Kuninkaallisten asuihin kätkeytyy usein ripaus diplomatiaa

Usein sanotaan, että kaunis, juhlava ja ohjeenmukainen pukeutuminen osoittaa ennen kaikkea kunnioitusta tilaisuuden järjestäjää tai kutsujaa kohtaan. Sama voitaneen kääntää myös toisinpäin, sillä isäntäväenkin tulee panostaa ulkomuotoonsa arvostaakseen vieraitaan. Kuninkaalliset ovat äärimmäinen esimerkki molemmista pukeutumisohjeista, mikä näkyy edustuspuvustoissa, vaatebudjeteissa, arvokoruissa ja henkilökunnassa, joka kokonaisuuden kasaa. Sen lisäksi, että erityisesti naispuolisten kuninkaallisten asuissa kiinnitetään huomiota sopivuuteen ja tyylikkyyteen, on keskeistä myös niiden lähettämä viesti. Erityisen merkittävä rooli on niin sanotulla vaatediplomatialla, eli sillä, mitä kuningattaren tai prinsessan asu viestii suhteesta isäntiin tai vieraisiin. Kansallisvärit ja -symbolit, paikalliset suunnittelijat, perinneasut ja saatujen lahjojen julkinen käyttäminen ovat usein nähtyjä elementtejä kuninkaallisten puvustossa.

Matkustaessaan ulkomaille tai vastaanottaessaan ulkomaisia vieraita kotimaassaan, kuninkaallisten perheiden naiset kiinnittävät luonnollisesti huomiota kulttuuriin ja sen mahdollisesti asettamiin vaatimuksiin tai suosituksiin. Helpointa tämä on huomata silloin, kun eurooppalaiset kuninkaalliset ovat tekemisissä muslimimaiden kanssa. Valtiosta ja sen tavoista riippuen heiltä saatetaan odottaa hartioiden ja käsivarsien, sekä vähintään polvien peittämistä ja tiukimmillaan saatetaan vaatia pitkiä helmoja tai lahkeita, ruumiin muodot peittäviä asuja ja jopa huivia hiusten peittona. Kuninkaalliset tuppaavat valitsemaan yleensä turvallisimman tien, sillä heidän epäpoliittinen asemansa ei anna tilaa sen suuremmille linjanvedoilla ja koska ylipäätään heidän tehtävänsä on edistää positiivisia arvoja ja yhteistyötä eri maiden välillä. Aivan automaattisesti kaikkeen ei kuitenkaan suostuta, kuten näimme Tanskan kruununprinssiparin vieraillessa Saudi-Arabiassa ja Qatarissa vuosi sitten. Kruununprinsessa Maryn matkavaatteet sisälsivät pitkiä lahkeita, rannemittaisia hihoja, sekä pitkiä liivejä ja takkeja, mutta hiuksiaan hän ei peittänyt.

Uskonnon tai kulttuurin vaatimien tapojen noudattaminen voidaan kuitenkin nähdä lähinnä peruskohteliaisuutena. Varsinainen vaatediplomatia tarkoittaa tilannetta, jossa toisen maan edustajia huomioidaan vapaaehtoisesti ja omista lähtökohdista. Ruotsin kruununprinsessa Victoria osallistui maanantaina yhdessä prinssi Carl Philipin kanssa Tukholman Finlandsparkenissa tilaisuuteen, jossa muistettiin talvi- ja jatkosodassa taistelleita ruotsalaisvapaaehtoisia. Talvisodan päättymisen muistopäivänä järjestetyssä juhlassa oli läsnä myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja se oli presidentille osa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden tapahtumia. Kruununprinsessa Victoria saapui paikalle asussa, joka oli malliesimerkki vaatediplomatiasta. Ruotsalaisen Ida Sjöstedtin valkoisen päällystakin alla oli tummansininen kotelomekko Escadalta, tummansiniset korkokengät Gianvito Rossilta ja kokonaisuuden kruunasi tummansininen klassinen lierihattu. Sinivalkoisen asun seuraksi kruununprinsessa oli valinnut upeita koruja suomalaiselta Lapponialta. Galaktiset huiput -kaulakoru ja Gelo-korvakorut ovat kauniita hopeakoruja, jotka ovat helposti tunnistettavissa suomalaisiksi klassikoiksi. Korujen alkuperästä ei annettu sen kummempaa tietoa, mutta on hyvinkin mahdollista, että Björn Weckströminin suunnittelemat korut ovat olleet jossakin vaiheessa lahja Suomen valtiolta. Joka tapauksessa kruununprinsessan asu huokui suomalaisuutta ja naapurirakkautta.

