Prinsessa Charlotten paikka historiassa ja nykypäivässä

Prinssi Williamin ja Cambridgen herttuatar Catherinen tytär, prinsessa Charlotte, kastetaan sunnuntaina. Kastepäivänään pieni prinsessa on reilun kahden kuukauden ikäinen, mutta koska hän on sattunut syntymään kuninkaallisen perheen jäseneksi, hänen harteilleen asetetaan jo tämän ikäisenä monia viittoja. Prinsessa Charlotte asettuu tulevina vuosina osaksi maailman tunnetuinta kuninkaallista perhettä, mutta hänellä on myös poliittinen asema osana kruununperimystä, hän on osa pitkää historiallista jatkumoa ja hänen kannoillaan tulevat olemaan myös yleisö ja media täysin kyltymättöminä.

Syy sen takana, miksi pieni tyttövauva Norfolkissa ylipäätään ketään kiinnostaa, on tietenkin kuninkaallisuus. Prinsessa Charlotte on ollut syntymästään lähtien mukana kruununperimyksessä jäljellä olevista valtaistuimista ehkä merkittävimmälle, Ison-Britannian ja monien merentakaisten alueiden ykköspallille. Ilman tragediaa tai muita yllättäviä käänteitä kuningatatar Charlottea emme kuitenkaan näe, sillä prinsessa on sijalla neljä, edellään isoisänsä prinssi Charles, isänsä prinssi William ja veljensä prinssi George, jonka kohtalona on jatkaa hallitsijoiden linjaa. Yksi erittäin merkittävä piirre prinsessan kruununperimysoikeudessa kuitenkin on, sillä prinsessa Charlotte on ensimmäinen nainen Britannian kruununperillisenä, jolla on yhtäläinen ja täysi oikeus kruunuun sukupuolestaan riippumatta. Kruununperimyslakia ryhdyttiin muuttamaan jo ennen prinssi Georgen syntymää ja se tuli lopullisesti voimaan tämän vuoden maaliskuussa koko Kansainyhteisössä. Prinsessa Charlottea ei siis syrjäytä omalta paikaltaan mahdollinen tuleva veli, vaan kruununperimys on nykyään sukupuolen suhteen täysin tasavertainen. Britannian historia tuntee toki useammankin vahvan kuningattaren, eikä tästä joukosta varmasti voida lukea pois myöskään prinsessan isoisoäitiä kuningatar Elisabetia, mutta heistä kaikki, niin myös kuningatar Elisabet I ja kuningatar Victoria, nousivat valtaistuimelle kuninkaan puuttuessa.

Vaikka prinsessa Charlottesta ei luultavasti tulekaan kuningatarta, on hänelle varattuna toinen täysin henkilökohtainen titteli. Prinsessa Anne, prinsessan isotäti, kantaa arvonimeä ’Princess Royal’, jolle ei ole vakiintunutta suomalaista käännöstä, mutta joka on historiallinen arvonimi hallitsijan vanhimmalle tyttärelle. Se ei ole automaattinen, mutta perinteen mukaan kuningas tai kuningatar sen tyttärelleen antaa ja prinsessa Anne on kantanut arvonimeä vuodesta 1987.

Princess Royalin juuret ovat 1600-luvulla ja Ranskassa, jossa käytettiin termiä ’Madame Royale’ hallitsijan vanhimmasta tyttärestä. Kuningas Kaarle I:n ranskalaissyntyinen vaimo kuningatar Henrietta Maria halusi omalle tyttärelleen kotimaastaan tutun erityisaseman ja parin vanhin tytär, prinsessa Mary, kantoikin arvonimeä miehensä, Alankomaita hallinneen Oranian ruhtinas Vilhem II:n, arvonimien rinnalla. Kuluneiden vuosisatojen aikana Princess Royal on annettu seitsemälle naiselle, heidän joukossaan 1700- ja 1800-lukujen taitteessa elänyt kaima, prinsessa Charlotte, sekä prinsessa Annea edeltänyt toinen prinsessa Mary, Harewoodin kreivitär ja kuningatar Elisabetin täti. Prinsessa Charlotten vuoro tulee siinä vaiheessa, kun hänen isänsä on noussut valtaistuimelle ja isotätinsä kuollut, sillä arvonimi on elinikäinen.

