Kirja-arvio: Monarkian muruset – Kaiken maailman kuninkaallisia

Ihana aurinkoinen kesä on ollut omiaan rästikirjojen listan purkamiselle, joten nyt on pitkästä aikaa vuorossa kirja-arvio. Itseoikeutetusti luettavaksi pääsi keväällä julkaistu Monarkian muruset, yksi ensimmäisistä suomenkielisistä ja suomalaisista yleisesityksistä kuninkaallisista, kuningashuoneista ja monarkioista. Teoksen kunnianhimoinen laajuus ja alkuasetelma, sekä luonnollisesti kotimaisuus ovat positiivisia seikkoja, mutta valitettavasti pari perustavaa laatua olevaa ongelmaa haittaa lukunautintoa pahasti.

Kaisa Haatanen ja Sanna-Mari Hovi: Monarkian muruset – Kaiken maailman kuninkaallisia
Johnny Kniga, 2018Monarkian muruset Kaiken maailman kuninkaallisia Kaisa Haatanen Sanna-Mari Hovi arvio, kirja-arvio, kuninkaalliset, Johnny Kniga, Hovikirjeenvaihtaja

-Kirja on saatu kustantajalta arviota varten-

Kirjan takakannen mukaan Monarkian murusten kirjoittajista Sanna-Mari Hovi on kustantamotyöläinen ja Kaisa Haatanen puolestaan kirjailija, jonka aiemmalla tuotannolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä kuninkaallisten kanssa. Molempien harrastuksesta on kuitenkin mitä ilmeisimmin kyse ja kirjan julkaisemisen jälkeen Hovi ja Haatanen ovat voineet lisätä meriittilistalleen myös kuninkaallisasiantuntijuuden. On sinänsä mukavaa, että kuninkaallisharrastuksemme on saanut kirjan ja kirjailijoiden kautta lisähuomiota ja kun muu media on kaivannut kommentointia, he ovat olleet valmiina astumaan esiin sen sijaan, että olisimme aina kuulleet aiempaan tapaan vain kuninkaallisia etäisesti tuntevia muiden alojen ammattilaisia. Erityisen ilahtuneena luin myös kirjan alkusanoja, joissa kirjoittajien asenne kuvataan mukavan rentona, eikä lukijalle luvata mitään kuninkaallisten ihannointia, jolle tiedätte minun olevan hiukan allerginen.

Toinen teoksen lähtökohta on kattavuus. Tuttujen ja turvallisten eurooppalaisten monarkioiden lisäksi mukana on Aasiaa, Afrikkaa ja Lähi-itää, ja tavoitteena ilmeisesti esitellä kaikki maailman monarkiat, kuten alaotsikossakin luvataan. Valitettavasti edes neljänsadan sivun kirjassa ei tila riitä kaikkien hovien kunnolliseen kuvaukseen, joten väkisinkin nämä tuntemattomammat kuningaskunnat kruunupäineen jäävät vähemmälle huomiolle ja vievätpä niille pyhitetyt osiot tilaa myös suurta yleisöä enemmän kiinnostavilta monarkioilta. Hyvin pintapuolisen raapaisun saamme siis kuulla esimerkiksi Lesothon tai Swazimaan kuningasperheistä, eikä tällä tietomäärällä kannata vielä lähteä kahvipöydässä brassailemaan.

Lähes aakkosjärjestyksessä etenevän kuningashuoneiden esittelyn lomaan on koottu erillisiä teemakappaleita esimerkiksi kuninkaallisista hääpuvuista, anopeista, valkokankaan tuotoksista ja hallitsijoiden arvonimien kääntämisestä. Kuningasperheiden esittelyssä taas keskitytään lähinnä elossa oleviin kruunupäihin, sekä muutamiin tärkeimpiin kunkin suvun jäsenistä. Valitettavan kapealle käsittelylle jäävät kuninkaallisten velvollisuudet ja työ, kun taas perhesuhteet, avioliitot ja lapset, tuntuvat olevan edelleen kuninkaallisten tärkeimpiä ominaisuuksia. Poikkeuksellisena yksityiskohtana kirjaan on ripoteltu ”käsinkirjoitettuja” sivuhuomautuksia Hovilta ja Haataselta, mutta henkilökohtaisesti koin ne päälleliimatuiksi ja usein hiukan typeriksi. Kirjan loppuun kirjattu lähdeluettelo on valitettavan suppea ja sisältää paikoin aika laajoja yleisteoksia. Runsaammin kirjallisuuteen on ilmeisesti tutustuttu lähinnä vain Ruotsin kuningashuoneen osalta. Lisäksi lähdeluettelossa mainitaan, että materiaalina on käytetty hovien virallisia nettisivuja, sekä kotimaisia ja ulkomaisia sanoma- ja aikakauslehtiä, mikä näkyy selvästi kirjassa aktiivisesti pyöriteltyjen turhien juorujen määrässä.Monarkian muruset Kaiken maailman kuninkaallisia Kaisa Haatanen Sanna-Mari Hovi arvio, kirja-arvio, kuninkaalliset, Johnny Kniga, Hovikirjeenvaihtaja

