Herttuatar Catherine, prinssi William ja hiipuva suosio

Cambridgen herttuatar Catherine ja hänen siivellään myös prinssi William ovat viimeiset vuodet olleet kuninkaallisen maailman suurimmat julkkikset ja fanituksen kohteet. Heidän harteilleen on aseteltu monarkian pelastajan viittaa vähän siellä sun täällä ja siinä sivussa herttuatar on monien tulkintojen mukaan lähes yksin kannatellut koko brittiläistä vaateteollisuutta. Toisaalta viidennen hääpäivän lähestyessä herttuatar Catherine on pääasiassa lasten kanssa kotona, prinssi William lentää helikopteria ja viimeisen vuoden aikana on todella alkanut näyttää siltä, että kuherruskuukausi median ja yleisön kanssa alkaa olla ohi ja viime viikkojen keskustelu Britanniassa on vain vahvistanut tätä käsitystä. Mikä horjuttaa herttuaparin suosiota ja onko täydellisyyden jalustalta muita reittejä pois, kuin valitettavasti aina alaspäin?

Sanottakoon heti alkuun, että edelleen monissa kyselytutkimuksissa toivotaan prinssi Williamin isoäitinsä jälkeen hallitsijaksi ja herttuatar Catherine on kuninkaallisista se, joka lähes sataprosenttisen varmasti päätyy brittilehtien kansiin astuessaan julkisuuteen ja siten myy siis lehtiä perheestä parhaiten. Samaan aikaan kuitenkin kritiikki on lisääntynyt suorastaan räjähdysmäisesti, lehtien kommenttipalstat täyttyvät negatiivisistä viesteistä, niitä satelee hovin somekanaville ja blogeissa, kuten esimerkiksi täällä Hovikirjeenvaihtajassa, monet lukijat esittävät entistä useammin myös kriittisiä mielipiteitä. Viimeisen parin kolmen viikon aikana keskustelu on ottanut kuitenkin aivan uutta tuulta alleen, kun myös lehdet ovat liittyneet mukaan ihan virallisesti painetuissa numeroissaan. Kruununprinsessa Victorian vauva sattui tähän väliin, mutta tämä suosiokysymys on niin mielenkiintoinen aihe, että liitytään mukaan hieman jälkijättöisesti.

Herttuatar Catherinen ympärillä keskustelu polarisoituu helposti ja nopeasti ja samalla, kun herttuatarta ihaillaan, häntä myös vihataan. On ihmisiä, jotka uskovat herttuattaren Carole-äidin juonitelleen prinssin perheeseen, ihmisiä, joiden mielestä herttuaparin lapset ovat rumia ja ihmisiä, jotka pitävät herttuatarta yksinkertaisena ja herttuaparin avioliittoa kulissina. Tällaiset turhanpäiväisyydet ja pahat puheet eivät tähän postaukseen, eivätkä tähän blogiin kuulu. Mutta ne konkreettiset seikat, joista sekä prinssi Williamia ja herttuatar Catherinea kritisoidaan, eli työmäärät, suhtautuminen omaan asemaan ja rooliin, suhde yleisöön, sekä palatsin valheellinen PR, saavat osansa osansa täällä ja muuallakin julkisessa keskustelussa. Työ onkin jälleen kerran ollut se aihe, joka kritiikin aaltoja on nostattanut. Erittäin laajan keskustelun aloitti Sun, joka julkaisi toimittajansa Emily Andrewsin artikkelin prinssi Williamista helmikuussa. Artikkeli oli aikamoinen kokoelma kaikkea sitä, mistä prinssiä on vuosien varrella kritisoitu ja moitittu, mutta monet, allekirjoittanut mukaan lukien, kokivat, että viimein joku uskalsi sanoa ääneen sen, mistä on niin kauan puhuttu. Haluaako prinssi William olla kuninkaallinen? Miksi häntä ei nähdä julkisuudessa? Miksi työmäärät ovat suorastaan naurettavan alhaisia? Mitä tällaisella prinssillä tekee? Siinä muutamia kysymyksiä, joita keskustelussa on sittemmin esitetty.

Faktahan on, että prinssi Williamin kuninkaallinen työtaakka ei varsinaisesti hartioita paina. Viime vuonna prinssi keräsi yhteensä 112 työtehtävää, joka kalpenee johtopaikkaa pitävien prinsessa Annen ja prinssi Charlesin reilusti yli viidensadan rinnalla selkeästi. Vielä pienemmäksi luku menee, jos sitä tarkastelee työpäivinä eli niin, että useampi perättäinen vierailu muutaman tunnin sisällä muutetaan yhdeksi työpäiväksi. Tällöin luku on 53 eli noin kerran viikossa ja kun muistetaan, että osa päivistä sijoittuu peräkkäin mm. Kiinan-vierailulla, muodostuu muualle vuoteen entistä pidempiä taukoja. Monissa lehdissä on nostettu esiin myös prinssi Philip, joka täyttää kesällä 95 vuotta ja suoritti vuonna 2015 250 työtehtävää, siis lähes saman verran, kuin prinssi William, prinssi Harry (108) ja herttuatar Catherine (62) yhteensä. Jos huomioon otetaan vain Britanniassa suoritetut työt, isoisä menee kirkkaasti ohi.

Prinssi Williamin vähäistä osallistumista kuninkaallisen perheen toimintaan selitetään yleensä sillä, että prinssillä on myös niin sanottu siviilityö ambulanssihelikopterin lentäjänä. Työ vastaa prinssin armeijassa saamaa koulutusta ja on kiistatta yhteiskunnan kannalta merkityksellistä ja arvokasta. Prinssin aloittaessa työssä puolisentoista vuotta sitten sanottiin, että hän työskentelee muiden työntekijöiden tapaan neljän työvuoron ja neljän vapaan rytmissä, mutta niin, että työvuorot antavat tilaa myös kuninkaallisille velvollisuuksille. Nyt on käynyt ilmi, että tämä lausunto on ollut vähintäänkin yltiöpositiivinen, ellei jopa täysin valheellinen. East Anglian Air Ambulance työllistää prinssiä käytännössä merkittävästi normaalia lentäjää vähemmän, sillä hän pyrkii kuukaudessa vain noin 80 työtuntiin, mikä 9,5 tunnin vuoroilla tarkoittaa noin kahdeksaa työvuoroa. Jos vuorot sijoittuvat neljän sarjoihin, kuten normaalia, prinssille jää joka kuukausi yli kaksi viikkoa vapaata ja vaikka vuorot sijoittuisivat jokaiselle viikolle, työpäiviä olisi pari per viikko. Tämän päälle prinssi William nauttii merkittävistä lomista, sillä esimerkiksi joulun aikaan hänellä oli lomaa kokonaiset neljä viikkoa, eikä olekaan ihme, että jopa nimettömänä pysytellyt työtoveri kertoi lehdille, ettei prinssiä paljon paikanpäällä näy. Vertailun vuoksi sanottakoon, että joululomalla prinssi Williamilla taisi olla kokonaista kaksi kuninkaallista työtehtävää ja nyt alkuvuodesta niitä on kertynyt yhden käden sormilla laskettava määrä. Prinssillä ei siis liiemmin pidä kiirettä.

Kun samaan aikaan herttuatar Catherine on ollut viimeiset kolme vuotta enemmän tai vähemmän äitiyslomalla, eikä sitä ennenkään työmäärä päätä huimannut, prinssi ja herttuatar on alettu nähdä työtävieroksuvina ja suorastaan laiskoina. Aiemmin tällaiset puheet olivat vain nopeasti tukahdutettuja kuiskauksia sosiaalisessa mediassa, mutta tällä hetkellä kriittiset äänet tuntuvat usein olevan enemmistönä, nettilehtien kommentit täyttyvät enemmän ja vähemmän asiallisista negatiivisista kommenteista ja monet faniblogit ovat jopa kieltäneet kokonaan aiheesta keskustelemisen omilla alustoillaan. Merkittävin muutos on tapahtunut viimeisen parin viikon aikana, jolloin suuret brittiläiset päivälehdet kuten esimerkiksi Sun, Daily Express, Daily Mail, Mirror ja Telegraph ovat hyvin suorin sanakääntein puuttuneet asiaan ja samalla, kun on kysytty, mitä prinssi William mahtaa oikein tehdä kaiket päivät, on vedetty mukaan myös kaikki muu mediaa ärsyttävä, kuten tarkka yksityisyyden varjelu, hovin median työtä hankaloittava toiminta ja jopa suoranainen valehtelu, sekä kysytty muitakin ihan valideja kysymyksiä, kuten millainen tulevaisuus herttuaparilla on maan hallitsijaparina. Se, että lehdet ovat näin tiukasti tarttuneet aiheeseen, kertoo toki monesta asiasta. Tabloidien ja muiden päivälehtien kanssa on tietenkin aina kyse rahasta, alkuvuoden hiljaisuus kuninkaallisella rintamalla ei myy ja jotakin on keksittävä. Toisaalta media seuraa kuninkaallisia hyvin tarkasti ja heidän käsitystään ei pidä mitätöidä ainoastaan punnan kuvat silmissä kirjoitetuksi hötöksi. Se, minkä kuitenkin itse näen tärkeimmäksi aspektiksi lehtien muuttuneessa kirjoittelussa on yleisö. Jotta lehdet uskaltavat kirjoittaa näin, niiden on uskottava, että yleisö haluaa sen kuulla ja vastaa kirjoitteluun positiivisesti ja sen se on tehnytkin. Lisäksi mediasta on kuulunut vihjauksia siitä, ettei herttuatar Catherine lehden kannessa enää myy läheskään samaan tahtiin, kuin ennen ja esimerkiksi maanantaiset laskettukuvat saivat joidenkin lehtien nettiversioissa ennätysvähän kiinnostusta osakseen. Lisäksi esimerkiksi Daily Mail reagoi lukijakuntansa mielipiteeseen vaihtamalla lasten suloisuutta ylistävän otsikkonsa hyvin äkkiä matkan salailua ja prinssi Williamin työnvieroksuntaa korostavaan versioon.

Lähes viisi vuotta kestänyt kuherruskuukausi median ja yleisön kanssa on siis päättynyt, tekosyyt näyttävät loppuneen. Toki edelleen monet ihailevat herttuaparia, mutta yhä enemmän kuulee kritiikkiä myös ihan sieltä suurimpienkin fanien taholta. Monet aloittavat lauseensa, pidän heistä kyllä edelleen, mutta… Monet kokevat, etteivät enää jaksa selitellä, eivät jaksa yrittää ymmärtää, kun samoissa asioissa tulee uudelleen ja uudelleen pieniä tai suurempia pettymyksiä. Sen lisäksi, että prinssi William ja herttuatar Catherine tuntuvat välttelevän työntekoa niin pitkälle, kuin mahdollista, monia ärsyttää heidän loputon sotansa mediaa vastaan, sillä sen koetaan suuntautuvan myös yleisöön. Ihmisten kiinnostus esimerkiksi prinssi Georgea ja prinsessa Charlottea kohtaan esitetään usein lähes sairaalloisena, herttuatar joka saapuu jokaiseen tilaisuuteen suoraan kampaamosta ja useimmiten upouusissa vaatteissa kärsii siitä, että yleisö näkee hänet ”väärin”, eikä arvosta työtä, jota se ei koskaan edes näe ja niin edelleen. Monia tuntuu harmittavan myös se, että vaikka varsinkin naiset mielellään suovat herttuattarelle äitiysloman ja aikaa lastensa kanssa, kääntöpuolena tuntuu olevan, että jokainen tavallinen työssäkäyvä äiti on jotenkin vähän huonompi ja ainoaa oikeaa äitiyttä on omistautua lasten- ja kodinhoitoon henkilökunnan avustuksella täysipäiväisesti. Mielenkiintoista on ollut huomata, että vaikka aiemmin keskustelu on polarisoitunut pääasiassa herttuatar Catherinen ympärillä ja prinssi William on jotenkin vaan mennyt siinä sivussa, nyt myös prinssi on joutunut myrskyn silmään ja jo aiemmin mainitsemieni kritiikin aiheiden lisäksi esiin on nostettu etuoikeuksia, kuten pitkä isyysloma ja mahdollisuus viettää aikaa lastensa kanssa selvästi enemmän, kuin tavallisten isien.

Prinssi Williamin kohdalla varmaan se suurin kysymysmerkki ja ongelma on kuitenkin se, haluaako prinssi William ylipäätään olla kuninkaallinen, saati tuleva hallitsija. Lienee niin, että jos asiaa kysyttäisiin suoraan ja valinnanmahdollisuus olisi, suuri osa nykypäivän kuninkaallisista Euroopassa olisi valmis luopumaan asemastaan ja elämään normaalia elämää. Suurimman osan kohdalla näyttää kuitenkin siltä, että he ovat tottuneet ajatukseen ja muokanneet roolinsa niin, että se tuntuu mielekkäältä ja siinä voi hyvinkin elää. Prinssi William puolestaan edelleen lähes 34 vuoden iässä tuntuu taistelevan vastaan ja murjottavan nurkassa, tekemättä asialle oikein mitään. Tietenkin vaihtoehdot ovat vähissä, on joko hyväksyttävä tai luovuttava kokonaan, mikä on toki mahdollista, mutta olisi luonnollisesti erittäin suuri mullistus ja lieveilmiöineen vastenmielinen operaatio niin prinssille itselleen, kuin kansallekin. Jäljelle jää siis oikeastaan vain hyväksyminen. Mutta mitä prinssin on sitten hyväksyttävä? Ennaltamäärätty ura, julkinen elämä ja suuri vastuu, isoja asioita. Mutta onko prinssi William ainut maailmassa? Kuinka paljon on ihmisiä, jotka eivät pääse ikinä valitsemaan yksityistä elämää, koska syntyvät julkkisten lapseksi tai kuuluisan suvun jäseneksi? Kuinka paljon on ihmisiä, joiden tulevaisuus perheyhtiössä tai vaikkapa pienellä maatilalla on ennalta päätetty? Kuinka moni syntyy kantamaan vastuuta, joka periytyy esimerkiksi hyväntekeväisyydessä aktiiviselta vanhemmalta? Puhumattakaan siitä, kuinka paljon on ihmisiä, jotka elävät elämänsä ilman valinnan mahdollisuuksia, koska ovat köyhiä, vähäosaisia, syrjäytyneitä tai sairaita? En halua prinssi Williamin ongelmaa vähätellä, en vaihtaisi hänen kanssaan paikkoja mistään hinnasta, mutta aikuisen, varakkaan ja etuoikeutetun miehen säälimiselläkin on rajansa maailman realiteettien edessä. Ja sama pätee etuoikeutettuun aikuiseen naiseen. Herttuatar Catherine ei voinut valita keneen hän rakastui, mutta vaikka elämmekin rakkausavioliittojen maailmassa, realiteetti on edelleen, että valitsemalla puolison valitsee myös muita asioita. Varakkuus tai varattomuus, sairaus, uusi kotimaa, julkinen elämä, eristynyt elämä, puolison valitsema ura ja monet muut ovat asioita, joita moni tavallinenkin ihmisen saa tai joutuu vastaanottamaan päättäessään avioitua rakastamansa ihmisen kanssa.

