Kirja-arvio: Kuninkaallisia rakkaustarinoita

Samaan aikaan, kun kuninkaalliset ovat hallitsijoita, mielipidevaikuttajia, yltiörikkaita ja etuoikeutettuja, he ovat myös monella tavalla ihan tavallisia ihmisiä ja se puoli heissä tuntuu usein kiinnostavan aivan erityisesti yleisöä. Varsinkin erilaiset perhe-elämään liittyvät tapaukset, kuten syntymät, häät ja hautajaiset keräävät huomiota ja suurin niistäkin on tietenkin rakkaus. Kautta aikain suuret rakkaustarinat ovat kiehtoneet ihmisten mieliä ja varsinkin juuri kruunupäiden lempi on usein jäänyt jopa historian lehdille, sillä kahden ihmisen elämän lisäksi siihen on kietoutunut aina myös valtapolitiikkaa, moraalisia kysymyksiä, sekä yhteiskunnan tilaan liittyviä teemoja. Brittiläisen Gill Paulin kirjoittama ja Tammen nyt maaliskuussa suomeksi julkaisema Kuninkaallisia rakkaustarinoita esittelee neljätoista pariskuntaa 1300-luvun Espanjasta aina 2000-luvun Isoon-Britanniaan saakka.

Gill Paul: Kuninkaallisia rakkaustarinoita
Tammi, 2016
Gill Paul Kuninkaallisia rakkaustarinoita, Hovikirjeenvaihtaja, arvostelu

– Kirja on saatu kustantajalta arviota varten –

Kirjan kantta kaunistaa ehkä jopa kaikkien aikojen kauneimpana pidetty kuninkaallinen morsian, amerikkalainen filmitähti ja Hollywoodin kuningatar Grace Kelly, sittemmin Monacon ruhtinatar Grace, joka avioitui ruhtinas Rainier III:n kanssa huhtikuussa 1956. Avioliitto ei ollut kovin kaukana järjestetystä, eikä pariskunta hullaantunut toisiinsa elokuvista tutun sokaisevan rakkauden pyörteissä, mutta ajan myötä heistä mitä ilmeisimmin kasvoi toisiinsa kiintynyt aviopari ja ruhtinatar Gracen kuoltua auto-onnettomuudessa ruhtinas Rainier suri vaimoaan syvästi. Ruhtinatar Gracen ja ruhtinas Rainierin lisäksi kirjassa kerrotaan Portugalin kuningas Pietari I:n ja Inês de Castron, Shah Jahanin ja Mumtaz Mahalin, Katariina II Suuren ja Grigori Potjomkinin, Ludvig XVI:n ja Marie-Antoinetten, Napoleon Bonaparten ja Joséphine de Beauharnaisin, Baijerin kuningas Ludvig I:n ja Lola Montezin, Viktor Emanuel II:n ja Rosa Vercellanan, Itävallan kruununprinssi Rudolfin ja paronitar Mary Vetseran, Nikolai II:n ja keisarinna Aleksandran, Edvard VIII:n ja Wallis Simpsonin, Ruotsin prinssi Bertilin ja prinsessa Lilianin, Jordanian kuningas Husseinin ja Lisa Halabyn eli kuningatar Noorin, sekä prinssi Williamin ja Kate Middletonin, sittemmin Cambridgen herttuatar Catherinen, rakkaustarinat.

Kuten listasta näkee, aiemmin muun muassa Titanicin ja Yhdysvaltain sisällissodan rakkaustarinoista kirjoittanut Gill Paul on keskittynyt tässäkin kirjassa vahvasti historiaan ja jo aikaa sitten kuolleiden kuninkaallisten rakkaustarinoihin. Itse asiassa kirjan päähenkilöistä ainoastaan Jordanian kuningatar Noor, sekä prinssi William ja herttuatar Catherine ovat ylipäätään enää elossa. Lukijan mieltymyksistä riippuu, onko kirjan kattaus juuri täydellinen, vai painottuuko se hieman liikaa menneisiin vuosisatoihin. Henkilökohtaisesti olisin toivonut kirjaan hieman useampia jo tuttuja tarinoita ja se, että nuorinta sukupolvea edustaa vain ja ainoastaan Cambridgen herttuapari oli pienoinen pettymys. Samoin osa rakkaustarinoista on ehkä hieman sellaisia, että niiden mukana olo on perustellumpaa myynnillisestä näkökulmasta, eikä niinkään siksi, että ne olivat kuninkaallisten suurimpia rakkaustarinoita. Kirjailijan brittitaustan huomioon ottaen Kuninkaallisia rakkaustarinoita sisältää itse asiassa yllättävän vähän saarivaltakunnan lempeä, vaikka esimerkiksi kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin tarina olisi sopinut mielestäni mukaan erinomaisesti.

