Kruununperimyslait monarkioiden suurin tasa-arvokysymys – valta silti naisistumassa

Hyvää naistenpäivää kaikille! Päivän kunniaksi tarkastelemme hieman monarkian perimmäistä tasa-arvokysymystä eli sitä, kuinka kruunu periytyy. Jos eurooppalaisissa monarkioissa olisi aina ollut käytössä absoluuttinen primogenituuri, eli sääntö, jonka perusteella kruunun perii aina hallitsijan vanhin lapsi sukupuolesta täysin riippumatta, olisivat kuninkaalliset suvut ja perheet tällä hetkellä ehkä täysin toisenlaiset. Valitettavasti edelleen muutamissa kuningaskunnissa laki suosii poikia ja useampi arvostettu kuningatar olisi jäänyt nousematta valtaan, jos perheeseen vain olisi sattunut syntymään poikia.

Kun Monacon ruhtinas Albertin ja ruhtinatar Charlenen kaksoset, prinssi Jacques ja prinsessa Gabriella syntyivät joulukuussa 2014 näimme ikiaikaisen perinteen vaikuttavan myös nykyhetkeen. Lapsista prinsessa Gabriella syntyi ensin, mutta parin minuutin päästä perässä seurannut prinssi Jacques sai kuitenkin kunnian (ja vastuun) kantaa kruununperillisen viittaa. Monacossa tämä oli tietysti tuttua, sillä myös ruhtinas Albert oli lapsena ohittanut sisarensa prinsessa Carolinen. Ruhtinaan kanssa suunnilleen samasta ikäluokasta tällä tavalla ykköspallille ovat nousseet myös Espanjan kuningas Felipe, jonka taakse jäivät molemmat sisaret infanta Elena ja infanta Cristina, Belgian kuningas Philippe, joka ohitti sisarensa prinsessa Astridin ja Luxemburgin suurherttua Henri, joka syrjäytti arkkiherttuatar Marie-Astridin.

Norjan kruununprinssi Haakon odottaa vielä vuoroaan nousta valtaistuimelle, mutta aikanaan hänenkin taakseen jää isosisko, prinsessa Märtha Louise. Rajan takana Ruotsissa oltiin kuitenkin muutamia vuosia myöhemmin jo edistyksellisempiä, kun vuonna 1980 Ruotsi siirtyi ensimmäisenä eurooppalaisena monarkiana täysin sukupuolesta riippumattomaan kruununperimykseen. Laki oli erityisen radikaali siinä mielessä, että se tuli voimaan taannehtivasti ja kruununperillinen vaihtui kruununprinssiksi syntyneestä Carl Philipistä uuteen kruununprinsessaan, Victoriaan. Useissa muissa Euroopan kuningaskunnissa seurattiin seuraavien vuosikymmenten aikana perässä, kun tasa-arvoiseen kruununperimykseen siirryttiin Alankomaissa vuonna 1983, Norjassa 1990, Belgiassa 1993, Tanskassa 2009, Luxemburgissa 2011 ja Isossa-Britanniassakin vihdoin vuonna 2015.

Monacon lisäksi poikia suosiva perimyslaki on Euroopassa voimassa edelleen myös Espanjassa. Lain muuttamista tosin harkittiin vuonna 2005, kun silloiselle Asturian ruhtinasparille Felipelle ja Letizialle oli syntynyt tytär, prinsessa Leonor ja hänen oikeutensa kruunuun haluttiin turvata. Hallitus ja oppositio olivat lakimuutoksesta yhtä mieltä, mutta kun hovi julkisti jo raskausaíkana tiedon, että myös parin toinen lapsi olisi tytär, suunnitelmat jäivät. Tarkoitus ei ollut muuttaa tulevan kuningas Felipen ja hänen sisartensa asemaa, joten lakimuutos odottaa nyt 11-vuotiaan Asturian ruhtinatar Leonorin avioitumista ja lapsia joskus tulevaisuudessa. Japanissa keskustelulle kävi samoin, kun keisari Akihiton nuoremman pojan, prinssi Akishinon Kiko-vaimo synnytti vuonna 2006 pojan, prinssi Hisahiton. Isossa-Britanniassa ja muissa Kansainyhteisön maissa lakia ryhdyttiin muuttamaan, kun prinssi William ja herttuatar Catherine avioituivat. Laki ehti tulla voimaan kuitenkin vasta vuonna 2015, juuri ennen prinsessa Charlotten syntymää, mutta käytännön vaikutusta sillä ei tietenkään tällä hetkellä ole, sillä herttuaparin ensimmäinen lapsi oli poika. Britanniassa, kuten useissa muissa Euroopan kuningashuoneissa tilanne on siis tulevaisuutta varten kunnossa. Kuten Espanjassa, myös Japanissa keskustelua joudutaan kuitenkin luultavasti jatkamaan tulevaisuudessa, sillä maan kruununperimys on epätasa-arvoisuuden lisäksi muutenkin ongelmissa väen vähennyttyä radikaalisti.