Rahalla ei voi ostaa onnea, mutta kiistaton totuus on, että kuninkaalliset elävät elämäänsä ylellisissä puitteissa ja nauttien etuoikeuksista, joita ei välttämättä voi ostaa edes sillä rahalla. Prinssi Williamin ja herttuatar Catherinenkin elämään kuuluu paitsi nelikerroksinen, kahdenkymmenen huoneen asunto Kensingtonin palatsissa Lontoon ydinkeskustassa, myös kymmenen makuuhuoneen maaseutukartano Norfolkissa, lastenhoitajia, kodinhoitajia, helikopterikyytejä, yksityislentoja ystävien kanssa Ranskan Alpeille, kalliita vaatteita ja muuta omaisuutta, mahdollisuus hintaviin harrastuksiin ja niin edelleen, mitä nyt siis rikkaiden elämään kuuluu. Ja tämähän ei toki ole heidän syynsä, eikä edes poikkeuksellista, kuninkaalliset kaikkialla ovat varakkaita ja tokihan rahasta saa ja pitää nauttia, jos sitä on siunaantunut. Ongelma syntyykin vasta siinä vaiheessa, kun kansasta tuntuu, ettei rahalle saada vastinetta. Britanniassahan kuninkaallisen perheen rahoitus ei ole verotuspohjaista, kuten muissa monarkioissa, mutta yhteiskunnan yhteisestä rahasta siinä on kyse silti. Prinssi William ei tosin saa tätäkään rahaa suoraan, mutta koska elämäntyyli ja ambulanssihelikopterin lentäjän palkka (jonka kaikenlisäksi sanotaan menevän edelleen nimeämättömään hyväntekeväistyskohteeseen) sekä prinsessa Dianalta perityn omaisuuden pääomatulot eivät tunnu kohtaavan, prinssi Charlesin lompakko, johon julkista rahaa kyllä virtaa, toiminee aputulona ja molemmat talothan ovat tietenkin ns. viran puolesta käytössä. Lisäksi nyt näyttää siltä, että prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen elämä maaseutukoteineen on rakennettu samaan muotoon, kuin prinssin varakkaiden ystävien, eli mukavaa elämää maaseudulla, viikonloppujuhlia, metsästystä ja seurustelua, mutta koska raha ei niin sanotusti ole omaa, on entistä suurempaan ääneen ryhdytty vaatimaan myös jonkinlaista panosta sen eteen.

Kaikilta osin suosion laskua ja julkisuusongelmia ei voida suoraan kuitenkaan sysätä herttuaparin omille harteille, vaan myös hovin ja herttuaparin oman henkilökunnan toiminnassa on ollut paljon toivomisen varaa. Lehdistöä on jo pidempään ärsyttänyt tilanne, jossa suoriin kysymyksiin on saatettu valehdella, tiedottamista on paikoin pyritty hoitamaan suoraan sosiaalisen median kautta, eikö toimittajia päästetä paikalle edes kaikkiin julkisiin tilaisuuksiin. Kuninkaallisiin keskittyneitä ammattivalokuvaajia (ei siis paparazzeja) taas suututtavat tilanteet, joissa tarpeettomasti rajataan kuvaajien määrää, työtilaisuuksissa osa ajasta on varattu vain yhdelle kuvaajalle, joka muuten sattuu seurustelemaan herttuatar Catherinen assistentin kanssa, tai heitä ei päästetä lainkaan paikalle. Kun prinssi ja herttuatar sitten esiintyvät kuvaajien edessä, he eivät anna mahdollisuutta hyviin kuviin, eikä herttuatar Catherine ole enää pitkään aikaan edes katsonut kameroita kohti. Monet ovat puolustaneet herttuatarta sanomalle, ettei hän ole mikään julkkis, jonka tulee keikistellä kameroiden edessä, mutta kun tiedostamme, että jopa kuningatar Elisabet antaa kuvaajille hetkiä ottaa kuvia ja katsoo kameraan, tuo väite voitaneen jättää omaan arvoonsa. Kuvaajajoukosta onkin jo kuulunut jopa ajatuksia, että kannattaako kohta enää toimia sääntöjen ja sopimusten mukaan, jos siitä saa ei saa minkäänlaista vastinetta vai olisiko kannattavampaa kuvata vaikkapa herttuaparin lapsia leikkipuistossa.

Prinssi Williamin suhde mediaan on luonnollisesti täysin ymmärrettävistä syistä vaikea ja jo lapsuudesta huonoille kantimille rakennettu. Toivomus yksityisyydestä on hyvin ymmärrettävä, mutta samalla prinssin tulisi ymmärtää, että media on kuitenkin myös hänen tärkein työtoverinsa. 2010-luvulla monarkia on ennenkaikkea edustamista, PR:ää ja mainosta, näitä tehtäviä ei voi jättää sosiaalisen median varaan. Prinssi Williamille ja herttuatar Catherinelle ehkä sopisi hyvin, ettei lehdistö vaivaudu paikalle taltioimaan vierailua hyväntekeväisyysjärjestöön, mutta jos vierailu ei tuo julkisuutta järjestön työlle, on se melkoisen turha. Nyt jo on nähtävissä, että huono mediasuhde on alkanut kostautua negatiivisena julkisuutena ja jos tilanne pääsee oikein pahaksi, sitä voi olla hyvin vaikeaa korjata. Lisäksi prinssin ja herttuattaren tulisi muistaa, että sieltä kameranlinssin läpi katsoo oikeasti yleisö, kansa, sellainen väki, joka ei itse pääse paikan päälle kuninkaallisia näkemään. On virhe pitää lehdistöä vihollisena, mutta vielä suurempi virhe on suhtautua niin yleisöön.

Herttuaparin palveluksessa on useita julkisuuden ammattilaisia, joiden tehtävänä on huolehtia heidän julkisuuskuvastaan. Reilu vuosi sitten hommaan palkattiin amerikkalainen PR-velhoksikin tituleerattu Jason Knauf, mutta viime kuukausina on käynyt harmillisen selväksi, ettei hän joko ole tehtäviensä tasalla tai hänen kätensä ovat äärimmäisen itsepäiseksi kuvatun prinssi Williamin, hovin tai jonkun muun tahon toimesta sidotut. Valheellinen PR, kuten vaikkapa Kensingtonin palatsin sisustuksen väittäminen samanlaiseksi kuin missä tahansa lapsiperheessä, suututtaa yleisöä ja kun laiskuus ja työnvälttelysyytöksiin vastataan julkaisemalla perhekuvia lomalta, eikä esimerkiksi lisäämällä sitä työtä, tuntuu, että jokin on pielessä. Aivan anteeksiantamaton moka hoville kävi siinä vaiheessa, kun prinssi Williamin vähäisiä työmääriä kuninkaallisena selitettiin lehdille vedoten yleiseurooppalaisiin ohjeisiin helikopterilentäjien vapaapäivistä. Hovin mukaan prinssi ei nimittäin millään ehdi tehdä kuninkaallishommia, koska hänen täytyy levätä työvuorojensa välissä merkittäviä aikoja. Ohjeista vastaava taho tosin totesi samantien ykskantaan, että lepoajat ovat lentäjän omaa aikaa, eivätkä missään tapauksessa estä häntä tekemästä mitään muuta työtä.

Isommassa mittakaavassa PR-puolen niskaan voidaan kaataa myös ongelmia ihan bränditasolla. Keitä prinssi William ja herttuatar Catherine ovat? Ovatko he julkkiksia, hyväntekijöitä vai kivenkovia ammattilaisia, ovatko he lentäjä-isä ja kotiäiti, vai tuleva hallitsijapari, mikä heidän roolinsa on? Herttuatar Catherinen suosiota on lypsetty hanakasti aina kun se on ollut hoville eduksi, mutta samalla on luotu tilanne, jossa yleisöä kiinnostaa vain hänen hiuksensa ja vaatteensa, mihin hovi muuten vastaa sekä kritiikillä, että toimittamalla medialle tiedon herttuattaren vaatemerkeistä kussakin tilaisuudessa. Kun pariskunta katoaa välillä kuukaudeksikin julkisuudesta, media täyttää tätä taukoa kirjoittamalla höttöä ja kun se kiinnostaa yleisöä, sama jatkuu, kun heidät vihdoin nähdään julkisuudessa. Valitettavan usein myös molempien työtehtävät ovat saapumista, tarkkailua, tutustumista, kukkien vastaanottamista ja poistumista, ilman mitään varsinaista sisältöä. Muutama sana aiheesta, kunnon kannanotto ja oikeasti edistettävä projekti antaisivat kirjoitettavaa ja luettavaa loputtomien tutustumiskäyntien sijaan. Huhtikuun lopulla herttuatar Catherine on ollut kuninkaallisen perheen jäsen viisi vuotta ja 34-vuotias herttuatar on selvästi ihan älykäs nainen. Häntä on kuitenkin paapottu ja pidetty pumpulissa selitellen jatkuvasti, kuinka edetään pienin askelin ja varovaisesti totutellen. Kylmään veteen ei kannata ketään heittää, mutta harmillista on sekin, että monet pitävät herttuatarta aivan tyhjäpäisenä, koska hän ei koskaan pääse ajatuksiaan ääneen sanomaan.

Peiliin voisi katsoa tosin myös yleisö. Kuinka monta kertaa tässäkin blogissa on puhuttu herttuatar Catherinen vaatteista tai koruista? Kun herttuatar esiintyy videolla, kuuntelemmeko, mistä aiheesta hän puhuu, vai katsommeko, miten hän esiintyy? Monet fanit nostavat herttuattaren jalustalle, jossa hänestä käytetään sellaisia sanoja, kuin virheetön, täydellinen ja jumalainen, mutta tilaa inhimillisyydelle ei oikein tunnu löytyvän. Jopa suuressa faniblogissa todetaan, että herttuattaren työ on ostaa uusia vaatteita ja jos ei siitä tykkää, ei kannata seurata lainkaan. Kasvanut kritiikki on polarisoinut myös kuninkaallisista keskustelevien välejä ja poikkipuolinen sana herttuattaren kampauksesta tai asusta saattaa helpostikin tuoda aimo ryöpyn syytöksiä ja silmien pyörittelyä jopa sellaisille, jotka tunnetusti ovat herttuattaren suuria ihailijoita. Vastaavasti jos kehuu herttuattaren työsarkaa, välttämättä ei komppaajia löydy. Jalustalta on valitettavasti suunta yleensä vain alaspäin ja herttuaparin ongelma onkin myös suuri suosio. Heihin projisoidaan helposti omat toiveet ja haaveet, ja kun nämä eivät toteudukaan, pettymys on suuri, vaikkei mitään lupausta ikinä ollutkaan olemassa. Tässä mielessä kulunut ja yleensä väärinkäytetty sanonta ”ei voi voittaa” taitaa olla paikallaan.

Mutta pelkästään hovia tai yleisöäkään ei toki voida syyttää, sillä varsinaisesti ei tunnu siltä, että herttuatar itse pyrkisi väkisin sorvin ääreen. Varmasti hänen esiintymisessään on aina otettava huomioon, ettei suosio saa päästä aivan mahdottomaksi, sillä varsinkin prinssi Charles ja Cornwallin herttuatar Camilla tarvitsevat oman osansa yleisön kiinnostuksesta. Silti jää tunne, että herttuatar tekee aina minimin, juuri sen verran, että sillä selviää eteenpäin ja on tehnyt aina, myös ennen avioliittoaan. Lehtiotsikot toki kertovat ”uskomattoman täydestä kalenterista” ja ”väsymättömästä työstä”, mutta numerot puhuvat puolestaan, eikä vastinetta tunnu löytyvän. Toki herttuattarella on ne useaan otteeseen mainitut pienet lapset, mutta kuinka paljon panostusta vaatisi vaikkapa työn tuplaaminen? Kahdeksasta neljään työskentelyä ja joka päivä julkisuudessa esiintymistä ei kukaan vaatine. Ja jos lasten hoitoa (lastenhoitajien avustamana) käytetään syynä, sen on oltava sitten aukoton syy. Tänään ei voi kotiäitiyden varjolla kieltäytyä virallisesta esiintymisestä, jos huomenna riittää aikaa Wimbledoniin.

