Kuninkaallisten kihlasormusten kimallusta

Ilmassa alkaa vähitellen olla kuninkaallisten häiden tuoksua tai ainakin viitteitä siitä, sillä huhumylly on syksyn mittaan jauhanut prinsessa Eugenien mahdollista kihlausta ja tietenkin toiveet kohdistuvat myös prinssi Harryyn ja Meghan Markleen, vaikka sieltä suunnalta ei näitä uutisia taida ihan vielä olla tulossa. Lehtitietojen mukaan kuusi vuotta yhdessä viihtyneet prinsessa ja yökerhopomo Jack Brooksbank suunnittelevat häitä ensi vuodella. Prinsessan äiti, Sarah, yorkin herttuatar kiiruhti välittömästi kumoamaan tiedot, mutta kuten olemme huomanneet viime aikoina, kokeneiden toimittajien skuupit ovat yllättävän usein totta. Toinen puoli tämänkin asian ensimmäisenä paljastaneen Camilla Tomineyn artikkelista osoittautuikin jo todeksi, kun kävi ilmi, että prinsessa Eugenie on tosiaan muuttamassa alkuvuodesta Kensingtonin palatsin alueella sijaitsevaan kolmen makuuhuoneen Ivy Cottageen. Jäämme siis jännityksellä odottamaan kihlauutisia ja kuvia prinsessa Eugenien sormessa kimaltelevasta sormuksesta ja aikamme kuluksi voisimme fiilistellä muutamia kuninkaallisia kihlasormuksia. Joukossa on monenlaista aarretta, niin perintökalleutta, kuin upouutta luomusta, lipun värejä hyvässä ja pahassa, sekä luonnollisesti jalokiviä arkisista jättimäisiin.

Tuoreita sormuksia ei siis Yorkkien suunnalta ole vielä nähty, vaan edellinen on jo kolmenkymmenen vuoden takaa. Maaliskuussa 1986 Sarah Ferguson vastaanotti Ison-Britannian kruununperimyksen silloiselta kakkoselta prinssi Andrewlta rubiinisormuksen, joka oli koristeltu kymmenellä pienemmällä timantilla. Koru tuli Garradilta ja väitetään, että tuleva herttuatar toivoi itse juuri rubiinia.

Herttuatar Sarahin sormus ei aikanaan ollut mitenkään poikkeuksellinen, vaan hyvin samankaltaisia sormuksia oli tehty ennen ja tultiin tekemään myös myöhemmin. Suuren värillisen keskuskiven ja timanttikehyksen yhdistelmä oli siis niin sanotusti muotia ja viisi vuotta aiemmin siitä oli viimeistään tehnyt hitin silloisen Walesin prinsessa Dianan maailmankuulu sormus. Suurta romantiikkaa ei Walesin prinssin ja prinsessan avioliittoon tainnut koskaan liittyä ja kihlasormuksenkin tuleva morsian valitsi itse Garrardin valikoimasta. Valinta osui suurehkoon safiiriin ja sitä ympäröiviin 14 timanttiin, jotka on istutettu valkokultaan. Tavanomaisuudestaan huolimatta kihlasormus on maailmankuulu ja viimeistään se tallennettiin historian lehdille siinä vaiheessa, kun prinssi William pujotti sen neiti Kate Middletonin sormeen kuusi vuotta sitten.

Toinen perintösormus Britannian kuninkaallisessa perheessä on Cornwallin herttuatar Camillan valtava timanttisormus, joka kuului aiemmin kuningataräidille. Walesin prinssi Charles antoi rakkaan isoäitinsä sormuksen kovasti kiistellylle toiselle morsiamelleen ja tunnearvon lisäksi mukana taisi olla hiukan yleisöllekin kohdistettua symboliikkaa, vaikkei sormus ollutkaan sentään kuningataräidin oma kihlasormus. Suorakaiteen muotoinen kahdeksan karaatin keskitimantti lepää kuuden pienemmän timantin välissä platinarunkoisessa sormuksessa, joka on ilmeisesti peräisin 1920-luvulta.