Toinen prinsessan titteli, jolle ei suoraa suomenkielistä käännöstä ole, on hänen varsinainen arvonimensä. Englanniksihan prinsessa tunnetaan nimellä Princess Charlotte of Cambridge isänsä herttuakunnan mukaan ja suomeksi tämä tavataan kääntää Cambridgen prinsessa Charlotte. Tulee kuitenkin muistaa, että samankaltaisesta tittelistä kuin isoisällään Walesin prinssillä (Prince of Wales) ei ole kyse, mutta paremman käännöksen puutteessa muoto on vakiintunut.

Joka tapauksessa Cambridgen prinsessana Charlotte liittyy niin ikään osaksi historiallista jatkumoa. Linja ei ole yhtä pitkä kuin kruununperillisenä, eikä edes yhtä pitkä kuin Princess Royalina, mutta historia tuntee myös kaksi aiempaa Cambridgen prinsessaa. Molemmat siskokset elivät 1800-luvulla ja erityisesti toinen heistä jäi historian lehdille ja kansan mieleen. Se hieman tuntemattomaksi jäänyt Cambdrigen prinsessa oli Augusta, kuningas Yrjö III:n pojantytär, jonka isä, prinssi Adolphus oli prinssi Williamin tapaan Cambridgen herttua. Prinsessa Augustasta tuli avioliiton myötä ensin Mecklenburg-Strelitzin perintösuurherttuatar ja myöhemmin suurherttuatar ja avioliitto vei hänet suurimmaksi osaksi aikuiselämäänsä Saksaan.

Prinsessa Augustan 11 vuotta nuorempi sisar, prinsessa Mary Adelaide, tunnetaan niin ikään paremmin avioliittonsa tuomalla tittelillä. Teckin herttuatar Mary Adelaide ehti kuitenkin elää Cambridgen prinsessana yli kolmekymmentä vuotta, sillä huonohkosta taloudellisesta tilanteestaan ja jo 1800-luvulla merkinneistä fyysisistä ominaisuuksistaan johtuen lihavana Marynä tunnettu prinsessa avioitui vasta 33-vuotiaana. Kensingtonin palatsissa pienen prinsessa Charlotten tapaan asunut prinsessa Mary muistetaan kuitenkin, ehkä molempien prinsessojen onneksi, ennemmin iloisesta luonteestaan ja erityisesti hyväntekeväisyystyöstään. Huolimatta ajoittain huonosta rahatilanteestaan ja kalliista maustaan prinsessalta liikeni kuitenkin merkittäviä summia hyväntekeväisyyteen ja myöhemmin prinsessan Charlotten rakastettuun isoäitiin prinsessa Dianaan liitetty lempinimi ”kansan prinsessa” otettiin käyttöön jo prinsessa Mary Adelaiden kohdalla. Kansan ja kuninkaallisen perheen ennennäkemättömällä tavalla yhdistänyt prinsessa vaikutti omalta osaltaan voimakkaasti kuningasperheen nykymalliseen työkenttään ja tehtäviin panostaen erityisesti lastensuojelytyöhön ja sairaanhoitoon.

Hyväntekeväisyystyö tulee olemaan varmasti hyvin suuri osa myös prinsessa Charlotten elämää, sillä hänen roolinsa tulee olemaan olla veljensä tukena, sekä näkyvänä osana kuninkaallista perhettä. Englanniksi sanotaan usein melko rumastikin, että kruununperillisen tai hallitsijan tulee tuottaa ’heir and a spare’. Suomeksi sanaleikki ei toimi, mutta idea on siis hankkia vähintään kaksi lasta, perillinen ja ylimääräinen, varaperillinen. Historiallisesti ja myös nykypäivässä tämän ylimääräisen sisaruksen rooli on moninpaikoin osoittautunut vaikeaksi ja esimerkiksi prinssi Harry on aseman kanssa ollut ajoittain vaikeuksissa. Sija kruununperimyksessä on tärkeä ja tehtävät samoin, mutta toisaalta se kaikkein tärkein vastuu puuttuu ja erityisesti media näkee helposti nuoremman sisaruksen vastuullisen perillisen vastakappaleena. Tästä on prinssi Harryn lisäksi runsaasti kokemusta ainakin Ruotsin prinsessa Madeleinella.

