Australiassa prinssi Charlesia oli vastassa monarkian horjuva kannatus

Walesin prinssi Charles ja Cornwallin herttuatar Camilla päättivät juuri kaksitoista päivää kestäneen vierailunsa Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Kuvat ja artikkelit ovat jälleen kerran kertoneet iloisesta ja positiivisesta tunnelmasta vierailulla ja sitä onkin pidetty tavalliseen tapaan menestyksenä. Kääntöpuoli kuitenkin on, että tulevan kuninkaan saapuminen merten takaa pistäytymään nosti taas entistä voimakkaampana esiin jo vuosikymmeniä kyteneen ajatuksen monarkiasta luopumisesta. Australialaisia hiertää ajatus siitä, että heidän valtionpäämiehensä on heidän näkökulmastaan ulkomaalainen, eikä välttämättä asiaa auta myöskään prinssi Charlesin vaihteleva suosio. Suurta kiirettä australialaisilla ei näytä olevan, mutta kuningatar Elisabetin valtakauden vääjäämättä lähestyvä loppu on aktivoinut muutoksen ajajat ja tuoreissa kyselyissä tasavallan kannattajia oli jo enemmistö. Samankaltaista kehitystä on ollut nähtävissä myös muutamissa muissa entisissä siirtomaissa, joiden hallitsija kuningatar Elisabet edelleen on.

Australia on yksi niistä viidestätoista itsenäisestä valtiosta, joita kuningatar Elisabet Ison-Britannian lisäksi hallitsee. Tehtävä on pääasiassa seremoniallinen, eikä kuningattarella ole esimerkiksi Australiassa sitä vähääkään valtaa, jota hänellä on kotimaassaan, mutta virallisesti hän on tosiaan Australian valtionpäämies. Kuningatarta edustaa Australiassa kenraalikuvernööri.

Britannian kuninkaallisen perheen ulkomaansuhteissa korostuvat voimakkaasti Kansainyhteisön maat ja luonnollisesti erityisesti vielä juuri maat, joiden hallitsija kuningatar on. Vierailu Australiassa olikin prinssi Charlesille jo viidestoista ja herttuatar Camillakin matkusti maahan toista kertaa. Viimeksi pariskunta vieraili Australiassa vuonna 2012, mutta sen vierailun ja tämänkertaisen välissä myös prinssi William ja Cambridgen herttuatar Catherine ehtivät kiertää maata parin viikon ajan keväällä 2014 ja prinssi Harry osallistui maan puolustusvoimien toimintaan tämän vuoden keväällä. Prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen mukana matkusti jopa prinssi George, jota kutsuttiin ”leikkisästi” aika hurjalla lempinimellä the Republican Slayer, tasavaltalaisten surmaaja, sillä kuten tunnettua on, harva asia edistää monarkian ja kuningasperheen kannatusta niin kuin häät tai kuninkaallinen vauva. Matka olikin menestyksekäs, sillä viimeiseen 35 vuoteen tasavallan kannatus ei ole ollut yhtä alhaalla, kuin vierailukeväänä. Ylipäätään kaikissa australialaistutkimuksissa monarkiaa kannattavat ehkä hieman yllättävästi nuoret, mikä saattaa hyvinkin viitata juuri nuoremman kuninkaallissukupolven suosion suureen merkitykseen.

Puolessatoista vuodessa on kuitenkin tapahtunut muutos, tai ehkä paremminkin paluu aiempaan. Australiasta tasavaltaa ajavan Australian Republican Movementin teettämässä kyselyssä esitettiin 1008 henkilölle kysymys ”Kun prinssi Charlesista tulee Australian kuningas, tuetko vai vastustatko brittiläisen monarkian korvaamista Australian kansalaisella Australian valtionpäämiehenä?”. Enemmistö, eli 51%, vastasi tukevansa monarkian korvaamista vaaleilla valitulla johtajalla. Määrä on erittäin merkittävä, sillä epätietoisia kannastaan oli jopa 22% ja siten varmasti monarkiaa kannatti vain 27% kyselyyn vastanneista. Helmikuussa 2014 monarkian halusi säilyttää yli 40% vastanneista, joten nuoren herttuaperheen tuoma positiivinen julkisuus on karissut melkoisen äkkiä. Lisäksi luvut ovat siinäkin mielessä aika häkellyttäviä, että tällä hetkellä tasavaltaa ei ole Australiassa edes mitenkään suuremmin kampanjoitu.