Esipuheessa Hovi ja Haatanen mainitsevat, etteivät he halua olla ilkeitä vaan tahtovat hyvää. Hiukan erikoiselle lauseelle löytyy perustelu melkoisen äkkiä kirjaa lukiessa ja valitettavasti siihen on hiukan vaikea uskoa. Kirjailijat ovat selvästi ottaneet tietoisesti humoristisen linjan ja selvästi edustavat koulukuntaa, jonka mielestä huumori saa olla pisteliästäkin. Itsekään en mielestäni tiukkapipo ole ja usein vitsailen kuninkaallisten kustannuksella tai saatan jopa hiukan näpäyttää huumorin keinoin. Valitettavasti Hovin ja Haatasen huumorityyli on omaan makuuni monin paikoin mauton, jopa julma ja erityisesti naiskirjailijoille valitettavan misogyyninen. En koe millään tavalla hauskana esimerkiksi Alankomaiden prinssi Frison, kahden pienen tyttären lumivyöryn seurauksena kuolleen isän, tituleeraamista ”lumiprinssiksi” tai vain kymmenvuotiaana 1800-luvun loppupuolella kuolleen Belgian prinssi Leopoldin kuoleman vetämistä ihan vitsiksi psykopaattiarveluineen ja pikkupojan lampeen heittäneen ponin mahdollisine maailman pelastamisineen. Kauas näkyy myös kirjoittajien hurmioituminen omasta näppäryydestään jonkin sopivan mielikuvan rakentamisessa. Tuloksena on esimerkiksi pätkä, jossa kuningatar Elisabetin kerrotaan edelleen aktiivisesti ratsastavan, kun taas prinssi Philip kirjoittajien mukaan ”istuu vällyjen alla hevosten vetämissä vaunuissa hänen perässään”. Valitettavasti lähes satavuotias prinssi kuitenkin harrastaa valjakkoajoa, joka on kaukana jostain vällyjen alla köröttelystä, mutta mitä ilmeisimmin hänestä ja kuningattaresta haluttuun kuvaan ei totuus sopinut. Erittäin erikoisena pidän myös vitsailua Tanskan prinssi Henrikin nyrjähtäneestä nilkasta, joka riidan jälkimainingeissa tapahtuneena on ilmeisesti kirjoittajien mielestä soveliasta sitoa vitsillä portaista putoamiseen ehkäpä jopa avustettuna, joka heidän mukaansa ”tuntuu kuninkaallisissa piireissä olevan kovin yleistä”.

Huumorintaju on hyvin henkilökohtainen asia ja vitsi, joka ei naurata yhtä, voi taivuttaa seuraavan hekottamaan kaksinkerroin. On hyvin mahdollista, että moniin lukijoihin Hovin ja Haatasen tyyli puree, mutta minulta se valitettavasti pilasi lukukokemuksen lähes tyystin. Ehdottomasti tyyliongelmista suurin oli täysin asiaton ja jatkuva kuninkaallisten ulkonäön kommentointi. Espanjan kuningas Felipeltä lähtee Kaisa Haatasen arviossa puoli pistettä (kyllä, kuninkaallisille annetaan kirjassa ulkonäköpisteistä kokonaisen kahden sivun verran…) ”vajaamittaisesta leuasta”, kun taas Tanskan kruununprinssi Frederik saa miinusta ”persjalkaisuudesta”. He ovat kuitenkin onnekkaita verrattuna Luxemburgin perintösuurherttua Guillaumeen tai Monacon ruhtinas Albertiin, joista Haatanen toteaa ensimmäisen olevan ”köyhän naisen prinssi”, jolla on ”jyrsijän hampaat” ja jälkimmäistä molemmat kirjoitattajat kuvaavat yksinkertaisesti ”olmiksi”.

Miehet saavat kirjassa siis ”huumorista” osansa, mutta kaikkein asiattomin kommentointi on säästetty naisille ja etenkin teini-ikäisille prinsessoille ja jopa lapsille. Samaan aiheettomaan kirjoittamiseen ovat puuttuneet monet teosta arvioineet, kuten esimerkiksi Kruunun vartija -blogin Marika, enkä voi mitenkään liikaa korostaa sitä, kuinka äärettömän mauttomana ja asiattomana pidän nuorten tyttöjen ulkonäön arvostelua ylipäätään, saati kirjan sivuilla. Erityisen mielellään kirjoittajat pohtivat sitä, kumpaan vanhempaan kukin prinsessoista on tullut ja sitten säälitään oikein sivukommenttien kera, kuinka Oranian prinsessa Catharina-Amalialla ja esimerkiksi Ruotsin prinsessa Leonorella on onneksi vielä aikaa kasvaa enemmän äitiensä näköisiksi. Jos en olisi halunnut lukea kirjaa kannesta kanteen arviota varten, olisin laskenut sen kädestäni jo ennen puoltaväliä.Monarkian muruset Kaiken maailman kuninkaallisia Kaisa Haatanen Sanna-Mari Hovi arvio, kirja-arvio, kuninkaalliset, Johnny Kniga, Hovikirjeenvaihtaja

Monarkian muruset on selvästi tarkoitettu kevyeksi ja viihdyttäväksi tietokirjaksi, mutta valitettavasti viihdyttävyyden lisäksi myös tietopuoli jää heppoiseksi. Mainitsin jo aikaisemmin, että monien kuningashuoneiden osalta kerronta on hyvin pintapuolista, mutta se nyt toki on sidoksissa myös suuren yleisön kiinnostuksen määrään ja siten kysyntään. Ongelma sen sijaan on, että kirjassa suorastaan vilisee kaikenlaisia pikkuvirheitä. Milloin vuosiluvut ovat luokkaa Ruotsin kuningatar Silvian äiti kuoli viime keväänä vuoden 1997 sijaan tai Tanskan kruununprinssipari on ollut naimisissa vasta nelisen vuotta, mitkä selvästi kielivät huonosta oikoluvusta ja faktan tarkistuksesta, milloin väitteet ovat vain yksinkertaisesti vääriä ja oikean tiedon olisi löytänyt jopa parjatusta Wikipediasta. Toisaalta mukana on niin ikään jo mainitsemaani laveaa kirjoittamista, jossa voidaan vaikkapa kertoa kaikkien brittiprinssien opiskelleen Sandhurstin sotilasakatemiassa sen sopiessa narratiiviin, kun se todellisuudessa on ollut heistä vain kourallisen opinahjo. Kruununperillisten arvonimet ovat tietenkin kirjassa monin paikoin aivan päin seiniä, sillä lähes kaikkiin viitataan vain yleensä Pohjoismaissa käytössä olevalla kruununprinssi tai -prinsessa -arvonimellä.

