Korkea ikä ja sairaudet uhkaavat kuninkaallisten vanhinta polvea

Joulunaika säikäytti monet kuninkaallisia seuraavat. Ensin sairastuivat kuningatar Elisabet ja prinssi Philip, sitten kuningatar Silvia joutui sairaalahoitoon ja pian kuulimme myös kuningatar Sonjan sairastuneen pahaan flunssaan. Välipäivät eivät olleet sen armollisempia, sillä Belgiasta tiedotettiin, että kuningatar Paola oli murtanut selkänikamansa ja Luxemburgissa puolestaan entinen suurherttua Jean kärsi keuhkoputkentulehduksesta. Molemmat ovat joutuneet olemaan sairaalahoidossa. Tanskassa uudenvuodenjuhlat paljastivat jälleen kerran, kuinka ikä alkaa näkyä kuningatar Margareetassa ja prinssi Henrikissä, Japanissa odotellaan tietoa siitä, saako ikääntynyt keisari Akihito luopua vallasta oman toiveensa mukaisesti ja lokakuussa Thaimaan kuningas Bhumibol, kuningatar Elisabetiakin pidempidään hallinnut hallitsija, kuoli kymmenen vuoden sairastelun jälkeen. Näitä kuninkaallisia yhdistää korkea ikä, kaikki ovat yli 70-vuotiaita, osa jopa yhdeksänkymppisiä ja vaikka elinolosuhteet ovat olleet hyvät ja hoito sairauden hetkellä varmasti mitä parhainta, ihmiselämä on rajallinen. Kenenkään kuolemaa ei tarvitse ruveta odottamaan tai pelkäämään, mutta on hyvä tiedostaa, että kuninkaallistenkin joukossa lähivuodet tulevat varmasti verottamaan joukkoa.

Kuningatar Elisabetia, jonka äiti eli yli satavuotiaaksi ja joka muutenkin tulee pitkäikäisestä suvusta, on totuttu pitämään lähes kuolemattomana. Viime vuonna 90 vuotta täyttäneen kuningattaren ikä kyllä tiedetään, mutta monet tuntuvat ajattelevan, että vähintään 101 vuoden ikä, kuten kuningataräidillä, on jotenkin taattu. Jokainen kuitenkin ymmärtää, kun asiaa hiukan ajattelee, ettei tällaisen asian varaan kannata laskea mitään. Itse asiassa jos kruununperimystä ajattelee, 68-vuotias Walesin prinssi Charleskin alkaa lähestyä aikaa, jolloin ikätovereita alkaa kaatua aivan luonnollisista syistä.

Kuningattaren pitkittinyt flunssa onkin huolestuttanut monet. Kuningatar Elisabet tuntuu olleen terveyden perikuva menneinä vuosikymmeninä ja on lähes mahdotonta muistaa, koska kuningatar viimeksi olisi jonkin sairauden vuoksi joutunut perumaan useampia julkisia esiintymisiä. Flunssa, josta kuningattaren onneksi kerrotaan olevan jo toipumassa, alkoi joskus joulunalusviikolla ja tuli julkisuuteen, kun kuningatar ei voinut tapansa mukaan matkustaa junalla Sandringhamiin. Myös prinssi Philipillä kerrottiin olevan paha flunssa ja lopulta pariskunta matkusti Norfolkiin helikopterilla. Suurin järkytys koettiin, kun palatsi tiedotti, ettei kuningatar voi osallistua myöskään jumalanpalvelukseen joulupäivän aamuna. Kuninkaallinen perhe on viettänyt joulua Sandringhamissa yhtäjaksoisesti vuodesta 1988 saakka, eikä näin ollut käynyt koskaan ennen. Prinssi Philip onneksi paikalla nähtiin, vaikkakin poikkeuksellisesti autokyydillä, mutta velvollisuudentuntoisen ja uskovan kuningattaren poisjäänti huolestutti yleisöä, vaikka hänen kerrottiin osallistuvan kuninkaallisen perheen joulunviettoon sisällä kartanossa.

