
Embed from Getty ImagesEpäuskoisena tosin moni on seurannut tilannetta myös Britanniassa. Pääministeri May yritti viimeiseen asti olla tuomitsematta presidentti Trumpin julistamat matkustuskiellot useista muslimimaista, sekä pakolaisten vastaanottamisen väliaikaisen lopettamisen. Lopulta kommentti tuli, mutta puolivillaisuudessaan se ei vakuuttanut kansaa, joka oli jo alkanut kerätä nimiä vetoomukseen koko valtiovieralun perumiseksi. Tällä hetkellä vetoomuksessa on parisen miljoonaa nimeä ja parlamentti on ilmoittanut keskustelevansa aiheesta. Kutsun perumista tosin lienee silti turha odottaa, sillä se olisi hyvin noloa ja kuten todettua, Britannian etujen vastaista.
Mielenosoituksia sen sijaan on odotettavissa, vaikka suurinta raivoa herättäneet matkustuskiellot eivät enää vierailun aikaan olisikaan voimassa. Onkin väläytelty jopa mahdollisuutta, että poikkeukselliseen tapaan kuningatar emännöisi vierailua Balmoralin linnassa Skotlannissa, jossa laajamittaisia mielenosoituksia olisi vaikeampi järjestää. Eipä siellä tosin ole myöskään mitään vierailtavaa, joten eiköhän Lontoo ole kuitenkin potentiaalisempi vaihtoehto. Valtiovieraathan yöpyvät Buckinghamin palatsissa kuningattaren vieraana ja ajoittain heidät kutsumaan asumaan myös Windsorin linnaan.
Vaikka kutsun olosuhteet ja ajankohta ovatkin poikkeukselliset, mielenosoitukset ja kohu eivät. Kuningatar Elisabet on vastaanottanut valtakautensa aikana 109 valtiovieralua ja vaikka joukossa on pääosin ollut aivan asiallisia vieraita, kuten presidentit Kekkonen ja Ahtisaari, sekä Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa, Norjan kuningas Harald ja Tanskan kuningatar Margareeta, on useampi vieras herättänyt myös vastustusta.
Presidentti Obamalla oli erityisen lämpimät välin Britannian kuninkaallisen perheen kanssa ja hänen edustamansa arvot olivat paremmin linjassa länsi-eurooppalaisten kanssa, kuin ehkä perinteisesti republikaanipresidenttien. Niinpä Obama sai vierailla Britanniassa ilman kovin laajamittaisia protesteja, mutta vuonna 2003 presidentti Bush sai vastaanottaa kymmenien tuhansien ihmisten mielipiteen samana vuonna alkaneesta Irakin sodasta. Trafalgar Squarella jopa kaadettiin presidenttiä esittänyt leikkipatsas tiedotusvälineissä laajasti esitettyä Saddam Husseinin patsaan kaatamista imitoiden.
Embed from Getty ImagesValtiovierailut ovat aina erittäin poliittinen tapahtuma ja niillä on monenlaisia avoimia ja piilotetumpia merkityksiä. Presidentti Bushin vierailu osoitti liittolaisuutta ja samaa näytetään varmasti nyt, vaikka aivan käsikädessä valtiot eivät tällä hetkellä seisokaan. Toisaalta myös presidentti Trumpille on tärkeää saada positiivista julkisuutta ja jalansijaa Euroopassa. Tällaista positiivista kuvaa yritettiin antaa myös vuonna 1971, jolloin valtiovierailulle saapui Japanin keisari Hirohito. Britannia yritti saada maailmansodan jälkeen paitsioon jäänyttä maata jälleen hyviin kirjoihin, mutta veteraanien ja entisten sotavankien vastaanotto Japanin sodanaikaiselle johtajalle oli hyytävä. Vuonna 1998 keisarin poika, keisari Akihito sai lähes yhtä kylmän vastaanoton samoista syistä.
Embed from Getty ImagesVenäjän presidentti Putin puolestaan sai tuntea brittien mielipiteet Tšetšenian sodasta, vähemmistöjen kohtelusta, sekä Iranin ydinaseohjelman tukemisesta saapuessaan Lontooseen vuonna 2003. Edellisestä Venäjän valtionpäämiehen virallisesta vierailusta olikin kulunut aikaa, sillä edellisen oli suorittanut tsaari Nikolas I vuonna 1843.
Embed from Getty ImagesVenäjä lienee niitä valtioita, joiden päämies voi varautua kriittiseen vastaanottoon minne ikinä meneekin, eikä välttämättä käynnissä tarvitse edes olla minkäänlaista erillistä konfliktia. Toinen tällainen maa on Kiina, jonka presidentit ovat myöskin olleet Britanniassa usein epätoivottuja vieraita. Toki heidänkin kanssaan on ollut äärimmäisen tärkeitä kauppa- ja muita suhteita vaalittavina, mutta ulospäin he näyttäytyvät negatiivisessa valossa. Viimeksi valtiovierailun teki presidentti Xi Jingping lokakuussa 2015 ja laajoihin protesteihin liittyi omalla tavallaan myös Walesin prinssi Charles, joka ei osallistunut Cornwallin herttuatar Camillan kanssa lainkaan valtioillalliselle hyvin tunnettujen Tiibet-mielipiteidensä johdosta.