Vähäisyyden lisäksi useimmat herttuattaren työtehtävät ovat myös sisällöllisesti kevyehköjä ja myös teemallisesti yllättävän paljon korostuvat esimerkiksi kaikenlaiset urheilutilaisuudet. Herttuattaren valitsemat hyväntekeväisyysteemat, kuten lasten ja nuorten mielenterveystyö, addiktiot, lasten taideterapia ja varhaisen puuttumisen mekanismit ovat erittäin tärkeitä ja niille toivoisi suurta menestystä. Jostakin syystä työ tuntuu kuitenkin olevan usein sellaista, että herttuatar on alkuvaiheessa hovin mukaan erittäin innokas tutustumaan ja erittäin innokas osallistumaan, mutta muutamien kuukausien jälkeen aiheesta ei enää kuulla. Vai milloin viimeksi muistatte herttuatar Catherinen vierailleen esimerkiksi lasten saattohoitokodissa? Kaikkien kolmen, prinssi Williamin, herttuatar Catherinen ja prinssi Harryn sanotaan myös haluavan todella keskittyä auttamaan ja saamaan aikaan muutosta nauhanleikkaamisen sijaan ja siksi heillä on kullakin vain muutamia suojeltuja järjestöjä vaikkapa kuningattaren ja prinssi Philipin satojen tahojen sijaan. Tämä tuntuu mielekkäältä ja nykyaikaiselta lähestymistavalta, mutta valitettavasti käytännössä tämä ei kuitenkaan näy mitenkään kolmikon numeroissa, vaan he vierailevat järjestöissä suhteellisesti aivan saman verran, kuin muutkin kuninkaalliset omissaan. Ja kun muuten katsotaan kuninkaallisten työmääriä, yllättävän iso osa koostuu erilaisista pakollisista kuninkaallishommista, kuten erilaisista merkkipäivistä, juhlajumalanpalveluksista ynnä muista, eikä ollenkaan hyväntekeväisyystyöstä.

Mutta näemmekö kaiken työn, mitä herttuatar Catherine ja prinssi William tekevät? Emme näe. Tottakai osa työstä tapahtuu myös ns. kulissien takana. Yksityisiä vierailuja, tapaamisia, kokouksia ja valmistautumista kuuluu luonnollisesti julkisen esiintymisen ympärille. Jotkut laskevat mukaan jopa herttuattaren kampaamokäynnit ja vaateshoppailun, sekä virheellisesti esimerkiksi turvajärjestelyt, jotka eivät todellakaan hänelle kuulu, mutta kuten nuo yksityiset tapaamiset, mikään tästä ei näy virallisissa numeroissa. Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka paljon varsinaisen kuninkaallisen aikaa näihin tarvitaan ja kuinka suuren osan hoitaa henkilökunta? Ja jos herttuaparin kalenterit täyttyvät tästä kulissien takaisesta työstä, kuinka paljon tunteja on vaikkapa prinsessa Annen vuorokaudessa, kun hän valmistautuu yli 500 vuosittaiseen tilaisuuteensa? Hyvä kysymys on myös se, kannattaako tällaista työtä pitää salassa, jos sitä on merkittäviä määriä samaan aikaan, kun nuoria kuninkaallisia syytetään laiskuudesta?

Viimeisissä kappaleissa esiin on noussut myös prinssi Harryn nimi ja aiheesta. Niin paljon, kun prinssistä pidänkin ja se ei liene jäänyt salaisuudeksi täällä blogissakaan, aika moni näistä syytöksistä kohdistuu myös häneen. Julkisissa työtehtävissään prinssi tosin esiintyy paremmin ja pisteitä on annettava roppakaupalla erityisesti Sentebalen ja Invictus Gamesien tapaisista suurprojekteista, sekä viikoittaisesta yksityisestä vapaaehtoistyöstä, mutta tosiasia on, että viralliset numerot eivät nuoremmallakaan veljellä päätä huimaa. Sama vastahakoisuus myös median suhteen ja paikoin vihamieliseltä vaikuttava suhtautuminen yleisöön eivät myöskään auta asiaa. Prinssi Harrystä ei tule kuningasta, mutta tulevaisuus kuninkaallisena on yhtä taattu, eikä hänellä ole varaa yhtään enempää kuin Cambridgeilläkään päästää julkisuutta kehittymään huonoksi. Samoin myös prinssi Harryä koskee vastuu siitä, että edelleen yhdeksänkymppiset tekevät töitä moninkertaisesti enemmän ja näyttää siltä, että esimerkiksi prinssi Charlesin työlle ei oikein löydy jatkajaa. Usein tosin sanotaan, että nuorilla prinsseillä on kuningattaren suostumus vähäiseen rooliinsa, mutta minusta on ihan oikeutettua kysyä, onko se silti oikein ja onko asia ylipäätään kuningattaren päätettävissä? Kenellä prinssit ovat töissä?

Suosion kanssa on siis ongelmia, se on selvää, mutta mitä tästä kaikesta voi sitten seurata? Ensinnäkin vastassa on elämänmittainen taistelu, jota ei voi voittaa ja sen tuoma mielipaha ja stressi. Vastassa on myös oman painoarvon laskeminen ja sitä kautta työn mitätöityminen, jos yleisön kiinnostus hiipuu. Ja jos oikein huonosti käy, vastassa voi olla myös erittäin pitkän perinteen katkeaminen, jos monarkia kokonaisuudessaan alkaa horjua. Se ei nimittäin ole enää nykypäivänä itsestäänselvä instituutio, vaan sen on oltava jatkuvasti kiinni ajassa, oltava relevantti ja tuotava jonkinlaista hyötyä ja etua, kuten kaiken muunkin nyky-yhteiskunnassa. Kansan on pidettävä monarkiaa mielekkäänä ja sen on haluttava pitää järjestelmää yllä. Yksi kiukutteleva prinssi ei sitä vielä kaada, mutta jos välinpitämättömyys jatkuu kymmeniä vuosia ja pahimmassa tapauksessa hankala suhde työhön ja rooliin siirtyy myös isältä pojalle ja kuningas George VII:n valtakaudelle, tasavaltalaisliikkeelle on enemmän kuin jalansijaa. Perinne ja traditio eivät kanna loputtomasti, eikä sitä tee varsinkaan prinsessa Dianan perintö, josta ammentaminen näyttää nykyään ennemminkin pohjan kaapimiselta. Jos prinssi William ja herttuatar Catherine tarjoavat yleisölle vain ihanuutta, miten heidän suosionsa käy, kun he keski-ikäistyvät? Myydäänkö medialle silloin lapset? Toki edessä on nousu Walesin prinssiksi ja prinsessaksi, mikä tuo ensinnäkin näkyvyyttä, mutta myös painoarvoa ja luonnollisesti työmäärät lisääntyvät merkittävästi. Toivottavasti herttuaparista on silloin tarttumaan haasteeseen ja tämänhetkinen tilanne ei kerro niinkään luonteesta, vaan elämän pitkäjänteisestä suunnittelusta ja toivottavasti tilanne ei ole päässyt liian pahaksi, vaan suosio on vielä käännettäväksi hyväksi. Toivottavasti molemmat pystyvät osoittamaan, että ihan oikeaa halua auttaa ja vaikuttaa löytyy, sillä tilaisuus siihen on vertaansa vailla ja toivottavasti näemme tulevaisuudessa, että he oikeasti ymmärtävät asian. Jatkuva kaupankäynti työmääristä, julkisuudesta ja milloin mistäkin on asiatonta, sillä se nyt vain kuuluu asemaan, jonka hyödyt hyväksymällä ottaa vastaan.

No, mitä asialle sitten pitäisi tehdä? Jos tietäisin, olisi Hovikirjeenvaihtaja varmaan herttuaparin uusi, korkeasti palkattu PR-taikuri! Mutta kun en ole, tyydyn arvailemaan. Ensinnäkin sanoisin, että helpointa ja yksinkertaisinta olisi varmaan vaan ryhtyä töihin, se ratkaisisi suurimman osan näistä ongelmista. Täysipäiväisen kuninkaallisen roolia on tarjottu molemmille jo pidemmän aikaa, mutta aina on löytynyt jotakin muuta tehtävää tai syytä. Nyt tosin huhutaan kuningattaren 90-vuotispäivän lähestyessä, että tehtävät koko kolmikolla olisivat lisääntymässä, joten peukut pystyyn, ehkä tähän suuntaan ollaan tosiaan siirtymässä.

Sen lisäksi, että työtä tulisi lisätä, sille pitäisi antaa myös merkitys. Missään vaiheessa hovi ei ole oikeastaan määritellyt, mikä prinssi Williamin tai herttuatar Catherinen rooli on. Ovatko he normikansalaisia, osa-aika kuninkaallisia, prinssi Charlesin perillisiä, vai tuleva hallitsijapari? Jonkinlainen selkeä rooli ja asema koko kuviossa olisi varmasti kaikkien etu. Toinen hyödyllinen asia oli pitkäjänteisyys työssä. Prinssi Harryn Sentebale ja Invictus Games -projektit, prinssi Charlesin Prince’s Trust ja vaikkapa Tanskan kruununprinsessa Maryn oma säätiö MaryFonden jättävät selkeän jäljen ja ovat varmasti mielekästä tekemistä. Iänikuisesta tutustumisesta pitäisi siirtyä pidempikestoisiin ja mahdollisesti erilaisia tahoja yhdistäviin projekteihin. Lasten ja nuorten mielenterveys on herttuattaren ja prinssi Williaminkin uusin aluevaltaus ja siinä olisi potentiaalia pidemmänkin aikavälin operaatioksi. Aika näyttää, ovatko he paitsi innokkaita aloittamaan, myös innokkaita jatkamaan. Samalla työ muuttuisi sisällöllisestikin merkittäväksi varmasti kuin itsestään ja kun siihen vielä lisäisi oman äänen, mielipiteen ja jotakin omasta persoonasta, tulos olisi varmasti loistava. Samalla ei tule myöskään unohtaa virallista puolta, vaan ainakin prinssi Williamille selvästi vastenmielinen pönöttäminen esimerkiksi valtiovierailuilla tulisi hoitaa vaikka hammasta purren.

Työn lisäksi muutos julkisuuskuvassa ja etenkin suhteessa kansaan olisi nyt ensiarvoisen tärkeää. Juuri nyt ja tietysti jatkossakin kaivattaisiin ehkä tiettyä nöyryyttä, ymmärrystä asemasta ja sen velvoitteista, näkyvää arvostusta sen tuomille hyödyille ja kunnioittavaa suhdetta kansaan ja yleisöön ylipäätään. Nöyryys ei kuitenkaan tarkoita nöyrtymistä, herttuatar Catherinen ei tarvitse lukea Daily Mailin kommenttipalstalta, miten hiukset pitäisi leikata tai avata Anmer Hallin ovia sisustuslehdille, mutta valheellinen PR ja yleisön asettaminen viholliseksi kannattaisi lopettaa ja niiden tilalle ottaa asenne, jossa kansa ja kuninkaalliset ovat samaa perhettä. Molemminpuolista kunnioitusta tarvitaan ja siinä myös yleisöllä on oma osansa tehtävänä, sillä kaikkihan kuitenkin toivomme herttuaparin onnistuvan.

Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea tämän jättipostauksen loppuun saakka!
Kuulen mielelläni ajatuksianne ja korostan, että täällä Hovikirjeenvaihtaja-blogissa kaikki asialliset mielipiteet puolesta ja vastaan ovat sallittuja.

Mainokset

45 kommenttia artikkelissa “Herttuatar Catherine, prinssi William ja hiipuva suosio

  1. Erittäin mielenkiintoinen ja kattava analyysi, kiitos siitä!

    Mielestäni on ihan oikeutettu kysymys, että mitä Cathrine ja erityisesti William tekevät kaiket päivät. Julkisuudessa heitä ei juuri näy eikä Williamin työmäärät helikopterilentäjänäkään päätä huimaa. Jos yleellinen elämäntapa kustannetaan ainakin osittain verovaroilla, ymmäärän hyvin että kansa halauaisi saada rahoilleen jonkilaista vastinetta.

    Mielestäni on aivan odotettua, että herttuaparin suosio on vähän laskenut, ei sellainen häiden aikainen superhype voi millään kestää ikuisuuksia. Toisaalta olettaisin itse, että suosio lopettaisi laskunsa ja vakiintuisi tasaiseki, jos pariskunta (erityisesti William, joka on se varsinainen kuninkaallinen) alkaisi tehdä vähän enemmän töitä ja parantaa omia asenteitaan mediaa ja kansaa kohtaan.

    Herttuaparilla on todella hyvät, ja melko ainutlaatuiset, resurssit saada aikaan jotain hyvää, jos vaan intoa ja keskittymiskykyä riittää. Sääli, jos he eivät itse näe omia mahdollisuuksiaan, vaan keskittyvät vain kuninkaallisuuden tuomiin negatiivisiin puoliin.

    Tykkää

    • Olet oikeassa, hype ei millään voinut kestää ja suosio aivan niissä lukemissa, kuin se oli häiden aikaan ja jälkeen. Joskus tuntuu, että ehkä Kate ja William eivät ole tätä kuitenkaan tajunneet, vaan ovat rauhassa lilluneet siinä hyvässä tahdossa ja nyt sitten on tullut yllätyksenä, kun ei se kestänytkään. Niin paljon on heille annettu anteeksi ja paremmaksi selitelty, että olisi todella kannattanut käyttää se hyväntahtoisuus hyväksi ja luoda jotakin kestävämpää. Pohja oli valtavan hyvä, joten sille olisi rakentanut ja voisi edelleen rakentaa vaikka mitä. Uskon nimittäin samoin, kun sinäkin, että mitään ei vielä ole lopullisesti menetetty. Nyt kun suunnan kääntäisi, suosio varmasti säilyisi ja voisi vaikka kääntyä jälleen nousuunkin, vakaammalla pohjalla vain.

