’Älä unohda minua’ – prinssi Harry AIDSin runteleman Lesothon lasten asialla

Huomasin edellisen prinssi Harry -postauksen lukijamääristä, että aivan kaikki eivät mitä ilmeisimmin ole vielä aivan vakuuttuneita prinssin erinomaisuudesta. Yritetäänpä nyt siis uudelleen. Jos sinulla on sellainen käsitys, että prinssi Harry on vastuuton bilehile tai se komeampi, mutta turhanpäiväinen pikkuveli, lue tämä postaus. Jos taas olet sitä mieltä, että prinssi on karismaattinen ja hyväsydäminen kuninkaallisen perheen salainen ase, sekä se, no,  komeampi pikkuveli, lue tämä postaus. Prinssi Harryn työ AIDSin riivaaman Lesothon vähäosaisten lasten keskuudessa ansaitsee nimittäin kaiken huomion.

Kun keskustelimme taannoin Britannian kuninkaallisen perheen prinssiveljeksistä, totesimme, että heidät on veistetty aikalailla erilaisesta puusta, mutta kumpikaan ei välttämättä ole osoittanut suurta hinkua kuninkaalliselle uralla. Prinssi Williamin halun pysyä mahdollisimman kauan hovivelvollisuuksien ulkopuolella tunnemme hyvin, mutta myös prinssi Harry on korostanut, että voidakseen tuntea olevansa hyödyllinen, hänen täytyy tehdä niin sanottua oikeaakin työtä. Jätettyään kesällä armeijan prinssi on kuitenkin käyttänyt aikaansa pääasiassa erilaisissa hyväntekeväisyysprojekteissa, sekä tietenkin virallisissa edustustehtävissä. Viimeisen viikon prinssi Harry on viettänyt Afrikan eteläosissa, jossa hän on vieraillut Lesothossa, sekä Etelä-Afrikassa. Lesothossa vietetyt päivät osoittivat meille jälleen kerran, että prinssi Harrylläkin on ihan oikeaa omaa tahtoa hyväntekeväisyystyöhön ja että tuolla työllä on todella merkitystä. Lesothossa prinssi Harry oli mukana avaamassa järjestönsä Sentebalen uutta keskusta maan AIDS-epidemiasta ja muista vaikeuksista kärsiville lapsille.

Lesotho on pienehkö kahden miljoonan asukkaan kuningaskunta eteläisessä Afrikassa. Maan ilmasto on erittäin haasteellinen ja kuivien kausien, sekä rankkasateiden vuorotellessa eroosio jyllää ja ruoantuotanto on vaikeuksissa. Aliravitsemus ja äärimmäinen köyhyys koettelevat maan kansaa ja suurin vitsaus on erittäin laaja AIDS-epidemia. UNAIDSin mukaan Lesothossa on maan väkilukuun suhteutettuna maailman toiseksi eniten HIV/AIDS-positiivisia ja maan lapsista kolmannes on AIDS-orpoja. Kun laajalle levinneeseen epidemiaan yhdistetään vielä taudin huono tunnettuus, sekä ihan puhtaasti väärät tiedot esimerkiksi sen leviämisestä, ei olekaan yllätys, että myös lapset sairastavat tautia laajasti. Arvioiden mukaan Lesothossa on 21 000 10-19-vuotiasta HIV/AIDS-positiivista lasta ja maan terveistäkin lapsista huolehtimassa on aivan liian vähän ihmisiä kokonaisen nuorten aikuisten sukupolven kuoltua tautiin. Tämä oli todellisuus, jonka prinssi Harry kohtasi käydessään maassa ensimmäisen kerran 11 vuotta sitten välivuotensa aikana ja tämä on todellisuus edelleen.

Prinssin omien sanojen mukaan hän koki hurjaa yhteenkuuluvuuden tunnetta matkallaan tapaamiensa lasten kanssa. He olivat paljon prinssiä nuorempia ja heidän tilanteensa oli vaikeampi, mutta vanhemman menettäminen nuorena oli kokemus, joka ei enää katsonut ikää.