Tiedostan, etteivät kaikki lukijat välttämättä koe häiritseväksi pieniä virheitä ja tokihan tämä kuninkaallisharrastuksemme ei muutenkaan ole niitä maailman vakavimpia. En kuitenkaan itse kykene suhtautumaan tietoon siitä näkökulmasta, että sen pitäisi olla jotenkin riittävän oikein tai sinnepäin, että kun ei tämä nyt ole niin vakavaa, niin riittäähän tuo. Tiedon on oltava faktaa (tai selvästi spekulaatioksi ilmaistua) tai se ei ole tietoa. Jatkuvat pienet virheet myös aiheuttavat sellaisen perustavaa laatua olevan ongelman, ettei niitä huomattuaan voi enää luottaa mihinkään muuhunkaan. Lukiessani huomasin, että joka ikinen vastaani tullut seikka, jota en ennestään tiennyt, sai minut hamuamaan käteeni puhelinta ja tarkistamaan netistä, miten asian laita oikein on. Valitettavasti useampikin tarkistus osoittautui tarpeelliseksi ja ”tieto” uuden sijaan vääräksi. Kirjailijoiden esiintyminen mediassa ei myöskään ole viime kuukausien aikana aina antanut uskoa tietopohjan kovin huomionarvoiseen laajuuteen.

Monarkian muruset on siis sinänsä hyvin tervetullut lisä suomenkieliseen kuninkaalliskirjallisuuteen suomalaisena tuotoksena. Olen iloinen, että Johnny Kniga -kustantamo on uskaltautunut tarttumaan aiheeseen ja toivon, että viime aikoina nähtyjen käännösten ja jopa tosiaan suomalaisen kuninkaalliskirjallisuuden määrä kasvaa tulevina vuosina entisestään. Valitettavasti Monarkian muruset kaatuu kuitenkin omaan näppäryyteensä, eikä mauttomalla huumorilla höystettynä ole kovin viihdyttävä, saati virheineen kovin kummoinen tietokirjakaan. Pää on nyt kuitenkin avattu ja toivottavasti seuraavan suomalaisen kuninkaalliskirjan kohdalla uskalletaan aiheeseen ja ihmisiin paneutua hiukan suuremmalla vakavuudella.

-Kirja on saatu kustantajalta arviota varten-Monarkian muruset Kaiken maailman kuninkaallisia Kaisa Haatanen Sanna-Mari Hovi arvio, kirja-arvio, kuninkaalliset, Johnny Kniga, Hovikirjeenvaihtaja

Mainokset

55 kommenttia artikkelissa “Kirja-arvio: Monarkian muruset – Kaiken maailman kuninkaallisia

  1. Mä hoin tän kirjoituksen aikana varmaan kymmenen kertaa ”nimenomaan, nimenomaan”.
    Minulla oli korkeat odotukset kirjan suhteen ja kun nyt viimein kesälomalla ehdin aloittaa kirjan, olin kyllä pettynyt. Olen jo tottunut siihen, että lehdissä kuninkaallisten kohdalla viljellään virheitä ja vuosiluvut ei täsmää, mutta kirjan kohdalla olisin toivonut tarkkuutta.
    Lisäksi minua häiritsi nuorten prinsessojen ulkonäön arvostelu. Se oli mautonta. Kyllähän mekin täällä vaatteita ja muita arvostellaan, mutta ei me blogin lukijat olla koskaan kommentoitu ilkeästi prinssien ja prinsessojen ulkonäköä. Ja aivan eri hengessä kommentoidaan vaatteita, kuin nämä kirjan kirjoittajat.
    Jotenkin jos olisi halunnut kirjaan tuoda näitä juoruja ja spekulaatioita eri asioista niin olisi sille pitänyt varata eri osio. Kommentit sivuissa olivat huonoja, en tiedä oliko tarkoitus hakea ns.kisakatsomoiden tunnelmaa mutta siinä mentiin metsään.
    Huoh!

    Tykkää

    • Aivan samaa mieltä. Siihen on jo tottunut, että lehdissä lukee mitä sattuu (vaikka on sekin surkeaa), mutta ettei kirjaan viitsitä katsoa asioita oikein. Kertoo minusta vain siitä, että kuninkaallisiin kohdistuvaa kiinnostusta pidetään turhana ja pinnallisena, enkä oikein voi välttyä ajatukselta, että ehkä ajatellaan, että naisille nyt voi myydä mitä vain hömppää.

      Minustakin arvostelua on monenlaista. Ehdottomasti itsekin arvostelen asuja ja vaikka kampauksia, mutta minusta jonkun lapsen tai yhtä lailla aikuisenkin kasvonpiirteisiin tai olemukseen puuttuminen on noloa. Eikä kaikkea tarvitse sanoa ääneen, saati kirjoittaa blogiin, saati KIRJAAN. Voi miettiä tykönänsä, että eipä ole tuo lapsi maailman kaunein, jos sellainen tunne syntyy, mutta pitää tiedon itsellään. Kuten sanoit, tällaista ei onneksi Hovikirjeenvaihtajassa nähdä, eikä muuten johdu tiukasta moderoinnista, vaan oikeasti kukaan ei tällaista typeryyttä koskaan kommentteihin laitakaan.

      Tykkää

  2. Kiitos arviosta! Kerran jo hipelöin tätä museokaupassa mutta jätin vielä ostamatta ja selkeästi hyvä niin. Odotin tuon olevan tietokirja joten yllättävää että sorrutaan ulkonäön arvosteluun ja faktat on tarkistamatta. Olisin mielelläni lukenut tuntemattomista kuningashuoneista mutta pitää sopivalla hetkellä uppoutua Wikipediaan.

    Tykkää

    • Tietokirjana tähän ei kyllä tosiaan kannata suhtautua, ellei ole sitten harrastuksen aivan alkumetreillä ja etsii jonkinlaista yleiskuvaa eri perheistä. Ja silloinkin kannattaa koko ajan pitää mielessä, ettei kaikki ole ollenkaan faktaa, mitä kirjassa lukee. Jo tuo heppoinen lähdeluettelo kertoo, ettei asioihin ole paneuduttu. Monista hoveista ei ole minkäänlaista omaa teosta, vaan ilmeisesti tiedot on nettisivuilta ja lehdistä, sekä joistain karkeista yleisesityksistä tms. Puolet luettelosta tuntui käsittelevän Ruotsia (josta kirjassa olikin eniten tekstiä), mutta muut olivat sitten britit mukaanlukien ihan lapsipuolen asemassa.