      Tuosta viimeisestä lauseestasi tuli mieleen, että hirveän helpostihan tuollainen asenne syntyy. Itsekin huomaan usein, että kun joku asia on omaan makuun negatiivinen, täytyy todella tsempata, että huomaa siinä neutraaleja saati positiivisia puolia. Ja kun kyseessä on lähestulkoon koko elämä, ei varmasti ole helppoa muuttaa ajatusmallia. Valitettava fakta kuitenkin lienee, että muutos on onnistuttava tekemään, tai edessä on aika onneton elämä.

      Tykkää

  2. Täyttä asiaa koko jättimäinen postaus! Eihän meillä kenelläkään ole vastauksia tuohon ongelmaan, mutta jostain se on aloitettava, mikäli haluavat monarkian säilyttää. Harva varmasti tosissaan kadehtii kuninkaallisten elämää, mutta sitäkin enemmän sitä _mahdollisuutta_ mikä heillä on tosissaan vaikuttaa asioihin, ihmisiin, mielipiteisiin ja koko yhteiskunnan suuntaan. Ja alkaahan se Dianan perintö tosiaan jo unohtua, aikaa on kulunut ja hän on jo monelle (nuoremmalle) vain yksi edesmenneistä kuninkaallisen perheen jäsenistä.

    Huippupostaus ja aivan mahtavat kuvat :´D

    Tykkää

    • Jostakin se on tosiaan aloitettava ja joskus vaan otettava se lusikka kauniiseen käteen. Ja eihän kukaan sano, että Williamin täytyy olla juuri niinkuin Charles, mitä aiemmin oman tyylin luomisen aloittaa, sitä paremmaksi ja vahvemmaksi se ehtii kehittyä, ennen kuin täytyy ryhtyä tositoimiin Walesin prinssinä. Mahdollisuus vaikuttaahan on kuitenkin valtava ja Williamilla vielä suurempi, kuin isällään, koska tämä suosiopuoli on paremmalla pohjalla ja rinnalla on vaimo, joka myöskin kykenee työhön ilman, että häntä pidetään paholaisesta seuraavana, kuten Camillan kohdalla joskus on.

      Myönnän, että kuvien kanssa tein oikein töitä. Parempiakin voisi jossain olla, mutta valitettavasti niitä on aika vaikea hakea, kun tarjolla on aina ne kauneimmat kuvat ja leveimmät hymyt. Ajattelin kuitenkin, etteivät ne nyt tällä kertaa postaukseen sovi. 😀

      Tykkää

  3. Monet teistä lukijoista saattavat muuten löytää postauksesta tuttuja ajatuksia. Iso kiitos kaikille, jotka ovat aiheesta täällä blogissa aiemminkin keskustelleet, sillä olette esittäneet paljon hyviä pointteja ja näkökulmia, joita pystyin hyödyntämään tässä postauksessa!

    Tykkää

  4. Kiitos kun koostit postauksen tästä aiheesta! Tässä riittää tosiaan ihmeteltävää monelta puolelta pariskunnan (+Harry) itsensä toimien lisäksi myös koko hovin toiminnan osalta. Miten ihmeessä tilanne on päästetty tällaiseen pisteeseen..?

    Itseäni hämmentää eniten Katen rooli. Siis viisi vuotta häiden jälkeen ainakaan mulla ei ole mielikuvaa, kuka hän on. Montako kertaa hänen ääntäänsäkään on kuultu tässä vuosien varrella? Pari hassua haastattelua ja puhetta, siinäpä se. Nyt hypetetään kuningattaren 90-vuotisjuhlaan liittyvää dokumenttia, jossa Kate antaa haastattelun. Oh please.. Antakaa aikuiselle naiselle oma ääni! Mistä hän on kiinnostunut? Mitä hän haluaa tukea? Ja anteeksi nyt mutta: tekikö hän ennen häitäkään yhtään mitään?

    Eilen kommentoin noita lasketteluvalokuvia ja totesin, että ruotsalaisiin verrattuna tämä pari näyttäytyy varsin erilaisena. Toki asema on eri kuin Victorialla ja Danielilla, mutta Ruotsissa kuitenkin Daniel on brändätty kuningashuoneen osaksi aivan mahtavasti: yrittäjyys, liikunta, terveys.. Toki asiaa auttaa valovoimainen persoonallisuus. Kate ei ainakaan vielä ole omaa persoonaansa päässyt mielestäni näyttämään millään tavalla.

    Tykkää

    • Täytyy vielä lisätä, että tässä nuorten ja lasten mielenterveystyössä on kyllä todella potentiaalia, Huffington Postin kanssa tehty yhteistyö oli esimerkiksi hyvä idea. Mutta jatkuuko tämä? Toivottavasti..!

      Tykkää

      • Huffington Post -yhteistyö oli tosiaan mielenkiintoisen erilaista ja uskoisin, että asiaa saatiin esiin ihan toisella tavalla, kuin Katen vieraillessa jossain ottamassa kukkia vastaan. Nyt keväämmällä aloittavat ilmeisesti jonkun yhteisprojektin mielenterveyden tiimoilta, jossa Kate huolehtii lapsista ja nuorista, William miehistä (erityisesti aiheena itsemurhat) ja Harry veteraaneista. Mielenkiintoista nähdä, miten toteutuu ja kauanko kestää, aineksia olisi kyllä, joten toivotaan menestystä!

        Tykkää

    • Mukavaa, että jaksoitte lukea loppuun saakka. Vähän pitkä pääsi tulemaan… Mutta kun tämä on niin ihmeellinen asia ja siinä on miljoona puolta ja onhan se nyt kiinnostavaa, että näinkin voi mokata, en voi kieltää. 😉

      Aika usein tarjotaan Williamia syyksi ja onhan vuosien saatossa aina välillä ollut näitä väitteitä ja paljastuksia itsepäisyydestä ja vaikeasta luonteesta. Itsekin vähän kallistun sille suunnalle, että Kate ja William eivät toivo henkilökunnan sanovan vastaan, vaikka kyllä välillä kannattaisi. Jotenkin vaikeaa uskoa, että ammattilaiset itsekseen onnistuisivat jatkuvasti sössimään. Joku hyvin twitterissä kommentoikin, että vaatii jo taitoa saada huonoa julkisuutta julkaisemalla kuvia lapsista…

      Kate on ihan vieras minullekin, tunnistan vaatteita vaikka millä mitalla, mutta puhetta olen kuullut muutamassa lyhyessä puheessa, kolmessa videossa ja kihlajaishaastattelussa, eikä niissäkään oikein mitään ajatuksia, paitsi toki ”haluan auttaa missä vain voin”, joka nyt on jäänyt hiukan ehkä sanahelinäksi… Isot odotukset tunnutaan lataavan tuolle kuningattaren synttäridokkarille, mutta eipä sielläkään tosiaan Katesta kuulla varmasti yhtään mitään. Muutama anekdootti kuningattaresta ja siinä se. Astuisipa Kate itse esiin ja sanoisi olevansa intohimoinen auttamaan, eikä niin, että hovi sen meille aina uudelleen kertoo.

      Ennen häitähän Kate opiskeli, otti valokuvia vanhempiensa yritykselle ja työskenteli hetken asusteiden sisäänostajana naistenvaateliikkeelle. Ei siis mikään kummoinen ura. Toki on varmaan moniin paikkoihin vaikeaa päästä prinssin tyttöystävänä, mutta luulisi sen toisaalta avaavan myös runsaasti ovia, jos on halua tehdä asioita. Vuosikausien odottaminen ei valitettavasti ainakaan parantunut julkisuuskuvaa.

      Daniel on kyllä varsinainen menestystarina. Sympaattinen ja karismaattinen ja tuntuu, että hän on heittäytynyt prinssihommaan ihan tosissaan. Aivan ammattimainen prinssi vain kuuden vuoden kokemuksella, jolla on sanottavaa ja annettavaa. Samalla kuitenkin aina Victorian tukena ja apuna. Eikä se ockelbolainen kuntosaliyrittäjäkään ole mihinkään jäänyt, vaan oma persoona on Danielilla myös selvästi aina mukana.

      Tykkää

  5. Kiitos mahtavasta postauksesta!
    Williamin ja Catherinen pitäisi tosiaan tehdä ryhtiliike, joten ehkä tämä julkinen kritisointi on ihan paikallaan.
    Koska kuninkaallisten elämä on kaikki tai ei mitään -tyyppistä, he eivät voi vain valita niitä mieluisimpia osia, tai muuten Buckinghamin palatsissa asuu pian presidentti. Ja niin kauhealta kuin se kuulostaakin, kuninkaalliset ovat kansan ”omaisuutta”, joten kaikista traumoista huolimatta Cambridget eivät voi piilotella itseään tai lapsiaan. Kuningatar Viktorian aikana piilossa oleminen saattoi onnistua, mutta, kuten sanoit, nykyään monarkia ei ole mikään selviö.
    Haluaisin kyllä tietää onko heidän laiskuudellaan kuningattaren suostumus, sillä jos ei ole, palatsista pitäisi pian tulla vihaista postia.

    Tykkää

    • Uskon, että kyllä tällä työmäärällä ja elämäntavalla jonkinlainen suostumus kuningattarelta on. Perheenä tuo vaikuttaa sellaiselta, että kuningatarta kyllä kuunnellaan, joten ihan varsinaiseen omapäisyyteen en usko. Toisaalta sanotaan, että Elisabetille sukulaiset ja perhe ovat heikko kohta, eikä hän osaa kieltää heiltä oikeastaan mitään ja voisin kuvitella, että Williamiin ja Harryyn suhde voi olla jopa erityisen suojeleva. Sitä kuitenkin ihmettelen, etteikö kuningatar noin pitkän linjan ammattilaisena näe, mitä on tapahtumassa. Luulisi, että asiaan kannattaisi puuttua, sillä onhan tässä nyt jos tilanne jatkuu pitkään vaakalaudalla jo koko monarkian maine. Toivotaan, että huhut tehtävien siirtämisestä nyt pyöreiden vuosien myötä ovat totta ja sitä kautta asiaan on puututtu.

      Tykkää

  6. Niin hyvä kirjoitus ja niin loistavia kommentteja, ettei minulla ole enää mitään sanottavaa kun olen vaan samaa mieltä joka asiasta teidän muiden kanssa☺ Minä alan jotenkin uskoa, että työhaluttomuudessa on kyse nimenomaan Williamin, Katen ja Harrynkin omasta haluttomuudesta. En tosiaan minäkään usko, että esimerkiksi PR-ammattilaiset olisivat niin onnettomia, että ihan vain itsekseen saisivat kuninkaallisten imagoa ryvetettyä. En voi ymmärtää miksi he ovat niin haluttomia olemaan kokopäiväisiä kuninkaallisia, varsinkin William. Ymmärrän toki, ettei häneltäkään ole kysytty, kiinnostaisikos kunkun tehtävät, mutta hänellä on ollut aikaa sopeutua asiaan jo pitkälti yli 30 vuotta, joten olisi korkea aika hyväksyä oma ”kohtalonsa” ja tarttua härkää sarvista.

    Harryn työskentelyyn olen sinänsä ihan tyytyväinen. Hänellä on sama hankala rooli kuin Annella, Andrewlla ja Edwardilla, omia urahaaveita ei kenties voi toteuttaa, mutta toisaalta elämän suunta ei ole niin selkeästi määritelty kuin kruununperijällä. On siis itse löydettävä se parhain tapa yhdistää omat kiinnostuksen kohteet ja kuninkaalliset velvollisuudet. Kuten aiemminkin on todettu, varsinkin Anne on onnistunut tässä enemmän kuin loistavasti. Toisaalta minulla käy jo nyt sääliksi Charlottea, sillä hänelle on jo pedattu tämä sama varallaolijan rooli.

    Kate. Huoh. En tiedä mitä kommentoisin. Jo aiemminkin olen ollut sitä mieltä, että hänelläkin on oikeus viettää aikaa lastensa kanssa kun he ovat pieniä, mutta kyllä olisi jo korkea aika ruveta edustamaan vähän enemmän. Ja ostaa uusia vaatteita vähän vähemmän. En nyt tiedä meneekö tämä jo niiden kiellettyjen aiheiden joukkoon, mutta jauhanpa kuitenkin tästäkin. Siis, Kate on minunkin mielestä kaunis, mutta en ymmärrä miksi häntä tunnutaan jumaloivan ulkonäön vuoksi ja näin ollen kaikki työasiat jäävät varjoon, kun lehdissä kirjoitetaan vain hiuksista ja vaatteista. Rohkenen olla sitä mieltä, että aika moni meistä näyttäisi myös yhtä upealta kampaajan ja meikkaajan käsittely jälkeen ja kun päällä olisi laadukkaat ja hyvin istuvat vaatteet.

    Siitä taannoisesta helikopterijutusta, mielestäni on ihan oikeutettua käyttää helikopteria työtehtävien yhteydessä. Se, että kuningatar sattui kulkemaan saman matkan samana päivänä junalla – tietenkin kyyti oli halvempi – oli vain epäonnekas sattuma. Kiinnostavan tästä koko asiasta teki kuitenkin mielestäni vain se, että helikopterikuvissa Katella oli iso kassi olalla. Kuvaa oli jossakin kommentoitu siten, että kuvassa on Kate Middleton ja Cambridgen herttuatar on sullottu kassiin (siis se asu, joka hänellä oli ollut päällä edustustilaisuudessa). Tähän mielestäni kulminoituu koko juttu – Katella on jokin tietty rooli päällä edustustehtävissä, eikä hän ole oma aito itsensä. Tai mielestäni se ei ainakaan välity kuvia katsottaessa. Jokin epämääräinen uskottavuusongelma hänellä mielestäni on, jollaista en ikinä ole havainnut esim. Marylla, Victorialla tai Letizialla tai Sofialla tai Danielilla tai….