Britanniassa pääministeri puolisoineen ottaa vahvasti osaa valtiovierailuun, mutta myös kuninkaallisella perheellä on oma roolinsa. Prinssi Charlesin oltua poissa vahvuudesta Kiinan valtiovierailun aikana, tehtävä lankesi prinssi Williamille ja Cambridgen herttuatar Catherinelle. Presidentti Trumpin kanssa uhkaa käydä samalla tavalla, sillä presidentin väitetään kieltäytyneen tapaamasta vanhempaa prinssiä, jonka hän pelkää alkavan luennoida ilmastonmuutoksesta. Viihdealan ammattilaisena presidentti lienee myös iskenyt silmänsä merkittävästi kirkkaampana tähtenä kuninkaallisessa perheessä loistavaan herttuapariin, joiden kanssa pääsy otsikoihin on varmempaa. Veikkaan myös, että lähes sairaalloisesti suosiokysymyksiin takertuva presidentti ei halunne jäädä kakkoseksi presidentti Obamalle, joka tunnetusti pääsi tapaamaan jopa prinssi Georgea.
Embed from Getty Images Embed from Getty ImagesVuonna 2011 Syrian suurlähettilään Sami Khiyamin kutsu prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen häihin peruttiin julkisen painostuksen alla. Kirkon penkissä istui kuitenkin useita edustajia muista Lähi-idän vähemmän demokraattisista maista ja heitä näemme myös valtiovierailuilla Britanniassa. Kuninkaallisella perheellä näyttää olevan hyvät välit esimerkiksi Saudi-Arabian, Qatarin ja Bahrainin vallanpitäjiin ja koska Britannian etu sitä mitä ilmeisimmin vaatii, vierailee prinssi Charles alueella tasaisin väliajoin. Joka kerta vierailut herättävät kuitenkin runsaasti keskustelua, sillä useissa maissa erityisesti ihmisoikeusasiat eivät ole länsimaiden edellyttämällä tasolla. Saudi-Arabian edesmennyt kuningas Abdullah sai vuonna 2007 vastaansa erittäin laajoja mielenosoituksia, sekä protesteja jopa parlementtiedustajien taholta. Kiinan valtiovierailun tapaan myös Saudi-Arabian vierailua sävytti myös vieraaksi saapuneen maan käytös, eikä aina ollenkaan näytäkään olevan niin, että Britannian kutsu kaikessa juhlavuudessaankaan olisi mikään onnen täyttymys.
Embed from Getty Images Embed from Getty ImagesBritannian ulkoministeri Boris Johnson puolusti parlamentissa presidentti Trumpille esitettyä kutsua ja rinnasti samalla presidentin ehkä tahtomattaankin Zimbabwen presidenttiin Robert Mugabeen ja Romanian edesmenneeseen presidenttiin Nicolae Ceaușescuun, jotka ovat molemmat nauttineet kuningattaren vieraanvaraisuudesta. Mugabe on tosin sittemmin haukkunut Britanniaan aina sopivissa väleissä ja Ceaușesculta vietiin ritarinarvo kymmenisen vuotta myöhemmin, kun presidentti syrjäytettiin vallasta. Diktaattoreita kutsutaan maahan senkin takia, että ainakin salaa toivotaan heihin tarttuvan jotakin länsimaisista arvoista, mutta aina tämä ei onnistu. Ehkä myös presidentti Trumpin toivotaan ymmärtävän diplomatian tärkeys ja Euroopan arvo yhteistyökumppanina.
Embed from Getty Images Embed from Getty ImagesValtiovierailuista päättää Britanniassa ulkoministeriö ja pääministeri, joiden ohjeesta kuningatar Elisabet sitten esittää kutsun. Minkäänlaista suurempaa sananvaltaa hänellä ei aiheeseen ole, vaan kuten perustuslaillisessa monarkiassa on tapana, hallitsija toimii vain pinnalla. Poliittisen pelin välineeksi kuningatar toki silti joutuu, mutta tästä hänellä on vuosikymmenien kokemus. Esimerkiksi Ceaușescu oli kuningattarelle niin vastenmielinen vieras, että elämänkerturin mukaan kuningatar piiloutui pensaaseen nähtyään palatsin puutarhassa Ceaușescujen lähestyvän, mutta virallisissa yhteyksissä inho ei tietenkään millään tavalla näkynyt. Kuningatar Elisabet on rautainen ammattilainen, eikä häntä hetkauttane yksi oranssiin vivahtava suuruudenhullu kiinteistömoguli, vaikka tämä sitten heittäisikin käsivartensa kuningattaren hartialle. Loppujen lopuksi häpeä, jos sellaiselle syntyy tarvetta vierailun aikana, jää presidentti Trumpin kannettavaksi.
Hovikirjeenvaihtaja - Kuninkaalliset uutiset, ilmiöt ja henkilöt 
En ole unohtanut Sayn-Wittgenstein-Berleburgien testamenttia, kirjoitan siitä, kunhan kiire vähän hellittää!
