Lontoossa on tänään juostu vuosittainen maraton, joka on yksi maailman suurimmista rahankeruutapahtumista. Vuodesta 1981 saakka järjestetty kilpailu on kerännyt tähän mennessä yhteensä 830 miljoonaa puntaa hyvään tarkoitukseen. Tavan mukaan suuri osa osallistujista valitsee itselleen yhteistyökumppanijärjestön ja tänä vuonna erityisen moni on ilmoittanut haluavansa tukea jotakin niistä mielenterveysjärjestöistä, jotka muodostavat prinssi Williamin, Cambridgen herttutar Catherinen ja prinssi Harryn suurprojektin Heads Together. Kampanja toimii tänä vuonna myös maratonin ykkösyhteistyökumppanina ja kuninkaallinen kolmikko olikin mukana kisapaikalla. Vaikka prinssit ja herttuatar eivät vetäneet jalkaansa juoksulenkkareita, heidän oma panostuksensa tuli tänään ainakin jonkinlaiseen välimaaliin. Normaalisti yksityisyytensä varjelusta surullisenkin kuuluisa kolmikko panosti nimittäin erityisesti kuluneella viikolla erittäin vahvasti ja huomionarvoisen avoimesti siihen, että mielenterveys oli kaikkien huulilla maratonin alla.
Embed from Getty Images
Heads Together on kampanja, joka tuo yhteen kahdeksan hyväntekeväisyysjärjestöä, joiden työn keskiössä on mielenterveys. Mukana ovat Best Beginnings, joka tukee odottavien ja vastasynnyttäneiden äitien mielenterveyttä, Campaign Against Living Miserably (CALM), joka pyrkii ehkäisemään miesten itsemurhia, Contact, joka toimii erilaisten mielenterveysjärjestöjen ja -organisaatioiden, sekä mm. puolustusministeriön yhteistyöelimenä tarkoituksenaan tarjota mielenterveyspalveluita armeijan henkilökunnalle ja veteraaneille, Mind, joka tuottaa neuvontaa ja mm. vertaistukea psyykkisistä ongelmista kärsiville, herttuatar Catherinen suojelema Place2Be, joka auttaa ja tukee lapsia koulussa, The Mix, jonka kohteena ovat alle 25-vuotiaat, Britannian johtaja lasten ja nuorten mielenterveysjärjestö YoungMinds, sekä The Anna Freud National Centre for Children and Families, jonka toiminta-ajatus on tuottaa palveluita niiden käyttäjien, ei tarjoajien lähtökohdista.
Kampanja, joka henkilöityy erittäin vahvasti prinssi Williamiin, herttuatar Catherineen ja prinssi Harryyn, ja joka itseasiassa oli alunperinkin herttuattaren oma idea, polkaistiin virallisesti ja julkisesti käyntiin vuosi sitten toukokuussa. Projektin ideaksi ja ytimeksi julistettiin mielenterveysongelmiin edelleen tiukasti liittyvän stigman poistaminen ja se yksinkertainen asia, että mielenterveydestä on pidettävä huolta ja helpoin (vaikka samalla vaikea) tapa on vain avata suunsa ja puhua siitä jonkun, ystävän, perheenjäsenen, työkaverin, ammattilaisen, kanssa. Kampanjan nimi, Heads Together, ”päät yhteen” kuvaa loistavasti sitä, kuinka päänsä voi saada kuntoon lyömällä päänsä yhteen toisten ihmisten kanssa.
Herttuaparin ja prinssi Harryn mukaan mielenterveys on aihe, jonka he kohtaavat työssään jatkuvasti. Kolmikon työkenttään kuuluvat mm. kodittomat, veteraanit, lapsiperheet, lähiomaisensa menettäneet ja erilaisista addiktioista kärsivät, ja käytännössä kaikkien näiden ongelmien taustalla tai sivutuotteena on haasteita mielenterveydelle. Prinssi Harry itseasiassa kiteytti mielenterveyden tärkeyden hyvin todetessaan, että jos kokoaa yhteen kaikki erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt, joille juoksijat tänään keräsivät rahaa, niiden yhteinen nimittäjä on aina mielenterveys.
