Yrjöt ja Kaarlet – Suomalaiseen suuhun sopivat hallitsijat

Kun Espanjan kruununperillisestä, Asturian ruhtinas Felipestä tuli kuningas kesäkuun puolivälissä, otti hän hallitsijana nimekseen Felipe VI. Järjestysnumero viittaa siis jo kuudenteen Felipe-nimiseen kuninkaaseen, mutta meillä Suomessa tunnetaan vain yksi, tämä viimeisin.

Edellinen Felipe-nimeä kantanut Espanjan kuningas oli vuonna 1746 kuollut Felipe V. Syntyjään kuningas oli ranskalainen prinssi ja oikealta nimeltään Philippe. Meillä Suomessa tämä Espanjan nykyisen hallitsijasuvun eli Bourbon-suvun ensimmäinen kuningas kuitenkin tunnetaan  nimellä Filip V.

Suomessa, kuten monissa muissakin maissa on pitkään ollut tapana kotoistaa, eli muuttaa paikalliseen suuhun sopivaksi historillisten ja merkkihenkilöiden nimiä ja tähän joukkoon kuuluvat myös ulkovaltojen hallitsijat. Osalle nimistä on valittu selvä suomalainen vastine, kuten esimerkiksi Georgelle Yrjö ja Charlesille Kaarle, mutta joillekin nimille kotoistettu vastine on etsitty ulkomaalaisperäisistä nimistä. Esimerkiksi Louisin suomalaistettu versio on alunperin saksalaisperäinen Ludvig. Joistakin nimistä on Suomessakin käytetty kansainvälistä muotoa. Tästä on esimerkkinä vuonna 1951 valtaan noussut Belgian kuningas Baudouin, jonka nimeä ei suomalaistettu vaan käytössä oli yleisesti Euroopassa käytetty ranskankielinen versio. Alunperin tämänkin kuninkaan nimi oli kuitenkin hollanniksi Boudewijn.

Kotimaisten kielten keskuksen erikoistutkija Sirkka Paikkala kuvaa Helsingin sanomissakin julkaistussa artikkelissaan tavan taustoja ja kertoo, että ajankohtaiseksi keskustelunaiheeksi nimien suomentaminen nousi 1800-luvulla. Halukkaat suomalaistajat puolustivat suomen kielen puhtautta ja katsoivat, että kansan oli vaikeaa oppia nimet, jotka lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Vastustajat taas kokivat, että nimen kirjoitusasun muuttaminen oli nimen vääristelyä ja muuttaisi koko henkilön toiseksi. Lisäksi he pelkäsivät, että suomalaistettu nimi olisi mahdotonta tunnistaa muunkielisissä yhteyksissä. Edes ns. suomalaisuusmiehet eivät päässeet asiasta yksimielisyyteen, kun esimerkiksi Yrjö Koskinen puolusti ja J.V.Snellman vastusti kotouttamista.

Loppujen lopuksi nimiä päädyttiin kuitenkin kotouttamaan. Ruotsin vallan ja autonomian aikana kansa ei liiemmin lukenut, vaan tieto kulki suusta suuhun. Samalla hallitsijankin nimi muokkautui korvakuulolta ihmisten suuhun sopivaksi. Ulkomaisten hallitsijoiden nimet tulivat suomen kieleen yleensä ruotsin tai saksan kielen kautta ja kotoutuivat siksi osin ei-suomenkielisinä niminä, kuten Ludvig tai Filip. Ruotsalaiset kuninkaat on Suomessa tunnettu pääasiassa suomalaisilla nimillä kuten Juhana (Johan), Kaarle (Carl), Eerik (Erik), Kustaa (Gustaf) ja Maunu (Magnus). Venäjän keisarit ja keisarinnat kotoutettiin niin ikään. Suurvallan valtaistuimella ovat siis istuneet esimerkiksi Paavali (Pavel), Katariina (Yekaterina), Iivana (Ivan), Pietari (Pyotr) ja Aleksanteri (Alexander). Isosta-Britanniasta tunnetaan useampikin kuningas Yrjö (George) ja Jaakko (James), Tanskasta Knuut (Knud) ja Alankomaista Vilhelm (Willem). Osa nimistä säilyi mahdollisesti helpon muotonsa takia sellaisinaan tai vain pienin muutoksin. Esimerkiksi tsaari Nikolai II tunnettiin samalla nimellä niin Suomessa kuin Venäjälläkin, samoin Belgian Albert-kuninkaat ja Espanjan Alfonsot. Britannian Edwardit on meillä kotoutettu lähes identtiseen Edvard-muotoon, Belgian Leopoldit menettivät vain aksentin e-kirjaimen päältä ja Tanskan Frederikit tunnettiin meillä Fredrik-kuninkaina. Osa kotoutetuista hallitsijanimistä palveli useampaa maata, joten esimerkiksi niin Charles, Carl, kuin Carloskin sai Suomessa nimekseen Kaarle.