Eleven years ago I made my first visit to Lesotho, with the help of Prince Seeiso. As we travelled the country I was amazed by its raw beauty; but I was also struck by the many children I met whose lives had been shattered by the loss of a parent and in some cases both. I couldn’t believe that so many children had been robbed of their childhoods by extreme poverty and the ravages of HIV and AIDS. Behind those smiles it was clear they desperately needed care, attention and above all, love.

Although our situations couldn’t have been more different, I felt an overwhelming connection to many of the children I met. They were far younger than me, and of course, their situation was a great deal more challenging than my own. Nonetheless, we shared a similar feeling of loss, having a loved one, in my case a parent, snatched away so suddenly. I, like them, knew there would always be a gaping hole that could never be filled. For so many of the children in Lesotho, that situation was compounded by the harsh environment and extreme poverty they faced. At the age of just eight or nine taking on the responsibility of caring for brothers and sisters there was simply no time for being a child anymore.

Experiencing this first hand in 2004 put all my experiences and worries into perspective. From that moment, it wasn’t a question of when but how quickly could we put something in place which could help these children, robbed of the carefree childhood many across the world enjoy.

Kaksi vuotta ensimmäisen matkansa jälkeen prinssi Harry oli jälleen Lesothossa ja tällä kertaa tarkoituksena oli käynnistää hyväntekeväisyysprojekti. Yhteistyössä Lesothon prinssi Seeison, kuningas Letsie III:n nuoremman veljen ja maan Britannian suurlähettilään, sekä prinssi Harryn henkilökohtaisen ystävän, kanssa oli polkaistu käyntiin Sentebale, jonka tehtäväksi tuli auttaa Lesothon vähäosaisia lapsia. Järjestön sesothonkielinen nimi tarkoittaa ’älä unohda minua’ ja sillä prinssit viittasivat edesmenneisiin äiteihinsä, prinssessa Dianaan ja kuningatar Mamohatoon, sekä heidän hyväntekeväisyystyöhönsä ja toisaalta myös koko Lesothoon ja sen vaikeuksissa oleviin lapsiin.

Järjestö perustettiin ensisijaisesti tukemaan erilaisia paikallisia organisaatioita hallinnosta aivan ruohonjuuritasolle saakka ja sen kohteena olivat HIV-positiiviset lapset, AIDS-orvot, koulutuksen ulkopuolelle perinteisesti jäävät paimenpojat, sekä erilaisista vammoista, kuten sokeudesta, kärsivät lapset ja nuoret. HIV on edelleen yleisin murrosikäisten kuolinsyy Afrikassa ja Lesothossakin arvioiden mukaan hoidon piirissä on vain 30% sairastuneista nuorista. Yksi Sentebalen tärkeimmistä tehtävistäkin onkin yrittää poistaa taudin aiheuttamaa stigmaa ja kertoa lapsille itselleen taudista ja sen hoidosta. Tarkoituksena on, että lapset voivat itse kertoa asiasta kavereilleen ja yhteisölleen ja ylipäätään Sentebalen työn fokus ovat erilaiset yhteisövetoiset projektit, jotka vastaavat konkreettiseen tarpeeseen.

Sentebalen työ jakaantuu tällä hetkellä viiteen osa-alueeseen. HIV-positiivisia lapsia tuetaan viiden päivän mittaisilla leireillä, joiden aikana lapsille on tarjolla terapiaa, lääketieteellistä hoitoa, tietoa ja koulutusta, sekä ihan vain leikkiä ja mukavaa yhdessäoloa. Leirin käyneille lapsille järjestetään kahdesti kuussa tapaamisia, joiden tarkoituksena on tukea lapsia ja nuoria kertomaan taudista ja siihen liittyvistä faktoista omissa yhteisöissään. Toinen hyvin konkreettinen toimintamuoto on paimenina toimiville nuorille pojille annettava koulutus. Lesothossa koulutuskysymys on siinä mielessä poikkeuksellinen, että kouluun eivät tyttöjen sijaan pääse useinkaan pojat, vaan heidän osakseen lankeaa usein työ paimenena. Pois kotoa pojat saattavat joutua jo niinkin nuorina kuin 5-vuotiaina ja tutkimusten mukaan 29% prosenttia paimenpojista ei ole saanut minkäänlaista koulutusta. Sentebale tarjoaa pojille opetusta muun muassa matematiikassa, kirjallisuudessa, maanviljelyssä, sekä lisäksi HIV/AIDS-tietoutta hoitaen rahoituksen opettajien palkkaamiseksi, sekä ruoan ja opetusvälineiden hankkimiseksi viidessä lesotholaisessa koulussa. Paimenpoikien lisäksi Sentebale tukee myös monia muita lapsia ja nuoria stipendeillä, jotka on tarkoitettu perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen ja jotka kattavat erityisesti opiskelun piilokuluja, kuten ruoka-, vaate- ja välinekulut.