Myös kuningatar Elisabetin sormuksella on vahvaa tunnearvoa, sillä vaikka se olikin sinänsä uusi, käytettiin siihen prinssi Philipin äidin vanhasta tiarasta irrotettuja timantteja. Kuningattaren yllättävän modernia tyyliä edustavassa platinasormuksessa on kolmen karaatin keskitimantti ja sen molemmin puolin runsaasti pieniä pavé-istutettuja timantteja. Netflixin The Crownia katselleet huomaavat, ettei kuningattaren sormus muistuta juurikaan sarjassa nähtyä. Kihlasormuksen seurana kuningatar käyttää aina myös keltakultaista vihkisormustaan, joka on valmistettu walesilaisesta kullasta. Samanlaiset yksinkertaiset vihkisormukset Walesin kullasta näemme myös prinsessa Annen, herttuatar Camillan ja herttuatar Catherinen nimettömissä.

Myös Norjassa on luotettu perintökoruun, vaikka kruununprinsessa Mette-Maritilla näemme kihlasormusta aika harvoin. Toki hänelläkin sellainen kuitenkin on ja aika ei-perinteistä tyyliä edustava timantti- ja rubiinisormus onkin monella tapaa arvokas, sillä se on myös kuningatar Sonjan kihlasormus. Kuningatar antoi sormuksen pojalleen, kun tämän oli aika kosia morsiantaan ja jatkoi samalla perinnettä, sillä ennen kuningatar Sonjaa sama sormus oli toiminut myös kuningas Haraldin äidin, kruununprinsessa Märthan kihlasormuksena.

 

Ruotsin kuningatar Silvia kantaa nimettömässään nykyään usein kolmeakin sormusta, mutta kuningattaren kihlasormus on niistä tuo alin, yksinkertainen timanttisormus. Joidenkin tietojen mukaan sormus kuului aiemmin kuninkaan äidille prinsessa Sibyllalle ja timantin painoksi on arvioitu noin kaksi karaattia.

 

Kruununprinsessa Victoria vaikuttaa tunteikkaalta ihmiseltä, jolle on tärkeää jatkaa perinteitä. Hääpäivänään kruununprinsessa kantoi äitinsä huntua ja tiaraa ja valkokultainen kihlasormuskin on selvästi saanut vaikutteita äidin sormuksesta. W.A. Bolinin klassista sormusta pidettiin yllättävänkin yksinkertaisena tulevalle kuningattarelle ja mukaan sotkettiin myös harmillista spekulointia ”liian köyhästä sulhasesta”. Monet jättisormukset ovat kuitenkin aika hankalia arjessa ja kruununprinsessa aktiivinen elämäntapa, sekä maanläheinen persoonallisuus ja sormuksen ilmeinen kytkös kuningatar Silvian sormukseen tuntuvat kyllä paremmilta perusteluilta valinnalle.

Prinsessa Sofian sormus on upouusi, mutta silläkin on ylimääräistä tunnearvoa, sillä prinssi Carl Philipin sanotaan osallistuneen sen suunnitteluun. Timanttisormuksessa on suurempi keskikivi ja sen ympärillä, sekä sormuksen kaksiosaisessa rungossa lisää pienempiä timantteja. Yhteensä timantteja on sormuksessa asiantuntijoiden arvioiden mukaan vajaat kaksi karaattia.