Välipäivinä joku ideanikkari päätti sitten julkistaa Twitterissä valeuutisen kuningattaren kuolemasta. Yllättävän suuri osa ihmisistä uskoi, vaikka media kielsi ja vaikka alkuperäinen tietolähde paljastettiin heti feikiksi. Vuosi 2016 lukuisine julkkiskuolemineen on kai pelästyttänyt ihmiset niin, että vuoden ajateltiin päättyvän megaluokan uutiseen. Lisäksi tämä kummallinen ”totuudenjälkeinen aika”, jota elämme tuntuu vieneen ihmisiltä lopunkin järjenkäytön, mikä johti siihen, että koska kuningattaren kuolemasta ei uutisoitu, kyseessä täytyi olla medialle asetettu kielto puhua aiheesta ennen aamua. Se, ettei kuningatar ollut kuollut, eikä mitään uutisoitavaa ollut, muuttui todisteeksi juuri kuolemasta.

Lopulta Buckinghamin palatsi joutui tiedottamaan aiheesta erikseen ja kertomaan, ettei kuningatar tosiaan ollut kuollut, vaan toipimassa flunssastaan. Sen verran ihmiset kuitenkin ehtivät pelästyä, että uudenvuoden perinteiselle jumalanpalvelukselle asetettiin aikamoiset odotukset. Ja kun palatsi jälleen tiedotti, ettei kuningatar pääse osallistumaan, huolestuneita ääniä alkoi kohota joka puolelta. Viimeisimpien tietojen mukaan kuningatar on suorittanut työtehtäviään Sandringhamissa ja mitä ilmeisimmin tauti alkaa olla ohi. Ei kuitenkaan ole ihme, että tällainen hyvin poikkeuksellinen tapahtumasarja säikäytti kuninkaallisia seuraavan yleisön ja etenkin britit, joista suurin osa ei ole edes elänyt kenenkään muun valtionpäämiehen aikana.

Ruotsissakin kansa huolestui, kun kuningatar Silvian tiedotettiin joutuneen sairaalaan aatonaattona. Aivan kuolemaa ei taidettu pelätä, vaikka prinsessa Madeleinen kerrottiinkin viettäneen ensimmäisen yön äitinsä kanssa sairaalassa ja vaikka lopulta sairaalakäynti venyikin kuningattarelta kahden yön mittaiseksi. Hovin mukaan kuningatar oli sairastanut flunssaa jo jonkin aikaa, mutta lopulta voimakas huimaus pakotti lähtemään sairaalaan. Sittemmin kuningatar on päässyt sairaalasta ja on toipunut niin hyvin, että on voinut jo matkustaa talvilomalle Sveitsin Alpeille. Joulupäivänä saimme kuulla myös Norjan kuningatar Sonjasta, joka niin ikään flunssan vuoksi joutui jättämään aamun joulukirkon väliin. Joulunajan huolestuttavat uutiset ”kruunasivat” Luxemburgin 96-vuotiaan entisen suurherttua Jeanin joutuminen sairaalaan keuhkoputkentulehduksen vuoksi ja Belgian kuningatar Paolan kaatuminen portaissa. Tuloksena oli murtunut selkänikama, joka vaatii kuukausien kuntouttamisen, vaikka onneksi neurologisia vaurioita ei päässyt syntymään. Suurherttua Jean vietti sairaalassa lopulta lähes kaksi viikkoa ja pääsi pois eilen, juuri parahiksi ennen syntymäpäiväänsä, sillä suurherttua täyttää tänään 96 vuotta.

Ikääntyneitä kuninkaallisia alkaa olla jokaisessa kuningashuoneessa. Norjassa kuningas Harald ja kuningatar Sonja juhlivat molemmat tänä vuonna 80-vuotispäiviään, Ruotsissa hallitsijapari on yli seitsemänkymppisiä ja Britanniassa kuten tunnettua yli yhdeksänkymppisiä. Tanskan kuningatar Margareeta, joka tänäkin vuonna joutui vastaanottamaan uudenvuodenonnittelut istuen, täyttää huhtikuussa 77 vuotta ja prinssi Henrik kesällä jo 83. Belgian vallastaluopunut kuningas Albert on yli kahdeksankymmenen ja hänen vaimonsa kuningatar Paola ylittää syyskuussa myös tämän rajapyykin, Espanjan ex-kuningaspari puolestaan alkaa hätyytellä sitä jo vuoden päästä, sillä kuningas Juan Carlos täyttää tänään jo 79 vuotta.