Vuoden mittaan kuninkaalliset ovat vierailleet yhdessä ja erikseen erilaisissa tilaisuuksissa ja järjestöissä pitämässä aihetta esillä. Keskeisenä sanomana on pysynyt jatkuvasti stigman poistaminen ja keskustelujen aloittaminen, mutta kampanjan alku oli ehkä hieman hankala. Monet kokivat, etteivät oikein saaneet ideasta kiinni ja kerta toisensa jälkeen kuulimme vain samat fraasit ja kliseet, eivätkä varsinkin herttuaparin lausunnot ole aina olleet aivan loppuunsaakka mietittyjä. Vaikka mukaan oli saatu rutkasti julkisuuden henkilöitä puhumaan omasta tilanteestaan ja he saivatkin huomiota, se, miten varsinainen tavoite aiottiin saavuttaa jäi toistuvasti hieman epäselväksi. Kuluneella viikolla Heads Together on kuitenkin ollut vähän kaikkien huulilla ja tuntuu, että saman asian toistaminen on itseasiassa alkanut tuottaa tulosta. Kun ihmisiä kehottaa puhumaan, he jossakin vaiheessa oikeasti tekevät sen. Erityisen suuri merkitys on kuitenkin ollut sillä, että prinssi William, herttuatar Catherine ja prinssi Harry ovat itse ottaneet neuvostaan vaarin ja sanoneet ääneen, mikä mieltä painaa.
Embed from Getty ImagesViikko sitten sunnuntaina kampanjan lähtölaskensa Lontoon maratonille sai loistavan alun, kun The Telegraph julkaisi toimittaja Bryony Gordonin uuden podcast-sarjan Mad World ensimmäisen jakson. Omista mielenterveyden haasteistaan avoimesti kirjoittanut Gordon oli saanut ensimmäiseksi haastateltavakseen prinssi Harryn ja tuloksena oli keskustelu, joka avoimuudessaan hakee vertaistaan kuninkaallisten joukossa. Prinssi kertoo siinä kahden vuoden totaalisesta kaaoksesta, joka hänen elämässään vallitsi muutama vuosi sitten ja joka johtui suoraan prinsessa Dianan kuolemasta ja sen aiheuttamien tunteiden käsittelemättömyydestä. Prinssin mukaan hänen taktiikkansa vuosien ajan oli vain haudata päänsä hiekkaan ja ajatella, ettei muistelemisesta tai pohtimisesta ollut mitään hyötyä, sillä se teki vain surulliseksi, eikä tuonut äitiä takaisin. Kun lapsuuden traumaan ja sen käsittelemättömyyteen lisättiin vielä elämä julkisuuden valokeilassa ja aseman tuomat odotukset, sekä kokemukset Afganistanin sodassa ja sen jälkeen työ kovia kokeneiden veteraanien parissa, oli kuorma niin valtaisa, että elämä meinasi lähteä raiteiltaan.
Prinssi Harryn mukaan isoveli William oli jo pidempään yrittänyt saada häntä ymmärtämään, että asioita pitää käsitellä, muistoja pitää vaalia, eikä ole normaalia ajatella, ettei millään olisi ollut vaikutusta omaan psyykeeseen. Kuten kaikkien ongelmien käsittelyssä, myös tässä keskeistä oli kuitenkin löytää se oikea hetki, jolloin itse halusi ja osasi hakea apua. Prinssi Harryn mukaan se tuli 28-vuotiaana, kun hän etsi omaa polkuaan elämässä, eikä ymmärtänyt, mikä hänessä oikein oli vikana. Ratkaisuksi löytyivät ensin keskustelut ystävien kanssa ja sen tajuaminen, että prinssi ei todellakaan ollut yksin, ei ainoa, jonka mieli kamppaili painolastin alla. Prinssi hakeutui myöhemmin myös ammattiavun piiriin ja 30-vuotispäivän aikoihin hän alkoi huomata, että tämä uusi avoimempi tapa olikin parempi tapa elää. Uskon, että moni teistä on samaa mieltä, kun väitän, että elämänmuutos on näkynyt äärimmäisen selkeästi myös yleisölle, vaikka emme olekaan syytä muutoksen takana tai sen vaatimaa prosessia tunteneet. Koko haastattelun voi käydä kuuntelemassa täällä. Suosittelen ehdottomasti, jos ette ole sitä vielä tehneet.