Ruotsin prinsessa Sofian kihlasormus, kuninkaalliset kihlasormukset, Hovikirjeenvaihtaja

© Erika Gerdemark – Kungahuset.se

Prinssi Carl Philip on suunnittelijana ammattilainen, mutta amatööritkin ovat kokeilleet sormussuunnitelussa onneaan. Tanskan prinssi Joachim kihlasi ensimmäisen vaimonsa Alexandran Tanskan lipun väreihin sopivalla timantti- ja rubiinisormuksella ja kun vuorossa oli ranskalainen morsian, lippuideaa kierrätettiin. Prinsessa Marie sai sulhaseltaan massiivisen keltakultaisen sormuksen, jota koristavat Ranskan lipun värien mukaan timantti, rubiini ja safiiri. Hentoisen ja klassisempaan tyyliin usein taipuvan prinsessan sormessa sormus on valtava ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että myös todella ruma. Täytyy toivoa, että prinsessa itse pitää sormuksesta!

 

Myös kruununprinssi Frederik päätyi sormusvalinnassa lipun väreihin ja veljensä tapaan lahjoitti morsiamelleen timantti- ja rubiinisormuksen. Sittemmin kruununprinsessa Mary on lisännyt sormukseen vielä kaksi pienempää timanttia suorakaiteen muotoisten rubiinien molemmin puolin. Vuosi kruununprinssiparin kaksosten syntymän jälkeen tapahtunut muutos saattaa symboloida perheenlisäystä, mutta voi olla toki myös vain visuaalinen parannus. Kruununprinsessa Maryhän on tunnetusti rohkea arvokorujen muokkaaja. Kruununprinssipari muuten viettää tänään 12,5-vuotishääpäiväänsä eli kuparihääpäivää, joka on Tanskassa iso juhlapäivä. Hovi on juhlistanut sitä julkaisemalla kivoja kuvia vuosien varrelta nettisivullaan, sekä kuvia itse häistä Instagramissa.

Alankomaissa ei kovin pitkään pääse kulkemaan ennen, kuin vastaan osuus jotakin kirkkaan oranssia. Kuningashuoneen tunnusväri on maan puolivirallinen symboli ja esimerkiksi urheilukisoissa hollantilaiset pukeutuvat oranssiin, vaikka lippua koristavatkin valkoinen, sininen ja punainen. Oranssia näemme usein myös kuningatar Maximan yllä ja jos tarkkaan katsoo, myös kuningattaren sormessa kimaltelee oranssia. Silloisen prinssi Williem-Alexanderin antamassa kihlasormuksessa nimittäin komeilee soikea oranssi timantti, jonka molemmin puolin on sijoitettu kyyneleenmuotoiset timantit. Lisäksi isompia kiviä kehystää kaksi riviä pienempiä timantteja. (Lähikuva)

Kaikissa kuninkaallisissakaan kihlasormuksissa ei ole sen suurempaa symboliikkaa tai ainakaan me tavallinen väki emme sitä tiedä. Luonnollisesti kihlaus itsessään tuo sormuksessa mittaamatonta tunnearvoa ja monet kuninkaallisten sormukset ovat vain yksinkertaisesti kauniita. Tai isoja. Tanskan kuningatar Margareeta on suuri persoona, jonka kihlasormus on suuri. Ja persoonallinen. Omalla tavallaan kaksi jättimäistä timanttia keltakullassa ovat kuitenkin upeita ja kyllähän tässäkin sormuksessa muotokieli kertoo omaa tarinaansa. (Lähikuva)

 

Hieman tavallisempaa timanttisormusta kantaa sormessaan prinsessa Madeleine, jolla on kierroksessa jo toinen suorakaiteen muotoinen yksinkertainen timantti. Ensimmäinen kihlaus ruotsalaisen asianajajan Jonas Bergströmin kanssa kariutui, mutta aika nopeasti prinsessa löysi rinnalleen amerikkalaisen liikemiehen Chris O’Neillin ja pian sormessa kimalteli uusi, entistä selvästi isompi, timanttisormus. Omaan makuuni suuret sormukset tuntuvat epäkäytännöllisiltä, enkä ole kauheasti muutenkaan kimalluksen perään (paitsi tiaroiden…), mutta prinsessa Madeleinen kihlasormus on kyllä todella kaunis. Koostaan huolimatta se onnistuu olemaan jotenkin kevytrakenteinen ja omaa silmääni viehättää myös yksinkertainen ja moderni tyyli.