    Kylläpäs minulla kuitenkin näemmä oli jotain sanottavaa, vaikka aluksi väitin että minulla ei ole mitään lisättävää teidän muiden kommentteihin☺

    Tykkää

    • Katsoinkin jo, että näytti nyt kuitenkin olevan jotakin sanottavaa! 😀

      Charlottea käy sääli ja oikeastaan ihan samalla tavalla Georgea, onhan tämä aikamoinen tulevaisuus, vaikka toki etujakin on. Se, että Williamin pitäisi nyt vain alistua kohtaloonsa, on oikeasti kyllä tosi surullista. Ei sellaista elämää, johon ei ole tyytyväinen, soisi kenellekään. Mutta samaan aikaan totta on sekin, että tekemällä työstä omannäköisensä mielekkyyttä voisi löytyä ja omalla tavallaanhan tämä on tilanne, jossa ei ole vaihtoehtoja, vaan omakin etu olisi, että yrittäisi muuttaa suhtautumistaan.

      Täytyy sanoa, että olen aika samoilla linjoilla Katen suhteen, kuin sinäkin. Onhan hän kaunis ja näyttävä nainen, mutta en ole koskaan aivan saanut kiinni siitä suurimmasta hypestä, enkä varsinkaan tyylistään ole oikeastaan ikinä ollut innostunut. Monia todella nättejä vaatteita toki, mutta sellaisena muoti-ikonina en osaa pitää. Siksikin on ollut joskus vaikeaa ymmärtää fanitusta, kun tuntuu, että joko itse olen aivan hakoteillä muodin suhteen (hyvin mahdollista!) tai sitten tässä on käsillä paikoin vähän sellainen keisarin uudet vaatteet -ilmiö. Makuasioitahan nämä siis tottakai ovat, mutta kun joku aivan tavallinen paitapusero ja sen ostopaikat ohittavat vierailukohteen kiinnostavuudessa, on sitä vähän vaikeaa ymmärtää.

      Tuota Kate Middleton ja herttuatar kassissa -vertausta en olekaan kuullut, todella mielenkiintoinen! Se on aivan totta, että helikopterilla kotiin lähti Kate Middleton, jonka elämä on Norfolkissa ja aiemmin päivällä edusti roolihahmomainen herttuatar. Kaikilla kuninkaallisilla on varmasti erillinen työminä, koska työ on niin erikoista ja julkista, mutta joillakin, kuten vaikkapa Danielilla ja Victorialla, tuntuu se omakin persoona pääsevän kuoren läpi. Williamilla on tällainen hyvin selkeä prinssirooli myös ja ehkä tässä on yksi avain siihen, miksi moni Cambridgen pariskunna tekemä asia tuntuu hiukan teennäiseltä ja väkinäiseltä ja se haittaa myös tuota uskottavuutta. Ei oikeastaan koskaan tunnu, että se oikea henkilö kuvassa on todella aiheesta kiinnostunut (vaikka oikeasti varmasti onkin). Ja nyt muuten kun ajattelen asiaa, onko tässä myös ero Katen&Williamin ja Harryn välillä? Omansalainen rooli varmasti hänelläkin käytössä, mutta elävämpi ja ehkä lähempänä oikeaa minää? Harryhän saa Katestakin usein esiin vähän rennomman puolen.

      Tykkää

  7. Tämä on tosiaan niin jättimäinen aihe, että usein jää kommentoimatta/seuraamatta ihan vaan sen takia ettei aika riitä! Mutta kiitos siitä, että postauksesta löytyi faktaa laidasta laitaan, usein tuntuu että tästä kolmikosta voi esittää vain ääripäiden mielipiteitä ilman minkäänlaisia perusteluja.

    Näin tavallisen tallaajan näkökulmasta suoraan sanottuna harmittaa, että joku jolla on vaikutusvaltaa ja yleisö valmiina kuuntelemassa, ei käytä mahdollisuuttaan vaikuttaa asioihin. Kuninkaallisten voimavarana tänäpäivänä on juurikin se, että huomioivat asioita, jotka eivät muuten saisi huomiota. Monarkia ja brittikuninkaalliset ovat instituutiona sellainen, mitä seurataan ympäri maailmaa, jolloin esiintymisillä on helppoa vaikuttaa asioihin jotka tarvitsevat kipeästi huomioimista, kuten juurikin mielenterveys tai naisten aseman parantaminen ympäri maailmaa. Kuten kommenteissa tuli ilmi, Catherinella ei kummoista työkokemusta ole ollut ajalta ennen avioliittoa varsinkaan hyväntekeväisyydestä, niin eipä se ihme ole ettei ”tartuttu härkää sarvista”. Ja kismittäisi itseänikin kustantaa tutustumiskäyntejä erilaisiin hyväntekeväisyysjärjestöihin (vaikka sitähän ne järjestöt itse tuntuvat haluavan, koska näkyvyys) jos mitään konkreettista ei saada aikaan, joten ehkäpä se on parempi ettei työsarkaa lisätä ennen kuin on kunnon agenda mihin resursseja käytetään 😀

    Jos Williamin, Katen ja Harryn ”työujous” on itselleni aika käsittämätöntä, niin vielä käsittämätöntä on heidän ja koko muun kuninkaallisen perheen mediasotkut. Eikös Charlesiakin haukutta diktaattoriksi media asioissa johonkin haastatteluun liittyen? Ei siis ihme, mistä tämä asenne kumpuaa, varsinkin kun ottaa huomioon Diana-ajan paparazzihulluuden. Pystyn ymmärtämään, että luotettavaa suhdetta mediaan on ollut vaikea rakentaa jos lapsena on laitettu pienestä lähtien seisomaan satojen paparazzien kuvattavaksi Williamin tapauksessa, mutta selkeästikään noita traumoja ei ole haluttu työstää tasapainoisen suhteen luomiseksi. Sosiaalisen median käyttäminen perinteisen median sijaan pääkanavana on kuninkaallisia innokkaasti seuraaville huikea siunaus, mutta ei sekään ihan ongelmaton ole. Somessa seurataan niitä kanavia, jotka oikeasti kiinnostavat ja veikkaanpa että aika monelta brittiläiseltä on voinut jäädä seuraamatta KP tai CH tilejä, minkä vuoksi sitä perinteisen median uutisoimistakin tarvitaan ja kipeästi. Toisaalta, kyllähän ne punnan kuvat kiiluvat aika selkeästi lehdistön silmissä, minkä vuoksi minun on itseni aika vaikea ottaa vakavasti suurinta osaa valituksesta.

    On se vaan oltava iloinen, ettei koskaan mennyt rakastumaan koskaan henkilöön, jonka mukana tulisi ura samassa paketissa 😀

    Tykkää

    • Mukavaa, että sain esiin ainakin jollakin tavalla objektiivistakin faktaa. Toki oma mielipiteeni näkyy läpi ja saakin näkyä, en sitä yritä peittää, mutta en itse pidä sellaisesta, ettei ollenkaan harkita asioita laajempina kokonaisuuksina, vaan suoraan päätetään, että näin on, koska en nyt vaan tykkää näistä henkilöistä. Tässäkin asiassa on kuitenkin ”lieventäviä asianhaaroja” ja vaikka mitä selityksiä, kaikki ei todellakaan ole vain Williamin itsepäisyyttä tai Katen laiskuutta.

      Lehdistö on tosiaan tarttunut aiheeseen hanakasti ja kuten tuossa mainitsinkin, taatusti sillä täytetään myös tyhjää tilaa kuninkaallisrintamalla. Toisaalta ne eivät kuitenkaan ole noita Williamin työtunteja lukuunottamatta kirjoittaneet oikeastaan mitään uutta, vaan lähinnä kyse on sellaisesta mielipiteen ilmaisemisesta ja yhteenvedosta, siitä, että sanotaan ääneen se, mikä on jo kauan ollut kielen päällä. Itse kun näitä juttuja luen, tuntuu, että luen monin paikoin omia ajatuksiani ja sellaisia asioita, joita olemme esim. twitterissä jauhaneet jo kuukausitolkulla, ellei pidempään. Siinä mielessä siis lehtien osuus tässä on vain tuoda asia julkisempaan keskusteluun ja toisaalta tietenkin ”voittaa puolelleen” niitä, jotka eivät ole aiheeseen muualla törmänneet tai muuten paneutuneet.

      Sosiaalinen media on äärimmäisen mielenkiintoinen kuningashuoneiden välineenä ja kuten sanoit, meille harrastajille aivan mahtava juttu. Nopea ja suora tiedonvälitys on kultaakin kalliimpaa, enkä todella haluaisi olla riippuvainen ainoastaan lehdistöstä. Mutta kuten sanoit, läheskään kaikki eivät niitä seuraa ja se on ongelma juuri silloin, kun oikeasti pyritään jotakin asiaa mainostamaan. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten mielipiteet kehittyisivät ja mitä ihmiset todella kuninkaallisen perheen toiminnasta tietäisivät, jos vaikka puoleksi vuodeksi media lakkaisi kokonaan kirjoittamasta ja homma jäisi somen ja vaikkapa blogien harteille. Veikkaan, että lopputulos olisi kuin suomalainen mäkihyppy maksukanaville siirtymisen jälkeen, eli tuntematonta, heikkotasoista ja vain suurimpien fanien seuraamaa.

      Williamin vaikea lehdistösuhde on äärimmäisen ymmärrettävä, mutta aika kurjalta tuntuu ajatella, että hän mahdollisesti siirtää sen myös omille lapsilleen. Toki Georgen ja Charlottenkin elämässä julkisuus on negatiivisesti edustettuna jo hyvin pienestä pitäen, mutta kyllä Williamilla (ja Harrylla) on painolastia, joka siihen vielä erikseen vaikuttaa. Monissa kuningashuoneissa on kuitenkin kokemusta myös merkittävästi positiivisemmasta suhteesta median ja perheen välillä ja siihen voisi olla mahdollista päästä myös Britanniassa. Toki asia vaatii hurjasti työtä molemmilta osapuolilta, eikä ole mikään yksinkertainen juttu.

      Ihmettelen aina niitä, jotka haluaisivat olla prinsessoja, kun itse en vaihtaisi siihen elämään mistään hinnasta! 😀

      Tykkää

  8. Kiitos pitkästä postauksesta 🙂 opin taas paljon uutta! Luin nyt ensimmäistä kertaa tuosta PR-velhosta 🙂 ja kuulostaa kyllä aika epämääräiseltä!

    On mielenkiintoista jäädä seuraamaan miten tilanne kehittyy.

    Tässä on varmaan käynyt niin, että mitä mitä enemmän julkisuudelta suojaudutaan, sitä enemmän se alkaa kiinnostaa.

    Olen paljon miettinyt tuota, että tiedämmekö kuka Catherine oikeasti on. Tuntuu, että aina joku muu puhuu hänen puolestaan. Jotenkin on hauska, että maata johtaa naispuolinen halltisija mutta silti tulevan kruununperillisen vaimoa pidetään suojassa.

    Olen aina pitänyt harmillisena, että brittikuninkaalliset eivät pidä mitään yhteyttä muihin kuningaallisiin. Tuntuu, että pohjoismaalaiset kuningaalliset hyötyvät yhteistyöstä.

    Tykkää

    • Ainiin piti vielä lisätä, että Camilla on tainnut lunastaa paikkansa perheessä ja myös saanut julkisuudessa hyväksynnän vaikka aluksi olikin vaikeaa.

      Tuntuu, että jokaisesta kuninkaallisesta perheestä löytyy joku, jota median täytyy arvostella.

      Tykkää

      • Camilla tuntuu olevan ainakin median hyväksymä ja kasvavassa määrin yleisönkin, mutta kyllä siellä tuntuu olevan myös sitä väkeä, jonka päätä ei ikinä käännetä. Suurella mielenkiinnolla odotan, kuinka käy tittelien ja kruunajaisten ym. kun Charlesin on jossakin vaiheessa aika astua valtaistuimelle.

        Median tarinaan kuninkaallisista tosiaan tuntuu aina kuuluvan yksi pahis ja siinä näkyykin hyvin se, että median kuva kuninkaallisistakin liittyy aina myös myyntilukuihin. Usein tuo rooli on annettu kruununperillisen sisarukselle (Andrew, Madeleine, Belgian Laurentien, Margaret, Märtha Louise, Joachim jne), mutta kun Harry on siitä roolista vähän siirtynyt pois ja Andrew ei enää ketään kiinnosta, tilalle ovat joutuneet Kate ja William. Hyvin suurelta osin omaa syytään, mutta toki myös narratiivin ylläpitämiseksi.

        Tykkää

    • Katen suojaaminen liittynee suurimmaksi osaksi Dianaan ja on kyllä ihan aiheellistakin, sillä Diana käsittääkseni heitettiin työhön ja valokeilaan aivan kylmiltään. Lopputulos ei ollut kenenkään kannalta hyvä ja siitä on onneksi otettu opiksi. Valitettavasti vaan tuntuu, että nyt on menty toiseen ääripäähän, eikä myöskään ole huomioitu, että Kate on paljon vanhempi, aikuisempi ja pidempään tilanteeseen totutellut, kuin Diana oli, sekä vaikuttaa ehkä myös vahvemmalta luonteelta. Paine on toki kova, mutta uskon, että Katesta olisi kestämään enemmänkin. Eikä siis enemmän negatiivista arvostelua, vaan asettumista oikeasti korokkeelle ja tarttumaan työhön. On ehkä hiukan vähättelevää verrata Katea Dianaan, joka kuitenkin oli lähes kymmenen vuotta nuorempi hypätessään tähän hullunmyllyyn mukaan ja päätellä, että häntä pitäisi ihan hulluna suojella. Ennemmin mallia voisi ottaa tosiaan vaikka Elisabetista, joka on osoittanut kiistatta, että nainen voi tuolla pallilla seistä pää pystyssä ja horjumatta.

