Minä ja monarkia

On itsetutkistelun aika. Mikä alkoi yleisenä saamattomuutena, kääntyi pian lehtikirjoittelun ja sosiaalisen median aiheuttamaksi ahdistukseksi, ja kärjistyi viimein suoranaiseksi eksistentiaaliseksi kriisiksi kuninkaallisharrastajana. Olen etsinyt vastausta erityisesti blogin suhteen esiin tulleeseen vastahakoisuuteen oman elämän kiireistä ja haasteista, vääristä teemoista ja näkökulmista, mielipideilmastosta sekä median toiminnasta, mutta kun tarpeeksi kauan raaputtaa pintaa ja yrittää selvittää, mikä tässä kuninkaallisharrastuksessa oikein mättää, vastaukseksi on löytynyt yksi ainoa asia ja se on yksinkertaisesti monarkia. Joten puhutaanpa vähän siitä ja tulevaisuudesta.

Hovikirjeenvaihtaja-blogi on ollut pystyssä pian viisi vuotta ja sinä aikana olemme keskustelleet monenlaisista aiheista. Joskus silloin aivan aluksi määrittelin blogin esittelytekstiin, että aiheena tulee olemaan kuninkaallisten maailma – persoonat, traditiot, historia, etiketti, muoti, raha, politiikka, yleisö, valta ja vallattomuus, ja sanoisin, että melkeinpä kaikkia olemme tainneet toistuvastikin tarkastella. Se, mistä ei kuitenkaan ole hirveästi ollut suoraa puhetta on monarkia itse, vaikka toki aihe on puskenut pintaan usein keskusteluiden sivujuonteena. Jos olen itsellenikin aivan rehellinen, on todettava, että Hovikirjeenvaihtajan käsitystä monarkiasta ei ole selkeästi koskaan käsitelty, koska siinä on aina levännyt tämän blogin ongelma. Yllätyksenä se ei kai enää monellekaan tule, mutta todetaan nyt vielä aivan suoraan ääneen: En ole monarkisti, enkä edes rojalisti. Jos minulta kysyttäisiin, lakkaisivat kaikki monarkiat olemasta huomisaamusta alkaen.

Olen aina sanonut, että tämä blogi on mielipideblogi, ei mikään kuninkaallisten Yleisradio. Kaikessa, mitä kirjoitan, on mukana omat ajatukseni ja arvoni, enkä niitä edes yritä peittää. Ajoittain blogi on saanut toimia jopa hienoisen mielipidevaikuttamisen alustana, kun olemme keskustelleet vaikkapa naisen asemasta, sukupuolten tasa-arvosta, seksuaalivähemmistöistä tai ilmastosta. Yksi teema on kuitenkin jäänyt turhan vähälle ja minua suorastaan hävettää se tunnustaa, sillä omassa arvomaailmassani keskeisintä on se, mitä ehkä sosiaalinen tasa-arvo terminä kuvaa parhaiten. Kaikenkattava tasa-arvo eri sukupuolten, ikäryhmien, tuloryhmien, etnisten ryhmien – ylipäätään kaikkien yksilöiden kesken. Erityisesti omassa ajattelussani painottuvat tasa-arvoiset lähtökohdat ja ihmisten tukeminen tähdäten siihen, että aidosti kaikille olisi mahdollista pyrkiminen kohti henkilökohtaista onnellista elämäänsä ja että kaikki voisivat kokea olevansa arvokkaita. Vapaus olla sellainen kuin olet, nykypäivän Suomessa, Euroopassa ja maailmassa.

Näiden arvojen kanssa kuninkaalliset ovat minulle olleet aina hirvittävässä ristiriidassa.

Kuninkaalliset tekevät pääasiassa tärkeää työtä. Ensinnäkin tietysti valtionsa edustajina, mutta toisaalta myös erilaisten yhteiskunnallisten aiheiden parissa. Kun monarkian ”oikeutuksesta” keskustellaan, usein vastakkain on kaksi mielipidettä, joista toinen väittää, että kruunupäät tekevät suorastaan autuaiksi ja heidän työnsä on ihan tyystin korvaamatonta. Toinen taas helposti argumentoi, että he ovat täysin tarpeettomia, työllään ei ole mitään väliä, eikä koskaan kukaan kuninkaallinen ole saanut mitään hyödyllistä aikaan. Itse en edusta kumpaakaan. En yritä väittää, että kuninkaallisista ei olisi mitään hyötyä, sillä mielestäni hyödyt ovat melko kiistattomia. Siitä, onko se kuitenkaan riittävästi, minulla on kuitenkin vahvempi mielipide ja se on aina ollut ei.

Viihdytin itseäni tässä eräänä iltana käymällä mielessäni läpi kuninkaallisia ja pohtimalla, ketkä heistä ovat olleet omalla mittapuullani oikeasti todella hyödyksi. Sitä, kuinka paljon vaikkapa kunkin maan viennille on etua siitä, että delegaation keulakuvana esiintyvällä henkilöllä on titteli, lienee lähes mahdotonta ainakaan meidän maallikoiden arvioida. Turismituloja voidaan mitata, mutta kun vertailutiedot samoista maista ilman monarkiaa puuttuvat, niidenkin antama tieto on suhteellista. Toisaalta, vaikka saisimme viivan alle numeron, se ei vastaisi kysymykseeni, sillä sen viivan alla, jolla lasketaan koko järjestelmän plussat ja miinukset, monarkia epätasa-arvon huipentumana jää kuitenkin aina miinukselle.

Kohdistinkin huomioni yhteiseen hyvään. Siihen, mitä kuninkaalliset tekevät omassa maassaan tai kansainvälisesti tavallisen ihmisen eduksi. Paljon tuli mieleen hyvää ja tärkeää, mutta hyvin vähän sellaista, jonka oikeasti katsoin asiaksi, johon tarvitaan kuninkaallista. Sellaista, joka oikeuttaisi koko monarkiajärjestelmän olemassaolon. Kuningatar Silvian World Childhood tuli mieleeni ensimmäisenä, toisena prinssi Charlesin vuosikymmenien ilmasto- ja ympäristötyö. Siihen se sitten jäikin, eikä noillakaan minulta osteta oikeutusta systeemille, joka itsessään luo ja ylläpitää yhteiskunnallista epätasa-arvoa.

Kysymys omalla kohdallani onkin, riittääkö se hyvä, mitä kuninkaalliset tekevät ja vastaus on ei. Se ei tarkoita, että kiistäisin heidän työnsä merkityksen, edellämainittujen lisäksi tulee mieleen lukuisia esimerkkejä, jotka ansaitsevat hatun noston ja kiitoksen. Mutta ovatko ne riittävän isoja asioita, kun toisessa vaakakupissa painavat monarkian negatiiviset vaikutukset? Minulle eivät ja tämän asian kanssa olen paininut koko kuninkaallisharrastukseni ajan.

Joudun jatkuvasti sulkemaan silmäni ja aktiivisesti keskittymään vain osaan kuninkaallismaailmasta. Tai ottamaan sen huomioon jonain kummallisena kontekstina, jonka sisällä keskinkertainenkin kohoaa ylistettäväksi. Kuninkaallisten työmäärät ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta oikeasti todella kaukana siitä, mitä tavallinen ihminen työksi kutsuu. Työympäristö on toki poikkeuksellinen, mutta missä muussa ammatissa voit harjoitella vuosikausia ja totutella yksinkertaisiinkin työtehtäviin tai määritellä työmääräsi vapaasti oman elämäntilanteesi mukaan? Tai kuten ystäväni Twitterissä totesi, vain kuninkaalliset voivat järjestää itselleen juhlat ja kutsua sitä työksi. Lisäisin vielä, että yhteiskunnan rahalla. Me istumme täällä ylistämässä muutamaa vieraskielistä sanaa, paperista luettua puhetta, puolen tunnin vierailua, illallisia ja nauhojen leikkaamista, sekä puolustamassa, kun tätä kritisoidaan. Toki, kuten kaikki tiedämme, kuninkaallisten työ on muutakin, mutta onko se sittenkään työtä? Julistin tämän vuoden blogissa työn teemavuodeksi, mutta taisin samalla kylvää siemenet omaan ongelmaani – aihetta pohtiessa puutteet ovat tulleet harvinaisen selviksi.