Ikääntymisen lisäksi monet kuninkaalliset kärsivät iän mukanaan tuomista sairauksista. Ruotsin prinsessa Christina sairastaa parhaillaan leukemiaa, Norjan kuningas Harald on selättänyt virtsarakon syövän ja esimerkiksi prinssi Philip on ollut sairaalahoidossa sydänvaivojen vuoksi. Thaimaan kuningas Bhumibol, joka käytännössä asui viimeiset vuotensa sairaalassa on äärimmäinen esimerkki. Sekä kuningas Albertin, että Espanjan kuningas Juan Carlosin vallastaluopumisen syyksi annettiin terveyshuolet ja Japanin keisari Akihito pyysi viime syksynä samasta syystä lupaa luopua vallasta poikansa hyväksi. Kuningatar Margareeta, jonka sanotaan kärsivän nivelreumasta, on ilmoittanut, ettei vallasta luovu ja samoilla linjoilla on kuningatar Elisabet, mutta koska kaikki eivät saa kuolla niin sanotusti saappaat jalassa, saattaa tällainenkin päätös joutua uudelleenarvioiduksi jossakin vaiheessa.

Molemmat kuningattaret tosin nauttivat laajaa kansansuosiota, joten luopumista ei tarvitse harkita, jos vain terveys jotenkuten kestää. Samoin Norjassa kuningas Harald on hyvin suosittu ja vaikka kruununprinssi Haakon varmasti olisi jo hyvin kykenevä ottamaan hallitsijan tehtävät harteilleen, ei tällaisia suunnitelmia ilmeisesti ole ilmassa. Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa puolestaan on itsekin todennut, että hänellä on vielä tehtävää, eikä siis vaikuta suunnittelevan vallansiirtoa hänkään. Ruotsissa tosin kuninkaan kannatus ei ole lainkaan yhtä vankalla pohjalla, kuin monilla kollegoilla ja onkin väläytelty, että Ruotsin monarkian pelastamiseksi valta pitäisi siirtää huippusuositulle kruununprinsessa Victorialle.

Perinteisesti hallitsijuus on nähty työnä, josta ei voi jäädä eläkkeelle ja jonka vastuuta kannetaan hautaan saakka. Eliniän kuitenkin koko ajan noustessa ja kuninkaallisten roolin muuttuessa on kuitenkin hyvä miettiä myös sitä, miten monarkian kone pidetään tehokkaimmin pyörimässä. Kuningas Juan Carlos ei luopunut vallasta sinänsä vapaaehtoisesti, mutta uusimpien mielipidemittausten mukaan kuningashuoneen suosio on nyt Espanjassa lukemissa, joihin ei ole kyetty sitten 1990-luvun puolivälin. Uusi valtionpäämies tuo mukanaan dynaamisuutta ja kun yleensä vaihdetaan selvästi nuorempaan, myös jaksamista ja sitä myöten laajempaa näkyvyyttä. Vaikka Alankomaissa prinsessa Beatrix oli kuningattarena suosittu ja rakastettu, kiistatta kuningas Willem-Alexander ja kuningatar Maxima ovat entisestään nostaneet maan profiilia viimeisten vajaan neljän vuoden aikana.

Toivomme jokaisella kuninkaalliselle pitkää ikää ja terveyttä, mutta samaan aikaan täytyy todeta, että ihme on, jos selviämme tämänkin vuoden ilman hautajaisia. Luonnollisesti ikääntyminen ja kuolemakin kuuluvat elämään, mutta valtiomuodossa, jossa samat henkilöt esiintyvät valtion symbolina jopa vuosikymmeniä, muutos tuntuu suurelta, kun se vihdoin tapahtuu. Toisaalta kyseenalaistan jälleen ajatuksen, jonka mukaan kuninkaallinen on oltava hautaan saakka. Vuosi sitten prinssi Henrikin eläkepäätös nosti myrskyn kuninkaallisten kultakalamaljassa, mutta jos katsoitte prinssiä uudenvuodenjuhlissa, huomasitte ehkä aiempaa terveemmän ja reippaamman olomuodon. Eläke selvästi sopii prinssille, joka on kuluttanut vuoden matkustelemalla ja keskittymällä rakkaisiin harrastuksiinsa. Mieleen nousee helpostikin ainakin kaksi kuninkaallista, jotka voisivat jo hiukan höllätä ja siirtää tehtäviään nuoremmille. Saman rauhan ja sen mahdollisesti mukanaan tuoman terveyden, kuin prinssi Henrikille, soisi kaikille kuninkaallisille elämän viimeisiksi vuosiksi.