Jo kysymyksen asettelusta näkee, että tasavaltalaisliikkeessä ei ole kyse aivan akuutista muutoksesta, vaan yleisesti toiveena näyttää olevan, että valtiomuotoa vaihdettaisiin sujuvasti ja rauhanomaisesti kahden hallitsijan välissä. Ensi huhtikuussa 90 vuotta täyttävän kuningatar Elisabetin valtakausi etenee vääjäämättömästi kohti loppua ja kun kuningatar menehtyy, prinssi Charlesista tulee perustuslain mukaan automaattisesti myös Australian kuningas. Australiassa on kuitenkin yritetty luopua monarkiasta aiemminkin ja vuonna 1999 asiasta järjestettiin jopa kansanäänestys. Silloin tavoitteena oli tehdä muutos nopeasti, eli kuningatar Elisabet olisi saanut lähtöpassit valtaistuimelta, mutta äänestyksessä monarkian säilyttämistä äänesti noin 55% tasavaltaa kannattaneita 45% vastaan. Tulos oli siinä mielessä yllätys, että mielipidekyselyt olivat ennustaneet päinvastaista tulosta jo pidemmän aikaa. Varsinaisessa äänestyksessä kuitenkin tasavaltaa kannattavien äänet hajosivat, sillä liike ei pystynyt päättämään yksimielisesti, kuinka tulevassa valtiomuodossa valtionpäämieheksi päätetty presidentti valittaisiin. Lisäksi mielipiteet eivät muutenkaan olleet polarisoituneet täysin kahtia, vaan monarkiaakin kannatettiin sekä perinteisistä, että täysin käytännön syistä ja molemmilta puolilta sorruttiin myös taktikoimaan äänillä niin, että traditionalistit saattoivat jopa äänestää tasavallan puolesta ajatellen, että mahdollisesti myöhemmin tarjolle tulisi vielä huonompi vaihtoehto ja toisaalta jotkut äänestivät säilyttämisen puolesta toivoen, että seuraavassa äänestyksessä olisi mahdollista saada läpi vielä suurempia muutoksia.

Selvistä kannatusluvuista huolimatta kansa ei siis ole mitenkään jakautunut kahtia Australiassakaan, vaan mielipiteitä on laajalla kirjolla ja lisäksi sekä monarkia, että tasavalta saavat kannatusta kaikissa ikä-, sukupuoli- ja sosiaaliryhmissä, sekä poliittisella vasemmisto-oikeisto -akselilla. Maan tuore pääministeri Malcolm Turnbull on sanonut, että jotta tasavaltaa voidaan ajaa, asian on oltava koko kansan projekti ylhäältä johdetun liikkeen sijaan. Pääministeri Turnbull on kyllä asiaa valmis ajamaan toisin, kuin monarkistina tunnettu edeltäjänsä Tony Abbott, sillä Turnbull toimi vuosina 1993-2000 jopa Australian Republican Movementin puheenjohtajana. Ensitöikseen uusi pääministeri poistikin Abbottin palauttamat ritarikunnat, sillä hänen mielestään ritarit ovat vanhanaikaisia ja nykypäivään sopimattomia. Palkaksi pääministerin kannatus kohosi.

Muutos tuli voimaan vain viikkoa ennen prinssi Charlesin saapumista maahan ja vaikka pääministeri Turnbull on todennut, ettei monarkian kaataminen ole todellakaan hallituksen kärkihanke, oli lehdistö luonnollisesti halukas tietämään, mitä pääministeri aiheesta ajatteli matkalla tapaamaan prinssi Charlesia. Kierrellen ja kaarrellen pääministeri totesi, että ellei perustuslakia muuteta, prinssistä tulee kuningas ja kun kysyttiin, onko asia hänelle ihan ok, pääministerin mukaan hän on luonteeltaan iloinen ihminen ja tänä päivänä on hienoa olla australialainen. Hallituksen johdossa ei siis ilmeisesti ollut halua sekoittaa soppaa juuri kuninkaallisen vierailun alla, mutta hallinnossa on kuitenkin uuden pääministerin myötä noussut jälleen ajatus tasavalta-asian aktiivisesta ajamisesta. Turnbullillekaan asia ei liene vastenmielinen, sillä aiemmin hän on julkisesti todennut, että kuningattaren jälkeen valtiomuoto pitäisi vaihtaa.