Kaikki tämä on tietysti aina ollut tiedossa, eikä nyt yhtäkkiä paljastanut. Samoin kaikki tiedämme, kuinka rikkaista ihmisistä on kyse ja kuinka leveästä elämäntavasta puhutaan. Yksityiskoneiden, palatsien, kalliiden vaatteiden, lomamatkojen ja henkilökohtaisen hemmottelun tietävät kaikki, vaikka kuninkaalliset sen taitavasti usein piilossa pitävätkin. Viime aikoina silmien sulkeminen siltä on kuitenkin alkanut käydä minulle hyvin vaikeaksi ja mielenkiintoisesti olen todennut, että omalla tavallaan katalysaattori tilanteelle on ollut Sussexin herttuatar Meghan. Älköön kukaan nyt kuitenkaan asettako häntä syypääksi, sillä kyse on välinearvosta. Tuoreimman kruununpään kohdalla jokaikinen etuoikeus, outous, tekeminen ja tekemättä jättäminen on nostettu valokeilaan. Syyttely on ollut tyystin turhaa, sillä tämähän on normaalia, näin kaikki kuninkaalliset elävät. Me vain emme aina muista sitä. Mutta nyt muistamme, tai ainakin minä muistan. Päivästä toiseen näen yletöntä tuhlaamista ja etuoikeuksia ja kun niistä kritisoidaan, perusteluksi tarjotaan sitä kiistatonta faktaa, että aivan juuri näin kaikki muutkin kuninkaalliset elävät. Se on totta, siinä ei ole mitään kiistämistä ja törkeää on sälyttää se herttuatar Meghanin harteille. Mutta vaikka jokin olisi vakiintunut käytäntö, jokainen yksittäinen kuninkaallinen voi mennä myös itseensä, sillä vaikka kovasti velvollisuudesta puhutaan, tuntuu se monella olevan päälle ja pois käännettävä asia, vaikka hyödyistä nauttiminen jatkuukin 24/7. Kuninkaalliset eivät ole itse tietenkään rooliaan valinneet, mutta jos siihen ei löydy riittävää paloa, on myös yksilöiden tehtävä kantaa vastuuta.

Olen jo pidempään ajatellut, että he, jotka väittävät monarkian kaatuvan avioliittoihin kaikenmaailman personal trainereiden, tarjoilijoiden ja viihdetähtien kanssa ovat itseasiassa oikeassa. Nämä avioliitot arkipäiväistävät monarkian, altistavat sen 2000-luvulle ja tekevät siitä selvää. Ansaitusti. Monarkia ei ole yhteensopiva nykymaailman kanssa ja sen pelastusyritykset jollain naurettavalla mystiikan säilyttämisellä tai avioliitoilla pienen piirin kesken eivät ole kestävä tai edes moraalisesti oikeutettu ratkaisu. Samalla puhumme monarkian tuomisesta nykypäivään, vaikka ainakin itse olen siinäkin pettänyt itseäni, sillä en näe, miten se oikeasti tapahtuisi. Ainakaan yksikään eurooppalainen hovi ei ole vielä seulaani läpäissyt.

Ymmärrän luonnollisesti, että puhun vain omasta puolestani. Teistä moni saattaa olla kanssani samaa mieltä, mutta moni myös tyystin päinvastaista mieltä. Perimmältään tämä onkin arvo- ja mielipidekysymys. Minun on kuitenkin noudatettava omiani ja siksi blogi on joutunut tulilinjalle. Kuten olen todennut, olen aiemmin aktiivisesti yrittänyt jättää tämän kaiken huomiotta, uppoutua vain kuninkaallisten mielenkiintoiseen maailmaan ja viihdyttää itseäni ja teitä siinä samalla. Mutta nyt tuntuu, että olen vihdoin jäänyt kiinni, enkä pääse enää pakoon. Asia kuulostaa näin sanottuna aivan naurettavan dramaattiselta, mutta olen hiukan sellainen periaatteen ihminen ja koen, että blogin kautta tuen jotain sellaista, mitä en perimmältään hyväksy. Ja hiukan tuntuu kyllä rehellisesti sanoen myös hyödylliseltä idiootilta, joka puolustaa heitä, jotka puolustamista ehkä tässä maailmassa vähiten kaipaavat. Olen joskus miettinyt, miksi en missään puhu omilla kasvoillani ja nimelläni tästä harrastuksesta. Olen väittänyt sen johtuvan siitä, että meitä kuninkaallisharrastajia pidetään usein aivan naurettavina prinsessojen ihailijoina, jotka itsekin haluaisivat niiailla ja pokkuroida hovissa, ja oikea syy se osin onkin. Mutta kyllä taustalla vaikuttaa myös se, että ihan koko järjestelmän näennäinenkin kannattaminen nolottaa, vaikka kriittisesti sitä yleensä tarkastelenkin.

Tilanne on minulle hankala ja harmillinen. Kuninkaallisharrastus on pitkäaikainen ja rakaskin osa elämääni, enkä usko osaavani siitä kokonaan luopua koskaan. Toisaalta se on myös hirvittävä aika- ja energiasyöppö. Olen aina pitänyt tärkeänä, että Hovikirjeenvaihtajassa tietotaso on mahdollisimman korkea ja näkökulmat monipuolisia. Sen ylläpitäminen vaatii aikalailla työtä ja koen, että tällä hetkellä haluaisin vapauttaa aikaa muuhunkin. Aiheen hallitseminen edes jollakin tasolla laidasta laitaan edellyttää myös paljon sellaiseen perehtymistä, joka ei niin kiinnosta, tai jota ei haluaisi lainkaan oman henkisen hyvinvointinsa vuoksi lukea. Myös jatkuva ärtymys ja pettymykset liittyen tässä postauksessa kuvaamaani ristiriitaan omien ajatuksieni ja monarkioiden, sekä yksittäisten kuninkaallisten todellisuuden välillä rasittavat. Koen myös raskaaksi päivittäisen liikkumisen ja toimimisen ympäristössä, jossa ovat vahvoina monet konservatiiviset ja omalla mittapuullani vanhanaikaiset ja jopa haitalliset arvot niin harrastuksen kohteiden, harrastajien, kuin harrastuksen puitteidenkin piirissä.

Hyvin suurta surua aiheuttaa kuitenkin luopuminen yhteisöstä, jossa harrastusta on ollut mukava jatkaa. Aika näyttää, höltyvätkö periaatteeni tai löydänkö uusia tapoja ajatella (ja arvostaa) monarkiaa. Ehkä nielen nämä sanat piankin ja palaan häntä koipien välissä ja vanhaan tapaan laput silmillä estämässä epäkohtien tunkeutumista näkökenttään. Tällä erää aion kuitenkin sysätä kruunupäät elämästäni hieman sivummalle. Blogin osalta se tarkoittaa määrittelemättömän pitkää taukoa ja samalla hiljenee myös blogin Facebook-sivu. Jätän blogin normaalisti esiin ja kommenttejakaan en ainakaan alkuvaiheessa sulje. Twitterin olen ajatellut pitää, vaikka senkin luonne muuttunee, mutta sen näyttää aika. Luultavasti osallistun keskusteluun kuninkaallisista siellä jonkin verran, mutta alkuun kokeilen kyllä muutaman viikon katkaisuhoitoa, jonka olen itseasiassa jo aloittanut.

Tämä blogi ei ole saavuttanut suuria tai merkittäviä asioita laajemmassa mittakaavassa, mutta minulle se on ollut tärkeä. En voi kylliksi kiittää teitä kaikkia lukijoita, jotka olette olleet matkalla mukana. Kuulisin teistä mielelläni jatkossakin, joten olkaa ihmeessä yhteydessä, en katoa maan päältä, vaikka kaikkeen kuninkaallisiin liittyvään ei ehkä ole aina sitä tuoreinta näkemystä jatkossa saatavilla. Hyvästit nämä eivät toivottavasti ole, mutta en enää lupaa mitään, mitä en kykene pitämään. Ja  mahdollista on sekin, että tämä tie on tullut päähänsä. Näkemisiin.

66 kommenttia artikkelissa “Minä ja monarkia

  1. Onpa ikävä kuulla, että blogi hiljenee ehkä pysyvästi! Ymmärrän tuon ristiriidan erittäin hyvin, itse koen aivan samalla tavalla. Kuninkaalliset kiinnostavat, mutta en rationaalisesti pysty perustelemaan itselleni, mikä monarkioiden pitäisi vielä olla olemassa 2000-luvulla. Ehkä jossain määrin voin perustella sillä, että rikkaita vanhoja sukuja on aina ollut ja todennäköisesti tulee aina olemaan, mutta suurin osa näistä suvuista varmasti varjelee yksityisyyttään vahvasti. Kuninkaallisten kanssa ns. tavallinen kansa pääsee eden hieman kosketuksiin sen loiston (tiarat!!) ja perinteiden kanssa. Liekö tuo sitten tarpeeksi vahva peruste… Tuskin. 🙂

    Huolimatta ristiriitaisuuksista omankin pään sisällä, tätä blogia ja yhteisöä tulee ikävä! Postaukset ovat järjestään olleet erittäin mielenkiintoisia, aiheet ihanan vaihtelevia, tekstit napakasti ja huolellisesti kirjoitettuja! Tätä on ollut ilo lukea! Ja tietenkin kommenttiosion lentävät jutustelut ja livekommentoinnit ovat olleet aivan huippuja! Vaikka blogi jatkuisi jossain vaiheessa, sanon jo nyt että kiitos ja kumarrus, nämä vuoden ovat olleet antoisia. Hovikirjeenvaihtajaa tulee ikävä!

    Tykkää

    • Kiitos Fiia! Veikkaanpa, ettei olla ihan ainoat, jotka kokee tätä ristiriitaa. Taitaa etenkin Suomen kaltaisessa tasavallassa ja meidän arvopohjalla tämä harrastus olla aina hienoisessa ristiriidassa. Siinä sitten on toki eroa, kuinka suuri ongelma se kullekin on. Ja onhan siitä täällä kommenteissa ollut puhettakin, moni on kokenut tätä ”perustelemisen vaikeutta”.