Värit ovat hyvin tyypillinen osa vaatediplomatiaa. Useimmiten värivalinnat ovat myös yksinkertaisin tapa lähettää viesti, sillä yleensä myös tavalliset kansalaiset bongaavat lipun tai muun tärkeän kansallisen symbolin värit automaattisesti. Kun kuningatar Elisabet matkusti Irlantiin toukokuussa 2011, oli ohjelmassa ensimmäinen brittimonarkin suorittama valtiovierailu itsenäiseen Irlantiin. Lentokoneesta tarujen vihreälle saarelle laskeutui tietenkin vihreään pukeutunut kuningatar. Yhtä ilmiselvä valinta oli punavalkoinen asu Kanadan kansallispäivänä Ottawassa vuonna 2010.

 

Toinen selkeä keino ottaa asuun mukaan toisen maan tärkeitä elementtejä, on sisällyttää siiheen esimerkiksi kansalliskasveja tai muita symboleja. Samaisella merkittävällä Irlannin-vierailulla kuningatar Elisabet luotti juhlaillallisella perinteiseen valkoiseen, mutta koko puvun yläosa oli koristeltu maan symbolina tunnetuilla apiloilla. Cambridgen herttuatar Catherine puolestaan luotti kesällä 2011 Kanadassa vaahteranlehtiin, jotka koristivat herttuattaren punaista hattua (ja syksyllä 2016 postauksen ensimmäisen kuvan sinistä hattua). Molemmissa asuissa on näkyvissä myös yksi lisäelementti vaatediplomatiaan, eli korut. Kuningatar Elisabetin rintapieltä koristaa erityisesti matkaa varten valmistettu harppukoru ja herttuatar Catherinen puolestaan on asustanut kuningattaren lainaamalla vaahteranlehtirintaneulalla.

 

Vaatteiden lisäksi korut esittävät tärkeää roolia pukeutumisessa. Kruununprinsessa Victorian korut olivat vieraiden kotimaasta, kuningatar Elisabetin ja herttuatar Catherinen puolestaan kunnioittivat isäntiä teemallaan. Parhaimmillaan jopa tiarat valjastetaan osaksi diplomatiaa, minkä näimme käytännössä esimerkiksi Kiinan valtiovierailun kunniaksi järjestetyllä illallisella, jolle herttuatar Catherine osallistui kuninkaallisen perheen lootuksenkukkatiarassa. Lotushan tunnetusti on yksi kiinalaisen kulttuurin tärkeimmistä kukista ja yhdistettynä herttuattaren punaiseen iltapukuun viesti on selvä.

Vielä mielenkiintoisemman esimerkin näimme lokakuussa 2016, jolloin Ruotsin kuningaspari vieraili Berliinissä. Kuningatar Silvia oli valinnut tilaisuuteen ylleen upean vuoletinsävyisen iltapuvun ja hiuksilleen aikamoisen yllätyksen, sillä Baden Fringe -nimellä tunnettu siipitiara on viime vuosina totuttu näkemään lähestulkoon ainoastaan kruununprinsessa Victorian hiuksilla. Baden Fringe saa nimensä Ruotsin kuningatar Viktorialta (1862-1930), kuningas Kustaa V:n puolisolta, joka oli syntyjään Badenin prinsessa. Saksalaissyntyinen prinsessa toi häälahjaksi saamansa tiaran mukanaan Ruotsiin ja maan seuraava saksalaissyntyinen kuningatar toi sen mukanaan Saksaan juhlaillalliselle. Lisäksi kuningattaren rintapieltä koristi toinen merkittävä saksalaisperäinen koru, niin ikään kuningatar Viktorialle kuulunut timanttirintaneula.