Ruotsin prinsessa Madeleinen kihlasormus, kuninkaalliset kihlasormukset, Hovikirjeenvaihtaja

© Brigitte Grenfeldt – Kungahuset.se

Hyvin modernia tyyliä edustaa myös Espanjan kuningatar Letizian kihlasormus, jossa ei ole tuttua keskikiveä lainkaan, vaan se koostuu valkokultaiseen runkoon tasaisesti upotetuista pienemmistä timanteista. Hentoisen kuningattaren kädessä tämäkin sormus näyttää joskus aika massiiviselta, mutta kun sitä vertaa kuningattaren hyvin moderniin, muodikkaaseen ja kivalla tavalla rohkeaan pukeutumistyyliin, on helppo uskoa, että se on hänen makuunsa. Valitettavasti tätä sormusta emme ole kuitenkaan nähneet enää muutamaan vuoteen julkisuudessa, sillä se on sotkeentunut joka paikkaan kuninkaallisessa perheessä lonkeronsa ulottavaan skandaaliin. Kuningas Felipen sisar infanta Cristina ja erityisesti tämän mies Iñaki Undangarin ovat syytettyinä veropetoksista ja muistakin taloussotkuista parhaillaan oikeudessa ja ilmeisesti tämä sormus ostettiin sittemmin ryvettyneen Urdangarinin toimesta ja hänen luottokortillaan, koska kuningas Felipe yritti pitää kihlauksen viimeiseen asti julkisuudelta piilossa. Espanjassa skandaali on niin suuri ja niin kipeä, ettei kuningatar Letizian kannata esiintyä sormessaan sormus, joka muistuttaa jatkuvasti tilanteesta, jossa ensimmäisen kerran Espanjan historiassa kuninkaallisen perheen jäsen on oikeudessa syytettynä.

 

Kuningatar Letizian tapaan prinsessa Annen tytär Zara Tindall (os. Phillips) tunnetaan rohkeana pukeutujana. Zaralla tosin ei aina mene ihan yhtä nappiin, kuin espanjalaisella tyylikuningattarella, joten ehkä on hyvä, että sormuksen suhteen Zara ei lähtenyt kovin erikoiselle linjalle. Zaran timanttisormus muistuttaa jonkin verran prinsessa Sofian sormusta, mutta on minusta hieman onnistuneempi. Designista tulee myös mieleen, että samalla kun on haluttu kunnolla timantteja, on myös valittu malli, joka ei ole haitaksi hevosten täyttämässä arjessa.

Wessexin kreivitär Sophien sormuksen hinnaksi arvioitiin kihlajaisten aikaan satatuhatta puntaa ja sitä väitetiin kalleimmaksi kuninkaalliseksi kihlasormukseksi ikinä. Varmaa tietoa asiasta ei luonnollisesti ole, mutta kahden karaatin keskikivestä ja kahdesta sydämenmuotoisesta sivutimantista koostuva sormus näyttää ainakin maallikon silmään aika monia ”kilpailijoitaan” arvokkaammalta.

Viimeisenä vielä sormus, jota näemme harvoin, mutta joka on silti omalla tavallaan kuuluisa. Jalokiviseppä piti kutsua kesken kaiken lomaltaan, jotta Monacon ruhtinas Albert saattoi valita sormuksen päivää ennen kosintaa. Erikoiset huhut ja tunteiden moninaisuus sävyttivät ruhtinasparin häitä ja hiukan huonosti suunnitellulta vaikuttava kosinta, sekä se, ettei sormusta ilmeisesti edes ollut saatavilla, kun viralliset kihlakuvat otettiin, jättävät hiukan oudon maun nekin. Virallisessa kihlajaiskuvassa (ylempi kuva) näytti nimittäin siltä, että sormus lisättiin siihen kuvankäsittelyn keinoin jälkikäteen ja luonnossa ruhtinatar Charlenen sormus näyttääkin paljon pienemmältä. Kaunis se kuitenkin on ja arvokas, sillä sormus koostuu kolmen karaatin päärynänmuotoisesta timantista ja runsaasta määrästä pienempiä timantteja, jotka on istutettu harmaaseen kultaan.