      Olen tykännyt kirjoittaa blogia, sillä tietysti aiheet ovat itseä kiinnostaneet erityisesti ja koko ajan on oppinut lisää. Mutta kyllä suurin harmi mullekin on tämän yhteisön menettäminen! Mietin pääni puhki, miten voisin pitää sen koossa tai tarjota jotain alustaa keskustelulle, mutta ei sellaista oikein ole ilman, että mun täytyy sitä moderoida ja sitten ollaankin melkein samassa liemessä, kuin nyt.

      Tykkää

  2. Todella harmi että Hovikirjeenvaihtaja hiljenee! Mitään ei tietysti voi tai ainakaan kannata hampaat irvessä tehdä, joten päätöksesi on varmasti oikea. Jätät kyllä valtavan aukon suomalaiseen kuninkaallisharrastukseen, ei voi muuta kuin kiittää erinomaisesta blogista ja yhteisöstä. Somen aikakaudella Hovikirjeenvaihtajan kommenttipalstalla on aina ollut mukava tunnelma, se on todella harvinaista yhtään suurempien blogien kohdalla ainakin lifestyle-puolella. Joten kiitos myös kanssakommentoijille hyvistä keskusteluista!

    Mua on myös ahdistanut tämä twitterissä näkyvä muutos, että ennen mukava harrastus näyttää pysyvästi muuttuneen ihan mahdottomaksi somevihaksi, joka keskittyy vain muutamaan ihmiseen. Tietysti brittihovi on aina ollut eniten kansainvälistä mielenkiintoa herättävä, mutta en yksinkertaisesti vaan jaksa. Lisäksi alkuvuosi on ollut muuton takia oikeasti mulle tosi kiireistä aikaa, mutta oikeasti mua on painanut myös kisakunnon lopahtaminen. Vuosi 2018 oli kokonaisuudessaan kuninkaallisten ja blogin kannalta niin intensiivinen, että tuli jo vähän burn out, kun sai joulukalenterin jälkeen vielä vuosikoosteen puserrettua. Blogeilla on myös omat elinkaarensa, ja viisi vuottahan on jo tosi pitkä aika pitää tällaista sisällöllisesti laadukasta ja analysoivaa asiantuntijablogia. Oon hyväksynyt sen, ettei timanttisalonkikaan välttämättä ole montaa vuotta pystyssä, mutta ainakin nyt se vielä mahtuu mun elämäntilanteeseen.

    Kaikkea hyvää sinulle! ❤

    Tykkää

    • Olipas mielenkiintoinen pointti tuo blogin elinkaari, en ollut sinä noin ajatellut. Mutta se on todella aivan totta, viisi vuotta on ensinnäkin pitkä aika samaa hommaa, mutta myös samaa sisältöä. Ehkä tässäkin pitäisi uudistua. Kuin ravintolat, muuttaa koko teema, ruokalista ja sisustus! 😀 Tuota monarkiaongelmaa se ei minulta poistaisi, mutta ylipäätään viisi vuotta yhtä ja samaa on kyllä nykymaailmassa aika paljon. En oikein osaa sanoa, mitä ajattelisin, jos olisin vielä toisten viiden vuoden päästä kirjoittamassa tätä samaa. Parhaassa tapauksessa lukijat olisivat tyystin vaihtuneet, koska siellä puolella olisi tullut väsähtäminen myös.

      Sekin on kyllä totta, että viime vuosi oli kiireinen ja jotenkin nyt täytyy keksimällä keksiä sisältöä. Ja se on tainnut antaa liikaa aikaa miettiä! 😀 Ehkä myös kaikki se hurlumhei toi esiin ne epäkohdat, jotka itseä eniten häiritsevät. No, joka tapauksessa nyt näin ja sitten ehkä jossain vaiheessa jotain muuta, aika näyttää. 🙂

      Tsemppiä muuton ja blogin kanssa, kiitos kun olet ollut täälläkin aktiivisesti mukana!

      Tykkää

      • Loppujen lopuksi todella harva blogi taitaa kestää kymmentä vuotta, ja viisikin on paljon. Usein sykli on paljon lyhyempi, kun bloggaaja kasvaa ulos aiheestaan, kyllästyy tai resurssit eivät vaan esim. elämäntilanteen muutoksen takia riitä ylläpitoon. Monesti asioita googletellessa törmää blogeihin, jotka on olleet aktiivisia ehkä vuoden tai pari. Ei mikään ihme jos väsähtää viiden vuoden jälkeen. 😀 Viime vuonna on taottu kun rauta oli kuuma, mutta ei sellainen tahti taida kovin kestävä ratkaisu olla, kun kyseessä on kuitenkin ”vaan” harrastusblogi. Molemmilla meillä.

        Kuninkaalliset on siitä hassuja, että näennäisesti tapahtuu paljon uutta, mutta kuitenkin aika samaa koko ajan. Onneksi iso osa sun postauksista kestää hyvin aikaa, joten palvelee hyvin myös tulevia harrastajia, eikä kuitenkaan katoa mihinkään 🙂

        Tykkää

        • Mä olen viimevuosina seurannut tosi laiskasti suomalaisia blogeja, joten mulla taitaa olla vähän vääristynyt käsitys. 😀 Tosin sen olen huomannut ainakin parissa takavuosien suosikkiblogissa, johon olen viime aikoina vahingossa törmännyt, että kommenttimäärät ovat pudonneet aivan hirvittävästi. Ehkä nuo blogit ovat sitten ylittäneet aikansa?

          Aivan uskomattomalla loopilla tosiaan menee tämä touhu! Luulen, että blogi olisi kaatunut seuraavaan Ruotsin vauvaan joka tapauksessa – ei kukaan jaksa kirjoittaa enää sitä samaa. 😀

          Liked by 1 henkilö

          • Eniten pinnalla ovat tietysti ne ammattiblogit, jotka ovat menestyneet ja kestäneet aikaa, mutta harrastuksena pyöritettävässä blogissa, jossa ei ole kaupallisia intressejä (tai korkeintaan hyvin vähän) tuntuu olevan huomattavasti lyhyempi sykli. En ole asiantuntija, mutta seuraan jonkun verran myös lifestyle-puolta ja tosiaan todella usein googlaamalla ihan mitä tahansa törmää lyhytikäisiin blogeihin. Kommenttimäärien putoamisen oon myös huomannut, ja se on aika sääli. Ihan henkilökohtaisessakin facebookissakin kaikki tykkäilevät, mutta keskustelu on kadonnut. 😀 Siitä tykkäänkin twitterissä, että sieltä on helppo löytää mielenkiintoisia keskusteluja myös oman kuplan ulkopuolelta ja ihan mistä aiheesta tahansa!

            Tykkää

            • Twitterissä tosiaan kaikki tuntuvat osallistuvan. Toki se sitten myös johtaa ihan älyttömyyksiin, mutta tykkään kyllä, että kynnys on niin matala ja ihmiset kertovat myös olevansa samaa mieltä, eivätkä vain tykkää. Helposti syntyy aika monipuolisia keskusteluja.

              Täytyypä kiinnittää jatkossa huomiota tuohon blogien elinikään, alan varmaan vanheta, kun olen tästä näin pihalla. 😀

              Tykkää

  3. Minun mielestäni tällaisia harrastus-asioita ei pitäisi ottaa niin vakavasti, että mieli ”järkkyy”. 🙂
    Monarkoita taitaa olla monentyyppisiä kuin myös demokraattisia tasavaltoja, eikä niillä lopultakaan niin kovin suuria eroja ole… on kuninkaita, kuningattaria, presidenttejä, hallituksia, pääministereitä, rikkaita sukuja, neuvostoja… ja kaikissa vallankäyttäjä pitää valtaa oikeutenaan, eikä tavallisten kansalaisten mielipiteillä ole lopultakaan niin kovin suurta merkitystä missään valtiomuodossa. So what matters… tämän päivän kuninkaalliset ovat kuitenkin melko avoimesti mitä ovat, eli niitä kuninkaallisia, perinteineenkin… esimerkkinä vaikkapa prinssi Charles. Voisihan sitä tietysti lukea ja kirjoitella myös presidenttien, pääministerien, ym. linnoista ja kartanoista, ja heidän tekemisistään ja elämisistään, mutta kyllä kuninkaalliset ovat sittenkin mielenkiintoisempia.

    Mutta… Suuri kiitos Sinulle tästä blogista ja tämän päivän postauksesta, toivottavasti palaat vielä !
    terveisin CT.

    Tykkää

    • En nyt viitsi mielen järkkymisestä puhua, kun sellaista vakavaa asiaa ei kannata turhaan ilmoille heitellä liian heppoisesti. Mutta elämä tuppaa olemaan sellaista, että minun ainakin tulee otettua se vakavasti. Kaikki mitä luen, oli aihe sitten miten kevyt tahansa, vaikuttaa minuun ihmisenä. En irrota erilleen viihdettä sellaisesta, jota en hyväksyisi vakavampana asiana. Siihen perustuu tämä monarkiaongelmanikin.

      Kiitos CT, että olet ollut aktiivisesti mukana keskusteluissa!