Gill Paul Kuninkaallisia rakkaustarinoita, Hovikirjeenvaihtaja, arvostelu

Erittäin tyylikkäästi ja kauniisti taitetussa kirjassa pariskuntien tarinoille on kullekin varattu kymmenisen sivua, joiden aikana kuvataan parin tapaamista, suhteen kehittymistä ja useimmiten myös rakkaustarinan myöhempiä vuosia, mikä oli mukava yllätys. Häistä kiinnostuneille uutiset ovat ikäviä, sillä niihin keskitytään hyvin vähän, mutta hääkuvat sentään useimmista pareista löytyy ja muutenkin mukana on oikein mielenkiintoistakin pikkutietoa. Lisäksi tarinoiden oheen on koottu tietoiskuja ajan yhteiskunnasta, tavoista tai poliittisesta tilanteesta, jos ne liittyvät käsillä olevaan rakkaustarinaan ja muutenkin teksti on mukavalla tavalla kontekstoitu niin, että tarinalle on helppoa luoda mielessään kehykset, mutta kirjailija ei sorru kuvaamaan historiaa liian laajalti. Valitettavasti teoksen suomennoksesta löytyy jonkinverran virheitä, jotka ovat olleet mukana jo alkuperäiskielellä. Omaan silmääni osuneet eivät välttämättä olleet suuren suuria, mutta tietokirjaa lukiessa häiritsee luonnollisesti, kun virheitä huomaa, sillä ne asettavat väkisin koko muunkin tekstin kyseenalaiseksi. Osin virheet, kuten herttuatar Catherinen Michael (’Mike’) -isän nimittäminen toistuvasti Pauliksi, ovat melkoisen hämmentäviä, sillä ne olisi ollut helppoa tarkistaa ja korjata ja muutamin paikoin tekstissä yleisesti vähintäänkin epävarmaksi tiedetty tieto esitetään faktana. Lauri Sallamon ja Heidi Tihveröisen suomennos on kaunista, sujuvaa ja helppolukuista kieltä, josta kuitenkin paikoin paistaa hieman läpi, tosin ei mitenkään häiritsevästi, etteivät kääntäjät ole monarkiaan liittyvän sanaston ja teemojen asiantuntijoita. Runsaassa kuvituksessa ja mielenkiintoisessa taitossa lukijan silmä lepää.

Gill Paulin Kuninkaallisia rakkaustarinoita on kuitenkin pienistä puutteistaan huolimatta viihdyttävää luettavaa. Kuninkaallisten roihuavasta rakkaudesta kiinnostuneille se tarjoaa sujuvaa, mukavaa ja hauskaakin luettavaa ja vaikka tarinat eivät olekaan kovin syväluotaavia, niistä saa juuri sopivan kattavan käsityksen kustakin pariskunnasta ja heidän elämästään. Henkilökohtaisesti kavahdan kovin imelää tekstiä, eikä romantiikka ole tyylilajina mieleeni, joten tässä kirjassa ilahduin suuresti huomatessani, että makeilua oli mukana vain mausteena. Rakenteeltaan tietokirjamainen teos on kevyestä aiheestaan huolimatta ihan oiva katsaus moniin meitä kuninkaallisia seuraavia kiinnostaviin henkilöihin ja toisaalta se toimii myös kevyenä viihdelukemisena, johon on helppo tarttua, kun kaipaa pientä pakohetkeä arjesta.