      Tykkää

  3. Minäkin ostin tämän kirjan jonkin aikaa sitten, kun kiinnostuin takakansitekstin perusteella. Kotimaisia kuninkaalliskirja on aina tervetullut ja olisin kovasti halunnut tykätä kirjasta, mutta nyt meni rahat hukkaan. Kirjailijoiden sivuhuomautukset häiritsivät, samoin kuin ajoittaiset asiavirheet. Eniten nyppi kuitenkin tuo huumoriksi naamioitu kuninkaallisten avioliittojen, ulkonäköjen yms. kommentointi. Varsinkin lasten, esimerkiksi Catharina-Amalian, ulkonäön kritisoiminen oli järkyttävää!

    Tykkää

    • Tuntui, että tuota kommentointia oli läpi kirjan ja ihan kaikesta. Parisuhteet, prinsessojen taustat, vanhemmuus, lapset, perhesuhteet ym. ovat kaikki vapaata riistaa ulkonäön lisäksi. Ihmeellinen tyyli ja monessa kohdassa ajattelin, että kirjoittajilta on unohtunut sellainen pieni seikka, kuin aiheensa ja kohteidensa kunnioitus. Vaikka kuninkaalliset välillä outoja ovatkin, voisi heitä sentään ihmisinä kohdella.

      Tykkää

    • Minua kanssa jäi eniten vaivaamaan Catharina-Amalian ulkonäön arvostelu sekä prinsessa Carolinen nuorimman tuttären arvostelu. Kommentit näiden kohdalla olivat erittäin ilkeitä ja itsestä tuntuu pahalta näiden nuorten puolesta, vaikka he eivät koskaan edes lue tätä kirjaa saati näitä ala-arvoisia kommentteja ulkonäöstään.

      Tykkää

      • Joo ja Madeleinen lapsien ulkonäköä taidettiin kanssa arvostella 😦 Todella ala-arvoista toimintaa aikuisilta naisilta ja ihmettelen miten kustantaja on hyväksynyt tällaiset kommentit kirjaan?

        Tykkää

      • Tuo juuri, että kirjoittelu on silti asiatonta, vaikkeivät kyseiset tytöt siitä koskaan tule kuulemaankaan. Ja onhan se ihan yleisesti haitallista, että tällaista puhetta julkaistaan. Muokkaa aina ihmisten ajatusmaailmaa ja venyttää sivistyneen keskustelun rajoja. En haluaisi lukea tällaista ylipäätään.

        Tykkää

  4. Itse selailin tätä kirjaa kaupassa ja mietin ostamista. Jäi kuitenkin hyllyyn, kun pikaisella selailulla arvelin, ettei kirjoitustyyli ihan kolahda. Kirja-arviosi vain vahvisti tätä, joten eipä tarvi enää harkita sen ostamista. Ehkä kirjastosta voisi joskus lainata.

    Oletko muuten huomannut, että Tammi julkaisee syksyllä niin ikään suomalaisen lasten tietokirjan kuninkaallisiin liittyen. Kirjan nimi taisi olla Todellisten prinsessojen kirja. Itse odottelen tätä mielenkiinnolla, sillä meillä tykättiin kovasti Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjasta ja toivon kovasti, että tässä olisi samaa henkeä. Olisi kiva päästä kunnolla jakamaan harrastustaan lasten kanssa 😊

    Tykkää

  5. Ihan samat fiilikset. Kunnioittavaa että näin laajaan teokseen on ryhdytty, mutta laatu ei korvaa määrää. Kirjailijoiden kommentit ärsytti lukiessa ja itse odotan oikealta tietokirjalta että edes alkeellisimmat asiat kuten nimet ja vuodet olisi oikein.

    Ylipäänsä kirja oli harmillisen paljon rakennettu juorujen varaan. Välillä tuntui, että luki tiivistelmää iltapäivälehtien jutuista viimeisen 20 vuoden ajalta. Lisäksi akateemisena yliopistolaisena järkytyin lähdeluettelon vajavaisuudesta. Vähän samaa mitä suomen iltikset tekee, eli kerrotaan juoruja ja vaikka mitä tyhjänpäiväistä muttei välttämättä mainita, että tämä ei sitten ole fakta…

    Tykkää

    • Eipä tämä tosiaan paljoa suomalaisten iltapäivälehtien tuotannosta poikennut. Samaa juoruilua, pinnallisuutta ja asiavirheitä – ainut ero taisi olla, että tällä kertaa puhuttiin muistakin, kuin Britannian, Ruotsin ja Tanskan kuninkaallisista. Olen harmissani seurannut myös etenkin Haatasen esiintymistä mediassa muutenkin, sillä tietomäärä ei tosiaan ole vakuuttanut ja valitettavasti sama negatiivinen tyyli jatkuu mm. Iltasanomien videopätkissä, joita ei oikein jaksaisi edes katsoa sen takia.

      Tykkää

  6. Ohhoh. Ehkä on parempi, että jäi tämä kirja hankkimatta, tuo ei kuulosta enää asialliselta kirjoitustyyliltä. Ekan kuvan perusteella Caprarican kirja Elisabetista on ollut lukulistallasi myös, tuleeko siitä arvostelu blogiin? Toivottavasti on hyvä elämäkerta, sen nimittäin sorruin ostamaan omaksi 🙂

    Tykkää

    • Yritin mahduttaa mukaan normaalia enemmän pieniä pätkiä tekstistä, jotta saatte itse todeta, miltä se teistä tuntuu, ettekä ole vain mun tulkinnan varassa. Harmitti todella, että arvio on näin negatiivinen, mutta minkäs teet, kun ei kehuttavaa oikein ollut. Jos kirja olisi ollut vain vaikkapa tylsä, olisin jättänyt ehkä arvion kirjoittamatta kokonaan, mutta jotenkin tuntui, että näin asiattomaan tekstiin piti oikeasti ääneen puuttua.

      Elisabet-kirja on vielä kesken. 🙂 The Crownin jo lukaisin (erittäin mielenkiintoinen!) ja hyvältä vaikuttaa myös tuo Margaret-kirja. Koitan ottaa jommankumman seuraavaksi oikein työn alle ja jos on huomionarvoista, kirjoitan kyllä arvostelua.