Prinssi Harry on saanut avoimuudestaan loistavaa palautetta. Häntä on ylistetty niin mediassa, kuin yleisön, ammattilaisten ja erilaisten järjestöjenkin taholta. Prinssin esimerkki osoittaa, että kuka tahansa, jopa niin etuoikeutettu henkilö, kuin prinssi, voi kärsiä mielenterveysongelmista ja että kuka tahansa voi niistä myös julkisesti, ilman häpeää, puhua.
Embed from Getty ImagesAikalailla kampanjan alusta saakka on pohdittu, miksi aihe on nyt noussut niin selkeästi esiin prinssien ja herttuattaren työssä. On spekuloitu erilaisilla haasteilla, kuten synnytyksen jälkeisellä masennuksella ja prinssi Harryn sotakokemuksilla, mutta harva taisi arvata, että ainakin prinssi Harryn kiinnostuksen taustalla on näin omakohtainen kokemus. Herttuapari ei ole aivan yhtä avoimesti omista asioistaan puhunut, eikä heillä ehkä olekaan yhtä huomattavaa kokemusta jaettavaksi. Silti hekin ovat kuluneen viikon aikana puhuneet omasta jaksamisestaan. Yhdessä prinssi Harryn kanssa Kensingtonin palatsin puutarhassa kuvatulla videolla prinssi William kertoo, kuinka hän tuo joskus ambulanssihelikopteria lentäessään kohtaamiaan järkyttäviä asioita kotiin saakka ja tuntee niiden painolastin ja yhdessä herttuapari pohtii myös sitä, kuinka suuri muutos ja suoranainen järkytys ensimmäisen lapsen syntymä ja sen aiheuttama epävamuuden tunne olivat. Prinssi William toteaa myös, että lasten syntymä on tuonut hänessä itsessään esiin erilaisia, uusia tunteita, sekä herättänyt miettimään, miksi reagoi joihinkin asioihin toisia vahvemmin. Molemmat prinssit ovat yhtä mieltä siitä, että heillä on yhdessä koetun tragedian erityisen kiinteäksi muodostama läheinen suhde, mutta silti hekään eivät ole puhuneet prinsessa Dianan kuolemasta riittävästi keskenään. Kameroiden edessä käyty keskustelu on paikoin hiukan vaivaantuneen oloista, mutta omalla tavallaan sekin alleviivaa herttuatar Catherinen korostamaa viestiä: keskustelun aloittaminen voi olla epämukavaa, mutta se kannattaa.
Puhumme usein siitä, kuinka etäiseksi monet kuninkaalliset ja erityisesti Britannian hovin jäsenet jäävät. Emme useinkaan ylipäätään kuule heidän puhuvan, saati puhuvan omasta itsestään ja välit yleisöön ovat hyvin etäiset. Tällä viikolla tuo etäisyys on kuitenkin lyhentynyt roimasti ja sen lisäksi, että olemme kuulleet prinssi Williamin, herttuatar Catherinen ja prinssi Harryn puhuvan tunteistaan, ovat he ylipäätään päästäneet yleisön lähemmäksi itseään. Hauskin osoitus tästä oli herttuaparin eilinen yllätysesiintyminen BBC Radio 1 -lähetyksessä, johon he saapuivat kannustamaan maratonille valmistautunutta toimittaja Adele Robertsia ja puhumaan Heads Together -asioista. Vierailu kääntyi kuitenkin hyvin pian sellaisiin aiheisiin, kuin mitä prinssi ja herttuatar katsovat televiosta (Game of Thrones, Homeland), syövätkö he take away -ruokaa (curryä, vaikka prinssi William ei oikein kestä mausteisia ruokia ja hakemisen hoitaa joku muu) tai tunnistiko herttuatar prinssi Harryn hänestä podcastissa käyttämän ”Cath” -nimityksen (oli ollut yllätys, mutta kuulemma kaikki käy). Julkisuudessa usein erityisen jähmeänä esiintyvä prinssi William oli haastattelussa erityisen rento ja oikeasti todella hauska. Itseironiaakin löytyi, kun prinssi totesi, että hän on ollut tanssimisensa kanssa viime aikoina sen verran ongelmissa, ettei ehkä ole pahitteeksi, etteivät he kovin usein pääse keikoille kuuntelemaan livemusiikkia. Väitän, että tällainen rentous on omiaan viemään eteenpäin myös Heads Together -viestiä, sillä ihminen on usein vastaanottavaisempi itsensä kaltaisen, vaikkakin vain näennäisesti, kuin etäisemmän henkilön kommunikaatiolle.