Care for Vulnerable Children -ohjelman kautta Sentebale avustaa erilaisia paikallisorganisaatioita niiden tarjotessa koulutusta, tukea ja apua vähäosaisille lapsille. Erityisesti orvot, sekä erilaisista vammoista kärsivät lapset hyötyvät Sentebalen rahallisesti, sekä aineettomasti esimerkiksi kouluttamisen avulla, tukemien järjestöjen työstä. Sentebalen toiminnan abstrakteinta tasoa edustaa sen viides toimintamuoto, eli Letsema-verkosto, jonka tarkoitus on yhdistää Lesothon kaikki huono-osaisten lasten kanssa toimivat tahot ja tarjota apua viestinnässä, toiminnan suunnittelussa ja tietojen, välineiden, sekä onnistumisten jakamisessa.

Kahdeksan ensimmäisen vuotensa aikana Sentebale on kasvanut tasaisesti ja toimii nyt joka puolella Lesothoa. Uuden keskuksen avajaispuheessaan prinssi Harry kertoi muun muassa, että toimintansa aikana järjestö on pystynyt tarjoamaan 5000 orvolle hoitoa ja kodin, tuottamaan 250 000 tuntia terapiaa, sekä yksin tänä vuonna testannut yli 13 000 lasta ja aikuista HIVin varalta. Työ ei kuitenkaan ole lähellekään valmis ja viime viikolla avattu Mamohato Children’s Centre toimiikin jatkossa järjestön lippulaivana ja keskuksena, josta sen työtä voidaan viedä myös muualle eteläiseen Afrikkaan. Samalla majoitustiloja, opiskelutiloja ja muun muassa lääkäriklinikan sisältävä keskus nostaa vuosittain leireille pääsevien lasten määrän aiemmasta 400 lapsesta 1500 lapseen ja nuoreen.

Elokuussa valmistunut keskus tarjoaa HIViä tai AIDSia sairastaville lapsille psykologista ja emotionaalista tukea. Se sijaitsee noin 35 kilometrin päässä Lesothon pääkaupungista Maserusta prinssi Seeison veljen, kuningas Letsie III:n, lahjoittamalla maalla. Tasangolla sijaitsevan keskuksen ylle kohoaa Thaba Bosiu -vuori, jolla koko Lesothon kansan uskotaan syntyneen. Prinssi Harry on ollut kiinteästi mukana keskuksen rakentamisessa ja muun muassa prinssi itse suunnitteli useammasta rakennuksesta koostuvan keskuksen päärakennuksen julkisivun. Keskus kantaa prinssi Seeison äidin nimeä ja prinssi Harryn äitiä on muistettu keskuksen sydämenä toimivassa ruokasalissa, joka on nimetty prinsessa Dianan mukaan. Toinen tunteellinen kytkös löytyy keskuksen tervetulotiloista, jotka on omistettu prinssi Harryn ja prinssi Williamin edesmenneelle lastenhoitajalle. 15 vuotta prinssejä hoitanut Olga Powell pysyi heille hyvin läheisenä kuolemaansa saakka ja oli itse pyytänyt hautajaisvierailta lahjoituksia Sentebalelle. Muiden lahjoittajien joukossa on monia brittiläisiä julkkiksia, kuten muusikko Elton John perheineen, sekä esimerkiksi prinssi Harryn henkilökohtaisia ystäviä.