Keskustelu ei luonnollisesti kuitenkaan loppunut vaikka yhteinen toimintatapa valittiin. 1970-luvun lopulla suomen kielen lautakunta otti asiaan kantaa ja linjasi, että jatkossa muiden kuin Pohjoismaiden hallitsijat saisivat Suomessakin tulla tunnetuksi omalla nimellään ja sen alkuperäisellä kirjoitusasulla. Vuonna 1991 lautakunta totesi samassa hengessä, että olisi hyvä edelleen suomalaistaa Ruotsin, Norjan ja Tanskan hallitsijoiden nimet, mutta etäisempien maiden hallitsijoiden nimet pidettäisiin lähtökielisinä, ellei hallitsijalla sitten ole historiassa kaimoja, joiden nimet on suomalaistettu. Lautakunta lisäsi perään vielä varauksen, jonka mukaan jokainen tapaus tulisi harkita erikseen. 1970-luvulla valtaan nousivat Espanjan kuningas Juan Carlos I, joka uuden linjauksen mukaan sai pitää Suomessakin oman nimensä, sekä Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa (Carl XVI Gustaf) ja Tanskan kuningatar Margareeta II (Margrethe II), joille sorvattiin suomalaiseen suuhun sopiva nimi.

Vuonna 2002 kielilautakunta otti jälleen kantaa nimiasiaan. Tämän viimeisimmän päätöksen mukaan ei ole tarpeellista asettaa enää pohjoismaisia hallitsijoita erillisasemaan, vaan jatkossa myös heidät tunnetaan alkuperäisillä nimillään. Ohjeistus koskee kuitenkin vain tulevia hallitsijoita, eikä puutu jo vallassaolevien kuninkaiden tai kuningatarten nimien kirjoitusasuun. Myöskään jo historian lehdille siirtyneiden hallitsijoiden nimiin ei lautakunnan mukaan tule puuttua.

Tällä hetkellä vallassa olevista hallitsijoista siis Ison-Britannian kuningatar Elisabet (Elizabeth) ja Tanskan, sekä ruotsin hallitsijat tunnetaan kotoutetuilla nimillä. Periaatteessa tähän ryhmään kuuluu myös Norjan kuningas Harald, mutta hänen nimeään ei aiemminkaan ole suomalaistettu ilmeisesti helpon ja tutun muodon vuoksi. Kreikan vallasta syösty kuningas Konstantin II nousi valtaan ennen uusia linjauksia vuonna 1964 ja kantaa siksi kotoutettua versiota Konstantínos-nimestään. Loput monarkit tunnetaan omilla nimillään. Reilun vuoden sisään valtaan ovat nousseet Alankomaiden kuningas Willem-Alexander, Belgian kuningas Philippe ja viimeisimpänä Espanjan kuningas Felipe. Monacoa hallitsee niin ikään ruhtinas Albert.

Prinssien ja prinsessojen nimiä ei ole ollut tapana muuttaa, vaan heidät on tunnettu ennen valtaannousua lähtökielisillä nimillään. Uusien ohjeistusten mukaan nämä nimet siis säilyvät jatkossakin ja tulevaisuudessa onkin odotettavissa mm. kuninkaat Charles III, William V ja George VII Isoon-Britanniaan, kuningas Haakon VIII Norjaan ja kuninkaat Frederik X ja Christian XI Tanskaan. Kuningattarina valtaistuimelle nousevat kuningatar Elisabeth Belgiaan, kuningatar Catharina-Amalia Alankomaihin, kuningatar Leonor Espanjaan ja isänsä jälkeen myös kuningatar Ingrid Alexandra Norjaan. Kuningattarista vallan kahvaan tarttunee ensimmäisenä Ruotsin kruununprinsessa Victoria, joka saa säilyttää nimessään c-kirjaimen, josta isänsä vielä joutui luopumaan.

Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja kuningas Kaarle Kustaa, virallinen muotokuva

(c) Brigitte Grenfeldt – kungahuset.se


Viitteet:

Sirkka Paikkala: Miksi nimiä Suomennetaan?, Kotimaisten kielten keskus

Sirkka Paikkala: Kaarle Kustaasta Victoriaan, Kotimaisten kielten keskus

Pirjo Mikkonen: Charles vai Kaarle?, Kielikello

Hallitsijaluetteloita Wikipediassa Suomeksi: Ruotsi, Norja, Tanska, Iso-Britannia, Belgia, Alankomaat, Espanja, Kreikka, Venäjä

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s