Norjan kuningasperheen tiarakokoelma, osa 2

Aloitimme Norjan kuningasperheen tiarakokoelmaan tutustumisen perheen prinsessojen käytössä olevista tiaroista, kun ihastelimme läpi kuningas Haraldin sisaren prinsessa Astridin persoonallisen kokoelman, sekä kruununprinsessa Mette-Maritin ja prinsessa Märtha Louisen osin omat ja osin jaetut tiarat. Postauksen toisessa osassa käymme läpi vielä kuningatar Sonjan tiarat, jotka kokonsa ja merkityksensä puolesta ovat itsestäänselvästi varatut kuningattaren käyttöön. Tosin mukana on yksi, jonka kuningatar jakaa nuorempien kruunupäiden kanssa, sekä yksi, jota emme ole kuningattarella nähneet, mutta joka on saatettu liittää kokoelmaan aivan viime vuosina.

Viimeksi päätimme postauksen timantti- ja helmikoristeiseen tiaraan, jota prinsessa Märtha Louise käytti häissään ja jonka olemme sittemmin nähneet myös hänen kälynsä kruununprinsessa Mette-Maritin hiuksilla. Kuningas Haraldin isoäidiltä, kuningatar Maudilta peräisin oleva tiara oli alunperin häälahja kuningattaren vanhemmilta, tulevalta Englannin kuningas Edward VII:ltä ja tämän puolisolta, tulevalta kuningatar Alexandralta. Alunperin tiara tosin matkusta Maudin mukana Tanskaan, sillä aviomies oli Tanskan prinssi Carl, mutta yhdeksän vuotta myöhemmin kuningatar ja tiara asettuivat uuteen kotimaahansa Norjaan, kun prinssistä tuli Norjan kuningas Haakon VII. Nykyisen kuningatar Sonjan käsiin tiara päätyi vuonna 1968, jolloin Sonja Haraldsen nai kruununprinssi Haraldin ja ryhtyi toimimaan maansa ensimmäisenä naisena leskeksi jääneen appiukkonsa kuningas Olavin rinnalla.

Tiarasta on olemassa kaksi versiota. Ensinnäkin prinsessoilla nähty matala, tasainen versio, jossa helmet muodostavat rivistön timanttisakaroiden päissä. Kuningatar Sonjan käyttämä versio taas on merkittävästi suurempi ja silloin tiaran keskiosaan kiinnitetään näyttävä köynnösmäinen osio. Kuvien perusteella kuningatar Maud käytti tiaraa tässä suuremmassa muodossa, mutta vaikka kuningatar Sonjan hiuksilla nykyään nähtävä tiara näyttää aivan yhtä upealta, se ei kuitenkaan ole sama tiara. Vaikka nykyistä tiaraa kutsutaankin yleisesti kuningatar Maudin tiaraksi, se ei koskaan ole hänen päätään koristanut vaan itseasiassa Garrardin jalokivisepät valmistivat sen vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen. Valitettavasti tiara ja sen mukana muutamia pienempiä koruja joutuivat nimittäin varastetuiksi ollessaan Garrardilla huollettavina vuonna 1995 ja perintökalleuksia ei koskaan saatu takaisin. Upea tiara ja ahkerassa käytössä, mutta valitettavasti tällä kertaa historiallinen arvo on käytännössä kadonnut. Tosin tilalle saatiin kyllä aika mielenkiintoinen tarina.

Toinen kuningatar Maudilta peräisin oleva merkittävä tiara Norjan kuningasperheen kokoelmassa on viimeksi kuningas Haraldin isosiskolle, prinsessa Ragnhildille kuulunut timanttitiara (kuvissa alla). Sisarukset jakoivat äitinsä kruununprinsessa Märthan tiarat silloisen kruununprinssi Haraldin avioiduttua ja vanhimpana tyttärenä prinsessa Ragnhildille päätyi tiaroista ehkä arvokkain. Prinsessa menehtyi vuonna 2012 ja sittemmin tiaraa ei ole julkisuudessa nähty. Yleinen käsitys kuitenkin on, että tämän tiaran, kuten myös prinsessa Astridin merkittävimpien tiaroiden on tarkoitus palata kuningashuoneen kokoelmaan prinsessojen kuoleman jälkeen. Kokonsa puolesta kolmesta timanttikerroksesta koostuva tiara sopisi mainiosti kuningatar Sonjan kokoelman jatkoksi, mutta koska yksi kookas timanttitiara siihen jo kuuluu, voi hyvin olla, että tämä tiara päätyy kruununprinsessa Mette-Maritin käsiin. Oli tuleva käyttäjä sitten kuka tahansa, toivottavasti näemme tiaran pian, sillä kuningatar Maudin tiarat tuntuvat olevan hieman katoava luonnonvara. Timanttitiara hautautui vuosiksi prinsessa Ragnhildin korulippaaseen, helmi- ja timanttitiara varastettiin ja kolmas, maltanristein koristeltu timanttitiara, on jäänyt kuningatar Sonjalta hyvin vähälle käytölle. Maltanristi-tiaran runko-osaa on nähty julkisuudessa jonkin verran, mutta itse risteillä koristeltuna hyvin harvoin, mikä toisaalta tiaraa katsoessa ei ole kovin suuri yllätys.