Värien ja korujen lisäksi pukujen materiaalit ja suunnittelijat ovat tärkeitä. Herttuatar Catherine ja prinssi William matkustavat tänään perjantaina pikavisiitille Ranskaan ja jo tovin on herttuattaren pukeutumiseen keskittyneissä blogeissa arvailtu, mitä paikallisia merkkejä tulemme näkemään hänen yllään. Herttuatar Catherinen tyylin tuntien voisi jopa rahaa laittaa likoon sen puolesta, että paikalliset klassikkomerkit tulevat näkymään asuissa. Kuten olette tämän postauksen esimerkeistä huomanneet, erityisen vahvasti vaatediplomatiaa harrastetaan Britanniassa, jossa kuningatar Elisabet on ottanut sen huomioon koko uransa ajan. Myös Cornwallin herttuatar Camilla ja Wessexin kreivitär Sophie ovat ottaneet vaikutteita anopiltaan, mutta vahvimmin jalanjäljissä tuntuu seuraavan herttuatar Catherine. Tarkastellaan lopuksi herttuattaren matkapuvustoa viimekeväiseltä Intian ja Bhutanin matkalta, koska se on aiheesta niin loistava esimerkki. Huomaatte, että mukana oli koko joukko asuja, joilla oli jonkinlainen yhteys isäntämaihin.

Ensimmäisen kytkyn näimme jo Lontoossa, jossa prinssi William ja herttuatar Catherine osallistuivat ennen matkaa tilaisuuteen, jossa he pääsivät tapaamaan Britanniassa opiskelevia ja työskenteleviä intialaisia ja bhutanilaisia nuoria. Herttuatar oli valinnut ylleen sinisen iltapuvun intialaissyntyisen Saloni Lodhan Saloni-merkiltä. Sama linja jatkui itse matkalla, sillä heti saavuttuaan Intian Mumbaihin ja suunnattuaan ensimmäisen varsinaiseen tilaisuuteen herttuatar vaihtoi Mumbailaisen suunnittelijan Anita Dongren vaaleanpunasävyiseen mekkoon, jota oli hieman modifioitu ennen matkaa.

 

Matkan viimeiseksi päiväksi, poikettuaan välillä Bhutanissa, herttuapari palasi vielä Intiaan ja tutustui Taj Mahaliin. Tähän tilaisuuteen herttuatar Catherine oli pukeutunut amerikkalaisen, mutta niin ikään Mumbaissa syntyneen Naeem Khanin sinivalkoiseen kotelomekkoon, jonka kuviointi on selvästi saanut vaikutteita suunnittelijan synnyinmaasta. Korvissaan herttuattarella oli muuten korvakorut, jotka hän oli ostanut edellisenä päivänä bhutanilaisesta matkamuistokojusta.

 

Myös ensimmäisen illan juhliin herttuatar Catherine oli valinnut korunsa tarkkaan. Kookkaat korvakorut on valmistettu timanteista ja lapiksista ja ne ovat intialaisen Amrapalin mallistosta. Herttuattaren yllä nähty sininen silkkisifonkinen iltapuku oli vieläkin selkeämpi osoitus vaatediplomatiasta, sillä vaikka sen oli suunnitellut brittiläinen Jenny Packham, oli sen, sekä herttuattaren viitan ja käsilaukun monimutkaiset ja runsaat koristelut teetetty Intiassa. Lisäksi näyttää siltä, että puvun inspiraationa ovat toimineet perinteiset intialaiset anarkali-puvut, joissa on tyypillisesti leveä helma, sekä tyköistuva ja koristeltu yläosa ja joiden seurana nähdään usein myös ohut huivi tai viitta.