      Tykkää

      • Hei mä olen ihan vastikään lukenut tuon Elisabeth-kirjan ja tykkäsin kyllä! Vähän oli joissakin kohissa sellaista turhaa juoruihin uskomista ja niiden esittämistä totena, mutta muuten ihan kiva. Taisi olla ihan eka kuninkaallis kirja jonka luin. Oon harkinnut ton The Crown kirjan lukemista mutta onko liian samanlainen kuin tuo Elisabeth-kirja?

        Tykkää

        • Nyt en osaa vielä varmaksi vastata, kun on tuo Elisabet-kirja lukematta kokonaan, mutta mutulla sanoisin, että eivät ole kovin samanlaisia. Crown keskittyy kuitenkin vain tuohon ekaan kauteen eli noin kymmenen vuoden ajanjaksoon ja käsittelee jaksojen teemoja, eli myös muuta, kuin suoraan Elisabetia ja muita kuninkaallisia.

          Tykkää

  7. Ja se pitää vielä kommentoida, että kirja on nyt noin puolivälissä. Ärsyttää lukea eteenpäin mutta en osaa päättää ärsyttäisikö vähemmän jättää kesken. En nimittäin ikinä ole jättänyt mitään kirjaa kesken.
    Ja edelleen mietin, kun tästä kirjasta olisi voinut oikeasti saada hyvän niin miksi sitä ei ole tehty hyvin?

    Tykkää

    • Tätä on vähän kurjaa sanoa, mutta ainakin Kaisa Haatasen esiintymisiä seuratessa on vähän tullut tunne, ettei hän ainakaan ole halunnutkaan muuta tyyliä. Sama linja nimittäin jatkuu joka puolella. Ihmettelen todella, ettei kustantamon puolelta kukaan ole älähtänyt, kun en ole itse vielä törmännyt kehenkään, joka olisi tykännyt tuosta huumorista. Paitsi kustantamon sivuilta löytyvä alla oleva pätkä. En ole varma, ollaanko Haapavaaran kanssa luettu samaa kirjaa…

      ”Kauppalehden toimittaja Heikki Haapavaara kiteytti: ”Raikas parivaljakko Kaisa Haatanen ja Sanna-Mari Hovi ovat tarttuneet toden teolla hovien loistoon ja satuihin. Tuloksena on tärkeä perusteos Monarkian muruset. Se on hieno kattaus kaikkiin maailman kuningashuoneisiin. Kirja on lastattu lämpimällä huumorilla. Bonuksena tulevat hauskat alaviitteet.””

      Tykkää

  8. Hyvä tietää, että ei tarvitse ostaa kirjaa. Tämän parivaljakon kommentteja jostain luin, niin ajattelin että ei mitään asiantuntemusta eikä edes fiksua kommentointia.

    Tykkää

  9. Olen myös valitettavasti lukenut tämän teoksen, onneksi sentään lainasin kirjastosta enkä ostanut. Rypistelin kulmiani noille ”hauskoille” kommenteille heti ensimmäisiltä sivuilta ja moneen kertaan ihmettelin miksi tällainen kirja on ylipäätään julkaistu. Myös minulle tuli tunne siitä, että luin monta iltapäivälehtien juttua peräjälkeen, sen sijaan, että olisin lukenut asiallisen tietokirjan. Mietin, että tästä kirjasta pitäisi laittaa oikein palautetta kustantajalle ja kysyä mitä ihmettä siellä on oikein ajateltu, kun tämä on julkaistu.

    Tuo ulkonäkökommentointi oli kirjassa niin järkyttävää, etten meinannut uskoa silmiäni lukiessani. Haluaisin tietää, onko kirjoittajille tullut mieleen, miltä tuntuisi lukea moista tekstiä esimerkiksi tyttärestään tai vaikka pikkusiskostaan? Erityisen ikävää on se, että julmimmat kommentit kohdistuivat minusta juuri prinsessa Alexandraan ja prinsessa Carharina-Amaliaan, joista viimeksi mainittu on 14-vuotias, siis lapsi! Alexandra taitaa olla 19, mutta hyvin nuori silti hänkin. Ja kaksi aikuista naista katsoo olevansa oikeutettuja kritisoimaan heidän ulkonäköään… Kuninkaallisia on helppo arvostella, mutta jonkinlainen kunnioittava suhtautuminen olisi kuitenkin suotavaa. Enitenhän tuollainen teksti kuitenkin lopulta kertoo kirjoittajistaan…

    Tykkää

    • Laita ihmeessä palautetta ja pyydä oikein perustelua. Kuulisin mielelläni, mitä sanovat, koska kritiikkiä näyttää olleen myös muissa arvosteluissa ainakin blogipuolella. Hesarin arvio taas ei löytänyt mitään kritisoitavaa, mikä hiukan hämmästyttää. Toimittaja kyllä itsekin toteaa, ettei tunne aihetta ja sitten sujuvasti siteeraakin heti väärää tietoa kirjasta… Käsittämätöntä, ettei tässä arviossa mainita sanallakaan tuota ulkonäön kommentointia. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005648835.html

      Ja samaa mieltä olen, kirjoittajasta teksti kertoo ja ehkä vähän lukijastakin, jos ei räikeimmätkään esimerkit ota silmään.

      Tykkää

  10. Luin tämän kirjan heti Crown-kirjan perään ja eroa oli kuin yöllä ja päivällä. Suhtauduinkin tähän opukseen kuin pitkään iltapäivälehden kirjoitukseen ja muutama sivuhuomautus ihan huvittikin. Jopa omalla vaatimattomalla tietämyksellä bongasin asiavirheitä, joka mielestäni on kuitenkin (tieto)kirjassa ihan anteeksiantamaton asia, oli kirjoitustyyli sitten mikä tahansa. Mukavaa, että tällaisia kirjoja nyt julkaistaan, toivoisin kuitenkin että tyyli olisi joko asiapitoinen tietokirja tai sitten selkeästi sanottu, että kirjoittajan omat mielipiteet ovat pääasiassa, enemmän fiktiivinen opus.