Advertisements

25 kommenttia artikkelissa “Korkea ikä ja sairaudet uhkaavat kuninkaallisten vanhinta polvea

  1. No nyt oli synkkää luettavaa, mutta hyvänä muistutuksena meille kaikille! Itsekin usein syyllistyn luulemaan Elisabetiä kuolemattomaksi ja olettamaan, että kyllä hän ainakin 10 vuotta vielä elää. Hänelle soisin kyllä runsaasti vapaapäiviä, mutta uskonnollisena ihmisenä hänen on varmaankin vaikea höllätä otettaan Jumalan suomasta tehtävästä.

    Muutenkin tämä hallitsijoiden ikääntyminen ja yleinen eliniän kasvu johtaa tilanteeseen, jossa yksi hallitsija on valtaistuimella 50 vuotta ja sitten seuraava 5 vuotta. Ehkä pian ollaan siinä tilanteessa, että kruunajaisia ja virkaanastumisia tulee monet vuosikymmenessä.

    Tykkää

    • Synkkää on tosiaan. Erityisesti nyt, kun näitä sairastapauksia kertyi useampia, mutta kyllä ihan normaalitilanteessakin iäkästä on väki. Itseasiassa kun aloin kirjoittaa postausta, en edes oikein tajunnut, kuinka ”vakava” tilanne on. Muutaman vuoden kuluttua hautajaisia voi alkaa olla useammat vuodessa. Aika karua, kun nyt on päättymässä pitkä putki kuninkaallisia häitä ja kuninkaalliset vauvatkin ovat vähenemään päin, niin seuraava kausi onkin sitten ehkä hautajaisten kausi.

      Toisaalta, kun Estellen, Ingrid Alexandran ym. sukupolvi nousee valtaan, heillä on kolmisenkymmentä vuotta ikäeroa vanhempiinsa (avioitumisikä on myös kohonnut) ja suunnilleen sama eliniänodote. Eli siinä vaiheessa se sitten taas vähän tasoittuu. Nyt on tämä oudoin vaihe, kun lapset on saatu aika nuorina ja toisaalta eliniänodote kohonnut. Mutta tosiaan, useampikin tämänhetkinen kruununperillinen lienee sellainen, jolla ei tule olemaan kovin pitkä ura hallitsijana. Sitä suuremmalla syyllä kannattaisi panostaa siihen kruununperillisen ja -puolison asemaan, jotta joku jälki jää itsestäkin.

      Tykkää

  2. Tämä oli muistutusta siitä, että kuninkaallisetkin ovat vain ihmisiä, jokainen vanhenee, sairastuu ja nukkuu pois aikanaan. Nyt vielä sattui todella monta tapausta samaan aikaan. On vähän kaksipiippuinen juttu tuo vallasta luopuminen/eläkkeelle jääminen… Itse kyllä olen täysin sen kannalla, että kuninkaallisetkin ansaitsisivat vuosikymmenten työn jälkeen eläkepäivät. Ja minusta olisi järkevää luopua vallasta vielä kun on täysissä voimissa, jos hallitsija olisi esim. dementoitunut niin millaisen kuvan se kansalle antaisi?

    Esimerkiksi Briteissä tuskin vallasta luopumista nähdään, Elisabet on niin sitoutunut tehtäväänsä. Kuitenkin Williamin ja Katen pitäisi tajuta, että se hetki, kun Charlesista tulee kuningas ja heistä Walesin prinssi ja prinsessa, lähenee koko ajan. Ja kun se hetki koittaa, on heidän oltava valmiita astumaan niihin saappaisiin. Ruotsissa uskoisin vallanvaihdon olevan tässä mielessä kivuttomampi, sillä Victoria ja Daniel ovat todellakin sinut asemansa kanssa.

    Tykkää

    • William ja Catherine on kyllä päässyt aika vähällä, koska Charles on kruununperijänä. Toisaalta hän täyttää tänä vuonna jo 69 vuotta, normaalisti olisi jo eläkeiässä. Kyllä nyt on viimeinen hetki ryhdistäytyä Williamilla ja Catherinella.

      Tykkää

      • Se onkin muuten mielenkiintoinen seikka, että sen lisäksi, että Williamin ja Katen (ja Harryn) tulisi keventää Elisabetin ja Philipin taakkaa, heidän pitäisi ehkä keventää myös Charlesin ja Camillan taakkaa. Tätähän ei toki tule tapahtumaan, sillä Charles on selvästi itse niin innokas tekemään työtään, mutta fakta tosiaan on, että hekin alkavat olla iäkkäitä. Ainakaan ei voi ajatella niin, että Charles auttaa äitiään, mutta kukaan ei auta Charlesia.