      Tykkää

    • Olen lukenut tuon CT:n kommentin monta kertaa. Minusta se on loukkaava ja outo. Se, että blogin pitäjä pohdiskelee ajatuksiaan blogin jatkamisen suhteen on CT leimannut mielen järkkymiseksi. Kamalaa. Se, että blogin pitäjä käsittelee bloginsa mielekkyyttä, ohittaa CT ”so what” -olankohautuksella. Kurjaa.

      Saari sitten, että niputtaa kuninkaalliset, presidentit ja hallitukset samaan. Presidentin ja hallituksen valitsee äänestäjät. Lisäksi heidän kautensa kesto on määritelty laissa. Kuninkaalliset ovat saaneet tehtävänsä Jumalalta näin tiukasti tiivistäen. Lisäksi jälkimmäisten elon kustantavat kehdosta hautaan veronmaksajat.

      Juuri tuo Hovikirjeenvaihtajan vastaus osoittaa, mikä tässä blogissa on hyvää. Rauhallista, selkeää tekstiä. Yrittää ymmärtää, vaikka ei hyväksyisi. Ihailtavaa.

      Liked by 1 henkilö

      • En kyllä millään tavoin tarkoittanut kommenttiani loukkaavaksi, siksihän tuo järkkyminen on lainausmerkeissä. Lähinnä tarkoitin sillä sitä mitä Hovikirjeenvaihtaja itsekin nimittää itsetutkisteluna alkaneeksi mielensä ahdistukseksi Hovikirjeenvaihtaja sanoo myös, että ”meitä kuninkaallisharrastajia pidetään usein aivan naurettavina prinsessojen ihailijoina, jotka itsekin haluaisivat niiailla ja pokkuroida hovissa, ja oikea syy se osin onkin. Mutta kyllä taustalla vaikuttaa myös se, että ihan koko järjestelmän näennäinenkin kannattaminen nolottaa, vaikka kriittisesti sitä yleensä tarkastelenkin”. Siksi vertailin monarkioita ja tasavaltoja, että ”so what”, kumpi loppujenlopuksi parempi, koska kyllä tasavalloissakin pokkuroidaan paremmilleen. Olen pahoillani jos kommenttiani ei ymmärretty eikä ymmäretä, loukkaavaksi en sitä kuitenkaan missään nimessä tarkoittanut. Ennemminkin päinvastoin, koska se oli tarkoitettu kannustukseksi sille, että kuninkaallisten seuraamisessa ei ole mitään hävettävää.

        Anteeksi, jos ja kun valitsin sanani väärin !
        terveisin CT

        Tykkää

      • Kiitos Päivi. Kirjoitin tuossa alempana Hantalle, että ihmisen arvostaminen ja kunnioitus ovat minulle tärkeitä ohjenuoria blogissa kaikessa kirjoittamisessa (kuten toki elämässä yleensä), niin suhteessa kuninkaallisiin, kuin keskustelijoihin ja itseenikin. Siksi myös avoimesti puhun ajatuksistani tässä postauksessa. Kaikki kirjoittaminen tuppaa kuitenkin olemaan sellaista, että sitä voi vain toivoa, että se tavoittaa kuulijansa niin, kuin sen on tarkoittanut. Riski toki on aina olemassa, etenkin tällaisessa tekstissä, joka liikkuu vähän henkilökohtaisemmalla tasolla. Olen ollut onnekas siinäkin mielessä, että te lukijat olette olleet vankasti mukana luomassa positiivista ja turvallista keskusteluympäristöä, josta minäkin olen päässyt nauttimaan, vaikka roolini vähän erilainen onkin. Sen ylläpitäminen on äärimmäisen tärkeää ja eduksi kaikille, vaikka välillä hankalaa ja jopa epämiellyttävää.

        Liked by 1 henkilö

  4. Kiitos sinulle Hovikirjeenvaihtaja tekemästäsi työstä, joka on ilahduttanut blogisi lukijoita kaikki nämä vuodet! 💖👑
    Kaikella on aikansa. Ehkäpä kuitenkin… esim. jonkin suuremman tapahtuman merkeissä saamme lukea jälleen aiheesta postauksesi. Onnea ja iloa elämään!

    Tykkää

    • Olen melkoisen varma, että sormet tulevat syyhyämään jossakin vaiheessa kirjoittamaan! Täytyy sitten katsoa, mikä tilanne on. Perusongelmaa monarkian kanssa se ei poista, joten hiukan epäilen, että ainakaan tässä muodossa palaisin, mutta en kyllä sano ”ei koskaan”. Mulla menee yleensä metsään, kun alan sitoa itseäni johonkin. 😀

      Kiitos, että olet ollut mukana ja kaikkea hyvää jatkossa!

      (Alkaa kohta hitto vie itkettää tällaiset jäähyväiset)

      Tykkää

  5. Olen seurannut blogia lähes koko viiden vuoden ajan. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Olen saanut paljon tietoa ja blogikirjoitukset sekä keskustelut ovat olleet mielenkiintoisia ja monipuolisia. Erityisesti kantaa ottavat pohdinnat ovat olleet mieluisia, koska Hovikirjeenvaihtajalla on kyky katsoa ilmiöitä monelta eri kannalta.
    Ihmistä arvostava linja on säilynyt kaikki nämä vuodet eikä kukaan blogilaisista ole kirjoittanut sen vastaisesti.
    Tämän kaltaiset ”jäähyväiset” jättää lukijoitaan kunnioittava blogisti.
    Ovi saattoi jäädä hieman raolleen, kukaties vielä joskus saamme lukea mitä hoveihin kuuluu.
    Kiitos ja hyvää jatkoa. 🌻

    Tykkää

    • Olen usein sanonut, että palaute tuntuu parhaalta aina silloin, kun se tulee juuri sellaisesta asiasta, johon oikeasti pyrkii. On mukavaa huomata, että sen on saanut jotenkin välitettyä. Kommentistasi nousivat minulle esiin ”ihmistä arvostava linja” ja ”kunnioitus” – niihin olen pyrkinyt. Niin suhteessa kuninkaallisiin, kuin teihin lukijoihinkin ja koen vahvasti, että sitä olen saanut myös teiltä.

      Kiitos, että olet ollut mukana kaikki nämä vuodet!

      Tykkää

  6. Minäkin haluan kiittää hyvistä ja ennen kaikkea laadukkaista postauksista! Tavallaan tämä blogi on ollut aina sellainen pakopaikka arjesta, kun on ollut jotain uutta luettavaa. Uskallan puhua meidän kaikkien lukijoiden puolesta ja sanoa, että jos tänne palaat, niin me ollaan heti valmiina hyppäämään kyytiin!

    Tykkää

  7. Onpa ikävää, että blogin päivittäminen menee jäihin, mutta ymmärrän kyllä täysin päätöksesi ja kunnioitan sitä. Voin samaistua pohdintoihisi monarkiasta ja sen tarpeellisuudesta nykymaailmassa, aika vaikeahan sen olemassaoloa on perustella vaikka kuinka yrittää… Ainakin tälle blogille monarkia on antanut paljon aihetta hyville pohdinnoille ja antoisalle keskustelulle, kiitos siitä niin sinulle kuin kanssakommentoijille! Oikein hyvää jatkoa Hovikirjeenvaihtajalle ja vielä kerran kiitos erinomaisesta blogistasi 🙂

    Tykkää

    • Kiitos Roosa, että olet ollut mukana! Keskustelut ovat olleet antoisia ja kyllä täytyy tottakai todeta, että monarkian itsensä lisäksi ollaan kyllä keskusteltu lukemattomista mielenkiintoisista aiheista, joihin monarkia on toiminut vain pontimena. Ja onhan koko systeemi niin vieras meille suomalaisille, että väkisinkin se tuottaa erilaisia näkökulmia asioihin, eikä tietenkään aina ollenkaan negatiivisia.

      Pakko vielä sanoa, että loppuun asti näköjään täällä kommenttipuolella annatte aihetta uusiin näkökulmiin! Tätäkään en ollut juuri tältä kantilta ajatellut, mutta ajatuksia heräsi heti. Kiitos! 🙂

      Tykkää

  8. Tässä vaiheessa on kaiketi sopiva aika jättää ensimmäinen kommentti (parempi myöhään kuin ei milloinkaan), ja kiittää sinua upeasta blogista! Kommentoimaan en ole ikinä uskaltanut, mutta kaikki postaukset olen kolunnut viime kesänä läpi ja jäänyt sen jälkeen aktiiviseksi seurailijaksi. Samoilla linjoilla täälläkin, monarkiaa en missään nimessä kannata mutta kuninkaallisten seuraaminen ollut kuitenkin pitkäaikainen harrastus ja ymmärrän ahdistustasi monarkian sopimattomuudesta nykyaikaan. Toivottavasti vielä joskus jossain muodossa palaat, kirjoituksiasi ja niihin liittyvää keskustelua on ollut ilo lukea! 😊

    Tykkää

    • Voi ei, olisitpa vain uskaltautunut mukaan aiemmin, olisit ollut äärimmäisen tervetullut! Mutta toki parempi myöhään, kuin ei milloinkaan – on ilo kuulla, että olet ollut mukana lukemassa. 🙂 Kiitos kauniista palautteesta, se lämmittää mieltä ja pysyy mukana tulevaisuudessakin.