Poikalasten puutteessa myös miehiä suosiva perimysjärjestys on kuitenkin tuottanut myös kuningattaria. Ison-Britannian kuningatar Elisabetilla ei ollut kuin sisar prinsessa Margaret ja Alankomaissa kuningas Willem-Alexanderin äiti, nykyinen prinsessa Beatrix ja hänen äitinsä kuningatar Juliana, hallitsivat niin ikään, koska perheessä ei ollut poikalapsia heitä syrjäyttämässä. Tanskassa oli kuitenkin ennen vuotta 1953 voimassa agnaattinen primogenituuri, jossa naisilla ei ole käytännössä kruununperimysoikeutta lainkaan. Tämä tarkoitti sitä, että kuningas Frederik IX:n ja kuningatar Ingridin kolmesta tyttärestä, prinsessa Margrethestä, prinsessa Benediktestä ja prinsessa Anne-Mariesta ei ollut kenestäkään seuraavaksi hallitsijaksi. Kruununperillinen oli sen sijaan kuninkaan nuorempi veli, prinssi Knud (kuvassa perheineen) ja hänen jälkeensä hänen kaksi poikaansa Roseborgin kreivit Ingolf ja Christian. Perintöprinssi Knud oli kuitenkin veljeään merkittävästi epäsuositumpi ja kun keskusteluun lisättiin vielä prinssin anopin natsikytkökset, sekä yleinen mielipide siitä, että laki oli ylipäätään vanhentunut, päädyttiin lakia muuttamaan. Tuloksena oli miehiä suosiva kognaattinen primogenituuri, joka kuitenkin teki 13-vuotiaasta prinsessa Margrethestä kruununprinsessan ja tulevan kuningattaren. Koska kuningattaren esikoinen ja tämän esikoinen ovat molemmat olleet poikia, kiirettä täysin tasa-arvoiseen järjestelmään ei ole ollut.

Jos leikitään mielikuvitusleikkiä ja kuvitellaan, että kruununperimyslait olisivat olleet sukupuolen suhteen tasa-arvoisia vaikkapa viimeiset satakunta vuotta, Euroopan kuningashuoneissa olisi aikalailla erilainen järjestys. Ruotsia hallitsisi ehkä kuningatar Margaretha ja kruununprinsessa olisikin nimeltään Sybilla. Norjassa kruunu olisi siirtynyt nelisen vuotta sitten kuningatar Ragnhildiltä kuningas Haakonille (ei kuitenkaan nykyiselle kruununprinssi Haakonille) ja Belgiaa hallitsisivat kuningatar Josephine-Charlotten jälkeläiset. Tosin siinä tapauksessa Luxemburgissa olisivat vallassa aivan muut henkilöt, sillä avioliittoa Belgian prinsessa Josephine-Charlotten ja Luxemburgin suurherttua Jeanin välillä ei varmasti olisi koskaan solmittu. Espanjaa saattaisi hallita edelleen kuningatar Pilar, jos hän olisi kelvannut Francisco Francolle perilliseksi ja jos ei, kuningattareksi olisi ehkä jo noussut kuningatar Elena, jonka Felipe-poika olisi kruununperillinen. Kovasti naisvaltaiselta näyttää ja esimerkiksi alla oleva yhteiskuva monarkeista vuodelta 2002 olisi voinut esittää kahdeksaa naista!

