Norjan kuningasperheen tiarakokoelma, osa 1

Heinäkuussa tutustuimme kuningatar Elisabetin upeaan tiarakokoelmaan ja totesimme, ettei ainakaan Euroopan kuningashuoneiden joukosta taida löytyä sille kilpailijaa. Karaatteja ja historiaa löytyy kuitenkin rutkasti myös monien muiden kuningashuoneiden holveista ja koska tiarat monia kiinnostivat, jatketaan samalla aiheella. Tällä kertaa tutustumme Norjan kuningatar Sonjan, sekä hänen tyttärensä, miniänsä ja kälynsä hallussa oleviin tiaroihin.

Norjan kuningas Haraldin äiti, kruununprinsessa Märtha, kuoli vain 53-vuotiaana syöpään, eikä ehtinyt koskaan nähdä miestään Norjan valtaistuimella. Koska myös kolme vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen valtaannouseen kuningas Olavin äiti, kuningatar Maud oli ehtinyt kuolla, silloisen kruununprinssi Olavin nuorempi tytär, vielä naimaton prinsessa Astrid astui äitinsä tilalle valtakunnan ensimmäiseksi naiseksi. Kuningas Haakon VII:n kuoltua, prinsessa jatkoi samassa roolissa isänsä rinnalla, kunnes prinsessan nuorempi veli, kruununprinssi Harald avioitui Sonja Haraldsenin kanssa vuonna 1968 ja tuore kruununprinsessa otti tehtävän harteilleen.

Maan ensimmäisenä naisena toimiessaan prinsessa Astrid käytti myös kuningashuoneen suurimpia tiaroita, mutta silloisen kruununprinsessa Sonjan liityttyä perheeseen, ne siirtyivät hänen käyttöönsä. Prinsessa Astridille, joka edelleen edustaa jonkin verran kuninkaallisen perheen jäsenenä, jäi kuitenkin oma pieni tiarakokoelmansa ja näitä tiaroita olemme prinsessalla sittemmin nähneet. Valitettavasti prinsessa Astrid ei yleensä osallistu suurimpiin kuninkaallisiin juhlallisuuksiin, joten luvallisia kuvia hänen tiaroistaan ei liiemmin löydy. Linkkien takaa voitte kuitenkin käydä niitä kurkkaamassa ja väittäisin, että muutama on todella näkemisen arvoisia!

Prinsessa Astridin kokoelmaa voidaan varmaankin kuvata parhaiten sanalla persoonallinen. Hovikirjeenvaihtajan henkilökohtainen ”suosikki”, on prinsessan moderni kultatiara, jonka paksuun kultarunkoon on suoraan upotettu erivärisiä puolijalokiviä. Täyden ympyrän muodostava tiara on perintöä prinsessan isoäidiltä, prinsessa Ingeborilta ja tiaraan kuuluu myös rintaneula ja korvakorut. Keltakulta on tiaroissa aika vaikea materiaali, kuten tulemme huomaamaan erään kuningatar Sonjan kokoelmaan kuuluvan modernin tiaran kohdalla, mutta tässä tiarassa on kyllä niin moni muukin asia pielessä, ettei materiaalia voida yksin syyttää. Ulkomuodoltaan tiara on kuin lasten leikkikruunu ja vaikea sitä on hyvällä tahdollakaan pitää kauniina, mutta huumoritajuiselta persoonalta vaikuttava prinsessa Astrid kantaa sitä kuitenkin ylpeydellä.

Toinen huumorintajua vaativa tiara prinsessa Astridin kokoelmassa on prinsessan aigrettetiara. Pieni ja kevyt tiara koostuu ohuesta rungosta ja keskelle päätä sijoittuvasta korkeammasta osasta, johon on  alunperin kuulunut höyhentöyhtö koristeeksi. Nykymuodissa höyhentä ei (onneksi) käytetä, mutta persoonallinen tiara on jokatapauksessa, sillä siihen voidaan asettaa töröttämään joko pienet timanttiset siivet tai rubiinikoristeet, jotka muistuttavat erehdyttävästi tuntosarvia. Norjalaishistorioitsija Trond Norén Isaksenin mukaan prinsessa Astrid on kertonut saavansa tiarasta usein vitsailua osakseen ihmisten arvellessa sen toimivan antennina, joka vastaanottaa lähetyksiä niin Lontoosta, kuin Moskovastakin. Kolmas nykymuodista poikkeava tiara on prinsessa Astridin timanttipanta, jota kuuluisi käyttää otsalla 1920-luvun tyyliin.

Persoonallisten hirvitysten lisäksi prinsessa Astridin kokoelmaan kuuluu kuitenkin kaksi myös ihan oikeasti kaunista tiaraa. Upeampi niistä on timanttinen Vasa-tiara, jonka aiheena on Ruotsia hallinneen Vaasa-suvun tunnus ja joka oli Tukholman kaupungin lahja prinsessa Astridin syntyjään ruotsalaiselle äidille. Brittiläistä alkuperää puolestaan on alla näkyvä turkoositiara, jonka prinsessa Astrid peri isoäidiltään kuningatar Maudilta, jolle tiara oli puolestaan siirtynyt hänen äidiltään, Englannin kuningatar Alexandralta. Täyden ympyrän muotoinen tiara on ulkomuodoltaan piikikäs ja turkoositkin jakavat mielipiteitä jalokivien kauneutta arvioitaessa, mutta tässä kokoelmassa se on ainakin hyvä kakkonen. Trond Norén Isaksenin mukaan Vasa- ja turkoositiarat siirtyvät takaisin kuninkaallisen perheen kokoelmaan prinsessa Astridin kuollessa.