      Yhteydet eurooppalaisiin kuningashuoneisiin ovat tosiaan vähäisiä. Isolta osin varmaan johtuu siitä, ettei koko Britannia tunnu oikein mieltävän itseään Euroopan osaksi ja toisaalta sukulaissuhteet eivät ole ollenkaan niin kiinteitä, kuin monilla mannermaan kuninkaallisilla keskenään. Ja tietysti osin voi olla kyse ihan iästäkin, kuningatar ja prinssi Charles eivät oikein helposti solahda kollegoidensa joukkoon. Toisaalta antaisin aika paljon, jos saisin nähdä Charlesin nuorten kruununperillisten illanvietossa! 😀

      Tykkää

      • Itse olen myös ihmetellyt tuota ainaista Katen suojelua. Dianalla oli kaikesta päätellen haastavaa, mutta olosuhteetkin olivat täysin erilaiset; avioliitto ei toiminut, tukea ei juuri tuntunut olevan ja hän oli paljon nuorempi. Lisäksi Diana on ainakin osittain syyllinen loppumattomaan seurantaan, kun itsekin antoi toimittajille vihjeitä ja tavallaan pelasi omaa peliään heidän kanssaan. Kate ei näin tee ja hänellä tuntuu olevan tukea niin kuninkaallisessa perheessä kuin omassakin ja varsinkin Williamilta.
        Ymmärrän, että Katelle haluttiin antaa aikaa rooliin totutteluun ja aloittaa rauhallisesti ura kuninkaallisena. Ensi kuussa Kate ja William ovat olleet naimisissa jo viisi vuotta ja kaksi lastakin on. Mielestäni olisi jo aika, että Katesta, ja varsinkin Williamista, tulisi jo täysipäiväisiä kuninkaallisia. En tarkoita, että heidän tarvitsee olla jossakin joka viikko vaan, että erilaisia tehtäviä olisi tasaisin väliajoin. He ovat kuitenkin tuleva hallitsijapari, vaikkeivat ensimmäisinä jonossa olekaan. Olisi siis tärkeää, että heitä nähtäisiin ja heidät tunnettaisiin omasta työstään. Ja kuten on aiemmin todettu, monarkia ei ole enää itsestäänselvyys. Heidän tulee jollain tavalla näyttää arvonsa ja ansaita kansan ihailu ja kunnioitus. On vääri olettaa, että se tulisi itsestään.

        Tykkää

        • Samoilla linjoilla ollaan, järkevä ja rauhallinen aloitus oli varmasti tarpeen, mutta kun se vaan jatkuu ja jatkuu, lopputulos ei ole kovin kummoinen. Toki asema on eri, mutta jos ajattelee vaikka tässäkin keskustelussa mainittua Danielia, vain yhden lisävuoden kokemuksella Kateen verrattuna ero on aivan suunnaton. Daniel on ihan ammattilainen Victorian rinnalla ja itseasiassa juuri nyt kirjoittaessa tuli mieleen, että millainen tuki Kate on Williamille? Kotona ja siviilielämässä varmasti suuri, mutta jos ajattelee, miten monet muut ei-kuninkaalliset puolisot tukevat sitä tärkeämmän roolin omaavaa, niin enempi jää sellainen olo, että Kate on Williamin huollettavana ja lisälastina. Toki William vaikuttaa itsekin ottavan sellaisen roolin helposti ja välillä ehkä tarpeettomastikin, mutta tosiaan ei näytä siltä, että Kate on ottanut Williamin kuormaa omille harteilleen kuninkaallisuuden suhteen.

          Arvon näyttäminen on hyvä kuvaus sille, mitä itsekin toivon. Katen ja Williamin tietenkin erityisesti pitäisi osoittaa, millä tavalla he ovat hyödyksi kansakunnalle, millä ansioilla he ovat paikkansa ansainneet. Sillä ei tosiaan enää 2010-luvulla voida luottaa syntyperään, vaan jotakin on myös annettava. Nyt tuntuu, että täyttävät juuri ja juuri odotukset (eivätkä aina sitäkään), mutta eivät itse tarjoa mitään.

          Tykkää

  9. Pari pointtia tuli vielä mieleen, jotka jäivät pois postauksesta. Ensinnäkin mihin on kadonnut keskustelu siitä, kuinka William ja Kate modernisoivat kuningashuoneen ja ovat uudenlaisia, nykyaikaisia kuninkaallisia? Milloin siitä mahdettiin viimeksi puhua, joskus Katen ensimmäisen raskauden aikoihin?

    Toinen juttu on se ristiriita, joka syntyy jälleen huonosta PR:stä. Katesta ja Williamista on syötetty yleisölle kuvaa äärimmäisen tavallisina ihmisinä, aivan samanlaisina, kuin mekin. Nyt kun enenevässä määrin tulee esiin juttuja, kuten vaikkapa tämä lastenhoitajien seuraamana ja rikkaan tutun yksityiskoneella venäläisten oligarkkien suosimaan luksuskohteeseen tehty hiihtoloma, joka esitettiin erityisenä perhelomana, alkaa tuo kuva rikkoutua. Toki siis kun rahaa on, siitä saa nauttia ja tällainen matkailuhan on varakkaille ihan normaalia, mutta samaan aikaan ei voi esiintyä naapurin poikana, joka lentää halpalentoyhtiöillä.

    Tykkää

  10. Tuo on mielenkiintoinen aihe, melkein kaikki nykypäivän kuninkaalliset korostavat olevansa ihan tavallista kansaa, mutta silti vietetään luksuslomia. Erityisesti norjalaiset korostavat julkisuuskuvaansa kansan keskuudessa hyvin tavallisina, lähestyttävissä olevina ihmisinä (mitä varmastikin ovat moneen muuhun kuningasperheeseen verrattuna), mutta silti kruununprinssiperhe viettää lomia luksusjahdeilla. Ei ihan kuulu keskivertokansalaisen loman viettoon. Ja miksi ihmeessä me haluaisimme seurata kuninkaallisia, jos he olisivat kuin tavalliset ihmiset? Sehän on sama kuin harrastaisin naapurin Pirkon elämän seuraamista, mikä ei ihan tunnu mielekkäältä harrastukselta 😀 Enkä tarkoita, että kuninkaallisten tulisi olla elitistejä ja muun kansan yläpuolella, vaan juurikin tuota ettei PR:n ja imagon luomiseen sotkettaisi ”tavalliset ihmiset” käsitteitä.

    Tykkää

    • Pitäisikö kokeilla naapurin Pirkon elämän seuraamista? Laita blogi pystyyn, niin kokeillaan, meillä ei ole yhtään Pirkkoa! 😀

      No, ihan vakavissaan, olet aivan oikeassa. En ymmärrä, miksi sitä tavallisuutta aina korostetaan. On tietty selvää, ettei rikkautta ja etuoikeuksiakaan kannata liiemmin mainostaa, mutta jos kuninkaalliset on kuin kuka tahansa perhe, mihin ihmeeseen heitä tarvitaan ja miksi ihmeessä yhdelle perheelle maksetaan elanto yhteiskunnan varoilla. Jotakin erityisyyttä pitää olla. Ja kun se ”paljastuu” aina, ihmiset toki sen tietävätkin ja kun ei sellaista kuvaa vaan voi loputtomasti ylläpitää, kun todellisuus on toinen. Nytkin meni noin vuorokausi ja kaikki luksusyksityiskohdat tiedettiin.

      Ruotsissa ei muuten tunnu olevan tällaista ristiriitaa. En muista, että Victoria, Carl Philip tai Madde olisi missään julistanut elävänsä kuin tavikset ja eipä siellä sitten jatkuvasti olekaan näitä ”ongelmia”. Toki Britanniassa niitä skandaaleja nyt keksittäisiin vaikka tyhjästä Ruotsiin verrattuna, mutta kuitenkin. Norjassakin tosiaan näitä ongelmia on ja siellä päälle vielä se, ettei hovi koskaan kunnolla kommentoi mitään. Se on sitten se viimeinen virhe viestinnässä.

      Tykkää

  11. Olipa mainio postaus ja kiinnostavaa kommentointia. Itse vertailin mielessäni Katea näihin pohjoismaisiin prinsessoihin, olisiko tuollainen ”näytän kauniilta ja edustan” -rooli edes mahdollinen Pohjoismaisissa monarkioissa? Onko Pohjoismaissa kuitenkin vallalla jonkinlainen vahvan ja työtätekevän naisen ihanne, siinä missä muualla Euroopassa on oltu aikalailla mieselättäjyyden varassa, eli nainen on saanutkin olla sellainen housewife? Esimerkiksi prinsessa Sofia tuntuu saavan valtavasti arvostusta siitä että alkoi heti duuniin, otti roolinsa myös itsenäisenä toimijana ja näin näytti epäilijöilleen. En tiedä, tämä tällaista hätäistä pohdintaa.

    Kate seurusteli vuosikausia prinssi Williamin kanssa ja aikaa omaksua/muodostaa oma roolinsa on kyllä ollut. Nyt vaikutelma on lähinnä että hän odotti vuosikausia päästäkseen naimisiin ja sitten tehtävänä on ollut synnyttää perillisiä.

    Vai johtuuko sittenkin kaikki vaan brittihovin ja kuningattaren vanhakantaisuudesta ja siitä että noilla perinteillä ja sukurasitteilla on vaan jotenkin mahdoton ottaa perheessä kovin modernin nuorenparin roolia? Onko niin että kuningasperheen puoleltakin annettu muotti olisi ahdas ja jotenkin mennyttä maailmaa ihanteineen? Onko pohjoismaisisssa monarkioissa ja yhteiskuntajärjestelmissä helpompaa olla moderni?

    Tykkää

    • Jatkan vielä pohdintaa.. Iso-Britanniahan on aina ollut vahvasti luokkayhteiskunta, jossa yläluokka on elänyt tavan kansalle vierasta elämää ja jossa yläluokan nuoriso on voinut velttoilla perintörahoillaan. Ei siis tavallaan mitään uutta auringon alla 😃

      Erotuksena on toki se, että kyseessä on kuningasperhe ja tuleva hallitsijapari, luonnollisesti odotukset ja velvoitteet ovat tällöin suurempia.

      Joskus ihan ajatusleikkinä mietin missä maassa olisi helpointa olla monarkki. Britanniassa lehdistö on niin törkeä ja yhteiskuntajärjestelmä vieras, että ei ainakaan siellä. Ehkä valitsisin Norjan, tasa-arvoinen pohjoismaa ja sopivan pieni kiinnostaakseen ylen määrin kv.lehdistöä (ja lisäksi pääsisi vielä seuraamaan merkittäviä talviurheilutapahtumia aitiopaikoilta, eli Holmenkollenin kuninkaallisesta aitiosta 😃).

      Tykkää

      • Tosi mielenkiintoista pohdintaa! Ihan varmasti yhteiskunnissa ja kulttuureissa on suuriakin eroja ja yleisökin selvästi arvioi aina omasta taustastaan käsin kuninkaallisia. Erityisen hyvin sen huomaa, kun seuraa, mitä amerikkalaiset ovat asioista mieltä ja vertaa omiin mielipiteisiin, välillä ollaan aika eri planeetoilta! Ja tottakai, yhtälailla, kuninkaalliset ovat sen oman kulttuurinsa lapsia ja vankejakin. Pohjoismaissa on tosiaan vallalla vahvan, työtätekevän ja tasa-arvoisen naisen eetos, johon prinsessat solahtavat helposti ja kotiäitiyttä kummeksuttaisiin. Käsittääkseni Britanniassa se ei ole ollenkaan yhtä poikkeuksellista tai ihmettelyä herättävää, vaan roolina yleisempi. Silti jostakin syystä tuntuu, että etenkin juuri Britit itse olettavat, että Kate työskentelee.

        En tiedä, onko esikuvana sitten Diana, joka ei koskaan ollut mikään kotiäitityyppi ja toisaalta muutkin kuninkaallisen perheen naiset, Elisabet itse, Anne ja myös Sophie ovat ahkeria ”uranaisia”. Erityisesti minusta Sophie on aina mielenkiintoinen tarkasteltava, kun vaikkapa selitetään sitä, että Katella on lähes aina mekko, hovin vanhakantaisuudella, koska housupukuinen Sophie on monessa asiassa hyvin moderni ja melko lähellä minusta muita eurooppalaisia prinsessoja/nuoria kuningattaria. Uskon, että jos jokin on ”sallittua” Sophielle, se on sitä myös Katelle. Ylipäätään Sophiesta Katen kannattaisi ottaa mallia, hän olisi hyvä esikuva.

        Mutta varmasti tosiaan hovilla ja brittiläisellä kulttuurilla on sormensa myös pelissä. Toki ympäristö on erilainen, kuin vaikkapa juuri Pohjoismaissa ja Katen mahdollisuudet ovat erilaiset. Mutta kyllä minusta tämä nykyinen tilanne ylittää sen ihan kirkkaasti ja jostakin muustakin on kyse. Ja toisaalta Katea ja Williamiahan on juhlittu moderneina kuninkaallisina, siitä vaan töihin modernisoimaan sitten! 😉

        Jos kuninkaalliseksi pitäisi ryhtyä, Norja voisi olla aika siedettävä vaihtoehto. Tai Tanska, ei sielläkään suuria ongelmia tunnu olevan ja monarkia on suosittu, sekä samoin Alankomaissa. Ruotsiin, Britanniaan tai Espanjaan en haluaisi ikinä! 😀

        Tykkää

  12. Ompa mahtavat kuvat! Oikein hyvä teksti, olen niin samoja juttuja miettinyt. Sellaistakin olen päässäni pyöritellyt, että uskookohan William monarkiaan? Pitääkö hän sitä mahdollisena enää tulevaisuudessa? Ollenkaan järkevänä? Jos ei itse usko tekemäänsä, eipä siihen omaa persoonaansa halua upottaa. Miksi tehdä hyvin, jos sillä ei ole itselleen merkitystä?