Lisäys: Laitetaan nyt vielä mukaan se kaikkien aikojen ykkönen, kun edes jonkinlaisen luvallisen kuvan löysin. Näyttelijätär Grace Kelly sai sulhaseltaan Monacon ruhtinas Rainierilta ilmeisesti ensin yksinkertaisen timantti- ja rubiinisormuksen, mutta myöhemmin varsinaiseksi kihlasormukseksi on tituleerattu tätä Cartierin yli kymmenen karaatin luomusta. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, taitaa olla kerrankin enemmän kuin osuva fraasi…

Mikä sormuksista on sinun suosikkisi?

Advertisements

24 kommenttia artikkelissa “Kuninkaallisten kihlasormusten kimallusta

  1. Lemppariani ei tässä esiteltykään ja sehän on Grace Kellyn kihlasormus! 😀 Camillan sormus tulee hyvänä kakkosena, vaikka joskus se ei oikein loista arvoisellaan tavalla. Margareetan sormus on myös aikamoinen luomus eikä varmaa helpoimmasta päästä käyttää.

    Letizian sormus ei ole henkilökohtainen lemppari tai ainakin se on Letizian sormeen aivan liian massiivinen. Olen kuitenkin surullinen siitä, että Letizia ei enää voi sormustaan käyttää Inakin ja Christinan skandaalin takia.

    Tykkää

    • Kuvaoikeuksien aiheuttamaa tuskaa! Ei löytynyt kuvaa Gracen sormuksesta, joka toki on aivan omaa luokkaansa. 😦 Camillan sormuksesta mäkin tykkään, vaikka olet kyllä oikeassa, ettei se heijasta valoa ollenkaan sillä tavalla, kuin tuon kokoisen timantin kuuluisi. Mutta muuten se on minusta jotenkin tosi tyylikäs.

      Olinkin unohtanut tuon puolen Letizian sormuksesta, kiitos muistutuksesta! On kyllä todella sääli, että tuo Inakin ja Cristinan sotku ulottuu näinkin henkilökohtaisiin yksityiskohtiin. Ihan kuin huolta asiasta ei olisi jo muutenkin aivan riittävästi.

      Tykkää

  2. On kyllä melkoisia timangeja! Omia suosikkeja Victorian, Madeleinen ja Maryn sormukset 🙂 Dianan/ Catherinen sormus itsessään on klassikko, joskus itsellänikin ollut ko sormuksen feikkimalli 😀

    Miten Letizian sormus ja Christina/Inaki liittyvät toisiinsa, olen aivan ulapalla? 😀

    Tykkää

    • Taisin päivittää Letizian sormuksesta samaan aikaan, kun olit kirjoittamassa kommentia joten mars takaisin postaukseen! 🙂

      Dianan/Katen sormus on näistä kyllä tosiaan ehdottomasti tunnetuin. Ei tule ylipäätään montaa tunnetumpaa sormusta tai edes korua mieleen, jos niitä onkaan.

      Tykkää

  3. Itse en ole koskaan pitänyt tasapaksuista sormuksista, keltakullasta enkä liian isoista neliön/suorakaiteen mallisista kivistä. Dianan/Catherinen, Sofian ja Madeleinen sormukset olivat näistä suosikkini! Marien taas ehkä kamalin… Ihana postaus ja ajankohtainen itselleni, sillä hääkellot kilkattavat ensi vuonna! 🙂 Kirjoitan varmaan jotain hääaiheista itsekin pian ihan vaan purkaakseni omaa hääintoa…