Siirrytään sitten tiaroihin, joita ihan oikeasti näemme käytössä. Norjassa jatkettiin pohjoismaista perinnettä, jonka myötä 18 vuotta täyttävät prinsessat saavan lahjaksi ensimmäisen oman tiaransa ja vuonna 1989 kuningas Haraldin ja kuningatar Sonjan tytär, prinsessa Märtha Louise sai isoisältään kuningas Olavilta lahjaksi modernin timanttitiaran. Tiarassa on hieman luontomaista teemaa viljantähkiäkin muistuttavan timanttikuvioinnin muodossa ja kevyttä tiaraa koristavat lisäksi pienet helmet. Garrardin valmistama tiara on ainut prinsessa Märtha Louisen ikioma tiara, joten näemme sitä edelleen silloin tällöin prinsessan hiuksilla.

Prinsessa Märtha Louisen lisäksi myös hänen kälyllään kruununprinsessa Mette-Maritilla on oma pieni tiaransa, jonka hän puolestaan sai häälahjaksi avioituessaan kruununprinssi Haakonin kanssa. Vuonna 1910 valmistettu kevyt ja yksinkertainen timanttitiara oli häälahja uusilta appivanhemmilta, jotka ilmeisesti ostivat sen ennen häitä, sillä se ei ole aiemmin kuulunut Norjan kuningasperheen kokoelmaan. Kaunis päivänkakkara-teema tuntuu sopivan erityisen hyvin kruununprinsessan tyyliin ja tämän herkän tiaran näemme ylivoimaisesti useimmin kruununprinsessan hiuksilla.

Toinen kruununprinsessa Mette-Maritin käytössä ja mahdollisesti myös omistuksessa oleva tiara on aiemmin kuningatar Sonjalle kuulunut ametistikaulakorutiara. Timanteista ja ametisteista koostuva tiara ja siihen kuuluvat korvakorut, kaulakoru, rintaneula ja käsirenkaat olivat lahja kuningas Haraldilta ja kuningatar käyttikin tiaraa sekä hiuksillaan, että kaulakoruna useiden vuosien ajan. Vuodesta 2004 saakka tiara on kuitenkin kuulunut kruununprinsessa Mette-Maritin kokoelmaan, joko lainana tai jopa lahjana, sillä tiara vaihtoi käyttäjää sopivasti kruununprinssiparin esikoisen ja tulevan kruununperillisen prinsessa Ingrid Alexandran syntymän aikoihin. Joka tapauksessa ametistitiara on nykyään kruununprinsessa Mette-Maritin toinen tiaravaihtoehto, jota on lisäksi lainattu kälyn tai äidin toimesta kerran myös prinsessa Märtha Louiselle (kuva postauksen alussa).

Kuningashuoneiden kokoelmat sisältävät runsaasti tällaisia muuntautumiskykyisiä koruja, joista voidaan irrottaa osia tai kuten ametistikaulakorutiara ja Norjan kuningasperheen kokoelmaan kuuluva Vifte-tiara, voidaan kaulakoru asettaa runkoon tiaramuotoon. Prinsessa Astridin turkoositiaran tavoin Vifte-tiara saapui Norjaan kuningatar Maudin mukana, mutta viuhkan muotoista tiaraa nähdään jostakin syystä hyvin harvoin käytössä. Kuningatar Sonja käytti sitä nuorempana joitakin kertoja ja kruununprinsessa Mette-Marit kantoi tiaraa kaulakorumuodossa häidensä aattona juhlaillallisella, mutta kummankaan nuoremman prinsessan päässä sitä ei ole julkisuudessa koskaan nähty, mikä on sääli, sillä tiara on hyvin kaunis. Mahdollisesti syynä on tiaran vaikeahko muoto, mutta jos kuvittelemme korun pystyasentoon ja vaikkapa postauksen alussa näkyvään prinsessa Märtha Louisen korkeaan kampaukseen ametistikaulakorutiaran sijaan, väittäisin, että Viftekin voisi olla menestys.

Päätän Norjan tiaroiden esittelyn ensimmäisen osan mielenkiintoiseen koruun. Kuten aiemmin mainitsin, monet tiaroista ovat muunneltavissa ja tämä tiara on siitä erittäin hyvä esimerkki. Alunperin Norjaan kuningatar Maudin häälahjana saapunut timantti- ja helmitiara on nähty niin kuningatar Sonjan, kruununprinsessa Mette-Maritin, kuin prinsessa Märtha Louisenkin päässä viime vuosina. Tiara on kokoelman ainut, jota kuningatar ja prinsessat ovat jakaneet ns. yhtäaikaa, minkä selittää tiaran kaksi hyvin erilaista muotoa. Kruununprinsessa Mette-Maritilla ja prinsessa Märtha Louisella tiara on nähty matalassa ja yksinkertaisessa muodossaan, mutta kuningatar Sonjan versio on hyvinkin riittävä hallitsijan puolison asemalle. Tuon toisen muodon näette seuraavassa postauksessa, jossa käsitellään kokoelman suurimpia tiaroita ja kerrotaan kuinka kuningatar Maudin tiara joutui varkaiden käsiin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s