    Katesta. Noh, itse en tiedä edes mitä hän aikoinaan opiskeli. Lähinnä koen, että hänen tehtävänsä on hymyillä ja synnyttää lapsia. Surullista. 😦

    Tykkää

    • Tuo se onkin muuten mielenkiintoinen pointti ja täytyy sanoa, etten oikeastaan ole osannut ajatella asiaa siltä kantilta! Mitä jos William ei tosiaan usko koko monarkiaan? Itsehän olen blogista ja harrastuksesta huolimatta tiukasti tasavallan kannattaja, mutta sitä ei oikein osaa ajatella, että tuossa järjestelmässä voisi elää ikänsä noin tärkeänä osana ja silti kyseenalaistaa sen merkityksen, mutta onhan se todellakin täysin mahdollista. Ja vaikka William pitäisi monarkiaa ehdottomasti parhaana valtiomuotona itse, voihan hän hyvin nähdä, että vääjäämättä kehitys johtaa kohti tasavaltaa luultavasti myös nykyisissä eurooppalaisissa monarkioissa. Ja tosiaan, jos asiaan ei oikein usko, ei siihen voi uppoutuakaan, eikä se tunnu mielekkäältä.

      Kate opiskeli St. Andrewsin yliopistossa taidehistoriaa, joten varmaan sitä kautta esim. lasten taideterapia voi olla mielenkiintoista ja sydäntä lähellä. Muuten en usko, että Kate on liiemmin päässyt koulutustaan kuninkaallisena hyödyntämään. Aika kapeahan tuo rooli on ollut, mutta uskon, että siitä olisi mahdollista murtautua ulos, jos vaan halua löytyisi ja William tukisi omalla vaikutusvallallaan.

      Tykkää

      • Tuosta Katen opiskelusta vielä, olisi mielenkiintoista tietää miksi hän hakeutui opiskelemaan taidehistoriaa ja mitä hän haaveili tekevänsä työkseen ennenkuin tapasi Williamin. Haaveiliko hän juuri tuosta lasten taideterapian parissa työskentelystä kun se on kerran yksi hänen kiinnostuksen kohteistaan? Pohdin tätä siksi, että miten hän voisi yhdistää aiemmat ammatilliset kiinnostuksen kohteet kuninkaalliseen rooliinsa. Löytyisikö sitä kautta se juttu, joka olisi se intohimo, jonka parissa olisi mielekästä tehdä edustustehtäviä?

        Yllättävää, että Kate jättää Pyhön Patrickin päivän juhlallisuudet väliin, varsinkin viime aikojen mediamylläkän keskellä. Miten vähän kuninkaallisia nähdään muutamien vuosien päästä, kun Charles on kuningas ja jos suunnitelmien mukaisesti kuninkaallinen perhe pienennetään Charlesiin, Camillaan, Harryyn, Williamiin ja Kateen?

        Tykkää

        • En muista koskaan lukeneeni Katen urahaaveista, joten ehkä ne eivät ole julkisessa tiedossa. Jos miettii, että Kate valokuvasi vanhempiensa yritykselle ja osti asusteita toiselle firmalle, näyttäisi suuntautuminen olevan enemmän kaupallista puolta, mutta eihän se vielä välttämättä täyttä totuutta kerro. En oikein tunne tuota taidehistoriaa, että mitä sillä koulutuksella voisi Britanniassa tehdä. Tietääkö kukaan muu? Noin muuten on mielenkiintoista, miten avioliiton kautta perheisiin liittyneet kuninkaalliset ovat aiempia uriaan hyödyntäneet, olen miettinyt siitä postausta jossain vaiheessa. 🙂

          Se onkin mielenkiintoinen kysymys, millaiseksi monarkia Charlesin alla muodostuu! Mitä häntä nyt ”tuntee”, ei kyllä kuulosta sellaiselta mieheltä, joka haluaisi vaikutusta heikentää tai jäädä kulisseihin. Mutta voi olla, että jos on laskenut oman jälkikasvun puolisoineen tekevän töitä samaan malliin kuin itse tekee, vastassa saattaa olla pettymyksiä. Veikkaan, että Anne/Edward/Sophie/Andrew pysyvät mukana jatkossakin, vaikka vanhat serkut jo pääsisivätkin eläkkeelle, ihan pakostakin.

          Tykkää

  13. Kiitos todella mielenkiintoisesta ja kattavasta postauksesta. 🙂 Pohdittavaa aiheessa kyllä riittää ja sanottavaakin, kuten olenkin aikaisemmin kommentoinut. Edellisissä kommenteissa oli todella paljon samoja mielipiteitä kuin itselläni, joten voi olla, että toistan nyt joitakin asioita. Varoitan jo etukäteen, että kommentti on todella pitkä. 😀

    Ensinnäkin Katen ja Williamin ja myös Harryn julkisuuskuvassa ja toimissa olisi paljon parannettavaa mielestäni. Työtehtäviä tulisi lisätä ja juuri saada sitä sisältöä. Itse kaipaisin juuri niitä tuloksia. Harryllä on juuri Invictus-pelit ja hyväntekeväisyysjärjestö Afrikassa, jonka pitkäaikaisen hyödyn on päässyt näkemään. Itse en tiedä ainakaan mitä William ja Kate ovat tehneet, jolla olisi pitkäaikaista vaikutusta. Tuntuu, että varsinkin Katella on joka vuosi uusi ”pääkohde”. Vuosien varrella on nähty juuri mainitsemasi saattohoitokodit, riippuvuudet ja taideterapiat. Nyt on lasten mielenterveys. Olisi hyvä, jos Kate ja William löytäisivät jonkin oman juttunsa, johon suhtautuisivat intohimolla ja halukkuudella työskennellä asian parissa. Toiseksi olisi mielestäni parempi, jos pääasiat eroaisivat jotenkin toisistaan. Nyt kaikki kolme ovat yhtäkkiä hyvin innokaita mielenterveyden saralla. Olisi ehkä hyödyllisempää, jos aiheet olisivat eri ja he voisivat luoda omat juttunsa. Itseäni häiritsee Kate puheissa ja videoissa se kuinka hän on tainnut jokaisessa mainita ”minä ja William”. Kuten jo Johanna mainitsi, Katella tulisi olla oma, henkilökohtainen ääni. Emme tiedä hänestä juuri muuta kuin vaatteet. Olisi hienoa saada kuulla mitä mieltä Kate on tukemistaan asioista ja ylipäänsä asioista. Hän on mysteeri, eikä mielestäni kovin hyvällä tavalla.

    Williamin haluttomuus kuninkaallisiin tehtäviin on surullista, mutta hänen olisi todella jo aika hyväksyä tuleva rooli. Uskon, että kyse on myös asenteesta. Lisäksi suhtautuminen lehdistöön ja julkisuuteen on mennyt överiksi. Kate ja William eivät voi olettaa, että heistä ei saada olla kiinnostuneita muuten kuin silloin, kun he itse haluavat. Jos he ovat valmiita ottamaan vastaan kuninkaallisuuden tuomat edut, kuten hienot talot, helikopterikyydit, merkkivaatteet, jotka Charles kuulemma maksaa, täytyy olla myös valmis siihen mihin kuninkaallisuus velvoittaa. Ja kuten jo postauksessa mainittiin, lehdistö on linkki kuninkaallisten ja kansan välillä. Jollei kuninkaallisia nähdä, ei heistä olla pian kiinnostuneitakaan. On ymmärrettävää, että Williamilla on nuiva suhtautuminen lehdistöön Dianan takia, mutta ei hän voi lopun ikäänsä nojautua siihen. Jossain vaiheessa täytyy osata jatkaa eteenpäin. Ei tarvitse rakastaa lehdistöä, mutta ei sitä saisi kohdella vihollisenakaan. Kuten olen joskus tainnut mainita, he eivät ole julkkiksia, mutta ovat julkisuuden henkilöitä ja lehdistö on tärkeä osa sitä, että he saavat äänensä ja työnsä kuuluviin ja, että ihmiset tulevat kiinnostuneiksi siitä.

    En oikein tiedä mitä sanoa Williamin ja Katen roolista. Heistä todennäköisesti tulee Walesin prinssi ja prinsessa, mutten tiedä jaksanko uskoa siihen, että työnteko muuttuisi silloinkaan. Elizabeth täyttää jo 90 ja vaikka se onkin surullista, ei hän voi elää juurikaan kauemmin kuin 10 vuotta. Charles on jo yli 65 joten Williamilla ja Katella ei ole vuosikymmeniä aikaa ujuttautua rooliinsa. Olisi hyvä alkaa totuttautuminen jo nyt. Williamin työ on arvokasta, mutta olisi jo aika siirtyä siihen omaan rooliin kuuluvaan työhön tai ei ainakaan tulisi käyttää siviilityötä tekosyynä sille, ettei tee kuninkaallisia töitä. Olisi myös mielenkiintoista tietää, mihin järjestöön palkka menee. Viimeiseksi haluaisin sanoa, kuinka mielestäni on huvittavaa, että Kate ja William korostavat haluavansa elää ”normaalia” elämää. Vaikka he kuinka haluaisivat, heidän elämänsä ei ole normaalia sillä tavoin kuin me sen käsitämme.

    Taidan lopettaa kommenttini tähän, vaikka sanottavaa vielä löytyisi. Kommenttini saattaa kuulostaa tiukalta, mutta kerrankin saa oikein kunnolla kertoa asioita, jotka harmittavat. 😀

    Tykkää

    • Sanon aina, että kommentit on bloggaamisen suola, mutta kyllä taas tässäkin postauksessa on tullut huomattua, että sekin on ihan liian vähän sanottu. Niin uskomattoman fiksuja ja mielenkiintoisia pointteja on esitetty!

      Williamin pitkäaikaisin ja selkein kohde taitaa olla edelleen villieläinten suojelu, jonka puitteissa hän on tukenut Tusk Trustia vuodesta 2005 ja myöhemmin perustanut oman United for Wildlife -projektin, joka yhdistää suuria järjestöjä alalla. En kylläkään osaa sanoa, mikä Williamin varsinainen rooli asiassa on ja mitkä ovat homman tavoitteet/saavutukset. Villieläinten suojelu on tietysti tosi tärkeää, mutta valitettavasti varmaan monille briteille vähän kaukaista ja sellaista, ettei oikein herätä tunteita, joten jää vähän sivuun sitten. Ja tietysti asiaa on haitannut uutiset metsästysretkistä, koska vaikka tietenkään uhanalaisia eläimiä ei näissä metsästetä, sitä on yleisön ollut aika ajoin vähän vaikeaa selvästi erottaa.

      Olen ihan samaa mieltä tuosta, että kannattaisi olla omat alueet. Ajattelevat varmaan, että porukalla painoarvoa tulee enemmän, mikä lienee osin tottakin, mutta epäilen, että kolmen kuninkaallisen panos yhteensä on vähemmän, kuin osiensa summa. Nyt varsinkin keväällä mielenterveystyö jaetaan kuulemma kolmeen, Katelle lapset ja nuoret, Williamille miehet ja Harrylle veteraanit, mutta tosiasia valitettavasti on, että yleisö helposti kyllästyy ja nyt jo toimittajat valittaa, ettei ole oikein mitään, mistä kirjoittaa, kun aihe on aina sama. Surullista, että tärkeä asia ei jaksa kiinnostaa, mutta onhan se ymmärrettävääkin, ettei samoja asioita jaksa lukea/kirjoittaa loputtomasti ja itsekin huomaan, etten lue nykyään kaikkia juttuja loppuun saakka. Mutta jos nyt rehellisiä ollaan, epäilen, ettei tämäkään mielenterveysprojekti niin kauhean kaukaa kestä. Yleisesti ottaen uskon, että hajauttamalla saisivat enemmän aikaan. Jos ja kun Harry joskus menee naimisiin, tällainen eriytyminen ainakin pariskuntien välillä tapahtunee automaattisesti, mutta silloinkin Katen, sekä Harryn vaimon tulisi minustakin löytää oma ääni ja jalansija.

      William varsinkin ja ehkä myös Kate taitavat olla eräänlaisessa noidankehässä siinä mielessä, että kun ärsyttää ja harmittaa, helposti se vain kertautuu ja kertautuu. Sitten sulkeutuu kuoreensa ja alkaa ahdistaa entistä enemmän, koska ympäristö reagoi siihen ja sitten taas enemmän kuoreen jne. Tältä vähän tuntuu tämä ”sota” median ja yleisön kanssa, sekä yksityisyysasiat. Monessa asiassa ovat oikeassakin, mutta nyt koko homma on niin kierroksilla, ettei hyvää saada aikaan kenenkään kannalta. Valitettava tosiasia on, että Katen ja Williamin kannattaisi ajatella asia uudelleen, vaikka monessa media onkin se syypää, sillä media ei muutu. Lusikka on otettava kauniiseen käteen, vaikka moraalisesti olisikin joissakin asioissa oikeassa. Minusta häät olivat aivan mainio esimerkki muuten siitä, etteivät voi olettaa kiinnostuksen loppuvan. Ensin kuukausitolkulla hypetettiin häitä hovinkin toimesta ja seuraavana aamuna, kun astuivat helikopteriin, kiinnostuksen olisi pitänyt lakata kuin napista painamalla. Sitten kun matkustivat Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, laitettiin suosio taas ON-asentoon ja reissun jälkeen OFF. Valitettavasti se ei vaan toimi niin. Tuo erottelu julkkiksen ja julkisen henkilön välillä on hyvä, koska julkkiksen lisäksi on muitakin vaihtoehtoja, kuin tavis. Julkisia henkilöitä he ehdottomasti ovat ja siihen työhön kuuluu, noh, julkisuus…

      Viime aikoina William on pitänyt noita investituureja ym. joten elätän toivoa, että siellä kulissien takana olisi muutenkin lisääntynyt koulutus ja tutustuminen asiohin. Kuten sanoit, kuningatar ei voi enää mahdottoman kauan elää ja vaikka eläisikin äitinsä tapaan pitkään, pakostakin tehtäviä siirtyy Charlesille ja sitten taas Charlesin tehtäviä Williamille. Ja kuten moneen kertaan on todettu, niihin ei voi hypätä kylmiltään. Toki ei tarvitse ryhtyä juuri Charlesin mallinmukaiseksi Walesin prinssiksi, mutta kovin paljon vähemmän aktiivinen ei kyllä voine olla.