Aiemmin pääministeri Turnbull on myös julkisesti kritisoinut prinssi Charlesia, jota hän on pitänyt avionrikkojana ja arvellut, että australialaisten tulee olemaan hyvin hankalaa hyväksyä hänet kuninkaakseen. Osa tasavallan kannatuksesta liittyykin kiistatta myös prinssi Charlesin omaan horjuvaan suosioon ja myöskään herttuatar Camilla ei ole saavuttanut kiistatonta suosiota maassa, jossa sanotaan edelleen elävän vahvan Diana-kultin. Tämänkin kertaisella vierailulla vastaanotto näytti kuitenkin positiiviselta, mutta luonnollisesti monarkian kannattajia onkin vielä aivan riittävästi muodostamaan muutaman lippuja heiluttavan yleisöjoukon. Toisaalta otsikot ja kuvat muistuttivat monia australialaisia myös siitä todellisuudesta, jossa jossakin vaiheessa valtionpäämiehen roolin äidiltään perivä mies saapuu lentokoneella ulkomailta tutustumaan maahan kuin turisti.

Australia ei suinkaan ole ainoa kuningatar Elisabetin hallitsema maa, jossa on käyty keskustelua monarkian tulevaisuudesta. Syyskuussa vastaava mielipidekysely järjestettiin Kanadassa, jossa 34% vastaajista katsoi, että prinssi Charlesin tulisi olla maan seuraava johtaja 45% vastustaessa ja 21% todetessa, ettei heillä ollut mielipidettä seuraavasta valtionpäämiehestä. Tämän vuoden toukokuussa ja vuonna 2013 tehdyistä kyselyistä muutosta on tapahtunut lähinnä monarkian hyväksi niin, että prinssi Charlesin kannatus on hieman kasvanut, vastustus vähän reippaammin laskenut ja epätietoisiin on siirtynyt väkeä ihan joukolla. Myös pienemmissä valtioissa on käyty aiheesta keskustelua, mutta Tuvalussa vuonna 2008 ja Saint Vincent ja Grenadiineilla vuonna 2009 järjestetyt kansanäänestykset päätyivät säilyttämään monarkian melko suurella äänienemmistöllä.

Näyttää kuitenkin siltä, että tulevaisuudessa yhä useampi maa etenee kohti monarkiasta luopumista. Valtiomuotona se on monien mielestä vanhanaikainen ja epätasa-arvoinen, eikä se ole linjassa nykyaikaisten arvojen kanssa. Kehitys näyttää melkoisen vääjäämättömältä, vaikkakin hitaalta ja siitä kertoo esimerkiksi se, että Australiassakin tasavallan kannatus on suurinta isoissa kaupungeissa ja pienintä maaseudulla ja pienemmissä asutuskeskuksissa. Muilta yhteiskunnan aloilta olemme saaneet huomata, että usein syrjäseutujen asukkaat ovat saaneet ajan myötä huomata jääneensä mielipiteineen vähemmistöön.

Kehitys on huomattu varmasti myös hovissa ja esimerkiksi myöhemmin tässä kuussa järjestettävään Kansainyhteisön maiden johtajien kokoukseen Maltalle matkustavat kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin lisäksi myös prinssi Charles ja herttuatar Camilla. Kuningatar Elisabet on muiden tehtäviensä ohella myös Kansainyhteisön pää, mutta rooli ei periydy, eikä kuulu automaattisesti juuri Britannian hallitsijalle, joten prinssi Charlesia täytyy tehtävään hieman kampanjoida. Ratkaisuksi ongelmaan on aika usein esitetty myös toista sukupolvenvaihdosta, kun on väitetty, että prinssi Charlesin tulisi luopua kruunusta poikansa prinssi Williamin hyväksi. Olen aiheesta aiemminkin kirjoittanut, enkä näe edelleenkään millään tavalla monarkian eduksi lähteä tielle, jossa hallitsija valitaan ulkonäön, vaimon tai jonkin muun täysin pinnallisen seikan perusteella. Monarkiaan kuuluu perinnöllisyys ja jos tuleva valtionpäämies ei jostakin syystä kelpaa, kannattanee vaihtaa systeemiä. Juuri niin, kuin australialaiset pian ehkä tekevät.