 

Vielä hieman kirjaimellisemman tulkinnan paikallisesta perinneasusta näimme Bhutanissa, jossa herttuatar jäljitteli tyylissään paikallisten naisten upeita kira-pukuja. Kuningatar Jetsun Pemalla nähtävä kira on yleensä mekko, mutta nykyään käytetään myös lyhyempää hamemallia ja vaikka herttuattaren hame on selvästi länsimaisempaa tyyliä muodoltaan, on se valmistettu Bhutanissa käsinkudotusta kankaasta. Mielenkiintoista on, että herttuattaren yläosalla, joka on ranskalaisen Paul&Joen mallistosta ei ole mitään tekemistä Bhutanin kanssa, vaan se on yhdistetty rohkeasti asun poikkeukselliseen alaosaan. On erittäin harvinaista, että kuninkaalliset pukeutuvat vieraassa maassa varsinaiseen paikalliseen kansallis- tai perinneasuun, mutta erilaisia viittauksia tai inspiraatiota näemme aina silloin tällöin.

 

Kuten aiemmin mainitsin, välttämättä aina vaatteella ei tarvitse olla varsinaista yhteyttä valmistamisen tai suunnittelun kautta kohdemaahansa. Usein vaatteen tärkein ominaisuus on siihen sisältyvä kuvio tai väri. Herttuatar Catherine saapui Intiaan brittiläisen Alexander McQueenin kaksiosaisessa puvussa, jota korostavat paisley-kuviot. Peplum-helman kiekurat tunnetaan suomessa usein paremmin kashmir-kuvioina ja nimi viittaakin Intian suunnalle, jossa kuvio on ollut suosittu jo yli tuhannen vuoden ajan.

Vanhoista kankaista ja käsityötaidosta inspiraatiota on hakenut myös Alice Temperley, jonka mustavalkoisessa kaksiosaisessa puvussa herttuatar Catherine esiintyi puutarhajuhlissa matkan toisen päivän iltana. Suunnittelijan mukaan puvun koristelut muistuttavat intialaisten sintsi-kankaiden kuvioita, sekä Intiassa yleisiä kauniita verkkomaisia seiniä.

 

Bhutanissa yhteydet olivat vielä astetta selkeämpiä, sillä herttuatar saapui maahan maan lipun keltaiseen ja oranssiin sointuvassa Emilia Wicksteadin takkimekossa ja seuraavana iltana kantoi yllään versiota maan kansalliskukasta. Beulah Londonin punainen puku on kuvioitu kauttaaltaan unikoin ja Bhutanin kansalliskukkahan on sininen unikko. Iltatilaisuudessa juhlistettiin kansojen välistä ystävyyttä, joten vaatediplomatia oli sinä iltana erityisessä arvossa. Yhteensä herttuattaren matkan kahdeksastatoista asusta ainakin puolella oli jonkinlainen selkeä yhteys isäntämaahan.

 

Joskus ehkä tuntuu, että erityisesti kuninkaallisten perheiden naiset ovat monissa tapahtumissa hieman koristeen ominaisuudessa, emmekä pääse kuulemaan heidän ajatuksiaan tai ääntään. Voi kuitenkin ajatella, että omalla tavallaan he osallistuvat keskusteluun asuillaan ja siksi on mielenkiintoista tarkastella, mitä he ovat valinneet ylleen. Oletteko kiinnittäneet asiaan aiemmin huomiota?

Advertisements

24 kommenttia artikkelissa “Kuninkaallisten asuihin kätkeytyy usein ripaus diplomatiaa