– Kirja on saatu kustantajalta arviota varten –

Gill Paul Kuninkaallisia rakkaustarinoita, Hovikirjeenvaihtaja, arvostelu

Mainokset

14 kommenttia artikkelissa “Kirja-arvio: Kuninkaallisia rakkaustarinoita

  1. Hauska yhteensattuma, sillä itse ostin samaisen kirjan tänään. 🙂 Pitää katsoa milloin ehtii lukea, mutta vaikutti hyvältä pikaisella selauksella. Harmi, jos siellä on asiavirheitä, mutta toivottavasti ei paljoa. Itseäkin aina harmittaa, kun lukee kuninkaallisista ja sitten silmään sattuu virheitä. Innolla kuitenkin odotan, että pääsen lukemaan. Kiitos arvostelusta 🙂

    Tykkää

    • Sattuipa sopivasti! Tule kertomaan sitten, mitä tykkäsit, kun pääset lukemaan. 🙂

      Se tuossa kirjassa oli erityisen mukavaa, että siitä saattoi ihan rauhassa lukea tarinoita omassa järjestyksessä. Itsekin luin kaikki mielenkiintoisimmat ensin, koska aikajärjestykselläkään ei ollut merkitystä.

      Tykkää

  2. Kiitos arvostelusta! Haluaisitko tehdä joskus postauksen lukemisen arvoisista kuninkaallisista kertovista kirjoista? Minä ainakin otan lukuvinkkejä mielelläni vastaan.

    Tykkää

    • Valitettavasti viime aikoina olen todella huonosti ehtinyt lukea kuninkaalliskirjoja, vaikka niitä on kyllä tullut hankittua omaksikin silti tasaiseen tahtiin. En siis taida olla kovin kummoinen suosittelija. 😦 Mutta jossain vaiheessa voitaisiin koota lukijoiden vinkkejä yhteen, sitä kautta varmaan tulisi paljon laajemmin ideoita!

      Tykkää

  3. Kiitos postauksesta. Täytyy tutustua kirjaan.
    Jennille voisin suositella Dressing The Queen kirjaa. On hyvin mielenkiintoinen kirja kuningatar Elisabethin pukeitumisesta, koruista, asusteista, matkasuunnitelmista pukeutumisen näkökulmasta, kangas materiaalien tarkasta analysoinnista jne. Kirjassa on upeat kuvat.

    Tykkää

      • Kiitos suosittelusta, olen lukenut kirjan ja minäkin voin lämpimästi suositella sitä. Viimeisimmäksi taisin lukea kuningatar Sonjan elämäkerran, josta täällä onkin jo aiemmin puhuttu. Vaikka Sonja on ollut itse mukana kirjan teossa, siitä ei mielestäni ole silti tehty liian imelää tai Sonjaa ylistävää. Voin siis suositella sitäkin lukulistalle, mikäli on kiinnostunut Norjan kuningashuoneesta.

        Tykkää

        • Minullakin on tuo Sonjan elämäkerta kesken. Aloitin sen Haraldin juhlallisuuksien aikaan, mutta joku muu kiilasi sitten ohi. Täytyy lukea jossain välissä loppuun, koska kirja on kyllä tosi mielenkiintoinen. On totta, että se, että Sonja on ollut itse mukana tuo tietenkin tietyn puolueellisuuden mukanaan, mutta toisaalta kirjassa tuntuu olevan aika paljon sellaista henkilökohtaistakin, jota sitten taas ei olisi ilman Sonjaa mukaan saatu.

          Tykkää

  4. Mielenkiintoisen oloinen kirja. Olisin itse valinnut jonkun muun vielä elossa olevan pariskunnan Williamin ja Catherinen tilalle. Mielestäni heidän tarinansa ei välttämättä ole se mielenkiintoisin. Esimerkiksi Victorian ja Danielin tarina kiinnostaisi minua paljon enemmän, samoin Charlesin ja Camillan tarina kaikista traagisista osista huolimatta. Voi tosin olla, että brittikirjoittajalle Charles ja Camilla ovat liian kuuma peruna ja arka aihe.

    Tykkää

    • Charles ja Camilla olisivat minustakin ansainneet paikan kirjassa, mutta voin uskoa, että varsinkin brittimarkkinoilla se olisi kyllä ollut virhevalinta. Elisabet ja Philip olisivat olleet mielenkiintoinen vaihtoehto myös, eikä ollenkaan yhtä kontroversiaali, mutta ei tosiaan löydy. Bertil ja Lilian olivat tosin iloinen yllätys! Ruotsista Victoria ja Daniel olisivat myös sopineet mukaan, samoin Haakon ja Mette-Marit ainakin.