        Tykkää

    • Luulen, että se, kannattaisiko vallasta ja luopua ja jos, niin milloin, liittyy aika pitkälti siihen, miten ylipäätään ymmärtää hallitsijan tehtävän. Jos ajattelee sen olevan perinne, jumalan tai kansan antava suuri kutsumus, elämänmittainen kunniatehtävä tai esimerkiksi kansakunnan symboli, puoltaa hautaan asti roolin kantaminen paikkaansa. Sitten taas jos ajattelee, että hallitsija on valtionpäämies, se on työtehtävä ja ura, siinä kuin moni muukin ja näkee hallitsijan tärkeimpinä tehtävinä esim. valtion PR:n, hyväntekeväisyyden ym. niin varmasti siitä näkökulmasta nuorempaan vaihtaminen on fiksu valinta. Itse huomaan usein, että oma käsitykseni on jostain tuosta väliltä. Ja siksi on vaikeaa sanoa, pitäisikö vallasta luopua. Sen puolella olen ehdottomasti, että työtehtäviä täytyy voida siirtää nuoremmille ja jos puoliso haluaa eläkkeelle, sekin on sallittava. Hallitsija itse voi sitten päättää, josko jaksaisi loppuun saakka, mutta toisaalta jossain vaiheessa on tosiaan punnittava sitäkin, mikä on valtion etu.

      Kuvittelisin, että tämä Elisabetin sairastuminen on ollut jonkinlainen herätys Williamillekin. Toivottavasti tämän vuoden aikana nähdään hyvää kehitystä, joka ehkä jo viime vuonna vähän alkoi.

      Tykkää

      • Itsekin ajattelen tehtävän olevan jotain tuolta väliltä, tarkkaa määritelmää on vaikea kenenkään antaa. Uskoisin, että vanhempi polvi, kuten Elisabet, kokee tehtävänsä koko elämän mittaisena, kun taas nuorempi sukupolvi kallistuu ehkä enemmän tuohon jälkimmäiseen. Varmasti tulevaisuudessa hallitsijat tulevat enemmän ja enemmän jäämään eläkkeelle.

        Tykkää

        • Olet varmasti oikeassa ja pitkälti tässä on kyse sukupolvieroista. Uusista kuninkaista ja kuningattaresta, sitten kun Victorian aika on, suurin osa suhtautuu varmasti hallitsijuuteen työnä. Toki tiedostavat symbolisenkin roolin, mutta luulen, että asenne vastaa pitkälti esim. jonkun suuryrityksen johtajaa. Uskon myös, että varsinkin ne, jotka jotka ovat nyt nousseet valtaan luopumisen seurauksena, jatkavat perinnettä ja muutenkin siihen suuntaan mennään.

          Tykkää

  3. Hyvää teksti, täytyy varmaan laittaa jakoon oman blogin facessa! Tätä olen usein itsekin pohtinut, että kruununperilliset koulutetaan nykyisin niin hyvin tehtäviinsä että on todella sääli, että sitä omaa valtakautta joutuu odottelemaan keski-ikään tai jopa tavallisen ihmisen eläkeikään asti. Toisaalta suon mielelläni nuorille perheille rauhaa, toisaalta monarkin olisi hyvä olla siinä iässä, että hommaa vielä jaksaa. Olen miettinyt, mistä seuraavat eläkeuutiset tulevat mutta en kyllä ihan heti näen sen tapahtuvan Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa tai Briteissä. Norja voisi toki yllättää, siellä ollaan muutenkin monessa asiassa vähemmän konservatiivisia 🙂

    Tykkää

    • Kiitos 🙂

      Tässä tullaankin just siihen, mistä jo taisin kirjoittaakin, että pitäisi ottaa se kruununperillisen asema omaksi. Aika monet viettävät siinä hommassa enemmän aikaa, kuin hallitsijana tai ainakin ovat nuorempia ja jaksavampia. Lisäksi vaikka eurooppalaiset kuninkaalliset ovat hyvin epäpoliittisia, voi kruununperillinen hiukan hallitsijaa enemmän kuitenkin vaikuttaa ja ottaa kantaa. Kuninkaana tai kuningattarena on tarkammassa syynissä ja tietysti on kaikenlaista seremoniallista ym. työtäkin enemmän. Esim. Charles on äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, että hänen jälkensä historiaan jää kyllä Walesin prinssinä, ei kuninkaana. Toki suurelta osin johtuu Elisabetin pitkäikäisyydestäkin, mutta on Charles myös panostanut työhönsä, vaikka ei ”uran huipulla” vielä olekaan.

