Buckinghamin palatsin suurremontin kustannukset kiristivät keskustelua kuninkaallisen perheen rahoituksesta

Yksi Lontoon tunnetuimmista maamerkeistä, kuningatar Elisabetin virka-asunto ja eräänlainen monarkian symboli, Buckinghamin palatsi, on päässyt niin huonoon kuntoon, että valtio on ilmoittanut remontoivansa sitä seuraavien kymmenen vuoden ajan. Hintalappu tällaiselle operaatiolle on luonnollisesti melkoinen, mikä herätti tietenkin jo vuosia tiukassa taloustilanteessa kamppailleessa Britanniassa runsaasti keskustelua. Tasavaltaa ajava liike tarttui mahdollisuuteen kuin sika limppuun, mutta myös ns. monarkisteista esitti eriävän mielipiteensä kustannusten jakautumisesta. Vanhentuneen tekniikan vaarantama palatsi tarvitsee kiistatta korjausta, mutta mistä rahat remonttiin tulevat ja osallistuuko kuninkaallinen perhe kustannuksiin lainkaan itse?

Buckinghamin palatsin ensimmäinen osa valmistui vuonna 1703 ja vuonna 1761 sen hankki omistukseensa kuningas Yrjö III puolisonsa kuningatar Charlotten yksityisasunnoksi. 1800-luvun aikana palatsia suurennettiin lisäämällä siihen kolme siipeä keskipihan ympärille ja vuonna 1837 siitä tuli hallitsijan virallinen Lontoon koti kuningatar Victorian myötä. 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta palatsiin tehtiin viimeiset suurimmat lisäykset ja siltä ajalta on peräisin itäinen julkisivu, jossa sijaitsee myös lukemattomista kuninkaallisista juhlatilaisuuksista tuttu parveke. Toisen maailmansodan aikana palatsia pommitettiin ja palatsin kappeli tuhoutui, mutta kovin merkittäviä vaurioita ei saatu aikaiseksi.

Nykyään palatsi palvelee niin kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin, kuin prinssi Andrewn, prinsessa Annen, sekä prinssi Edwardin ja Wessexin kreivitär Sophien virallisena Lontoon asuntona. Lisäksi rakennuksessa sijaitsee runsaasti toimistotiloja, joista käsin koko monarkiaa pyöritetään ja joissa työskentelee pääosa kuningattaren henkilökunnasta, sekä vastaanottotiloja kuningattarelle ja muille kuninkaallisen perheen jäsenille. Arjen lisäksi Buckinghamin palatsi toimii myös juhlan näyttämönä, sillä siellä järjestetään suurin osa tärkeistä juhlaillallisista ja majoitetaan valtion tärkeimmät vieraat, kuten valtiovierailulle saapuvat valtionpäämiehet. Lisäksi palatsi on tärkeä turistikohde, jonka kesänäyttelyissä vierailee satoja tuhansia ihmisiä ja ulkopuolelta palatsia tai sen pihalla tapahtuvaa vahdinvaihtoa ihailee lukematon joukko lisää.

Viikko sitten julkistettu remonttisuunnitelma tähtää palatsin siirtämiseen tälle vuosituhannelle ja sen säilyttämiseen tuleville sukupolville. Suurimmiksi ongelmiksi on nähty toisen maailmansodan ajalta peräisin olevat sähkö-, lämmitys ja viemärijärjestelmät, joista varsinkin sähköjen tilaa pidetään suorastaan vaarallisena. 775 huonetta käsittävässä palatsissa riittää korjattavaa ja hovin mukaan tarkoitus on vaihtaa muiden muassa 160 kilometriä sähkökaapelia, 6500 sähköpistoketta, 5000 valaisinpistoketta, yli 30 kilometriä lämmitysputkia ja yli 15 kilometriä kylmä- ja lämminvesiputkia, sekä 2500 lämpöpatteria. Samalla joudutaan avaamaan 30 000 neliömetriä eli vähintään kolmen jalkapallokentän verran lattialautoja. Remontin jälkeen palatsin hiilijalanjäljen pitäisi pienentyä neljäkymmentä prosenttia, majoitus- ja työskentelytilojen olla entistä viihtyisämpiä ja käytännöllisempiä ja samalla myös entistä suurempi osa palatsista voidaan avata yleisölle.