      Tykkää

  9. Ompa ikävä kuulla päätöksestäsi, vaikka ymmärrän ja kunnioitan sitä valtavasti. Kiitos Hovikirjeenvaihtajalle kaikesta, toivon todella, että löydät vielä keinon palata 🙂 ♡
    Tekstisi antoi valtavasti ajattelemisen aihetta ja hetkellisesti tuli jopa nolo tunne kun itsekin tähän kuninkaallisharrastaja porukkaan on jo vuosia kuulunut. Nolo siis siksi, että miten oikeassa olet siinä mitä kirjoitat ja kuinka koko monarkia sotii omaakin arvomaailmaani ja periaatteitani vastaan. Tietenkin omalla kohdalla tämä kaikki kuninkaallisiin liittyvä on ollut vain kevyt hömppäharrastus. Tai niin sen olen itselleni varmaa selittänyt ja ”oikeuttanut” 🙄

    Yhtä kaikki kaunis kiitos koko Hovikirjeenvaihtaja yhteisölle toivottavasti tämä palsta vielä jotenkin heräisi eloon uudelleen ♡ Ihanaa kevättä kaikille 😊

    Tykkää

    • Noloksi ei tarvitse itseään tuntea, ei tämä nyt niin vakavaa ole! 🙂 Tuon saman asian kanssa kyllä painin, että onko hömppä aina vain hömppää. Sen jokainen omalta kohdaltaan päättäköön, enkä kyllä ole tuomitsemassa niitä, jotka mielellään jatkossakin päiviään kuninkaallisilla keventävät. Omalle ololleen pitää olla rehellinen, se tälläisessä asiassa riittää. Ei tässä kuitenkaan sentään mitään diktaattoreita iloisesti seurailla.

      Kiitos, että olet ollut mukana ja oikein aurinkoista kevättä sinullekin!

      Tykkää

  10. Sanattomaksi veti. Mutta toisaalta itseäni vaivaa vähän sama väsähtäminen. Kuninkaalliset kiinnostaa, mutta jotenkin en osaa sanoa niistä oikein mitään nyt. Itse kyllä myönnän, että osasyy omalla kohdalla on juuri Brittimonarkia ja sen kumma tapa toimia tai sitten olla toimimatta.

    Mutta huomaan myös, että en ole aikoihin lukenut esimerkiksi Billed Bladetia.

    Tykkää

    • Timanttisalonki tuossa mainitsi sen, kuinka täynnä viime vuosi oli. Ehkä se väkisinkin tuottaa hiukan sellaisen olon, että ei oikein enää jaksaisi? Aika paljon ovat kuninkaalliset olleet nyt joka puolella esillä. Brittihovin toilailut kyllä allekirjoitan, paljon toivomisen varaa on jäänyt. Kirkkaimmin nämä mainitsemani epäkohdat ovatkin heidän kohdallaan jälleen tulleet esiin, vaikka mitenkään viattomia eivät muidenkaan maiden kuninkaalliset ole.

      Tykkää

      • Nautin kyllä, että riitti tapahtumia, varsinkin häitä. Ja Tiaroja. Ja nyt sitten uusi vauva, sekä uuden sukupolven aikuistuminen. Toisaalta alkuvuoden aikana on riittänyt Facebookissa epäviralliset sivut, josta on itse saanut riittävästi irti. Twitter on jäänyt todella vähälle, samoin kaikki muut blogit.

        Liked by 1 henkilö

  11. Tämä blogi on ollut asiantunteva, ajankohtainen ja yhteisöllinen. Vastaavia blogeja ei montaa ole. En kuitenkaan usko, että täällä monikaan, jos kukaan, haluaisi Suomeen monarkiaa. Enkä koe tukevani monarkiaa sillä, että seuraan kiinnostuneena mitä niiden maiden kuninkaallisille tapahtuu, joissa monarkia on voimissaan. Jos siis olen kiinnostunut jostain, tuen asiaa automaatisesti? Tai edistän jotain arvojeni vastaista? Minulle monarkia edustaa historiaa, elävää historiaa ja toisaalta mielenkiinnolla haluan nähdä miten tämä historia istuu nykypäivään. Ja käykö niin, että monarkiat jäävätkin historiaan jos ja kun joku maa näin päättää? Itse olen kokenut, että monissa maissa kuninkaalliset on koettu myös kansaa yhdistäväksi ja pysyväksi instituutioksi, poliittisesti valitut edustajat kun vaihtuvat määräajoin. Mutta ajat muuttuvat, enkä pidä ollenkaan epätodennäköisenä, että esim. britit alkavat keskustelemaan vakavasti tasavallan puolesta kun aika Elisabethista jättää.

    Mutta omasta puolestani myös suuret kiitokset hyvistä teksteistä, keskusteluista ja että blogi oli/on luotettaviin lähteisiin perustuva. Toivottavasti kuulemme sinusta vielä, vaikka toisen aiheen parissa, sillä tekstisi ovat olleet äärimmäisen hyvin kirjoitettuja ja nautinnollisia lukea.

    Tykkää

    • Kiitos palautteestasi, mukavaa, että blogi on antanut jotain. 🙂 Voi olla, että sormet syyhyävät vielä kirjoittamaan… Saa nähdä, onko aihe tämä vai jokin muu siinä vaiheessa.

      Kuten tuossa kirjoitinkin, jokainen kokee asian omalla tavallaan. Kirjoitukseni käsitteli omia ajatuksiani ja tuntojani. Sinänsä blogin pitäjänä ja sisällön aktiivisena tuottajana olen sikäli eri asemassa teidän lukijoiden kanssa, että minun on vaikea ajatella, että en omalla tavallaan tukisi systeemiä, josta kuitenkin paljon positiivista kirjoitan, väärinymmärryksiä oion ja uutta tietoa yritän tuoda. Vaikka mukana on kritiikkiäkin, edistän tässä vääjäämättä monarkian asiaa monelle lukijalle. Lukijana taas on hiukan toisessa asemassa ”vain” kuluttajana. Toki nykymaailmassa kaikki mitataan klikeillä ja tuotetulla mielenkiinnolla, ja sitä kautta myös jokainen muuten kuin omassa päässään hiljaisesti kuninkaallisista kiinnostunut ja heihin liittyvää materiaalia kuluttava omalta osaltaan tukee monarkiaa. Jokainen klikki blogiin tai mediaan luo todisteen mielenkiinnosta ja vain se mielenkiinto loppujen lopuksi pitää monarkiaa yllä. Suomalaisen harrastajan klikkailut toki ovat aivan mitätön pisara meressä, joten ei tästä tilille joudu edes tasavallassa. 😉

      Tykkää

  12. Kiitos paljon laadukkaasta blogista ja työstä mitä olet tehnyt. Olet todella ollut ahkera ja tarjonnut enemmän kuin voisi toivoa esimerkiksi taustoja ja historiaa. Tämä blogi on ollut kivaa ajanvietettä oman arkielämän keskellä. Ymmärrän tuskasi ja ihmettelen itsekin välillä tätä harrastusta. Joskus sitä tarvitsee vain jotain mikä on omasta elämästä mahdollisimman kaukana. Ei kosketuspintaa, ei siten liiaksi tunteita. Älä ole itsellesi ankara ja kyseenalaista moraaliasi tms. Olen minäkin sitä mieltä, että kuninkaalliset voisivat tehdä vielä enemmän työtä ja vaikuttaa vielä enemmän asiohin. Ja, että tasa-arvo on oikeasti parempi ja monarkia on instituutio mistä tulisi luopua. Ja näin varmasti ajan kanssa käy. Mutta jotenkin oman elämän haasteet ja jutut on helppo unohtaa, kun voi lukea aivan toisen maailman juttuja.

    Tykkää

    • Vastasinkin sinulle jo tuolla Twitterin puolella, mutta tuo on mielenkiintoinen ajatus, että joskus tarvitsee jotain, joka on todella kaukana omasta elämästä. Allekirjoitan täysin ja kuninkaalliset toimii siinä kyllä hyvin. Ehkä mun ”kriisi” onkin kärjistynyt juuri siksi, että kuninkaalliset ovat alkaneet lähestyä omaa elämää. Tiaroihin en ole päässyt käsiksi ( 😀 ), mutta yhteiskunnan haasteet ja epäoikeudenmukaisuudet ovat koko ajan enenevässä määrin fokuksessa ja sitten samoihin asioihin alkaa kiinnittää huomiota myös monarkian piirissä. Eikä lopputulos ole ollut mun näkökulmasta mairitteleva. Ongelma siis on, etten ole enää pystynyt pitämään kuninkaallisia riittävän kaukana. Kai sekin on osa tätä kehitystä, jossa 2000-luku ja monarkia törmäävät.

      Tykkää

  13. Harmi, että tämä kanava hiljenee. On ollut kiva kulkea matkaa yhdessä teidän kaikkien kanssa! Itselleni kuninkaalliset ovat pelkkä hömppä-harrastus, jota en ole ottanut liian raskaasti pohdittavaksi asiaksi – ehkä tämän vuoksi blogista jää päällimmäisenä muistona mieleen äänestykset sekä tietenkin useat ihanat häät.