  1. Kiitos postauksesta & hienoista asukuvista! Kuninkaallisten pukeutuminen tälläisiin tilaisuuksiin on kyllä erittäin hyvin ideoita ja toteutettua, kuten kuvista näkyy! 😄
    Toivottavasti Williamin ja Catherinen Pariisin-matka sujuu kommelluksitta, prinssi sai niin valtavasti – ja syystäkin! – negatiivista julkisuutta hiihtoreissustaan, jonka ajoitus ei olisi voinut mennä pahemmin pieleen ja sisältö sekä Williamin poikkeuksellisen rento suhtautuminen mediaan vaikuttivat aika hämäriltä. Toivottavasti siitä ei syntynyt mitään eripuraa myöskään herttuaparin välille… Sen he ovat nyt sentään onneksi tekemässä oikein, että osallistuvat Irish Guardsin paraatiin ennen lähtöä Pariisiin. 😊
    Kuvani herttuaparista on tosiaankin muuttunut, he eivät todellakaan ole virheettömiä, mutta on hyvin vaikea löytää sellaista keskikaistaa (mitä itse edustan) heihin suhtautumiseen mistään – toiset eivät siedä mitään kritiikkiä Cambridgeja kohtaan ja toiset eivät voisi heitä vähempää sietää.
    En silti aina ymmärrä sitä loputtoman skeptistä asennetta Kate Middleton Review-blogin kommentoijien keskuudessa – luen blogia siksi, että saisin kuvan heidän edustustehtäviensä koko sisällöstä, mitä Kate puhui jne. Jotenkin he eivät pysty melkein koskaan löytämään mitään positiivista sanottavaa heistä, aina keskitytään negatiivisiin puoliin, Kate puhui liian vähän, oli paikalla liian vähän aikaa, ei ollut luonteva, seuraava tapaaminen vasta kahden viikon päästä, ei ollut tarpeeksi sitä ja tätä… – usein jopa Katen vaatetus on pielessä. Kritisoida saa ilman muuta, mutta mielestäni ei ole oikein, että siihen keskitytään kokonaan. Williamin hiihtoreissusta sanottiin, että ”onko Kate nyt tyytyväinen kun sai prinssinsä” (muutenkin siellä ollaan sitä mieltä, että Carole varmasti ohjailee Katea ja Kate haluttiin varta vasten naittaa Williamille…) ja ”William on niin idioottimainen, itsepäinen ja ilkeä, Georgesta ja Charlottestakin tulee varmaan samanlaisia!” Näiden monien kommenttien lukemisesta tuli jo vähän paha mieli, enkä aio kyseisen blogin kommentteihin kovin paljon palata, liikaa negatiivisuutta. Luotan tälläisessä kommentoinnissa enemmän sinun Twitteriisi, jossa asioita käsitellään hyvällä maulla! 😄 Enkä sitä paitsi usko, että nuo kommentoijat sanoisivat mitään noista asioista suoraan, jos tapaisivat Cambridget kasvotusten, suurin osa käyttäytyisi varmaan niin hyvin kuin vain kykenisi.
    Se vielä, että vaikka Katen työtehtävien määrä ei varsinaisesti päätä huimaa, ne on jaoteltu paljon paremmin – lähes joka viikko (tai joka toinen) on kuitenkin joku tehtävä. Tässä on onnistuttu aiempaa paremmin. Anteeksi vuodatuksesta, mutta johonkin oli pakko kirjoittaa oma mielipiteeni Cambridgeihin suhtautumisesta! ☺️

    Tykkää

    • Ja vielä yksi kommentti – Minulla ei ole Twitteriä, joten sanon täällä, että minusta Katen tämänpäiväinen hattu on muokattu vuoden 2015 joululta – en sentään usko että toista niin samanlaista hattua olisi ostettu! Hatun takapuoli on aivan samanlainen. Se uusi Rebecca Taylorin asu oli aika turha ostos, mutta onneksi asuissa oli edes jotain pieniä eroja esim. tekstuurissa! 😅 Minä itse asiass tykkäsin todella paljon tuollaisista isoista napeista sekä Australian punaisessa takkimekossa että tämänpäiväisessä takissa, olen kai vähemmistössä siinä suhteessa 🙂

      Tykkää

      • Minustakin näyttää, että hattua on muotoiltu uudelleen ja siitä on tehty pyöreämpi (mitä ei olisi muuten kannattanut tehdä, koska tuo alkuperäinen malli on paljon imartelevampi Katellä). Värisävykin näyttää samalta, joten toivotaan, että on sama hattu. Se sininen jakkupuku oli ihan käsittämätön hankinta. 😀 Vaikka siihen vanhaan olisi mennyt lasi punkkua rinnuksille, tuo toi vaan pelkkää negatiivista huomiota Katen pukeutumiseen ja sitähän hän tahtoo välttää. Näitkin jo, mitä mieltä olin napeista, mutta muuten vihreä takki oli todella kaunis ja Katen parhaita esiintymisiä St. Patrick’s Dayn tilaisuuksissa.