Remontin kestoksi on arvioitu kymmenen vuotta ja sen hinnaksi yli 430 miljoonaa euroa. Kriittisimmät korjaukset aloitetaan heti ensi keväänä, mutta työt rytmitetään niin, että kuningatar Elisabet ja prinssi Philip voivat normaalisti asua palatsissa ja lisäksi siellä voidaan järjestää kaikki vuotuiset tilaisuudet kuten ennenkin. Remontin kustannukset katetaan nostamalla seuraavien kymmenen vuoden ajaksi kuningattaren saamaa määrärahaa huomattavasti. Monarkian aiheuttamia kuluja katetaan Euroopan kuningaskunnissa vaihtelevilla tavoilla, mutta Isossa-Britanniassa kuninkaallinen perhe ei kirjaimellisesti tulkiten elä kansan maksamilla veroilla. Britanniassa kuninkaallisen perheen rahoitus on hoidettu kahden herttuakunnan tuloilla, sekä Sovereign Grant -nimellä kulkevalla määrärahalla. Sovereign Grant on periaatteessa vuosittain vaihteleva summa, joka vastaa kruunun omistaman Crown Estaten tuotosta viittätoista prosenttia.

Crown Estate on erittäin arvokas omistusrypäs, johon kuuluu pääasiassa suuria kiinteistöomistuksia muun muassa Lontoon arvoalueilla, sekä laajoja maaomistuksia ympäri Britanniaa. Sijoituksia ja omistuksia hoidetaan kuningattaresta riippumattomalla järjestelmällä ja vuodesta 1760 saakka hallitsija on luovuttanut koko niiden tuoton hallinnolle, joka puolestaan on sitoutunut huolehtimaan kaikista valtion kuluista. Vuonna 2011 siirryttiin kuninkaallisen perheen rahoituksessa nykyiseen malliin, jossa kuningattaren saama määräraha on siis aina 15% kahden vuoden takaisesta Crown Estaten tuotosta ja sopimuksen lisäpykälän mukaan tämä summa ei voi koskaan olla edellisvuotta pienempi, vaikka tuotot olisivatkin laskeneet. Buckinghamin palatsin remontin rahoittamiseksi tämä prosenttiosuus nostetaan nyt seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi 25 prosenttiin.

Lehtiotsikot kirkuivat heti kilvan, kuinka nyt veronmaksaja joutuu hoitamaan kuninkaallisten remonttilaskut. Tasavaltalaisliike käytti tilaisuutta hyväkseen ja vaati koko monarkian lakkauttamista ja monet monarkistitkin kohottelivat kulmiaan. Vastapuoli puolustautui julistamalla, ettei remonttiin kulu penniäkään verovaroja. Siinä, mikä sitten on ”taxpayer’s money”, lepää asian ydin. Jos tarkkoja ollaan, remonttiin ei tosiaan kuluteta verovaroja, Sovereign Grant ei koostu valtion veroilla keräämistä tuloista. Yhteiskunnan varat ovat kuitenkin veronmaksajien varoja ja jos Crown Estaten tuloista isompi prosentti käytetään kuninkaallisen perheen tarpeisiin, on sama summa luonnollisesti jostakin muualta, kuten vaikkapa terveydenhoidosta tai koulutuksesta, pois. Siinä mielessä kritiikki on paikallaan, 430 miljoonaa euroa menee brittiläisen yhteiskunnan yhteisistä varoista. Jotkut tosin tulkitsevat, että Crown Estate on kuningattaren yksityisyyttä omaisuutta ja perintöä, jonka hän hyvää hyvyyttään luovuttaa valtion käyttöön. Yleiseen oikeustajuun ei kuitenkaan oikein mene, että kuningatar voisi vielä 2000-luvulla omistaa sellaista, joka päätyi satoja vuosia sitten hänen sukulaistensa hallintaan sen aikaisilla menetelmillä, joissa hallitsija otti, mitä halusi ja kohteli valtion kassaa omanaan. Julkisista varoista palatsin korjaus siis kiistatta katetaan.