    Tykkää

    • Tuo on totta, että suhtautumistapa auttaa paljon. Itse en lue suomalaista iltapäivälehtikirjoittelua kuninkaallisista kuin kuriositeettina ja lähdin odottamaan tietokirjaa, joten se varmasti vääristää kokemustani siihen suuntaan. Joku toinen taas hakee muunlaista kokemusta ja siten saattaa olla tyytyväisempi. Asiavirheet ovat silti anteeksiantamattomia, kuten sanoit ja toivoisin, ettei myytäisi faktana juoruilua. Tietokirjana tätäkin kuitenkin on taidettu markkinoida. Minua harmitti, että tuo humoristinen ote meni niin mauttomaksi paikoin. Yleisellä tasolla nimittäin pidin siitä ja sellaisesta hiukan ehkä tasavaltalaisesta toteavasta kommentoinnista, jossa tehtiin älyttömimmistä jutuista kilttiä pilkkaa ja se naurattikin paikoin. Kuten kirjoitin, esipuheen asenne oli siis odotuksia herättävä, mutta sääli, että jossain vaiheessa lähti menemään yli.

      Tykkää

    • Varuilta pieni tarkennus, että en minäkään toisten ulkonäön arvostelemisesta pidä. Ja vaikka toki uskon hovikirjeenvaihtajan asiantuntevaan arvosteluun, niin silti ja siitä huolimatta tarkoitin tuon edellisen viestini sellaiseksi, että todennäköisesti osaisin paremmin yhtyä moitteisiin kun olisin kyseisen kirjan ensin lukenut.

      Tykkää

      • Tällainen arviohan on aina ehdottomasti subjektiivinen kokemus ja vaikka koitin esimerkkejä lisäillä, että voisitte itse arvioida, on se toki aina vain pieni otanta. Tässäkin kirjassa osa huumorista oli myös ihan hauskaa, mutta koska itse en kestä tuollaista tyyliä, niin se tietysti korostui myös arviossa.

        Tykkää

  11. Kiitos kattavasta arviosta. En halua koskea kirjaan lainkaan. Minkälaiset naiset arvioi muita naisia ja miehiä, lapsista puhumattakaan näin törkeällä tavalla. Ei minkäänlaista kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan.
    Kannustan myös Juliettea ottamaan yhteyttä kustantajaan.

    Tykkää

    • Jokaisen kommenttinne jälkeen hämmästyttää entistä enemmän, kuinka tällaista on julkaistu. Hetken jo mietin, että ehkä itse olen vain ylitarkka, mutta selvästi teistä monet jakavat mielipiteeni epäasiallisuudesta. Toki monet varmaan myös pitävät heittoja hauskoina, mutta myös tätä toista kantaa on varmasti runsaasti meidänkin lisäksemme.

      Tykkää

  12. Olin juuri huomenna lähdössä etsimään, josko jostain kyseisen kirjan kaupungilla lomalla ollessa löytäisi, mutta ONNEKSI luin tätä blogia sitä enne! Itse ajattelen, että ihmisten ulkonäön arvostelu tai vertailu on sellaista, jolla kirjoittaja tekee itsestään naurunalaisen. Odotin että tämä kirja olisi kunnon tietokirja, ja sen takia odotin että kirjan saisin ostettua. Olen itse aina ihan järkyttävän tarkka siitä, että sanat kirjoitetaan oikein ja tiedot pitävät paikkaansa (varsinkin painetussa kirjassa, iltapäivälehdiltä sitä on turha odottaa), ja todennäköisesti vain ärsyyntyisin, jos lukijana joutuisin korjaamaan kirjoittajan virheitä, enkä missään kohdassa voi olla varma että mikä on totta ja mikä tarua. Hallittu huumori kirjoissa on aina sallittua, mutta ainakin tämän arvostelun ja tekstin pätkän perusteella tuli sellainen olo että koko kirjantekourakkaan on vähän vitsillä lähdetty, eikä sen takia ole faktoja jaksettu tarkistaa. Jo ala-asteella kun on opetettu ettei netistä lukemaa tietoa saa uskoa ensimmäiseltä sivulta, vaan pitää löytää aiheesta aina muutama muukin sivu ja katsoa, mitä niissä sanotaan.

    Tykkää

    • Olet varmasti oikeilla jäljillä tuon kanssa, että koko hommaan on lähdetty vähän vitsillä. Tai ei ainakaan kunnianhimolla tiedon suhteen. On lähdetty tekemään viihdettä ja osin siinä onnistuttu, jos päättelee siitä, kuinka monissa blogikirjoituksissa tätä kehutaankin (siis ei-kuninkaallisblogeissa). Ja itseasiassa toisella tavalla markkinoituna ehkei viatkaan olisi olleet ainakaan omaan silmääni niin räikeitä (paitsi tuo ulkonäön kommentointi ei olisi toiminut millään markkinoinnilla).

      Tykkää

  13. Olen palannut tietokoneiden ääreen kesätunnelmista, moi pitkästä aikaa!

    Olen sanonut ennenkin, ja sanon taas: Mulla on synnynnäisten piirteiden kritisointiin aivan nollatoleranssi. Kampausta ja tyyliä voi vielä kritisoida, mutta jos jonkun naamaa aletaan syynätä, tulee saman tien boikotti. Varsinkin naisten luulisi ymmärtävän, ettei tällainen toisten naisten (ja tyttöjen!) alaspäin painaminen vaan ole sivistynyttä tai moraalista. NOT COOL!

    Lisäksi rivien väleihin kirjoitetus vihjailut perheväkivallasta ovat mauttomia. Odottaisin kustantajalta parempaa silmää.

    Tykkää

    • Olen sivusta seurannut tai aika sivusta, kun eräs puolituttu perheenäidin paineita kauneusihanteissa jne, nämä samat paineet kohdistui hänen tyttäreensä ja tyttö sairastui hyvin nuorena anoreksiaan. En voi yhtään sietää sitä, että arvostellaan kenenkään ulkomuotoa, koska sitä ei voi itse valita.