TykkääLiked by 1 henkilö
Elisabet saa kyllä ottaa kaiken ammattitaitonsa käyttöön Trumpin tavatessaan! Olen usein miettinytkin, mitä hän ajattelee enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä valtionpäämiehiä tavatessaan. Sopivia keskustelunaiheita ei välttämättä tulvi ovista ja ikkunoista, jos toinen on valmis vangitsemaan ja mestaamaan toisia mistä tahansa syystä. Luinkin tässä muutama päivä sitten tuosta Ceauşescun valtiovierailusta ja haluaisin kuulla lisää kaikkia hauskoja tarinoita eri valtiovierailuilta! 😀
TykkääTykkää
Luulisin, että kuningatar keskustelee aika yleisellä tasolla, eikä mene hankaliin kysymyksiin ollenkaan. Ja itseasiassa kun aika monen maan päämies tulee paikalle tulkin kanssa, niin saattaa olla tuollaisessa vaunukyydissä ylipäätään aika hiljaista. Todella mielenkiintoista olisi kuulla, mitä kuningatar ajattelee ja melkein vielä mielenkiintoisempaa, mitä prinssi Philip! 😀
Tämän jutun olet varmaan kuullutkin, mutta naurattaa silti aina, joten kerron. 🙂 Tapahtui vuonna 1998 Balmoralissa.
Kuningattaren vieraaksi oli saapunut tässäkin postauksessa esiintyvä Saudi-Arabian kuningas Abdullah, silloinen kruununprinssi. Lounaan jälkeen kuningatar oli kysynyt, josko vieras haluaisi lähteä autoajelulle tarkastelemaan linnan maita, mihin kruununprinssi hiukan vastahakoisesti suostui. Ohjeiden mukaan prinssi nousi pihalle etummaiseen Land Roveriin ja hänen suureksi yllätyksekseen kuljettajan penkille hyppäsi itse kuningatar. Tutuilla teillä kuningatar vielä kaasutteli menemään aikamoista vauhtia ja jutteli kokoajan. Lopulta prinssi joutui pyytämään tulkin välityksellä kuningatarta hidastamaan ja keskittymään ajamiseen, kun häntä pelotti. Erityisen mainion jutusta tietysti tekee se, ettei Saudi-Arabiassa naisilla ole lupaa ajaa, joten prinssi ei varmaan ollut monenkaan naisen kyydissä koskaan istunut. Girl poweria kuningatar Elisabetin tapaan! 🙂
TykkääTykkää
Tuo oli kyllä tuttu tarina, mutta se on aina yhtä hauska! 😀
Jonkun pitäisi kyllä tehä kokoelma kaikista kuninkaallisista tarinoista. Ei niitä oikein osaa edes hakea millään, mutta kun sellaiseen törmää on hauskaa loppupäivän!
TykkääTykkää
Sellainen tarinakirja olisi aivan loistava! Phil Dampier on kirjoittanut kolme, joista kahteen on koottu prinssi Philipin möläytyksiä ja yhdessä pitäisi olla kuninkaallisia salaisuuksia, kuten se, mitä kuningattarella on käsilaukussa. Mulla on toinen noista Philip-kirjoista ja se on kyllä aika hauska, vaikkei nyt tällainen tarinakirja toki olekaan.
Löytyy näköjään esim. Adlibriksestä
TykkääTykkää
Elisabet on tosiaan niin rautainen ammattilainen ja ollut vuosikymmenten saatossa tekemisissä niin monenlaisten ihmisten kanssa, että kyllä hän Trumpinkin tapaamisen hoitaa asiallisesti. Eri asia on se, mitä hän henkilökohtaisesti ajattelee, mutta sitähän emme pääse kuulemaan… Ainakin Philipillä voisi olla varsin värikkäitä mielipiteitä kuten häneltä on monesti kuultu 😀 Mutta yhtä lämpimiä suhteita kuin Obamien kanssa on kyllä turha odottaa. Varsinkin Cambridgien uskon suhtautuvan Trumpiin varautuneesti, eikä ihme kun ajattelee mitä Trump on Katestakin twiitannut… Tuskin on henkilö, jolle haluaisivat lapsensa esitellä vrt. Obaman ja Georgen tapaaminen.
TykkääTykkää
Taatusti eivät tosiaan Kate ja William hingu saamaan Trumpia kotiinsa! Mutta se sitten tietysti jää nähtäväksi, mihin kaikkeen on pakko taipua. Luulen, että tämä ei ole niitä asioita, joista voi vain kieltäytyä. Eikä ainakaan sillä perusteella, ettei halua henkilöä lastensa lähelle, sillä se nähtäisiin varmasti loukkauksena. Britannia on jo tähän mennessä minusta nolouteen saakka liehitellyt Trumpia, joten hyvinkin voi olla, että valtiovierailun aikana näemme vielä tilanteita, joita seuraamme ihan suu auki. Toisaalta Trump on sen verran nopea liikkeissään, ettei sitä tiedä, millä tolalla maailma on, kun hän oikeasti Lontooseen saapuu. On kyllä todella mielenkiintoinen valtiovierailu tulossa!
TykkääTykkää