    Tykkää

    • Käytän itse tosi vähän tällaisia klassisia koruja ja jos käytän, mun maku on aika yksinkertainen. Keltakulta ja värilliset kivet ei ole koskaan sopineet siihen, joten enempi valkokulta/hopea ja värittömät kivet on mun juttu myös muiden koruissa. Marien sormus osuu kyllä kaikkiin ei-ruutuihin siis…

      Onneksi olkoon! 🙂

      Tykkää

  4. Uuuuh, ihana aihe!
    Ei isot kivet ole hankalia. 🙂 Laadukkaasti suunnitellussa ja tehdyssä sormuksessa krappanat ovat siten, että sormus ei tartu mihinkään. Tietysti iso kivi painaa sormusta ”alaspäin” painovoima kun on, mutta tätäkin saa vähennettyä teettämällä sormus oikeaan kokoon. Ja tietysti uloke sormessa on eri kuin ei uloketta, mutta nopeasti sitä muistaa olla vetämättä tiukkaa nahkahansikasta vauhdilla siihen käteen, jossa sormus on.

    Omaan makuun iso kivi ei aina ole se kaunein. Kuvissa olevista sormuksista en pidä joidenkin rungosta, timantin muodosta, asettelusta, väristä tai koosta. Näistä ei ehkä mikään ole suosikkini, mutta Victorian vihkisormuksena oleva yksinkertainen allianssisormus on ikuinen klassikko ja aina yhtä puhutteleva. Väitän, että kyseinen malli ei kyllä koskaan jätä ketään kylmäksi!

    Tykkää

    • Kai se iso kivi on tottumiskysymys. Itse käytän jonkun verran isoja sormuksia (metallisia, puisia jne.) arjessa ja jotenkin tuntuu, että olen koko ajan tietoinen siitä möykystä kädessä. Mutta jos kyse olisi vaikka just kihlasormuksesta, jota käyttää joka päivä, ehkä se unohtuisi? Tottuuhan sitä pienempäänkin sormukseen äkkiä niin, ettei sitä edes enää tunne iholla. Ehkä tuollainen Madden sormus olisi mulle sopivin (jos ois tällaisia summia laittaa koruun :D), kun siinä kivi ainakin näyttäisi olevan tosi matala. Katen värillinen, iso ja pinnaltaan epätasainen olisi ihan kauhistus.

      Victorian sormus on kyllä kaunis! Se on ehkä juuri sellainen, että vaikkei olisi yhtään omaa tyyliä, miellyttää silti silmää. Osa taas näistä on sellaisia, että jos ei pidä juuri siitä tyylistä, ei varmasti se koru ole kauniskaan. Esim. Camillan on minusta sellainen, että voin kuvitella monen pitävän rumana ja kömpelönä, vaikka itse tykkäänkin.

      Tykkää

  5. Sophien sormus ilahduttaa eniten muodolla minua ja miksei Madeleinenkin. Toisaalta Kuningatar Margareetalle on vaikea kuvitella jotain muuta sormusta.

    Tykkää

    • Hauskaa huomata kommenteista, kuinka monenlaista makua on. Toinen tykkää isoista, toinen pienemmistä, joku värillisistä jne. ja kuninkaallisilta löytyy kaikkea. Onneksi ei ole mitään tietoa kuninkaallissormusta, vaan hekin voivat oman maun mukaan valita. 🙂

      Tykkää

  6. Ihanan hömppä postaus, juuri tällaisia näin loskaisena marraskuisena päivänä tarvitseekin lukea. Omalla tavallaan kauniita ovat (lähes) kaikki, niin nuo Sarahin ja Catherinen/Dianan isokiviset kuin toisaalta esimerkiksi nuo Ruotsin prinsessojen modernit sormukset. Sana ”lähes” oli edellä suluissa, sillä en voi minäkää ymmärtää tuota Marien sormusta.