      Tykkää

  4. Elisabet on kyllä saavuttanut korkean iän ja se kyllä tarkoittaa sitä, että on saanut pysyä perusterveenä. Ikä toisaalta vaikuttaa siihen, että flunssa ei ihan helposti mene ohi ja varmasti haluaa ottaa varman päälle, ettei tule jälkitauteja.

    Mietin, että milloin on ollut viimeksi hallitsijan hautajaiset. Ilmeisesti ruhtinas Reinierin.

    Olin lukevinani, että Espanjan Juan Carlos ei myöskään ole kovin hyvässä kunnossa.

    Tykkää

  5. Kyseenalaistan minäkin sen, että hallitsijan täytyy olla vallassa aina hautaan asti. Toisaalta jos pää ja ajatus toimii, niin mikä estääkään, jos työtehtäviä sovitellaan iän ja kunnon mukaan.

    Näissä maissa joissa vallasta on luovuttu ennenaikaisesti, on kaikissa varsin nuori (2000-luvulla syntynyt) kruununperijä. Eräänlainen riski monarkian kannalta sekin, ei auta kuin toivoa ettei mitään tapaturmaista tai odottamatonta satu ja hallitsija menehdy ennen aikojaan. Kaikkein nuorin eurooppalainen kruununperijä taitaa tällä hetkellä olla Monacossa.

    Mä en usko lähivuosina olevan tulossa eläkkeellejäämisuutisia, ei sen enempää Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa kuin Briteissäkään. Ei näissä maissa oikein ole sellaista perinnettäkään, toisin kuin vaikkapa Hollannissa.

    Tykkää

    • Sen tasapainon löytäminen lienee juuri tärkeää. Siis, että tehtävät eivät ole liian rasittavia tai haastavia, mutta toisaalta niitä on kuitenkin oltava, jotta monarkki näkyy kansalle. Se, missä kohtaa mahdollisesti relevanttius sitten menetetään, lienee aika henkilö- ja maakohtainen asia.

      Nuo nuoret kruununperilliset ovat tosiaan omansalainen riski ja tietenkin tilanne on myös se, että ei oikeastaan ole sitä kruununperillistä (eikä tietenkään puolisoa) jakamassa työtaakkaa. Alankomaissa ja Belgiassa on sitten tietysti sisarukset, Constantijn ja Astrid, jotka kantavat oman osansa ja jonkin tragedian sattuessa voisivat nousta väliaikaisesti tärkeämpää asemaan. Espanjassa työtaakka tuntuu olevan aika pitkälti vain kuningasparin harteille, mitä nyt kuningatar Sofia toki auttaa ja infanta Elenallakin lienee edelleen jonkinlainen rooli.

      Ruotsi on minusta noista mainitsemistasi potentiaalisin siinä mielessä, että siellä on oikeasti konkreettinen riski koko monarkian vaarantumiselle. Mutta ei sielläkään lähivuosina, Oscar on vasta ihan vauva ja taatusti Victoria ei ole halukas ottamaan hallitsijan tehtäviä vielä vastaan. Haakon olisi sopivassa tilanteessa nyt, mutta Harald vaikuttaa hyväkuntoiselta ja kuten sanottua, on suosittu, joten kiirettä ei liene. Margareeta tai Elisabet ei kyllä kruunusta luovu, ellei sitten ihan joudu vuodepotilaaksi. Ja Juan Carlosin ja Albertinhan ajoi valtaistuimelta aika pitkälti skandaali ja sellaisia ei oikein muualla ole tai ole kehittymässäkään.

      Tykkää

  6. Haikea mutta erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä postaus. Kuten monet muutkin totesivat, itse ajattelen kunigatar Elizabethin myös olevan liki kuolematon. Hän on ollut vallassa niin kauan, että melkein hirvittää ajatella mitä tapahtuu, kun häntä ei enää jossain vaiheessa olekaan. Uskon, että Britanniassa ja maailmalla, varsinkin Kansainyhteisöön kuuluvissa maissa, tulee tapahtumaan muutoksia ja suru tulee olemaan todella suuri. Toivottavasti se päivä ei koita pian.