      Tykkää

    • Kiitos!! Olin tyystin unohtanut, että pääsiäisenä tulee aina nämä kuningasperheen vuosi -ohjelmat! Olen ollut tosi kiireinen ja blogi on väkisin jäänyt vähän normaalia heikommalle huomiolle, mutta nyt kun muistutit, laitan heti huomisaamuksi näistä postauksen. 🙂

      Tykkää

  5. Oli kiva lukea tästä! itsekin hankin kirjan vastikään. Katselin sitä Adlibriksen sivuilla jo silloin, kun se oli tulevissa julkaisuissa ja odotin innolla julkaisua ja pidinkin kirjasta kovasti. En ole sitä vielä kokonaan lukenut, mutta kuitenkin. Oli mielenkiintoista lukea niin tutuista, kuin tuntemmattomammistakin pareista. Itsekään en olisi valinnut välttämättä Williamia ja Cathrineä kirjaan, vaan olisin mieluummin lukenut monistakin muista pareista, mutta minkäs teet. Ehkä joskus saamme vielä lukea lisää näitä.
    Ne kirjassa olevat tietoiskut olivat minusta todella kiva lisä ja kirjan ulkoasu oikein kaunis.

    Minäkin olen ostanut tänä vuonna Kuningatar Sonja -kirjan ja Suomalaisen alennusmyynneistä löysin viime kuussa Kuninkaalliset – Valtaa ja vallattomuutta -kirjan. Olen molemmat lainannut aiemmin kirjastosta ja molemmista olen saanut hirveästi uutta tietoa kuninkaallisista, kuten tästä blogistasikin! 🙂
    Muita kuninkaallisista kertovia kirjoja mitä olen kirjastosta lainannut ovat Kuningattarien rakastajat: 900 vuotta valekuninkaita, viriilejä rakastajia ja intohimoista politiikkaa, Kuninkaiden rakastajattaret: 500 vuotta valtaa, valheita ja viettelyksiä, sekä Todelliset prinsessat. Kahta ensin mainittua lukiessani en voinut välillä kuin ihmetellä entisajan toinen toistaan oudompia tapoja. 😀

    Odotan innolla noita Ylen dokumentteja! Kerrankin en missaa niitä. Viime vuonna taisin nähdä Ruotsin hovin dokumentin, mutta kyllä ärsytti, kun missasin Norjan vastaavan, juuri kun olin enemmän kiinnostunut kyseisestä hovista ja alkanut ottaa siitä enemmän selvää. Tosi kiva, että näitä dokumentteja kuninkaallisista tulee näinkin monta nyt.

    Tykkää

    • Kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit kirjasta, lisää suosittelua siis! 🙂 William ja Kate tietysti puolustavat paikkaansa siinä mielessä, että ovat nuoremmista pareista tunnetuin, mutta kyllä mukaan olisi mahtunut joku muukin pari, sillä nyt nykyaika oli kyllä aika heikosti edustettuna.

      Kuninkaalliset – Valtaa ja vallattomuutta on sellainen, mitä itsekin olen katsellut, että pitäisi jossain vaiheessa lukaista. Nopealla vilkaisulla näyttää tosin, että ainakin verkkokaupoista taitaa olla painos loppu. Kirjastosta toivottavasti löytyy! Yksi, mitä katselin kesällä, on Katarina Danielsonin Kungliga bröllop : 1905-2015, joka kertoo siis Ruotsin kuningasperheen häistä tuolla ajanjaksolla. Meinasin sen jo tilatakin, mutta päätin kuitenkin hetken odottaa, josko kirjasta tulisi jossain vaiheessa uudistettu painos, johon olisi lisätty myös Carl Philipin ja Sofian häät, jotka nyt käsitellään kirjassa vain ennakkotietojen valossa. Kiitos kirjavinkeistäsi!

      Ruotsin ja Norjan kuningasperheiden vuodet ovat kyllä tosi kivoja ohjelmia, erityisesti Ruotsin on aina onnistunut. Norjan ohjelmassa toivoisin, että Haakon ja Mette-Marit pääsisivät enemmän ääneen, vaikka Harald ja Sonja sympaattisia ovatkin. Mary-elokuvan olen nähnyt, mutta pakko sanoa, että oli niin saippuaa, että jouduin hyppimään aika paljon! 😀 Ihan hauska se on katsoa, kun niin harvoin nykykuninkaallisista mitään tällaista tehdään, mutta todellisuuspohja oli kyllä melkoisen hatara monelta osin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s