      Tykkää

      • Tämä juuri tökkii mua erityisesti, että tällaisella kirjoittamisella vain normalisoidaan niitä paineita ja rumaa arviointia. Negatiivinen vaikutus on siis laajempi, kuin pelkästään se, että jostakin henkilöstä sanotaan rumasti. Luulin, että näin 2018 olisimme olleet tällä rintamalla jo pidemmällä, mutta ilmeisesti sitten ei, kun ei Hesarin arviossakaan asia haitannut millään tavalla.

        Sanna Kaarinalle tervetuloa takaisin! Arvelinkin, että olit karannut kesälaitumille, kun ei ole näkynyt. 😀 Noita perheväkivaltavihjauksia inhosin myös. Tuo Henrikin nilkkajuttu oli selvästi aivan vitsiksi tarkoitettu, mutta minusta ei vaan ole teema, jolla pitäisi vitsailla ja onhan se nyt törkeää sitoa sellaiseen vitsiin ketään oikeaa ihmistä ylipäätään.

        Tykkää

  14. Itse kirjasta en sano mitään, koska en sitä ole lukenut enkä aiokaan lukea. Tarvittavat kuninkaallistietoni saan sinun ja Timanttisalongin blogeista, erittäin kattavasti ja asiantuntevasti. Mietin, että olenko nyt täysin off topic ja saatan ollakin, tekee mieli vaan purnata erästä useinkin iltapäivälehdissä esiintyvää ilmaisua. Uutinen on jotain tyyliin ”Prinssi William ja Kate Middleton matkustivat junalla Lontoosta…” tai ”Meghan Markle ja prinssi Harry avasivat näyttelyn…” ja vielä ” Asiat, mitä Meghan Markle ei saa tehdä avioiduttuaan …” Kun he eivät enää ole Kate M. ja Meghan M., vaan heistä on tullut herttuattaria ja sukunimet ovat jääneet. Ei puhuta Ruotsin kuningas Kaarle Kustaasta ja Silvia Sommerlathista tai kuningas Haaldista ja Sonja Haraldsenista. Kerran tai pari olen iltapäivälehtien kommentteihin ärtymykseni ilmaissut, muttei kommenttiani julkaistu, ilmeisesti toimittajien sana ja tietämys ei ole kyseenalainen eikä heitä saa arvostella. Oletteko muut huomanneet ja ärsyttääkö teitä?

    Tykkää

    • Ärsyttää suuresti tuo sukunimien käyttö. Eikä minunkaan kritiikkiä ole julkaistu tai edes korjattu tekstiä jos olen asiavirheestä huomauttanut.

      Tykkää

      • Myös minua ärsyttää suunnattomasti tuo sukunimien käyttö. Mutta oliko sama tapa jo esim. Dianan tai Sarahin kohdalla käytössä? Mietin vain, että muistan helposti heidän ent. sukunimensä mutta Maryn tai Mette-Maritin kohdalla pitää hetki miettiä, Maximan en muista edes miettimällä.

        Tykkää

        • Mielestäni ei ollut , häiden jälkeen puhuttiin vain prinsessa Dianasta ja herttuatar Sarahsta. Maryn, Mette-Maritin ja Maximan sukunimet muistan, mutta ei niitä ole käytetty kuten Catherinen ja Meghanin. Onneksi ei. Ehkä toimittajissakin on aiemmin ollut enemmän ns. yleissivistystä tai paneutumista faktoihin.

          Tykkää

          • Tämän nimiasian takana on suurimpana syynä hakukoneoptimointi. Media on netissä paljolti riippuvainen siitä, että google löytää heidän tuotoksensa ja Kate Middletonilla ja Meghan Marklella yleisö naiset tuntee ja siten hakee. Testasin huvikseni ja google löytää mulla kolminkertaisesti osumia Kate Middletonilla verrattuna Duchess of Cambridge -hakuun. Toki tähän vaikuttaa myös se, että yleisön mielessä pysyvät juuri nämä tyttönimet kirjoittelun myötä, mutta taustalla on myös se, että niillä nimillä heidät on opittu tuntemaan. Kate ja William esim. seurustelivat kuitenkin melkein kymmenen vuotta eli pidempään, kuin Kate on ollut herttuattarena. Jos mennään ruokakauppaan kysymään suomalaisilta, kuka on Meghan Markle tai kuka on Sussexin herttuatar, väitän, että aivan yksittäiset ihmiset tuntevat jälkimmäisen.

            Silti tietysti nimet ovat vääriä, siitä ei päästä mihinkään. Mutta ei niitä käytetä yleensä siksi, että haluttaisiin jotenkin korostaa, että prinssi Williamin vaimo on ”tavis, pyrkyri, ei-kuninkaallinen Kate Middleton” tai jotain sinnepäin vaan yksinkertaisesti käytetään nimeä, jolla ihmiset saadaan klikkaamaan juttua ja klikit ovat nykyään tärkeintä. Itseasiassa esim. tällaisessa kuninkaallisblogissa kuin Hovikirjeenvaihtaja, on tehtävä tietoinen päätös käyttää oikeita titteleitä (tai edes suunnilleen oikeita titteleitä, koska herttuatar Catherine on kyllä teknisesti väärin) ja sitten vaan elettävä sen kanssa, että menetetään ehkä runsaastikin potentiaalisia lukijoita. Jos elantoni olisi tästä kiinni, en voi ollenkaan luvata, etteikö sekaan lipsahtelisi Middletonia ja Marklea myös.

            Dianasta ei samalla tavalla käytetty sukunimeä, koska aika oli erilainen median suhteen. Tosin Lady Di kyllä elää edelleen ja samoin Sarahin lempinimi oli Fergie sukunimen mukaan ja on sitä edelleenkin, vaikkei hän avioeronkaan jälkeen ole palannut Fergusoniin. Ymmärrän siis hyvin ärsytyksen (ja sitä muuten koetaan laajalti!), mutta syy on yleensä tällainen hiukan ”teknisempi”, eikä suinkaan toimittajien tietämättömyys tai (yleensä) pahantahtoisuus. Oma juonteensa ovat tosin jutut, joissa tyttönimiä käytetään siksi, että on jotenkin luvallisempaa kritisoida tavisnimellä, kuin kuninkaallisella tittelillä, mutta nämä ovat enempi poikkeuksia kuitenkin.