    Kiitos Hovikirjeenvaihtajalle ja kaikkea hyvää jatkoon!

    Tykkää

  14. Kiitos sinulle asiantuntevasta ja vetävästi kirjoitetusta blogistasi! Toivottavasti palaat vielä joskus kirjoittamaan, vaikka jostain toisesta aiheesta, tekstejäsi on ollut todellinen ilo lukea. Aurinkoa kevääseen! 🙂

    Tykkää

  15. Voi mikä menetys suomalaiselle harrastajakentälle! Mutta ymmärrän täysin tilanteesi ja ajatuksesi. On upeaa, miten tämä blogi on palvellut viisi vuotta, se on pitkä aika! Kiitos jokaisesta postauksestasi, ne ovat olleet hienoa luettavaa. Kaikkea hyvää sinulle!

    Tykkää

    • Kiitos ja kaikkea hyvää sinullekin Päivi! Viisi vuotta on hirveän pitkä aika, kun sen oikein näin erikseen tuo esiin. Tuntuu, että homma loppuu aivan kesken, mutta toisaalta tuossa ylempänäkin mietin, että enpä osaa sanoa, kuinka monta vuotta sitten ajattelin jatkaa. Aika aikaa kutakin, kuten sanotaan ja kai sitä ihminen itsekin muuttuu.

      Tykkää

  16. Kiitos Hovikirjeenvaihtaja ja kiitos blogiyhteisön jäsenet ❤ Tämä on ollut ihanan asiallinen ja ystävällinen paikka internetissä, kiva on aina ollut lukea paitsi postaukset, myös keskustelu!

    Kiva, jos Twitter-tili jatkuu aktiivisena jossain määrin, vaikka viime aikoina on tuntunut että Twitter se vasta pahuuden pesäke onkin. Ja nyt kun on eduskuntavaalitkin kulman takana..

    Ihanaa kevättä Hovikirjeenvaihtajalle!

    Tykkää

    • Se on kyllä aivan totta, että Twitter on sieltä pahimmista päästä välillä. Toisaalta sieltä löytyy myös todella paljon hyvää keskustelua ja fiksuja ihmisiä monesta aiheesta, myös kuninkaallisista. Kevätsiivous tulee kyllä minulla sinnekin, runsaasti seurattavia voisi karsia ja jatkossa blokkaaminenkin kannattaisi varmaan tehdä aika matalalla kynnyksellä. En ole oikein muualta löytänyt helppoa ja nopeaa keinoa seurata asioita ja osallistua keskusteluun, Facebook ja forumit ovat jotenkin niin jäykkiä. Hirveästi harmittaa, että blogin myötä menetän päivittäisen yhteyden suomalaisiin harrastajiin Twitterissä viihtyviä lukuunottamatta.

      Oikein aurinkoista kevättä!

      Tykkää

  17. Suuri kiitos Hovikirjeenvaihtajalle aivan todella huolellisesti ja asiantuntevasti kirjoitetusta blogista, jota jään todella kaipaamaan. Näin hyvin ja faktoihin perustuen ei monissa blogeissa kirjoiteta yhtään mistään. Kaikki postaukset olen alusta lähtien lukenut, vaikka kommentointi onkin ollut vähäisempää.

    Olen itse tutustunut kuninkaallisiin jo pienenä isoäitini kautta. Hän oli suuri kuninkaallisten ihailija ja luki aktiivisesti esimerkiksi Damtidningiä. Isoäitini poistui keskuudestamme aivan äskettäin, joten tämä näyttää olevan omakin kuninkaallisharrastukseni käännekohta useammassakin mielessä.

    Itse en ole Hovikirjeenvaihtajan tavoin koskaan kannattanut monarkiaa, vaan suhtaudun kuninkaallisiin enemmänkin kiinnostavana ilmiönä ja jonkinlaisena reliikkinä. Hieman samalla tavalla olen ollut kiinnostunut erilaisista muistakin ilmiöistä moottoripyöräkerhoista lähtien. Toki täytyy myöntää, ettei asennettani ehkä ole aina lähipiirissä ymmärretty, vaan minut on leimattu faniksi, koska tiedän vaikkapa Carl Philipin lasten nimet. Siksi tämä blogi onkin ollut erityisen hieno paikka lukea samanhenkisten ajatuksia. En ole osannut ajatella, että asiasta keskusteleminen olisi samalla sen kannattamista, mutta toki niin näin klikkien aikakaudella tuppaa ainakin jossain määrin yleensä olemaan.

    Suuri kiitos Hovikirjeenvaihtajan lisäksi myös kaikille kommentoijille! Täällä on tuntunut aina siltä, ettei asiasta kiinnostumista ole leimattu pelkäksi tyhjäpäiseksi fanitukseksi.

    Tykkää

    • Kiitos, että olet ollut mukana ja jaksanut tarpoa koko blogin, ei ihan pieni saavutus, kun tämä mun kirjoitustyyli on tällaista, sanoisinko aika runsassanaista. 😀 Otan osaa isoäitisi kuoleman johdosta. Aika monet ovat kertoneet, että innostus kuninkaallisiin on lähtenyt juuri isovanhemmalta ja se on minusta jotenkin tosi kiva ajatus. Kertoo toki myös ajan kulusta, heillä ehkä oli hiukan erilainen näkökulma, kuin meillä nyt. Kiehtovia kuninkaalliset ovat silti yhtä kaikki.

      Tykkää

  18. Olen kovin kiitollinen, että olen saanut lukea erityisen perusteellisesti asioihin perehtynyttä ja asiallista tekstiä jo monta vuotta. Puet asiasi erittäin hyvin sanoiksi ja toisaalta olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi. Tavallaan kaikki se lumo ja säihke on kuin elokuvaa, jota olen katsellut mielelläni, tavallaan välillä ymmärtämättä, että se on ihan totta.

    Ruotsin kuninkaallisten häät jäivät erityisesti mieleeni ja uskoakseni palaan niitä tekstejä vielä lukemaan ja katselemaan videoitakin (nenäliinapaketin kanssa), jos sellainen on vaan vielä tulevaisuudessa mahdollista.

    Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti luovuutesi ja kirjoittamisen lahjakkuutesi pääsee jossain kukoistamaan!

    Tykkää

    • Ihmisen mieli on jännä, kun niin monia asioita pystyy jättämään huomiotta. Usein se on tietysti oikein hyväkin, sillä eihän kukaan kestäisi ilman. Eikä se muutenkaan ole aina pahaksi, ei kaadu maailma siihen, että kuninkaallisia joskus katselee hiukan filtterin läpi. Hankalaksi homma muuttuu siinä vaiheessa, kun filtteri menee rikki ja niin minulle on käynyt enenevässä määrin viime kuukausina ja ehkä jopa vuosina. Siitä syntyy kummallinen ristiriita, sillä oikeastaan toivisi, ettei niin olisi käynyt, mutta itselleen pitää toisaalta olla rehellinen. Saa nähdä, tasoittuuko tämä tilanne joskus, vai olenko kaltevalla pinnalla matkalla aina vain kauemmas.

      Tällä hetkellä olen ajatellut, että blogi pysyköön aivan rauhassa tässä. Eipä se tilaa vie ja joskus joku (minä itsekin) voi haluta palata postauksiin ja mukaviin hetkiin.

      Kiitos, että olet ollut mukana porukassa ja kaikkea hyvää sinullekin jatkossa!

      Tykkää

  19. Taitaa olla kommenteissa kaikki ne, mitä itse sanoisin, mainittu. En ole rojalisti enkä heiluttelisi lippuja jossain tapahtumassa kuninkaallisille eikä minua kiinnosta maksoiko Meghanin mekko 100 vai 1000 puntaa tai taalaa ja oliko Victorian laukku jo kerran nähty vai upouusi.
    En ole Twitterissä, en siis tiedä, mitä kaikkea kuraa siellä on heitelty.

    Koska nämä kuningashuoneet kuitenkin ovat olemassa eivätkä kuninkaalliset voi niiden olemassaoloa lopettaa, on heidän jatkettava tyyliään ja tekemisiään kuten heiltä odotetaan.

    Telkkarista tuli muinoin Kate ja Allie, sarja kertoi kahdesta ystävästä, jotka olosuhteiden pakosta asuivat samaa huushollia ja perustivat catering-firman. Aina muistan erään jakson, kun olivat jonkun järjettömän rikkaan luona keitraamassa ja Allie hermoili, että kun isännät ovat niin hienoja, että miten tarjoilut ym. menevät, niin Kate rauhoitteli sanoen, että kuule, vessassa hekin käyvät (they also go to the bathroom).

    Olen innolla seurannut blogiasi ja onneksi löysin myös Timanttisalongin. Te molemmat olette tehneet uskomattoman asiantuntevaa ja kriittistäkin työtä sortumatta mihinkään yli- tai alilyönteihin. On ollut usein minullekin se päivän irtiotto arjesta ja olen saanut tietoa, en luuloja, historiasta ja tavoista.
    Kiitos ja ”niiaus”! Hyvää kevättä ja lupaan käydä kurkkimassa, jos vaikka jotain uutta hoveista tarjolla olisi!