Prinssi Harry näki uuden keskuksen valmiina ensimmäisen kerran viime viikolla, mutta ehti vieraille sen rakennustyömaalla kolmeen kertaan. Prinssi onkin vuosien varrella vieraillut Lesothossa säännöllisesti ja vuonna 2010 prinssi vei mukanaan maahan myös veljensä. Sentebalen toiminnoista suurin osa on paikanpäällä Lesothossa ja henkilökunnastakin enemmistö on paikallisia. Lontoossa järjestöllä on kuitenkin pieni toimisto, joka hoitaa pääasiassa varainkeruuta. Prinssi Harryn rooli varainkeruussa on luonnollisesti suuri, sillä prinssin henkilökohtainen painoarvo ja hänen tuomansa julkisuus ovat sille ensiarvoisen tärkeitä. Sen lisäksi, että prinssi vierailee tutustumassa Sentebalen toimintaan, hän osallistuukin erilaisiin illallistilaisuuksiin, pelaa hevospooloa järjestön vuosittaisessa hyväntekeväisyysturnauksessa ja pitää muutenkin Lesothon lasten asiaa esillä. Kuninkaallisen tukijan rooli on usein myös olla se, joka tuo erilaisia asiantuntijoita, rahoittajia ja muita ammattilaisia yhteen ja tähän työhön välittömän oloinen ja hyvin motivoitunut prinssi lienee omiaan.

Prinssi Harryn julkisuuskuva oli vuosia paikoin hyvinkin negatiivinen ja huliviliprinssi ei kerännyt yleisön suosiota. Hitaasti, mutta varmasti tämä on kuitenkin muuttunut ja nykyään prinssi Harryn charmi ja sydämellisyys tuntuu purevan kansaan hyvin. Ja kun tulevaisuudessa prinssi Williamin on siirryttävä yhä rajoittavampiin tehtäviin, voi nuorempi veli tietyissä rajoissa tehdä sitä, mistä itse pitää ja oikeasti panostaa tällaisiin suuremman mittakaavan erillisiin hankkeisiin. Puheensa lopuksi prinssi kiitti kaikkia niitä, jotka tekevät Sentebalen työtä ihan siellä ruohonjuuritasolla, mutta samat kiitokset voisi osoittaa myös prinssille itselleen.

And finally to our partners and team on the ground, thank you, please keep doing what you do, where ever you are, as your work really does change lives.

Videot © Sentebale via Youtube
Mainokset

2 kommenttia artikkelissa “’Älä unohda minua’ – prinssi Harry AIDSin runteleman Lesothon lasten asialla

  1. Prinssi Harryn työ Lesothossa on hyvin arvokasta. Kiitos, kun kirjoitit postauksen aiheesta, sillä tästä huomaa kuinka paljon Harry itse asiassa tekee asian hyväksi ja kuinka omistautunut hän on auttamaan näitä lapsia ja nuoria. On upeaa kuinka hän on tarttunut toimeen ja ollut täysillä mukana järjestönsä toiminnassa jo vuosikausia. Ja hän on todella saanut jotain aikaankin. Itse olen ollut vielä aika nuori enkä vielä ollut kauheasti kuninkaallisista kiinnostunut, kun Harryllä oli ns. villikkovaihe, joten itselläni ei ole pinttynyttä kuvaa hänestä vain juhlijana ja huliviliprinssinä.
    Vaikkei Harry ehkä ole liian kiinnostunut kuninkaallisena olemisesta, hän kuitenkin hoitaa työnsä ja on mukana tärkeissä asioissa, mikä on erittäin hienoa. Kiitos postauksesta ja hauskasta aloituksesta. 🙂

    Tykkää

    • Prinssi Harry on kyllä niitä kuninkaallisia, jotka eivät aina saa ansaitsemaansa huomiota. Tai ehkä hänkin on omilla teoillaan julkisuuskuvaansa aiemmin vahingoittanut, mutta nyt aikuistumisen myötä meininki on tosiaan muuttunut. Erityisesti arvostan tätä Sentebale-työtä, koska ensinnäkin se on tietysti äärettömän tärkeää ja tarpeellista, mutta myös, koska siitä näkee, ettei Harry tee sitä pakosta/velvollisuudesta/positiivisen julkisuuden takia. Toinen on Invictus Games, joka varmasti työllistää merkittävästi enemmän, kuin muutama vierali sopivissa paikoissa, mikä on se monilta kuninkaallisilta odotettava ”normi”.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s