Kyseenalainen on myös listamme seuraavan tiaran ulkonäkö. Kuningas Harald on lisännyt vaimonsa jalokivikokoelmaan kaksi tiaraa, kaulakorusta tiaraksi muuntautuvan ametistitiaran, jonka nykyään näemme lähinnä kruununprinsessa Mette-Maritin käytössä, sekä hyvin modernia tyyliä edustavan keltakultaisen tiaran kuningatar Sonjan 60-vuotispäivän kunniaksi. Kuten prinsessa Astridin kultatiaran kohdalla mainitsin, keltakulta voi olla hyvin vaikea materiaali tiarassa ja sanottakoon tässä heti suoraan, että Hovikirjeenvaihtaja inhoaa tätä hirvitystä sydämensä pohjasta. Tiara on periaatteessa sopusuhtaisen kokoinen ja muotoinen, mutta onnistuu silti näyttämään lähinnä siltä, että se sopisi mukavasti lasten piirrettyihin supersankarin päähineeksi. Lukuunottamatta pieniä sinne tänne ripoteltuja timantteja pelkästä keltakullasta valmistetun tiaran keskiosa on vaihdettavissa ja siihen voidaan istuttaa punertavilla topaaseilla, vihreällä turmaaliinilla tai pienillä timanteilla koristeltu keskiö. Yksikään ei tosin ole toistaan parempi. Ametistikaulakorutiaran tapaan myös moderniin kultatiaraan kuuluu muitakin koruja, ainakin kolmet erilaiset korvakorut, sekä parikin kaulakorua.

Kuningatar Sonjan holvissa on jäljellä vielä kaksi tiaraa ja ne kyllä ansaitsevat kehuja. Kokoelman suurimmat tiarat eivät ole brittiläistä alkuperää, vaan niiden juuret ovat pohjoismaissa ja sitä ennen Ranskassa. Toiseksi suurin Norjan tiaroista on pelkästään timanteista koostuva tiara, jota kutsutaan yleisesti Kuningatar Josefinan timanttitiaraksi. Nimi juontaa juurensa Ruotsin ja Norjan kuningatar Josefinaan, joka oli kuningas Oskar I:n puoliso ja joka sai tiaran mahdollisesti häälahjaksi. Kuningatar Josefinalta tiara päätyi ensin Tanskan hoviin ja sieltä kuningas Haraldin äidille, kruununprinsessa Märthalle. Upea timanttitiara koostuu selkeästi erottuvasta pohjakerroksesta ja sen päälle kasatuista kukka- ja lehväaiheista. Kokoelman toiseksi suurimpana tiarana koru pääsee esiin monissa suuremmissa juhlatilaisuuksissa, kuten prinsessa Märtha Louisen häissä ja valtiovierailulla Suomessa, eikä kuningatar lainaa sitä koskaan muille.

Protokollan mukaan kaikkein korkeimpiin, kuten pohjoismaisten kruununperillisten häihin, kuningatar on valinnut kuitenkin kokoelmansa suurimman tiaran eli smaragditiaran, johon tutustuimme jo näitä isoimpia tiaroita kartoittaessamme. Norjan kokoelman ehdoton ykkönen on alunperin Ranskan keisari Napoleonin ensimmäiselle vaimolle keisarinna Joséphinelle tehty smaragditiara, joka koostuu kulta- ja hopearunkoon istutetuista timanteista ja suurikokoisista smaragdeista. Tiara kuuluu kaulakorun, korvakorujen ja kahden rintakorun kanssa samaan korusettiin ja kuningatar Sonja tuntuukin käyttävän niitä mielellään yhdessä. Ranskasta tiara kulkeutui Ruotsiin keisarinnan pojantyttären kuningatar Josefinan mukana ja myöhemmin Norjaan lahjana syntyjään ruotsalaiselle prinsessa Märthalle, josta tuli Norjan kruununprinsessa. Hänen lapsiaan ovat siis nykyinen kuningas, sekä tämän sisaret prinsessa Astrid ja edesmennyt prinsessa Ragnhild. Prinsessa Astrid käytti tiaraa toimiessaan maan ensimmäisenä naisena, mutta avioliiton myötä tämäkin tiara siirtyi silloisen kruununprinsessa Sonjan käyttöön, eikä hän ole sitä sittemmin lainannut eteenpäin. Näyttävä smaragditiara tuntuu olevan kuningattaren suosikki ja olemme saaneet ihailla sitä monissa juhlatilaisuuksissa, sekä useissa virallisissa muotokuvissa, mikä luonnollisesti onkin erittäin sopivaa, sillä tätä majesteetillisempaa tiaraa saa monista kokoelmista hakea.

Advertisements

2 kommenttia artikkelissa “Norjan kuningasperheen tiarakokoelma, osa 2

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s