Myös tänään Lontoon keskustassa prinssit ja herttuatar päästivät yleisön lähelle. Tai jos tarkkoja ollaan, menivät itse lähelle yleisöä kannustaessaan juoksijoita matkan varrella, jakaessaan juomapulloja ja maalissa vielä mitalejakin. Heads Together -takkeihin pukeutuneet kuninkaalliset näyttivät todella nauttivan olostaan ja monille juoksijoille heidän kohtaamisensa oli selvästi merkityksellistä.
Embed from Getty Images Embed from Getty Images Embed from Getty Images Embed from Getty ImagesOlen jo pidempään kritisoinut prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen työpanosta. Numerot eivät vieläkään päätä huimaa, mutta nyt voin suureksi ilokseni ylistää Heads Together -projektia. Prinssi Harryllä tällaiset suuremmat kokonaisuudet, kuten Sentebale ja Invictus Games ovat toimineet jo aiemmin hyvin, mutta nyt myös herttuaparin loputtomat vierailukäynnit ovat jalostuneet kampanjaksi, joka on oikeasti toimiva kokonaisuus. Kuten kuninkaallinen kolmikko on itse todennut, aika keskustelulle oli nyt sopiva ja prinssi Williamin kuvaus siitä, kuinka yleisö jo valmiiksi porisee aiheesta ja he vain nostivat kannen kattilan päältä, on osuva. Silti ei voi vähätellä sitä merkitystä, joka näin korkean tason kuninkaallisilla ja vieläpä sellaisilla, jotka yleisö tuntee itselleen läheisiksi, keskustelun avaamisessa on. Tänään näimme varmasti satojen, ellemme tuhansien ihmisten juoksevan sinisissä Heads Together -hikipannoissa vieden eteenpäin avoimemman ja hyväksyvämmän yhteiskunnan ja tulevaisuuden sanomaa – mielenterveysmaraton, kuten prinssi Harry sanoo, monessa mielessä.
Embed from Getty ImagesJos sinusta tuntuu, että jokin asia painaa mieltä, pieni tai suuri, ja jonkun kanssa olisi hyvä jutella, ota asia rohkeasti puheeksi jonkun läheisen kanssa. Jos sopivaa ihmistä ei tunnu löytyvän, esimerkiksi Suomen mielenterveysseura tarjoaa keskusteluapua verkossa, puhelimitse ja kasvotusten. #headstogether #oktosay
Hovikirjeenvaihtaja - Kuninkaalliset uutiset, ilmiöt ja henkilöt 
Olipa taas mahtava postaus, joka summasi hyvin omatkin ajatukseni Heads Together -kampanjasta! Kyllä se vaan on todettava, että aina kun kuninkaalliselta tulee jonkinlainen henkilökohtainen side tai kokemus esille tuomaansa ongelmaan tai asiaan, niin kyllä se vain suuren eron tekee! Erityiskunnia prinssi Harrylle avoimuudestaan, joka varmasti on saanut Briteissa ihmisiä kiinnostumaan asiasta enemmän. Yleensäkin mielestäni kuninkaallisten olisi hyödyllistä tuoda omia kokemuksiian, kiinnostuksiaan tai siteitään esiin työssää, kyllä se aina asiasta tekee jotenkin piirun verran mielenkiintoisempaa ja aidompaa. Ja Harryssa tosiaan on viime vuosina näkynyt hienoinen muutos, ja paljon rennomalta prinssi tuntuukin nykyään, hienoa, että uskalsi tuoda julkisuuteen näinkin henkilökohtaisen asian.
Ja BBC:n radioesiintyminen, voi jestas mitä harvinaista herkkua:D täytyy sanoa, että heti sinua ajattellin kun bongasin, että tälläinen yllätysesiintyminen on Williamilla ja Katella ollut. Ja kuten sanottu, William vaikutti tosi rennolta ja huumorintajuiselta, myös oli mukava nähdä vähän rennompaa puolta Katesta, vaikka olikin prinssiin verrattuna paljon paljon hiljaisempi ja jäykempi. Näitä lisää!