        Tykkää

    • Painin saman ongelman kanssa jatkuvasti. Tuntuu, että mitä tahansa Katestä sanoo, joku tulee kertomaan, että hän on täydellinen pyhymis tai vaihtoehtoisesti itse paholainen. Itse kuitenkin yritän olla mahdollisimman objektiivinen ja perustaa kritiikin johonkin ihan oikeaan pointtiin. Hankalaa se tietysti on siinä mielessä, että aika monessa asiassa (työmäärä, käsitys velvollisuudesta, Katen tyyli jne) olen vaan perustavaa laatua olevasti eri mieltä, mutta toisaalta pystyn kyllä kehumaan ihan helposti, jos kehuttavaa on. Jostakin syystä kuitenkin tuntuu, että jotkut inhoavat lähtökohtaisesti kaikkea, mitä he tekevät tai vaikkapa miten Kate pukeutuu. Tänään hän saapui Pariisiin samassa takissa, kuin oli aamulla Aldershotissa ja heti ajattelin, että oikein hyvä, kerrankin kierrätystä. Eikö kuitenkin samat henkilöt, jotka yleensä vaativat kierrätystä ja moittivat uusista asuista, ole nyt sitä mieltä, ettei Kate tajua millaisesta tilaisuudesta on kyse jne ja olisi pitänyt olla uutta. Näistä tosin aika moni on brittejä ja tajuan kyllä, että jos itse maksaisin Katen ja Williamin ylläpidosta ja he edustaisivat Suomea, vaikka olisin heihin tyystin pettynyt, olisi ehkä vaikeampi olla objektiivinen.

      Kommenttiosiot on monessa isossa blogissa vähän sellaisia, että jätän lukematta. Faniblogeissa aivan täysin sokeaa ihailua ja kriittisissä sitten lähes yhtä sokeaa haukkumista, kumpikaan ei oikein anna mitään. Lisäksi yhtä paljon, kuin ottaa päähän lukea niitä ”Kate hymyili kuvassa Georgelle eli on täydellinen äiti” -juttuja, niin nyppii sellaiset, joissa tiedetään jo varmasti, että lapsista tulee ihan kauheita (tosin työmoraalin ja julkisuussuhteen kohdalla olen kyllä vähän huolissani). Kruununprinsessa Maryn kohdalla tämä on kaikkein kauheinta, sillä jotkut inhoavat häntä niin, että lapsiakin vihjaillaan kehitysvammaisiksi jne. Molemmille puolille tekisi mieli sanoa, että miettikää nyt vähän ja käyttäkää järkeä.

      Katen kohdalla on tosiaan työjuttuja selvästi vähän nyt mietitty ja esim. tajuttu, että tänä vuonna oli parempi olla jakamassa apiloita. Williamia en edelleenkään tajua, miten voi olla noin pässi. 😀 Siis pakkohan se oli nähdä, että kritiikkiä tulee niskaan roppakaupalla, mutta kun on vaan aina tehtävä oman pään mukaan. Mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon se varjostaa tätä matkaa ja tuleeko sunnuntaina lehdissä vielä uusia paljastuksia, kuten jotkut ovat vihjailleet.

      Tykkää

      • En tiennytkään, että kruununprinsessa Mary herättää noin kovasti vastustusta. Onko Tanskassa heitä kohtaan samankaltainen kahtiajako kuin herttuatar Catherinen ja prinssi Williamin kohdalla vai millainen on tilanne?