            Tykkää

            • Todella mielenkiintoista! En todellakaan älynnyt syyksi hakukoneita. Joten nyt ymmärrän sen juorulehdistön ym. tavan. Toki samaa mieltä, että ne mediat jotka vakavasti otettavia ja pääosin luotettavia, pitäisi kyllä pitää tasosta kiinni ja käyttää oikeita (tai lähes oikeita) titteleitä.

              Liked by 1 henkilö

  15. Minä ostin kirjan luettuani siitä Hesarin arvion. Kommentit olivat minusta aluksi huvittavia mutta toki heti viestivät, että virallisen oloisista (mutta yllättävän paljon virheitä sisältävistä) sukupuista huolimatta mikään tietokirja opus ei ole vaan, vaan kevyttä iltapäivälehtitasoista kuninkaallishöttöä. Siinä vaiheessa kun vastaan tuli kommentteja lasten tai nuorten ulkonäöstä, en enää kirjan tarkoitusta ymmärtänyt, se ei minusta enää ollut huumoria vaan ilkeää kiusaamista. Mietin myös, mihin perustuivat kirjan väitteet prinssi Danielin masennuksesta.
    Huomasin, että lukulistallasi on vielä kaksi muuta kirjaa, jotka minä viime talvena luin. Kuningatar Elisabetista kertova Antonio Caprarican kirja oli talvella HS:n viikon kirjana, joten silloin sen luin. En ole kuninkaallisasiantuntija enkä seurannut brittihovia vuosikausia, mutta kirjassa oli kohtia, joissa mietin tottako vai ilkeämielistä kirjoittelua. Mielenkiinnolla odotan Hovikirjeenvaihtajan asiantuntevaa arvioita.
    Robert Laceyn The Crown kirjasta pidin kovasti. Se taustoittaa sarjan ensimmäisen kauden mielenkiintoisella tavalla ja edelleen minulla on tavoitteena joskus, sopivan tilaisuuden tullen katsoa ensimmäinen kausi uudelleen niin että luen jakson luvun ja katson jakson, ehkäpä Earl Grey teetä siemaillen ja kurkkuvoileipiä nautiskellen marraskuisena, räntäsateisena viikonloppuna.

    Tykkää

    • Tuo on juuri se ongelma, että jotenkin kirjaa on ehkä markkinoitu hiukan väärällä tavalla suhteessa siihen, mihin kirjoittajat ovat pyrkineet (ja tietysti ne ulkonäköjutut ja vihjailut masennuksista ym. nyt eivät sovi minkäänlaiseen kirjaan). Ja sitten se on yleisesti otettu vastaan tietokirjana. Esimerkiksi juuri eilen aloin kuunnella Yle Areenasta löytyvää The Crownia käsittelevää jaksoa sarjasta Television tiiliskivet. Ohjelma vaikutti mielenkiintoiselta, mutta heti alkuun tökki, kun ohjelmaa vetävä J.P. Pulkkinen mainitsee Monarkian muruset ”auktoriteetikseen tällä alalla” eli ilmeisesti ei tiedä liiemmin kuninkaallisista ja tämä kirja oli sitten sopiva ”perusteos”. Sääli, koska kyseessä on kuitenkin iltapäivälehtikirjoittelu, kuten mainitsit ja sitä nyt ei kannattaisi kenenkään pitää auktoriteettina. Harmillista, että esim. hesarin arvion tehnyt toimittaja ei ilmeisesti myöskään tiennyt liiemmin kuninkaallisista, eikä siten voi arvioida kirjan tietopohjaa. Ja koska kuninkaalliset ovat niin ”turhia”, ei ole tuhlattu ulkopuolisen henkilön arvioon, kuten usein erityistietämystä vaativissa arvioissa tehdään.

      Veera tuossa aiemmin kehui myös Caprarican kirjaa, mutta mainitsi saman juorujen määrän ja epäilyttävyyden. Itse en ole vielä ehtinyt kovin pitkälle, mutta tuo on valitettavasti lähes kaikkea kuninkaalliskirjallisuutta vaivaava ongelma. Joskus tuntuu, ettei jotain kirjaa halua lukea ollenkaan juuri siksi, että on mahdotonta tietää, mikä on totta ja mikä ei, eikä haluaisi, että omaan päähän jää pyörimään ”tiedoksi” huhut ja juorut, vaikka kuinka yrittäisi lukiessa muistaa, ettei tämä nyt ehkä ole ihan totta. The Crownin puolestaan jo luin ja se oli minusta todella hyvä, erittäin mielenkiintoinen. Hyvin kirjoitettu ja taustoitti mukavasti sarjaa, kehuva arvio tulossa siis jossain vaiheessa.

      Tykkää

  16. Järkyttävää, että tämä kirja on valittu Tieto-Finlandia ehdokkaaksi!?! Nyt meni usko koko Tieto Finlandia organisaatioon. Kuka ihme tämän on joukkoon nostanut? Luin kesällä ja pidin tätä niin vastanmielisenä, että olin aikeissa kirjoittaa kustantajalle ja kysyä, että ihanko tosissaan tämmöistä julkaisevat.

    Tykkää

    • Sama täällä, en ymmärrä ollenkaan, miten tämä koko organisaatio toimii! Olen naivisti kuvitellut, että oikeasti ehdolle otetaan hyviä teoksia, vaikka toki ovatkin yleensä isoa yleisöä miellyttäviä. Mutta että tällainen huuhaa on nyt sitten ehdolla tärkeän tietokirjapalkinnon saajaksi? Asettaa todella erikoiseen valoon kaikki muutkin raadin valinnat vuosien varrelta, jos tämä on todella se linja. Vahvasti tulee sellainen olo, että kustantamoilla on näppinsä pelissä. Olisi mielenkiintoista nyt jostain kysäistä, että todellako tämä kirja on luettu ja lähdeluetteloakin arvioitu ja onko raadissa ollut ketään, jolla on minkäänlaista kompetenssia arvioida tiedon oikeellisuutta.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.