TykkääTykkää
Mulla on suunnitteilla postaus, jossa käyn läpi just tuota, että miten kuninkaalliset ovat jalostaneet omia vaikeuksiaan työksi. Olen sitä jo pidempään suunnitellut, mutta nyt sopii hyvin teeman jatkoksi. Toivottavasti saan sen piakkoin kirjoitettua. Olen nimittäin aivan samaa mieltä, että tuo henkilökohtainen side on todella merkityksellinen. Se tuo painoarvoa ja varmaan mielekkyyttä kuninkaalliselle itselleenkin ja tietysti aina sitä yleisön ja median huomiota, joka on niin kovin tärkeää.
Kate oli harmillisen hiljainen minusta. Usein tuntuu, että yksin hän on paljon itsevarmempi, kuin yhdessä Williamin kanssa. Mutta olihan tämä nyt muuten aivan herkkua! Tosin hiukan huvitti, kun Twitterissä näin heti ylistystä, että Kate ja William ovat aivan kuin mekin. Niin, paitsi että sen take awayn hakee henkilökunta. Että ehkä kumminkaan ei ihan. 😀
TykkääTykkää
Mahtavaa, meinasinkin just kysyä, että onko muita esimerkkejä tälläisistä tapauksista, joten odotan kyllä innolla! Kuten ollaan aiemminkin puhuttu, Kate vaan tuntuu olevan ujompi ihminen kuin jotkut muut, ja ehkä sellainen että on seurassa, varsinkin uudessa seurassa se hiljaisempi osapuoli ja antaa toisen ottaa tilan haltuun. Ja juu, onhan ne kuninkaalliset samanlaisia kun me tavikset, mutta kuitenkin niin erilaisia 😀
TykkääTykkää
Totta, Kate selvästi on vähän ujompi. Mutta koska pärjää minusta paremmin ilman Williamia, jotenkin tuntuu, että omaksuu Williamin kanssa aina vähän sivuroolin tarkoituksella tai alitajuisesti. Toki William tuleva kruununperillinen ja siten tärkeämpi onkin, mutta on harmillista, että Katestä jää sitten sitäkin pahemmin aika pintapuolinen kuva. Se on myös yksi syy, miksi en yleensä näistä kolmistaan tehdyistä töistä niin välitä. Arvojärjestys on liian selvä ja näyttää ikävältä, varsinkin kun on näin nuorista ja toisilleen läheisistä ihmisistä kyse.
TykkääTykkää
Kiitos! Oli taas niin mielenkiintoinen postaus. Hienoa että kuninkaalliset ovat lyöneet yhteen voimavaransa nuoruuden raikkaudella mikä vetää mukaansa.
On ehkä puuttunut se alue minkä William ja Kate olisivat voineet kokea rehellisesti omakseen. Nyt se on löytynyt ja mielekkäästä itseäkin tukevasta aiheesta.
Mainos arvoa on koko hoville !
Koti suomessa voisimme ottaa mallia ja tempaista syrjäytymistä vastaan. Silmäätekevät töihin ja suurella voluumilla 😀
TykkääTykkää
Tässä on tosiaan aineksia teemaan, joka voisi olla Katelle ja Williamille varsinainen ”nimikkoaihe”. Heiltä on vähän puuttunut sellaiset vahvat ykkösteemat, josta heidät tunnettaisiin tai jonka voisi heti sanoa esimerkkinä heidän työstään. Toivottavasti Heads Together nyt saa kunnolla jatkoa, koska nythän aihe on oikeastaan vasta kunnolla avattu ja työ voi alkaa.
Syrjäytyminen olisi todella tärkeä aihe Suomessa! Ja kyllä tämä mielenterveyskin, harva meillä kehtaa sanoa kärsivänsä mielenterveyden ongelmista.
TykkääTykkää
On kyllä ollut jotenkin mukava seurata viime aikoina tätä kampanjaa. Ja nähdä noita kuvia ja videoita maratonilta, kun selvästi näkee miten kolmikko on nauttinut tuosta ”edustus työstä” 🙂
TykkääTykkää
Vitsi, että pelkäsin prinssien olevan puvuissa ja Katen mekossa ja korkkareissa, mutta onneksi ei! Tämä oli loistava tapa oikeasti kunnolla osallistua, vaikka eivät juoksemassa itse olleetkaan.
TykkääTykkää
Minusta oli vähän noloa, että prinssi oli pelaamassa säbää puku päällä.
TykkääTykkää
Milloin? Ei kai eilen kukaan sählyä pelannut?