    Minuun on jotenkin iskostettu, että korujen pitää olla keskenään samanvärisiä, Siksi Kuningatar Elisabethin keltakulta-platina -sormusyhdistelmä pistää silmään, samoin Letizian valkokulta -keltakulta -yhdistelmä, joka tuossa toisessa kuvassa on.

    Nämä kaikki sormukset ovat vähän sellaisia, että kauhistuttaisi omistaa: Ihania ja arvokkaita, mutta suuria ja epäkäytännöllisiä. Ihan en ymmärrä miksi kihlasormuksen pitää olla ”se juttu” ja ison huomion kohde, rakkautta, sitoutumista ja lupausta symboloisi vaatimattomampikin sormus.

    Tykkää

    • Tänään varsinkin on niin harmaata, että pieni kimallus ei tosiaan ole pahitteeksi! Mieleni teki kirjoittaa jotain Trumpista, mutta on se niin masentava aihe, että vaihdoin sitten timantteihin. 😀

      Olen samalla tavalla rajoittunut, enkä osaa yhdistää erivärisiä koruja. Hopea ja valkokulta menevät keskenään, mutta keltakulta ei sitten enää siinä samassa. Ja jotenkin olen sellainenkin, että jos mulla olisi esim. juuri Sarahin tai Dianan sormus, yrittäisin aina yhdistää kiven värin jotenkin asun väreihin. Tosi rajoittavaa.

      Suomalaiseen silmäänhän nämä on helposti vähän outoja juuri tuosta syystä, että ovat niin isoja ja kalliita. Meillä kun yleensä panostetaan siihen vihkisormukseen, eikä siihenkään niin kauheasti välttämättä. Suomalaista ajaa aina käytännöllisyys! 🙂

      Tykkää

  7. Kiva aihe! Itse tykkään eniten Zaran sormuksesta. Sellaisen voisin ottaa itselleni, jos olisi aivan pakko noista joku valita ;). Valkokulta on myös enemmän minun mieleen, kun tulee muutenkin käytettyä hopeisia koruja. Olen käyttänyt monta vuotta päivittäin yhtä Kalevala Korun isoa sormusta. Aluksi sormuksen käyttö tuntui hankalalta mutta nykyään tulee orpo olo, jos sormus on poissa sormesta. 🙂

    Kiinnitin huomita siihen, että melkein enemmistö sormuksista on tehty valkokullasta. Eikös tämä valkokulta kihlasormuksissa ole yleistynyt Suomessa vasta melko vähän aikaa sitten. Ainakin vanhemmilla ihmisillä on usein keltakultaiset sormukset ja kuulin kerran yhden vanhemman naisen päivittelevän, että kyllä vihkisormusten pitää olla keltakultaa. 🙂

    Tykkää

    • Niin siis jos aivan pakko olisi, kai sitä voisi uhrautua käyttämään jopa tuota Grace Kellyn jättitimanttia… 😀

      Olen miettinyt samaa liittyen korujen väreihin. Onkohan niin, että Suomessa on enemmän sitten suosittu keltakultaa, kuin muualla? Ylipäätään kuninkaallisten koruissa on selvästi vähemmän keltakultaa, suurin osa tiaroista ja kaulakoruista, rintakoruista ym. on valkokulta- tai platinarungossa. Tietääkö esim. Päivi, jolla vaikuttaa olevan sormustietämystä, asiasta enemmän?

      Tykkää

      • Valkokullassa ja platinassa jalokivet tulevat paremmin esiin, näyttävät heijastavan valoa enemmän ja vaikuttavat isommilta. Veikkaan siis yksinkertaisesti sitä, että kiviä halutaan korostaa. Platinassa on toki vielä sekin, että se on todella lujaa metallia, platinarunkoon pystyy rakentamaan vaikka millaisia virityksiä. Mutta käytännössä en tiedä, että onko tällä asialla merkitystä tiaroita suunniteltaessa.