Monet ovatkin kysyneet, miksei kuninkaallinen perhe maksa kotinsa korjausta itse. Buckinghamin palatsi ei kuitenkaan ole kuningattaren omaisuutta, vaan kuuluu valtiolle, toisin kuin Balmoralin ja Sandringhamin linnat. Kun presidentinlinnaa Suomessa remontoidaan, sen kuluja ei kateta presidentti Niinistön henkilökohtaisista varoista, eikä edustusbudjetistakaan ja samaan tapaan myös Buckinghamin palatsin remontti kuuluu valtion maksettavaksi. Ihan asiallisia kysymyksiä aiheesta voi kuitenkin esittää, kuten sen, miksei korjauksia ole tehty pienemmissä erissä jo aiemmin? Tai miksi palatsia pidetään edelleen pääasiassa yksityiskotina, jonka mahdollisuuksia tuottaa rahaa ei käytetä hyväksi lainkaan niin hyvin, kuin olisi mahdollista?

Palatsi on auki yleisölle vain kesäaikaan, jolloin siellä järjestetään vaihtuvateemainen kesänäyttely. Vieraita on vuosittain reilut puoli miljoonaa, mutta voi vain arvailla, kuinka paljon palatsissa olisi kävijöitä, jos osia siitä olisi avoinna ympäri vuoden. Esimerkiksi Ruotsissahan Tukholman kuninkaanlinna on avoinna jatkuvasti ja yleisö pääsee tutustumaan kruununjalokiviin ja valtiosaleihin, kun ne eivät ole käytössä. Lisäksi linna toimii kuningasparin ja heidän henkilökuntansa työpaikkana ja sisältää myös yksityisiä asuintiloja, mutta varsinaisesti kuningaspari ja heidän lapsensa asuvat muualla. Tämä mahdollistaa linnan toimimisen rahaa tuottavana turistikohteena, jonka turvallisuushuolet eivät ole samalla tasolla, kuin ne olisivat hallitsijan ollessa aina paikalla. Samalla linna on tehokas yksikkö, jossa saman katon alle on voitu kerätä hovin eri osat tehokkaaksi koneistoksi. Lontoossa puolestaan kuningatar Elisabetin toimisto Buckinghamin palatsissa on erillään prinssi Charlesin väestä, joka toimii Clarence Housessa, sekä prinssi Williamin, herttuatar Catherinen ja prinssi Harryn toimistosta, joka sijaitsee puolestaan Kensingtonin palatsissa. Yhtenäinen tila ja toimintojen keskittäminen tehostaisivat järjestelmää ja saattaisivat tuoda mukanaan myös säästöjä.

Voidaan myös kysyä, mikä Buckinghamin palatsin tulevaisuus hallitsijan kotina ylipäätään on. Kuningatar Elisabet ja prinssi Philip muuttivat sinne aikanaan vastentahtoisesti ja viettävät edelleen kaiken vapaa-aikansa muualla. Kuningattaren sanotaan kokevan Windsorin linnan oikeaksi kodikseen. Prinssi Charles ja herttuatar Camilla asuvat Clarence Housessa, jossa prinssi ehti asua ensimmäiset vuotensa ja joka sittemmin oli hänen rakkaan isoäitinsä koti. Vastuuntuntoinen Walesin prinssi saattaa kuninkaana vielä muuttaakin Buckinghamiin, mutta osaatteko kuvitella, että prinssi William joskus asuisi siellä? Viimeistään siinä vaiheessa perinne katkeaa varmasti.

Palatsi on Lontoon maamerkki, yksi tunnetuimpia rakennuksia maailmassa ja sen seinien sisäpuolella pidetään tallessa suurta osaa suunnattoman arvokkaasta kuninkaallisesta taidekokoelmasta. Melkoisen yksimielisiä ollaankin siitä, ettei rakennusta sentään voi jättää rapistumaan pystyyn ja korjaukset ovatkin välttämättömiä. Britannian kuninkaallista perhettä ympäröivä salailukulttuuri ja talouden läpimättömyys, sekä joskus valitettavan pahasti läpi huokuva tunne ’me käytämme, te maksatte’ -asenteesta yhdistyivät tällä kertaa talouden tilanteeseen, jossa enenevässä määrin britit kärsivät asumiskulujen kasvusta. Kun vielä remontin julkistamispäivänä kerättiin valtakunnallisella kampanjalla rahaa köyhyydessä eläville lapsille, soppa oli valmis.