    Tykkää

    • Kiitos, että olet ollut mukana ja oikein aurinkoista kevättä sinullekin! Tuntuu hullulta sanoa tämä nyt, mutta jos et vielä seuraa blogia somekanavilla tai sähköpostitse, ehkä se nyt kannattaisi. Jos jotakin tänne joskus ilmestyy, saisi siitä tiedon ilman, että täytyy käydä kurkkimassa. 🙂

      Tykkää

  20. Kiitos valtavan paljon hyvästä ajanviihteestä, mielenkiintoisista asiateksteistä. Useampi vuosi on tullut seurattua sinun kirjoituksia ja juttuja, ja harmi tietenkin että lopetat, mutta ymmärrän kyllä päätöksesi.
    Ja tosiaan, ainahan sitä voi joskus vielä palata tai aloittaa uudestaan 🙂
    Mukavaa alkanutta kevättä sinulle

    Tykkää

  21. Kiitos minunkin puolestani Hovikirjeenvaihtaja!
    Komppaan muita: kirjoituksesi ovat olleet valtavan hienosti laadittuja, asiantuntemuksesi vakuuttavaa, olet jaksanut viihdyttää meitä esimerkiksi joulukalentereilla ja Ascot-äänestyksillä ja välillä olet todella yllättänyt uusilla näkökulmilla. Vaikka minulle mieluisinta kuninkaallishömppää ovatkin tiarapohdinnat, mieleeni on jäänyt erityisesti sinun joulukuun 6. postaus vuodelta 2017.
    Jos vastaavaan ajatusleikkiin sinut vielä voisin haastaa, niin kuvaapa, miten Ruotsi tai Iso-Britannia rauhanomaisesti muuttuisi tasavallaksi. Onnistuisiko kansalaisaloitteella tai vastaavalla, voisiko siitä vain äänestää parlamentissa / eduskunnassa. Mieleen tulee sana perustulaillinen monarkia. Miten perustuslakia muutettaisiinkaan Briteissä? Onko ylipäätään esimerkkiä siitä, että ilman vallankumousta tai sotaa kuningaskunta muuttuu tasavallaksi?
    Mutta ihan oikeasti, blogiasi ja keskustelua täällä tulee ikävä, vaikka ilman muuta ymmärrän, että kun harrastus ei ole enää kivaa, on aika miettiä muuta.

    Tykkää

    • Mielenkiintoinen kysymys, vaikkapa postauksen aiheeksi… 😉 Mutta nyt kun en sattuneesta syystä jaksa paneutua tiedonhakuun, vastaan mutulla. Ensinnäkin olet oikeassa, aika usein se on vallankumous, joka monarkian on kaatanut. Mutta esimerkiksi monien Kansainyhteisön maiden kohdalla on tapahtunut myös aivan rauhanomainen luopuminen kuningatar Elisabetista hallitsijana, ja sama kehityshän on käynnissä esimerkiksi Australiassa. Toki tilanne on vähän eri, kun kokonaista kuninkaallista perhettä ei silloin ”lakkauteta”. Esimerkeistäsi Britanniallahan ei periaatteessa ole perustuslakia, mutta en ole varma, millaisessa laissa valtiomuodosta siellä määrätään. Ruotsissa asia on perustuslaissa ja sen muuttaminen vaatii kahdet valtiopäivät, kuten Suomessakin. Käytännössä muutos vaatisi varmaan toistuvia mielipidemittauksia, joissa kansan enemmistö tukisi monarkian lakkauttamista ja sitten asiaa alettaisiin ajaa parlamentissa. Ongelmallista olisi erityisesti päättää kuninkaallisten käytössä olevan omaisuuden, esim. palatsien, omistussuhteista ja monesta muusta asiasta, mutta olen täysin vakuuttunut, että kunhan tahtoa olisi, toki tällainen asia saataisiin muutettua, ovathan lait muutettavissa ja monarkia perustuu vain lakiin. Eiköhän Suomestakin saisi monarkian, jos joku saisi kansan sen puolelle keploteltua. Se toki on sitten eriasia, olisiko se sellainen, kuin minä taannoin kuvittelin. 😀

      Kiva, että olet ollut mukana ja vielä haastoit ajatusleikkiinkin, aurinkoista kevättä!

      Tykkää

  22. Suuri kiitos minunkin puolesta Hovikirjeenvaihtajalle kaikista näistä vuosista ja mielenkiintoisista ja opettavaisista postauksista! Tämä on viime vuodet ollut enää ainut blogi, jota olen seurannut säännöllisesti, joten kiitos siis laadukkaista ja asiantuntevista kirjoituksista ja kiitos myös kaikille kommentoijille mielenkiintoisista keskusteluista kommenttibokseissa. Komppaan kaikkia edellisiä ja totean, että kyllä jää harmittamaan että blogi jää ainakin toistaiseksi jäihin mutta ymmärrän kyllä täysin viimeaikaisia tunteitasi. Olen kokenut samoja fiiliksiä ja vaikka edelleen Instassa seurailenkin useita kuninkaallisia tilejä niin joka kerta niitä selatessa tulee surullinen fiilis ihmisten kommenteista. Todella raadollinen maailma siellä ja ilmeisesti Twitterissä samaa. Olen seurannut Twitteriä lähinnä sinun linkkaamiesi juttujen kautta, mutta pitänee hankkia itsekin tili sieltä niin seuraaminen onnistuisi paremmin, jos tulet siellä jotakin mahdollisesti jotain jakamaan. Pieni toivonkipinä minulla vielä on, jos haluat tulla joskus vielä kirjoittamaan jostakin isommasta tapahtumasta 🙂 Aurinkoista kevättä toivottaen ja vielä kerran suuri kiitos Hovikirjeenvaihtajalle,
    Johanna

    Tykkää

    • Kiitos sinullekin Johanna, että olet ollut mukana yhteisössä – ollaan me aikamoinen joukko, kun näin hyvin ollaan yhdessä viihdytty, vaikka ventovieraita taitaa suurin osa alunperin olla toisilleen. 🙂 Aurinkoista kevättä ja kaikkea hyvää muutenkin!

      Kovin on tosiaan raadollista, kuten tietysti nykyään keskustelukulttuuri vähän kaikkialla. Harmillista on kuitenkin minusta sekin, että vastapainoksi haukkumiselle on sitten kehittynyt ihan hirveän sokea fanitus ja ylistys, mikä myöskään ei sovi omaan pirtaani. Välillä tuntuu, että ihan rationaalista ja rauhallista keskustelua on mahdotonta käydä, kun aivan joka asia polarisoituu. Siinä sotkussa luoviminen on taito, jonka opettelu ainakin minulla on vielä pahasti kesken.

      Tykkää

  23. Kiitos Sinulle näistä vuosista! Kirjoitat todella hyvin ja asiantuntevasti, kommenttiosiota on mukava lukea ja itsekin, ensimmäistä kertaa mihinkään, uskaltauduin kommentoimaan syksyllä 😊. Ketään muuta lähipiirissäni ei kuninkaalliset kiinnosta, joten on ollut mukava löytää seuraa täältä. Minulle kuninkaalliset ovat elävää historiaa, minua kiinnostaa vanhat suvut, perinteet, asema johon tahtomattaan joutuu. Mutta ymmärrän niin sinua! Meghanin julkinen kohtelu ja se miten siihen ei ole oikein mitenkään reagoitu, oli yksi asia, joka nosti pintaan jotain mikä häiritsee todella paljon ja on saanut kyllä omankin mielenkiinnon lopahtamaan. Mukavaa kevättä ja kiitos vielä näistä viihdyttävistä hetkistä. Kaikkea hyvää jatkoon!

    Tykkää

    • Kiitos Lumi ja hyvää jatkoa! Tulipahan kiva olo tuosta, että juuri Hovikirjeenvaihtaja sai kunnian olla se, jossa halusit keskusteluun osallistua. 🙂

      Meghanin kohtelu on monella tavalla kyllä nostanut epäkohdat esiin. Siitä jo tuossa kirjoitinkin, miten se tuo esiin monarkian (minun makuuni) mahdottomuudet, mutta toisaalta myös monet yhteiskunnan pohjavireet, joista taas ollaan juteltu aiemmissa postauksissa. Se, mistä olen ollut erityisen pettynyt on myös mainitsemasi brittihovin reagoimattomuus. Alkuun olin sitä mieltä, ettei välttämättä kannata lähteä kaikkea oikomaan, mutta onhan se raja nyt moneen kertaan ylitetty. Hovi (ja kuninkaallinen perhe!) on jättänyt Meghanin ihan oman onnensa nojaan. Kertooko se sitten siitä, ettei oikein osata ja olla ajassa mukana, ehkä. Toisaalta minulle hiukan hiipii mieleen taas se ylimielisyys, jolla varsinkin juuri brittihovi usein yleisöön suhtautuu. Vähän sellainen, että ei meitä mikään kosketa, eikä alennuta keskustelemaan, vaikka tämä on paitsi koskettanut hovia ja perhettä, satuttanut myös yhteiskuntaa. Yhteiskunnan ilmapiirin vuoksi vähintään olisi pitänyt reagoida, jos kerran esiinnytään arvo- ja mielipidejohtajina.