        Suomessa keltakulta on ollut suosiossa siksi, että se on edullisinta kultaa. Suomi on ollut pitkään köyhä maa, eikä koruihin haluttu tuhlata ”omaisuuksia”. Suomalaisten korut ovat edelleen varsin maltillisia ja käytönnöllisyyttä painottavia. Monihan pitää kihla- ja vihkisormuksiaan sormessa yötäpäivää, että siinä mielessä tyypillinen sormustyyli on ehkä ihan hyväkin asia. Isommalla timantilla ei tiskata, imuroida tai hoideta puutarhatöitä, vaan se tulee riisua sormesta pois aina kun kädet upottaa johonkin pidemmäksi aikaa.

        Ja hei, Trumpin voi AINA vaihtaa timskuihin. 😀

        Tykkää

        • Kuulostaa oikein järkeenkäyvältä tuo, että jalokivet ovat yksinkertaisesti enemmän edukseen! Ja sehän on helppoa nähdäkin, sillä keltakullassa se kivi korostuu yksittäisenä ja juuri esim. koko on helppo todeta. Uskoisin, että myös kestävyydellä voi olla oma roolinsa, koska osa tiaroista on kuitenkin niin isoja ja kun niitä tehtiin, varmasti haluttiin, että kestävät. Eivät kuitenkaan olleet mitään kertakäyttötavaraa aiemminkaan. Kiitos Päivi! 🙂

          Mielenkiintoista tuokin, miksi Suomessa keltakulta on niin suosittua. Enpä ole sitä koskaan ajatellut tuon hinnan kannalta, koska jotenkin lapsesta asti on iskostettu mieleen se, että kulta ylipäätään on arvokasta. Ja tuosta käytännöllisyydestä tunnistan itseni heti! Juuri tuo, että sormus aina sormessa ja ei saa olla arjessa ”harmina”.

          Trumpin voisi kyllä vaihtaa melkein mihin tahansa, eikä tulisi ikävä! 😀

          Tykkää

  8. Valkokulta on yleensä suosikkini tai tyylikkääst yhdistettynä keltakultaan.
    Upeita sormuksia mutta mielestäni suuri ei ollut aina kauneinta tässä kavalkaadissa.
    Sophien sormus on minun suosikkini. Pirteä oli myös Sarahin rubiinisormus , vaikka jos valita saisi niin sitä en ottaisi. Värittömät kivet ovat minun mieleeni.

    Tykkää

    • Totta, koko ei tosiaan aina korreloi kauneuden kanssa. Ja jotenkin erityisesti en oikein tykkää sellaisista, joissa on pienillä lisätimanteilla tuotu kokoa, kun ei ole ollut varaa(?) isompaan kiveen. Pikkuisen sellainen fiilis tulee esim. Sofian sormuksesta. Mutta tosiaan esim. Margareetan on sitten vaan yksinkertaisesti liian iso. Omaan makuunin on aina ollut myös kuningatar Elisabetin sormus, jotenkin tosi tyylikäs ja yksinkertainen, eikä liian suuri.

      Tykkää

    • On tosi mielenkiintoista nähdä, millaiseen hintaa tiara lopulta myydään! Olin todella yllättynyt, kun Maryn uusi tiara maksoi vain noin 8000 euroa. Olihan siinä toki kai pientä vikaa ja runkokin puuttui, mutta silti. Jotenkin näitä tulee aina pidettyä jotenkin mittaamattoman arvokkaina. Eipä vaan taida olla nykypäivänä kovin suuret markkinat varsinkaan tällaisilla tuntemattomammilla, joilla ei ole kovin merkittäviä kuninkaallisia kytköksiä.

      Ihan surkea kuva muuten tuo, missä on mallin päässä. Eihän tiaraa nyt ikinä noin asetella, runko täysin näkyvissä. Näyttää ihan älyttömältä.

      Tykkää

  9. Paluuviite: Kuninkaallisia hääpukuja vuosien varrelta, osa 1 | Timanttisalonki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s