Myös tulevaisuus Euroopan kuningashuoneissa on hyvin naisvaltainen. Ruotsissa seuraavat kaksi hallitsijaa ovat kuningattaria ja Norjassa, Espanjassa, Alankomaissa ja Belgiassa kruununperilliset ovat niinikään kaikki tyttöjä. Tanskan kuningas Christian X, Ison-Britannian kuninkaat William V ja George VII ja Monacon ruhtinas Jacques huomaavat vielä olevansa vähemmistössä. Yhteiskuntien ja asenteiden muututtua naisten valtaannousu lienee kuitenkin aikanaan täysin luontevaa ja normaalia. Jo nyt on nähtävissä, että maissa, joissa on ollut valtaapitävä kuningatar, kuten Isossa-Britanniassa ja kolmen kuningattaren putkesta nauttineessa Alankomaissa, rooli on jo niin naisistunut, että hallitsijan puolison kuningatar-titteistä on jouduttu käymään keskustelua.

Yhteiskunnan yleisen tasa-arvon kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että myös valtakunnan symboli voi olla mitä sukupuolta tahansa. Samalla on kuitenkin tärkeää huomioida myös yksilötaso, sillä kuningatar Elisabetin, kuningatar Margareetan ja kruununprinsessa Victorian nauttimaa suosiota ja arvostusta ei voine kukaan kiistää. Kuningatar Elisabet nostetaan usein Britannian merkittävimpien hallitsijoiden joukkoon, mikä luonnollisesti johtuu suurelta osin kuningattaren ennätyspitkästä hallintokaudesta, sekä siitä, että ihmisen on taipumus nähdä oma aikakautensa keskivertoa huomionarvoisempana, mutta on Iso-Britannia myös nauttinut kuningattaren aikana positiivisesta kehityksestä. Varsinaista valtaa kuningattarella ei ole, mutta symboliarvo ja omalla tavallaan myös arvovaikuttaminen eivät ole voineet olla vaikuttamatta maan kehitykseen. Samaan tapaan myös Tanskassa viimeiset neljäkymmentä vuotta ovat olleet jatkuvaa modernisoitumiskehitystä, eikä kuningatar Margareeta ole seissyt ainakaan esteenä. Molemmat kuningattaret ovat ansainneet arvostuksensa ja vaikka heihin on ehkä aikanaan nuorina naisina kohdistettu epäilyksiä, ovat molemmat lunastaneet roolinsa odotukset vuosien varrella.

Ruotsissa puolestaan kruununprinsessa Victoriaa pidetään suoranaisena monarkian pelastajana. Kuningas Kaarle Kustaan henkilökohtainen epäsuosio näyttelee jälleen suurta roolia ja samoin tietenkin kruununprinsessan omat positiiviset ominaisuudet, mutta kun tiedetään, että ihan tutkitusti esimerkiksi suurissa yrityksissä naisvaltainen johto johtaa parempiin tuloksiin, voidaan varmasti sama oletus laajentaa koskemaan myös koko valtiota. Tärkeintä lienee kuitenkin viesti, jonka nainen maan korkeimmalla pallilla lähettää nuoremmille sukupolville. Tytöt näkevät, että naiset pystyvät mihin tahansa ja saman oppivat pojat. Yhteiskunnallisen kehityksen kannalta ei tärkeämpää ajatusta olekaan kuin se, että määrittivä tekijä on yksilö itse, ei keinotekoinen jaottelu ryhmiin. Saman ajatuksen kehittäminen eteenpäin tosin kyseenalaistaa koko monarkian idean, mutta paneudutaan siihen joskus toiste. 😉


Naistenpäivän  ja vahvojen naisten tiimoilta suosittelen myös tätä vanhempaa postaustani, jos se on jäänyt lukematta: Seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvä väkivalta – tabu kuninkaallisten asialistalla? Kuninkaallisten naisten työ ei tosiaan ole pelkkää nauhojen leikkaamista tai kukkakimppujen vastaanottamista.