Toki välillä on sellaisia tilanteita, joissa on samaan vierailuun tai päivään yhdistetty niin monenlaista aktiviteettia, että väkisin joskus on sitten väärä asu. Ja joskus sitten vaan on ylipäätään vaan ihan outo asuvalinta. 😀
TykkääTykkää
Siinä dokumentissa Ruotsin kuninkaallisten viime vuodesta. Toimittajahan sitä häneltä kysyi.
TykkääTykkää
Ai niin! Olin jo unohtanut, kun katselin sitä viimeksi talvella. Danielilla tuo puku on kyllä päässyt kroonistumaan aika pahasti, saisi vähän katsella, josko jotain rennompaakin joskus löytyisi ylle. Frederik ja Harry olisivat hyviä esimerkkejä.
TykkääTykkää
Heads Togetherin Facebook-sivulla puhutaan tulevaisuudesta:
”The Duke and Duchess and Prince Harry are clear that the work of Heads Together will continue well past the Marathon. They are proud that the campaign has dealt a major blow against the stigma that surrounds mental health, but of course there is more work to do and they will continue to encourage a national conversation over the next few years.
Whether it be at home, school, work, in the military or in the community. Heads Together and the charity partners will be backing new initiatives to help people have conversations on mental health wherever they are and crucially to be pointed in the right direction for support.
The Heads Together campaign will continue with new digital initiatives and ongoing campaigns around the power of conversations – watch this space.”
TykkääTykkää
Hyvä postaus! Toivoisin, että tämän projektin myötä herttuapari uskaltaisi avautua ja olla enemmän tekemisissä median (ja siten yleisön) kanssa. Tähän asti, kun tuntuu, että media on ollut se paha vihollinen (toki ymmärrän tämän varmasti osin kumpuavan lapsuudesta), mutta toivottavasti saavat tästä sen verran positiivista julkisuuskuvaa ja suitsutusta, että jatkavat tällaisella linjalla jatkossakin. Harryn suunta on ollut viimeiset pari vuotta selvästi ylöspäin ja toivottavasti on saanut omat lukkonsa ja juminsa sen verran avattua, että linja pysyy ja mielellään jatkuu. Williamin ja Catherinen suhteen toivoisin kovasti samaa linjaa. Voisivat vaikka alkuun ottaa mallia Ruotsin avoimemmasta mediasuhteesta.
Radiohaastattelu oli yllättävän rento ja tuollaisilla pienillä jutuilla, kuten mitä katsot televisiosta, on lopulta iso merkitys kuninkaallisten oman PR:n kannalta! Ja maraton-videossa parasta oli, kun juoksijat pysähtyivät ottamaan kuvia ja kättelemään, ja osa jopa palasi takasiin päin, kun huomasivat kenet oikein ohittivat. Aivan loistavaa!
TykkääTykkää
Tuo on aina erinomainen pointti, että media tarkoittaa yleisöä. Minusta ihan liian usein ajatellaan, että medialle on ”ihan oikein”, että heille ei anneta juttuja tai ei katsota kohti valokuvaajia. Toimittajat eivät kuitenkaan tee lehtiä itselleen vaan yleisölle ja toimivat vain välikätenä (toki rahaa itselleen tienaavana sellaisena) kuninkaallisten ja yleisön välillä. Suurin osa briteistä ei koskaan näe kuninkaallista perhettä livenä, joten kuvaajat ja toimittajat toimivat heidän silminään ja korvinaan. Ja vaikka usein sanotaan, että sosiaalinen media korvaa viestimenä tavallisen median, esim. Kensingtonin palatsilla eli Williamilla, Katelle ja Harryllä on Twitterissä noin 857 000 seuraajaa, Instagramissa 1,7 miljoonaa ja koko kuningashuoneella Facebookissa 3,7 miljoonaa. Vaikka nuo laskisi yhteen, eikä huomioisi, että siinä on varmasti päällekkäisyyttä ja paljon ulkomaalaisia mukana, seuraajia olisi vain reilut kuusi miljoonaa eli alle kymmenesosa Ison-Britannian väestöstä. Ei siis kovin kattavaa. Joten todella toivon minäkin, että tämä kokemus olisi nyt heille positiivinen ja uskaltaisivat jatkaa hiukan avoimemmalla linjalla.
TykkääTykkää