      Tykkää

  24. Kiitos vielä minunkin puolesta sekä Hovikirjeenvaihtajalle että muille lukijoille! Oma kuninkaallisharrastus lähti liikkeelle tiaroista ja puvuista kuten monella, mutta historiasta kiinnostuneelle on mielenkiintoista seurata miten monarkiat toimivat nykymaailmassa. Koko ajan huonommin, on minunkin vastaus.

    Ymmärrän Hovikirjeenvaihtajan väsymisen aiheeseen, samanlaista on huomattavissa täälläkin. Me too ja kaikki viime aikainen tasa-arvokeskustelu saa toivomaan, että maailmamme on joskus huomattavasti nykyistä tasa-arvoisempi eikä siellä ainakaan minusta olisi tilaa enää alamaisille ja hallitsijoille. On sääli että joistakin historiallisista asioista siinä sitten luopuu mutta se on väistämätöntä tasa-arvoisen maailman tiellä.

    Harvasta asiasta tulee mitään, jos se tuntuu pakkopullalta eikä harrastus saa tuntua ahdistavalta, joten mukavia hetkiä jonkun toisen harrastuksen parissa, Hovikirjeenvaihtaja!

    Tykkää

    • Olen täysin samaa mieltä. Monarkia ei mahdu enää nykypäivään, saati tulevaisuuteen ja toki se on sääli, koska todella merkittävä määrä perinnettä jää historiaan. Toisaalta kaiken ei tarvitse konkreettisesti elää ollakseen kuitenkin olemassa. Vaikkapa Ranskan hovi ja kuninkaalliset historioineen eivät ole unohtuneet mihinkään. Ja sellaistahan se aika muutenkin on, kaikki muuttuu. Jossain vaiheessa on vain aika astua näyttämöltä ja antaa tilaa jollekin muulle. Monarkia hidastaa tasa-arvokehitystä monessa mielessä, joten minusta sen aika alkaa olla viimeistään nyt.

      Kiitos, että olet ollut mukana yhtenä ehkä aktiivisimmista keskustelijoista jo pitkään. Tämä on ollut hauskaa! Aurinkoista kevättä!

      Tykkää

  25. Kiitos Hovikirjeenvaihtajalle mukavista lukuhetkistä ja lämpimän yhteisön ylläpitämisestä. Olet tarjonnut meille taidokkaasti kirjoitettuja postauksia ja minusta on ollut hienoa, että olet osallistunut keskusteluun aktiivisesti myös täällä kommenteissa. Olen ihaillut miten paljon olet paneutunut aiheisiin ja samalla myös ihmetellyt, miten aikasi ja innostukseni on riittänyt taidokkaan sisällön tuottamiseen.

    Olen ollut mukana seuraamassa blogia alusta alkaen välillä hieman aktiivisemmin ja välillä harvemmin. Nimimerkkikin taisi matkan varrella vaihtua. Muistan, että ennen sinun blogia oli olemassa myös toinen kuninkaallisia käsittelevä blogi, joka hävisi yllättäen ja olin iloinen, kun löysin sinun blogin tilalle. Kiitos, myös siitä, että tulit nyt ilmoittamaan mahdollisesta lopettamisesta.

    Erityisesti häät ja lukuisat vauvat ovat jääneet mieleeni. On ollut mukava arvailla yhdessä vauvojen nimiä tai mitkä tiarat prinsessat valitsevat kulloiseenkin tilaisuuteen. Itselleni iloiset tapahtumat ovat tarjonneet mukavan kevyttä viihdettä. Olen myös ehtinyt osallistua muutamiin liveseurontoihin, jotka ovat olleet yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

    Itsekin olen viime aikoina alkanut kyllästyä aiheeseen ja erityisesti brittikuninkaallisiin. Tunnistan myös häpeän harrastusta kohtaan. Oikeastaan vain mieheni tietää, kuinka paljon kuninkaallisista tiedän ja samaisen innostuksen voin jakaa vain mieheni mummon kanssa. Olen jättänyt hyville ystävilleni kertomatta, että olen kirjoitellut kuninkaallisille kortteja tai, että ylipäätään seuraan kuninkaallisia. En halua leimaantua faniksi tai epätasa-arvoisen instituution kannattajaksi. Tämän vuoksi tämä yhteisö on ollut minulle hyvin tärkeä, kun olen saanut täällä nimimerkin takana kertoa hyvin henkilökohtaisiakin mielipiteitä tai kokemuksia asiasta. Pohdin, että voisiko tämä yhteisö jatkaa keskustelua, jossakin Facebook-ryhmässä mutta silloin osallistujien anonymiteettiä ei voisi säilyttää. Mukavaa jatkoa ja toivottavasti jatkat kirjoittamista vaikka aihe vaihtuisikin.

    Tykkää

    • Vau, alusta alkaen mukana! Kiitos Safiiri! 🙂

      Tuo häpeä on inhottava asia. Kun ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole, vaikka itsekin tuossa kritiikkiä esitin. Mutta silti se vain on itseänikin vaivannut vuosikausia ja etenkin hassusti blogin kirjoittamisen myötä. Toisaalta olen ylpeä blogista ja toisaalta en haluaisi siitä kenenkään tietävän. Nurinkurista. Se, että muut pitävät hömppänä on kuitenkin heidän asiansa, eikä siitä pitäisi välittää. Toivonkin, että he, jotka pystyvät suhtautumaan viihteenä, tekisivät sen pystypäin. Ei tämä nyt Kardashianin klaania hupsumpaa ole! 😀 Me taas, jotka koemme kriisiä tuon tasa-arvon näkökulmasta, ollaankin vaikeammassa asemassa, enkä osaa siinä neuvoa, kun itsekin saman asian kanssa painin. Anonymiteetti on joka tapauksessa ollut kultaakin kalliimpaa blogissa, niin minun, kuin teidänkin kannalta. Olen iloinen ja kiitollinen, että se myös minulle aina kyseenalaistamatta sallittiin.

      Tykkää

  26. Ikävä tulee tätä hyvin ja tasokkaasti kirjoitettua blogiasi! Löysin tämän vasta muutama kuukausi sitten ja koukutuin heti. Ymmärrän todella hyvin ristiriitasi. Monarkiaa vastustava ajattelija voi tosiaan samaan aikaan olla ”kuninkaallishömppää” fanittava prinsessakakun syöjä. Sellainen olen itsekin, ja asia on helppo tunnustaa anonyyminä blogissa. Harva lähipiiristänikään kuitenkaan tietää, että seuraan kuninkaallisuutisia 🙂 Nyt ainakin yksi merkittävä mielipiteellinen tietolähde häviää takavasemmalle. Toivottavasti löydät uuden inspiraation vaikka muunlaiseen kirjoittamiseen tauon jälkeen. Kun osaa kirjoittaa, se lahja kannattaa käyttää hyödyksi. Kaikkea hyvää jatkoosi!
    -Esmeralda

    Tykkää

    • Onpa harmmillista, että melkein heti loppuu, kun vasta löysit mukaan. 😦 Aikalailla tuolla on toki vanhempiakin postauksia, joista ehkä löytyy jotain kiinnostaa vielä näin jälkikäteenkin, kun kaikki aiheet eivät ole ollenkaan olleet niin aikaan sidottuja. Kiitos, että olet ollut mukana ja kaikkea hyvää sinullekin!

      Tykkää

  27. Harmi, että olet aikeissa lopettaa blogisi. Olen tätä seuraillut jo jonkin aikaa ja tyylisi kirjoittaa ja käsitellä näitä asioita on ollut todella hyvä. Kuninkaalliset ovat olleet sopivan kaukana arkielämästä ja sopivan hupsua historian havinaa ja romantiikkaa. Blogisi on ollut piristävä ja huoleton tuulahdus näinä ankeina yt-neuvottelujen, vanhusten huonon hoidon ja aktiivimallien ikävänä aikana.
    Mietin, että tarvitseeko kaiken olla niin vakavaa ja tiedostavaa? Luemmehan, osa ainakin mielellämme myös kevyitä rakkausromaaneja. Pidän muuten esim. Kardashianien seuraamista ja heidän tarjoamaansa esimerkkiä hirveän paljon turmioillisempana jatkuvine kasvojen ja vartalon muokkauksineen.
    Kiitos, että olet jaksanut meitä lukijoita näin pitkään ilahduttaa. 🙂
    Hyvää kevään odotusta!

    Tykkää

    • Anteeksi, täällä olikin jäänyt yksi kommentti vielä vastaamatta. Kiitos sinullekin, että olet ollut mukana ja mukavaa kevättä!

      Itse en lähtisi kuitenkaan vertaamaan vaikkapa niitä rakkausromaaneja valtionpäämieheen. Monarkia on kuitenkin niin paljon enemmän, kuin se hömppäpuoli, josta eniten puhutaan. Ei presidentti-instituutiotakaan voi typistää Linnan juhliin tai Jenni Haukion vierailupuvustoihin. Mutta kuten todettua, tämähän on valinta, jonka jokainen onneksi voi henkilökohtaisesti tehdä. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.