      Tuo ”normaalius” on muuten jännä harha, joka tuntuu koskevan aika monia kuningashuoneita. Sen ymmärtää, että syntyperäisellä kuninkaalliselle ei ehkä ole käsitystä oikeasta normaalista, mutta mihin se tieto katoaa myös niiltä taviksilta? Toki esim. Kate on yksityiskoulut käynyt ja varakkaiden vanhempien lapsi, eli siinä mielessä ei mikään ihan tavis ole koskaan itsekään ollut. Ja tietty kyseessä on jälleen kerran PR, mutta ei kai ne nyt ole niin tyhmiä, että luulevat meidän uskovan? 😀

      Anna tulla vaan kaikki, jos on vielä mielenpäällä, kyllä tähän mahtuu! 😀 Tuntui, että mulla oli itselläni tarve päästä puhumaan näistä asioista, jotka jotenkin kiehuu pinnan alla ja tulee läpi muissa teksteissä, mutta huomasin kyllä myös, että sama tarve oli monilla teillä lukijoilla. Vähän tälläinen venttiili siis tämä postaus.

      Tykkää

      • Tämä postaus kyllä tuli tarpeeseen. Joskus on hyvä saada hieman tuulettaa negatiivisiakin tunteita samanhenkisten ihmisten kanssa. 🙂

        Toivon todella, että kulissien takana oikeasti tapahtuukin jotain, että Kate ja William ottavat selvää asioista. Joskus kun lukee lehtijuttuja heidän esiintymisistään ja siitä mitä he ovat sanoneet siellä, tulee olo, että kysymykset ovat hyvin yleisluontoisia ja toistuvat kerrasta kertaan. Emme tietysti ikinä teidä kaikkia keskusteluja, joita he käyvät ja hyvä niin. Jotkin aiheet ovat sen verran yksityisiä. Toivon kuitenkin, että syvempiäkin keskusteluja käydään ihmisten kanssa, joita he tapaavat.

        Lisäksi täytyy vielä huomauttaa, että olen jotenkin kyllästynyt siihen, että olen nyt ainakin kolmessa eri puheessa/videossa/lausunnossa kuullut Katen käyttävän lausetta: ”mielenterveysongelmat aikuisena ovat usein peräisin lapsuuden selvittämättömistä ongelmista” , näin vapaasti käännettynä. Varmasti totta kyseinen asia, mutta sen on jo kuultu. Tuntuu ettei Katella ole muuta sanottavaa aiheeseen. Toivottavasti tämä paranee tulevaisuudessa ja toivottavasti Kate pitäisi ainakin muutamaan puheen tänä vuonna. Hän kaipaa harjoitusta siinä, mutta on parantanut kyllä taitojaan vuosien aikana. 🙂

        Tykkää

        • Selvästi ihmisillä on ollut aiheesta paljon sanottavaa ja ajatettelinkin, että nyt kun näemme miten kevät ja esim. tuo mielenterveysprojekti etenevät, ja tuoko kuningattaren syntymäpäivä muutoksia työnjakoon, voitaisiin jossain vaiheessa ottaa jatkopostaus. Että onko mikään muuttunut, mennyt huonommaksi, ehkä kuitenkin paremmaksi jne. Voisi olla mielenkiintoista katsoa, miten mielipiteet ovat kehittyneet, kun välissä on Intian ja Bhutanin matkakin.

          Minullekin jää välillä sellainen tunne, etteivät Kate ja William niin hirmuisesti noista aiheistaa tiedä (ehkä Williamin villieläintensuojelu poislukien). Tämähän on tietysti siinä mielessä ihan normaalia, ettei kuninkaallisen tehtävä olekaan olla alan asiantuntija ja monet vierailevat paikoissa, joista eivät mitään oikein tiedä. Mutta tämäkin on juuri Katen ja Williamin kohdalla ristiriidassa sen kanssa, että kuitenkin heidän väitetään olevan perehtyneitä ja panostavan juuri näihin yksittäisiin asioihin, koska eivät halua raapia pintaa siellä täällä. Silloin odottaisi, että homma kehittyy ja jos koko syksyn on tutustunut, luulisi, että alkaisi tarttua muutakin mukaan, kuin ihan perusjutut.

          Minäkin toivon lisää puheita, edistystä on jo tapahtunut kuitenkin!

          Tykkää

  14. Kiitos todella mielenkiintoisesta postauksesta ja mielenkiintoisesta keskustelusta!
    Sanottu on se mitä itsekin olen pohtinut ja täytyy tunnustaa että jollain kummalla tavalla myös kiukuttaa se tapa jolla William ja Kate ovat asettuneet kansansa yläpuolelle. Maksajat kuitenkin tarvitsevat ” sirkushuvinsa” tahtoivat sen esiintyjät sitten mitä tahansa.

    William ja Kate saavat toivoa,että keltainen lehdistö ei ota heitä hampaisiinsa silloin on todella paljon pelissä. Ihmettelen samaa kuin Johanna, kuinka tilanne on päästetty näin pahaksi,että arvostetut päivälehdet kirjoittavat arvostelevia juttuja nuoresta parista. Onko käynyt niin,että kun on tottunut olemaan lähes jouten onkin vaikea tarttua töihin?

    Olen kerran ennenkin kirjoittanut,että mikseivät yksinkertaisesti ala töihin ja nyt alleviivaan sitä paksulla kynällä.

    Kiitos vielä Hovikirjeenvaihtajalle juuri tämän kaltaisista postauksista blogi on erinomaisen mielenkiintoinen ja koukuttava.

    Tykkää

    • Ymmärrän hyvin, että kiukuttaakin. Jotenkin kauhean turhauttavaa katsoa, kun aikuiset ihmiset uhriutuu ja heittää hukkaan mahdottoman hienon tilaisuuden oikeasti tehdä hyvää. Voi vaan kuvitella, miltä tuntuisi, jos me suomalaisetkin jouduttaisiin vielä osallistumaan rahallisesti.

      On aika hurjaa ajatella, miten lehdistö nyt reagoisi, jos vaikka Katen ja Williamin avioliitossa alkaisi näkyä säröjä. Luulen, että sen olisi todella vaikea olla kirjoittamatta, koska hyvä tahto on nyt kortilla ja aihe myisi todella hyvin. Sama homma tietysti kaikkien muidenkin mahdollisten ongelmien suhteen, juuri tällä hetkellä ei ole kyllä yhtään varaa luottaa lehtien ”reiluuteen”.

      Aiemmin kirjoittamasi oli vahvasti mielessä, kun kirjoitin! Itsekin tulee aina mietittyä kaikkea ”jos tekisivät noin, niin…” ja ”jos eivät… ” jne. mutta oikeastihan se vastaus on ihan vain tuossa yksinkertaisessa lauseessa ”mikseivät yksinkertaisesti vaan ala töihin?”. Mutta kuten sanoit, ehkä se on vähän vaikeaa, kun ei ole siihen tottunut. Mielenkiintoista olisi nykytiedon valossa tietää, kuinka täyspäiväistä Williamin työ oli armeijan helikopterilentäjänä.

      Tykkää

  15. Olin muuten tuo maaliskuun 10. päivän nimetön, en tiedä mihin hukkasi kirjautumistiedot, mutta tarkoituksena ei ollut huudellla puskista! Pahoittelen!

    Oikein hyvää keskustelua tässä. Lueskelin sivupalkissa olevia Twitter(?)julkaisuja ja onko tosiaan niin, että Kate alkaa karsimaan julkisia esiintymisiään? En oikein osaa käyttää Twitteriä, niin olen kyllä voinut ymmärtää väärinkin. Mutta onko tämä nyt joku kosto lehdistön kirjoittelusta ja yleisön epäilyksistä, vai mistä ihmeestä nyt tuulee? Voisiko hän olla jälleen raskaana ja pahoinvointi jyrää kaiken? (Itse hyperemesiksen kokeneena, ymmärrystä raskauspahoinvoinnille kyllä löytyy.)

    Tykkää

    • Hyvä, kun huomasit, korjasin sinne nyt oikean nimen. 🙂 Välillä laitteet noita tietoja unohtelee, mutta pystyn täältä korjaamaan jälkikäteen, jos vaan minulle huikkaa asiasta. Tämä siis muillekin tiedoksi!

      Ei nyt onneksi ole suuremmin karsimisia Katen kalenterissa. Yksi tapaus on ollut ja se on sitten herättänyt aikalailla ihmetystä. Nythän Kate ja William ovat vähän kritiikin myötä tsempanneet ja tehneet useampia juttuja (tänäänkin iltapäivällä vielä Kansainyhteisön jumalanpalveluksessa), mutta sitten jostakin syystä 17.3. järjestettävään Pyhän Patrikin päivän paraatiin Kate ei osallistukaan, vaan hovin mukaan paikalla on pelkästään prinssi William. Tämä on siksi outoa, että Kate on osallistunut neljä edellistä vuotta putkeen ja tehtävää pidettiin aikamoisena kunniana Katelle, koska aiemmin sitä ovat hoitaneet mm. Kuningataräiti, prinsessa Anne ja kuningatar Mary, eli Elisabetin isoäiti. Satavuotinen perinne siis on, että kuninkaallisen perheen korkea-arvoinen naisjäsen jakaa paraatissa sotilaille pienet apilakimput. Syytä poisjäännille ei ole annettu, mutta erään toimittajan oli annettu ymmärtää, että syynä olisi halu katkaista perinne, jotta joka vuosi ei oleteta Katen osallistuvan. Totuudenmukaisuudesta ei ole vielä valitettavasti varmuutta.

      Se, mitä itse ja monet muut olemme kritisoineet, on että tällaiset perinteet yksinkertaisesti ovat säilyttämisen arvoisia ja se, että muodostuu tavaksi odottaa Katea paikalle, ei voi olla ongelma, vaan enemminkin hyvä asia, sillä kyseessä on kunniatehtävä. Jostakin syystä tämä ei kuitenkaan näytä olevan arvo Katelle, mikä on äärimmäisen valitettavaa. Ja sitten ongelmana on tietysti se, että kun palaute on nyt muutenkin näin rajua ja kriittistä, ei tällä hetkellä juuri kannattaisi tällaisia päätöksiä ja temppuja tehdä, vaan saapua vaikka hammasta purren paikalle, jos se vain on mahdollista.

      Raskaudesta ei ole nyt oikeastaan spekuloitu ja koska pian on tulossa virallinen vierailu Intiaan, sekä kuningattaren syntymäpäiväjuhlallisuudet, en millään usko, että Kate ja William yrittäisivät vauvaa samaan aikaan. Tällaisissa jutuissa virallinen rooli tuppaa jyräämään muun alleen varsinkin, kun hyvin tiedetään, ettei Kate ole sitten välttämättä työkunnossa.

      Tykkää

  16. Ihmettelen nyt suuresti tätä postausta, toki on niin, että harvoin seuraan britti-lehdistöä. Jos vertaa pohjoismaisia kuningashuoneita Britannian vastaavaan, on ero huomattava ja meinaan sillä sitä, Britanniassa Charles on edelleen kruununperijä, lähes yhtä vanha kuin Kuningas Carl Gustaf, Harald tai Kuningatar Margarethe. Prinssi William on vastaavasti Pohjoismaiden kruununperillisten ikäluokkaa.

    Oikeastaan vielä suurempi pointti Catherinen kotona olosta on se, että lapset ovat vain kerran pieniä ja kyllä sen ajan mieluusti hoitaa niitä kotona, kuin lentää ympäri maailmaa. Haluaisitko itse samaa kohtaloa kuin Prinssi Charles tai Prinsessa Anne, vanhemmat olivat käsittääkseni jopa puoli vuotta kerrallaan pois kotoa. Tai isä jolle poika ei kelpaa. Mutta tekipä miten päin vain, niin kansalle se ei kelpaa. Ja vieläpä Suomen kansalle.

    Tykkää

    • Luulen, että sinun kannattaa ehkä lukea postaus uudelleen ja vaikkapa muiden lukijoiden kommentteja ja minunkin vastauksiani niihin. Ehkä se hiukan selventää ja huomaat, että juuri tuollaista esimerkkiesi tilannetta ei kukaan ole vaatinut tai toivonut.

      Tykkää

  17. Luin kokonaan ensimmäisen, vaikkakin oli aika pitkä. Luin myös kommentteja, en toki kaikkia, koska olivat aika samanlaisia ja puhelimella ei ole helppo lukea.
    Toin esiin muutaman erilaista seikkaa ja yhtäkkiä ne eivät käykään mielipiteenä vaikka toisissa postauksissa olet sitä mieltä, että kaikki mielipiteet ovat hyviä.

    Ja sanonpahan vielä uudelleen äitinä, että lapset ovat kerran pieniä.

    Tykkää

    • Eri mieltä saa toki olla, se on aivan selvä ja hyvin arvokasta. Se, mitä en arvosta kommenteissa, enkä keskustelussa yleensäkään, on olkinukke-argumentointi. Jos luit tekstin, huomasit varmaan, etten (eikä kukaan lukija kommenteissakaan) odota kummankaan olevan puolta vuotta poissa kotoa tms. Töissä käyvät monet muutkin pikkulasten vanhemmat, myös minun kotonani.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s