Advertisements

2 kommenttia artikkelissa “Australiassa prinssi Charlesia oli vastassa monarkian horjuva kannatus

  1. Mielenkiintoinen aihe. On hienoa miten jaksat aina keksiä uusia ja kiinnostavia aiheita, jotka herättävät ajatuksia. 🙂
    Itselleni tulee jotenkin kumman haikea olo, kun ajattelen että Kansainyhteisö saattaa Elizabethin jälkeen hajota. Ymmärrän kyllä maita, jotka haluaisivat oman hallintosysteeminsä ja ”hallitsijan” omasta maasta, mutta tietämättömyys tekee asiasta myös oudon. Itse en tietenkään voi puhua näiden maiden puolesta, mutta näin minä näen asian.
    Minusta on kuitenkin hienoa, että kuninkaalliset vierailevat näissä maissa ja näyttävät, että heidän olemassaolonsa on tärkeää heille. Mitä tulee kysymykseen siitä pitäisikö Charlesin luopua kruunusta ja antaa Williamin nousta valtaistuimelle Elizabethin jälkeen, olen samaa mieltä kuin sinä. Monarkiaan kuuluu perinnöllisyys ja itselläni on hyvin myönteinen kuva Charlesista ja Camillasta. He suorittavat työnsä vastuullisesti, ovat mukana tärkeissä järjestöissä ja edustavat monarkiaa hienosti. Katella ja Williamilla ei mielestäni vielä ole läheskään tarpeeksi kokemusta voidakseen olla seuraava hallitsijapari. He osallistuivat vasta äskettäin ensimmäisille valtioillallisille ja heidän työmääränsä ei ole ”täysipäiväisten” kuninkaallisten tasoa, niin kuin Britanniassa puhutaan. Heillä on vielä paljon opittavaa ja sen opin he saavat, kun heistä suurella todennäköisyydellä tulee seuraavat Walesin prinssi ja prinsessa. Charles sen sijaan on valmistautunut koko elämänsä ajan tähän ja Camillakin on ollut hänen rinnallaan jo yli kymmenen vuotta.

    Tykkää

    • Kiitos palautteesta! 🙂

      En tunne kovin hyvin Kansainyhteisön rakennetta ja toimintaa, mutta käsittääkseni siihen kuului myös palkon niitä entisiä britti-imperiumin maita, joiden hallitsija kuningatar ei ole. Voisi kuvitella, että myös esim. Australia haluaisi kuitenkin jäädä jäseneksi. Mutta onhan se silti iso muutos tietysti. Tässäkin varmaan näkyy se, että kun Elisabet on hallinnut niin kauan, monarkia on päässyt henkilöitymään ihan perusteellisesti ja siksikin on vaikeaa kuvitella tulevaisuutta ilman juuri häntä. Ja vaikka Charleskin on tuttu, hän taas on niin vakiintunut Walesin prinssiksi ajatuksissa, että on vaikeaa kuvitella sitäkään muutosta.

      Olen ihan samaa mieltä Williamin ja Katen kokemuksen puutteesta. En ole ihan varma, ovatko he ylipäätään aivan sopivia hallitsijapariksi, mutta sen varmaan näyttää aika sitten. Mutta tuo kokemuksen puute on kyllä ihan kiistaton juttu. Voi joskus näyttää siltä, että Elisabetinkin työ on pelkkää kuorta ja edustamista, mutta Iso-Britanniakin on niin merkittävä maa koko maailman mittakaavassa, että kyllä siellä taustalla on myös paljon sellaista, jossa vaaditaan arvovaltaa ja uskottavuutta. Ja niitä Williamilla ei ole vielä lainkaan. Charles taas on valmistautunut hommaan vuosikymmeniä ja rakentanut suhteita niin kotimaassa, kuin ulkomaillakin. Lisäksi minusta on ihan älytöntä, että se heihin kohdistuva kritiikki perustuu lähestulkoon ainoastaan yksityiselämän toilailuihin, eikä työhön. Moraalista saa toki olla montaa mieltä, mutta ei se tee Charlesista vielä huonoa kuningasta!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s