        Tykkää

        • Olen siinä käsityksessä, ettei samanlaista kahtiajakoa ole, vaan Mary on todella suosittu, jopa suosituin kuninkaallisen perheen jäsen. Lehdet myöskin tuntuvat pääasiassa kirjoittavan positiivisesti. Mutta sitten on sellainen kuninkaallisia seuraavan porukan alaryhmä, joka tuntuu vihaavan häntä ihan sydämensä pohjasta. Eikä Frederik ole kovin suuressa suosiossa myöskään tämän porukan keskuudessa. Aiheeseen voi tutustua esimerkiksi sellaisella keskustelupalstalla, kuin Royal Dish, mutta en kyllä oikeasti suosittele. Siellä suurin osa keskusteluista, joihin olen itse tutustunut, on ihan ala-arvoista. Osaa kuninkaallisista kyllä kehutaankin, mutta vain jotta toisia voisi samalla painaa alas. Esim. Marie ja Joachim tuntuvat olevan suunnilleen pyhimyksiä, vain koska Mary ja Frederik nähdään täysin vastakkaisina. Tuolla myös Kate ja William ovat todella epäsuosittuja, samoin Ruotsista ainakin Sofia jne. Kielenkäyttö on myös paikoin hyvin asiatonta.

          Tykkää

          • Taidan suosista siis jättää tutustumatta 🙂 Mollaajia löytyy aina, ja on mukava kuulla, ettei suurempaa kahtiajakoa kuitenkaan ole. Perusteltua aihetta heidän kritiikilleen ei taida olla ainakaan samoissa määrin kuin Cambridgien kohdalla, vaikka toki heidänkin kohdallaan keskustelu on varsin polarisoitunitta.

            Tykkää

            • Frederikistä jää vähän sellainen fiilis, että hän ei ole tässä kruununperillisen hommassa ihan samalla vakavuudella mukana, kuin Victoria ja Haakon, mutta ei kyllä tosiaan ole samanlaista julkista vastahakoisuuttakaan ilmassa, kuin Williamilla. Maryllä taas on oikeasti tosi hyviä projekteja ja tuntuu, että hän on juuri niitä kuninkaallisia, jotka ottavat tehtävänsä oikeasti työnä ja urana, ei vain vastuuna tai jonain pakkona.

              Tykkää

  2. Mielenkiintoinen postaus taas kerran! Osa näistä on aika selvää diplomatiaa, esim. vaahteranlehtikorun käyttäminen Kanadassa, osasta taas en ole tätä yhteyttä aiemmin huomannutkaan. Tuo Katen unikkomekko on tosi kaunis. Minusta oli hienoa, miten Victoria kunnioitti Suomea asuvalinnallaan. Jos en ihan väärin muista niin hän on tainnut joskus käyttää marimekkoakin?

    Tämä taas ei liity postaukseen mitenkään, tai vaatteita sentään käsittelee 😀 Onkohan näissä kuvissa Madeleinella ja Sofialla sama mekko?

    The Swedish Royal Family in Solliden, Öland, Sweden. #SwedishRoyalFamily

    A post shared by Princess Madeleine of Sweden (@princessmadeleineofsweden) on

    Tuo Madden näyttää vähän kirkkaamman väriseltä, mutta voi johtua myös kuvan muokkauksesta. Malli ainakin näyttää kuvien perusteella samalta. Madeleine ja Sofia eivät ole tainneet muuten vaatteita jakaa, sisarukset aika useinkin ja Sofiahan taisi lainata joitakin Victorialta äitiysvaatteita.

    Tykkää

  3. Vaatediplomatia tuli tietoisuuteeni prinsessa Dianan kuolemaa seuranneissa dokkareissa. Yhdessä niistä kerrottiin kuvan kanssa miten hän esiintyi Japanin vierailulla mekossa, jonka kuosissa oli punaisia palloja valkoisella pohjalla. Samalla reissulla oli myös jokin pastellisävyinen röyhelömekko, jotta japanilaiset saisivat nähdä ”oikean satujen prinsessan”.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s