Advertisements

5 kommenttia artikkelissa “Kruununperimyslait monarkioiden suurin tasa-arvokysymys – valta silti naisistumassa

  1. Kiitos todella mielenkiintoisesta postauksesta, joka sopiikin todella hyvin naistenpäivään – Euroopan kuningashuoneet todella olisivat hyvin erilaisia kuin nyt, jos kaikilla naisilla olisi ollut heidän ansaitsemansa tasapuolinen oikeus kruunuun!
    Myös linkittämäsi vanha postaus kuninkaallisten naisten työstä seksuaalisen väkivallan parissa oli minulle ennen lukematon, ja sain paljon uutta tietoa heidän tekemästään upeasta työstä ja tienraivauksestaan asian eteen ja sitä valottaakseen! Tälläinen paneutuminen vaikeisiin aiheisiin ja apukeinojen ideoiminen onnistuu kuninkaallisilta ehkä helpommin ja uskottavammin kuin muilta julkkiksilta. Tällä viittaan siihen, että heidän olemassaolonsa kyseenalaistetaan joskus ”kyllä muutkin julkkikset voivat tehdä hyväntekeväisyystyötä, ei kuninkaallisia enää siis siihenkään tarvita”-väitteellä – joka on osin tottakin, esim. monet näyttelijätkin tekevät hienoa työtä, mutta mielestäni kuninkaalliset voivat halutessaan keskittyä tähän työhön vielä pitkäjänteisemmin ja vastuullisemmin, heillä on siihen paljon aikaa ja resursseja, joskus jopa koulutusta – hyvinä esimerkkeinä juuri Camilla ja Silvia.
    Kiitos paljon näistä tärkeistä aiheista kirjoittamisesta & hyvää naistenpäivää! 😄

    Tykkää

    • Eri asia tässä kuninkaallisten hyvätekeväisyystyössä toki on, jos se tai eri säätiöiden ja instituutioiden jotakuinkin säännöllinen tukeminen ja niiden näkyvyyden parantaminen (jotka ovat suuri osa kuninkaallisilta odotettua työpanosta) eivät tahdo jotakuta kuninkaallista kiinnostaa, silloin toki kritiikki on paikallaan – mutta tuskin sen tarvitsee olla tämän päivän aihe! 😊

      Tykkää

    • Kiitos 🙂

      Kuninkaallisilla on kyllä se kiistaton etu, että he eivät yleensä ole menossa julkisuudesta mihinkään. Heidän ei tarvitse pelätä, että ura lopahtaa tai tai tulee negatiivista julkisuutta tai muuten vaan joutuu jotenkin paitsioon. On siis helpompaa suunnitella vuosien ja jopa vuosikymmenien yhteistyötä, kun vaadittaisiin aika isoja muutoksia, jotta yhteistyö pitäisi lopettaa. Ja tietysti resurssit ovat ihan toisenlaiset siinä mielessä, että kuninkaallisille järjestyy kyllä kädenkäänteessä tapaamisia ja neuvonantajia, jos johonkin aiheeseen pitää lähteä tarkemmin perehtymään. Ja sekin on totta, että monilla aiempi elämä tai syntyperäisillä kuninkaallisilla huippukoulutus, sekä mahdollisuudet esim. harjoitteluun eri instansseissa antavat monenlaisia valmiuksia. Pääasiassa myös perheiden julkisuuskuva on niin positiivinen, että ihan uskottavasti voi ryhtyä melkein mihin tahansa projektiin, eikä ensimmäisenä arvella, että yrittää vaan edistää levymyyntiään tai kiillottaa julkisuuskuvaansa.

      Tykkää

  2. Liittyen kuninkaallisten naisten työhön ja noihin toisessa postauksessa mainittuihin tabuihin, lukekaapas Timessa tänään julkaistu kirjoitus. Prinssi Harryn naisystävä Meghan Markle vieraili taannoin Intiassa ja kirjoittaa hyvin siitä, miten valtava merkitys tyttöjen koulunkäynnille on sillä, ettei kouluissa ole saniteettitiloja, tytöt eivät saa käyttöönsä kunnollisia kuukautuissiteitä ja kaikkea kuukautisiin liittyvää leimaa vielä häpeä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s