    Eläköitymiskysymyksessä olen myös hieman keskivaiheilla. Toisaalta näen hallitsijan tehtävät eräänlaisena koko elämän kestävänä työnä, mutta toisaalta soisin kyllä pitkään maataan palvelleille myös leppoisat eläkepäivät.

    Tykkää

    • Kun katsoo, miten iso kohu syntyi Twitterissä jo pelkistä vääristä huhuista, voi vain kuvitella, millainen uutinen kuningatar Elisabetin kuolema sitten jonakin päivänä on. Ylittää uutiskynnyksen varmasti ympäri maailmaa ja esimerkiksi Suomessa tehdään taatusti erityisartikkeleita lehtiin ja lähetyksiä televisioon. Ja mitä suru sitten onkaan Britanniassa tai Kansainyhteisön maissa…. Kuten sanoit, kuolema tuo mukanaan myös muutoksia. Aika moni maa esim. selvästi odottaa kuningattaren kuolemaa luopuakseen Ison-Britannian hallitsijasta valtionpäämiehenään tai ainakin aloittaakseen aiheesta vakavan keskustelun. Kaikki hallitsijat eivät ole niin erityisiä, mutta kuningatar Elisabetin kuolema tulee kyllä olemaan yhden aikakauden loppu.

      Tykkää

      • Mielenkiinnosta katsoin youtubesta kuningataräidin hautajaiset. Miksi Annella oli päällä sotilaspuku tms?

        Ikäerojen puolesta huonoin tilanne taitaa olla Monacossa, Albert on jo 58 vuotias ja Jacques vasta 2 vuotias.

        Tykkää

        • Prinsessa Anne käyttää aika usein univormua. Brittikuninkaallisilla on kaikilla kunniasotilasarvoja, myös naisilla ja ilmeisesti se on ihan omasta päätöksestä kiinni, käyttääkö sotilaspukua. Camilla ja Sophie eivät käytä, mutta Anne siis tosiaan käyttää aika useinkin. Varmimmin Annen näkee univormussa Troooping the Colorin aikana, jossa muuten kuningatarkin nuorempana käytti aina univormua.

          Monacossa on tosiaan hyvin iso ikäero, mutta onneksi sielläkin on Caroline, jos jotakin sattuisi. Mutta Jacquesista tulee kyllä melko nuorena ruhtinas väkisinkin.

          Tykkää

  7. Olen monesti ajatellut,että Elisabethin olisi ollut jo aika antaa Charlesin astua kuninkaaksi. Olen samaa mieltä siitä,että Elisabeth ja Philip olisivat jo ansainneet eläke vuotensa. Myös Charlesin elämän kannalta se olisi kohtuullista. Katsoin sarjan The Crown ja tietämättä kuinka hyvin se nojaa factoihin, tehdään siinä hyvin selväksi se, että Elisabeth kokee tehtävän saadun Jumalalta. Sarjassa se nousee hyvin vahvasti esille eri päätöksissä ja suhteessa niin omaan perheeseen kuin kansaankin. Kuka voisi tällaisesta tehtävästä luopua vain omasta halustaan,velvoitus on elinikäinen.
    Suosittelen sarjaa se on mielenkiintoinen eikä vähiten Philipin aseman näjökulmasta.

    Tykkää

    • Pitkään sanottiin, että Charles oli katkera tuosta, että piti odottaa sitä varsinaista työtä, mutta viime vuosina on väitetty, että hän olisi hyväksynyt roolinsa. Ja siltä se kyllä minustakin näyttää, sillä Charles jos kuka on ottanut kruununperillisen roolin omakseen. Hän selvästi käyttää nyt tämän ajan vaikuttamiseen. Ja toisaalta varmaan tietää, ettei äitinsä luovu kruunusta ja vaikka kuinka kovasti haluaisi kuninkaaksi, tarkoittaisi se äidin kuolemaa ja sitähän harva toivoo.

      Hyviä uutisia niille, joita kiinnostaa erityisesti Philip the Crownissa, sillä seuraavalla kaudella keskitytään erityisesti Philipiin ja hänen taustaansa, sekä prinssi Charlesiin! Mukana ovat myös nykyiset näyttelijät Claire Foy ja Matt Smith, mutta sitten kolmannella kaudella on hiukan vanhemmat näyttelijät mukana, kun hahmotkin ikääntyvät.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s