Advertisements

8 kommenttia artikkelissa “Buckinghamin palatsin suurremontin kustannukset kiristivät keskustelua kuninkaallisen perheen rahoituksesta

  1. Britannian kruunun jalokivethän on Lontoon Towerin linnassa. Eli nekin ovat vielä eri paikassa, kuin kuninkaalliset asuvat. Sinne toki pääsee niitä katsomaan noin 20 £ hinnalla. Ja kannattaa kyllä käydä siellä jos Lontoossa käy, hieno paikka on.

    Tykkää

    • Totta ja osa tuosta kuninkaallisesta kokoelmastakin on muissa palatseissa Lontoossa. Osa toki auki yleisölle ja tienaavatkin jotain. Vähän samaan liittyy muuten nämä asunnot, joita kuningatar on vuokrannut serkuilleen lähes ilmaiseksi ja vuokraa alettiin periä vasta, kun asia tuli julkiseksi. Kaikki tällainen vie yhteiskunnan rahaa siinä vaiheessa, kun täytyy alkaa kunnostaa ja ylläpitoon ei ole ollut rahaa.

      Kävitkö Lontoossa muissa kuninkaallisissa kohteissa? 🙂

      Tykkää

  2. Kensingtonin palatsin maksuttomassa tilassa. Taisi olla lähinnä matkamuistomyymälä se alue. Buckinghamin palatsin edustalla, sekä Clarence Housen luona käveltiin ja tietenkin The Mallia pitkin. Matkakuume Lontooseen on ja pysyy.

    Tykkää

    • Mainioita kohteita! En ole vielä Lontoossa itse käynyt, mutta kyllähän se mielessä aina kummittelee. Sanoisin jopa, että on ihan ykköskohde. Tiedä sitten, miksei jotenkin ole kuitenkaan koskaan matka toteutunut. Aika kallishan Lontoo ainakin on. Nyt täytyy kyllä ottaa tämäkin oikein asiaksi ja oikeasti reissu toteuttaa! Keväällä Kensingtonin palatsissa aukeaa näyttely prinsessa Dianan vaatteista, nekin voisi olla hauska nähdä!

      Tykkää

  3. Jokseenkin kohtuuttomalta tuntuu vaatimus,että Elisabeth maksaisi korjauksen omasta pussistaan. Yhdyn Hovikirjeenvaihtajan ihmettelyyn, miksei korjauksia ole tehty vuosien kuluessa. Nyt odottaa 10 vuoden putki. Jos suomalaista korjaurakentamista ajattellee, kuinka kustannukset tuppaavat nousemaan,on vaikea uskoa että kokonaisuus jää 430 miljoonaan Englannissakan.

    Tykkää

    • Ilmeisesti määrärahat korjaukseen ovat olleet vuosien varrella naurettavan pieniä, mutta erityisesti se minusta herättää kysymyksen siitä, miksei rahaa ole pyritty keräämään muilla keinoin. Ja vaikka tosiaan summan ei kuulu mennä kuningattaren pussista, kyllä minusta kuninkaallinen perhe ja hovi ovat omalta osaltaan vastuussa palatsista ja esim. juuri nämä turistien tuomat rahat olisi osin heidän vastuullaan hankkia.

      Samaa mietin budjetista. Jonkin laskelman mukaan summa muka pienenisi, kun huomioidaan inflaatio, verotulot ym. mutta kyllä nämä vaan valitettavasti tuppaavat kasvamaan aina. Ja itseasiassa 2015 kesällä tehty arvio oli muistaakseni 150 miljoonaa puntaa, eli jo vuodessa pelkkä arvio on ehtinyt yli kaksinkertaistua…

      Tykkää

  4. Meillä oli hotelli Westmisteristä St Georges hotel. Hyvä pikkuhotelli, jos vaatimuksena ei ole hissi. Tosi on, että Lontoo on kallis paikka, mutta kun liikkuu ryhmässä, niin niihin saa helposti ryhmäalennuksia ja toisaalta monet Lontoon museot on ilmaisia jos niissä tykkää käydä. Me käytiin noiden lisäksi British Museumissa. Harmi on, että kruununjalokiviä ei voi kuvata. Towerin Linnassa White towerissa on esillä mm. prinssi William ja Harryn univormuja, siellä sai kuvata.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s