Toisaalta kuten historia on osoittanut, valtaistuimelle ei kuitenkaan aina nousta sitä perinteistä reittiä, vaan kruunu saattaa kuoleman, lapsettomuuden tai jopa vallastaluopumisen seurauksena siirtyäkin sisarukselle lapsen sijaan. Kuningatar Elisabetin kohtalona piti alunperin olla vain prinsessan rooli kuninkaan veljentyttärenä, mutta kun kuningas Edward VIII luopui kruunusta rakkauden ja poliittisten sidostensa vuoksi, valtaistuimelle nousikin hänen nuorempi veljensä ja kuningas Yrjö VI:tta seurasi kuningatar Elisabet II. Ei siis ole mitenkään kiveen kirjoitettua, että prinssi George kuninkaaksi nousee, tai että kruunun siirtyy seuraavaksi hänen lapselleen, joten prinsessa Charlotte tulee olemaan vielä pitkään niin sanotusti varalla. Prinssi Harryhän kommentoi veljenpoikansa syntymään julkisestikin suorastaan helpottuneena ja vasta nyt, kun prinssi Williamilla on kaksi lasta, prinssi Harry on jo melkoisen varmasti vapautunut kuninkuuden uhasta. Ja jos prinsessa Charlottesta ei tule hallitsijaa, hänen on kyettävä luomaan itselleen mielekäs ja merkityksellinen kuninkaallinen ura ja oma lokero veljensä rinnalla.

Prinsessan nimi, Charlotte Elizabeth Diana, yhdistää mielenkiintoisella tavalla mennyttä ja nykyisyyttä. Elizabeth oli laajalti suorastaan varmana pidetty nimivaihtoehto ja sillä kunnioitettiinkin niin tänä vuonna Britannian pitkäaikaisimmaksi hallitsijaksi nousevaa kuningatar Elisabetia, että toisaalta prinsessan äitiä ja isoäitiä, herttuatar Catherinea ja tämän Carole-äitiä, joiden molempien toinen nimi se on. Diana on toinen itsestään selvä osa nimeä, vaikka monet Hovikirjeenvaihtaja mukaanlukien sen valintaa etukäteen epäilivätkin. Prinssi William halusi kuitenkin muistaa nimessä äitiään ja sehän on luonnollisesti mitä sopivinta.

Etunimi Charlotte oli sekin vedonlyöjien suosikkinimi, mutta yhteydet lähipiiriin tai historiaan eivät ole aivan yhtä selviä. Kuten aiemmin mainitsin, yksi Princess Royal -titteliä kantaneista prinsessoista oli nimeltään Charlotte ja hänen lisäkseen myös hänen äitinsä, kuningatar Charlotte, kantoi nimeä. Kolmas kuninkaallisen perheen Charlotte oli kuningas Yrjö VI:n ainoa tytär, kansansuosikki, joka kuoli synnytykseen vain 21-vuotiaana (kuvassa). Toisaalta Charlotte-nimi löytyy myös aivan prinsessan ja tämän vanhempien lähipiiristä, sillä se on herttuatar Catherinen Pippana paremmin tunnetun Philippa-sisaren toinen nimi. Kuten kahden muunkin nimensä myötä, myös Charlotten kautta prinsessa liittyy siis mukaan menneeseen ja toisaalta nykyisyyteen ja moderniin aikaan.

2000-luvun tiedonvälitys on pakottanut monet kuningashuoneet määrittelemään uudelleen asemansa, merkityksensä ja jopa jäsentensä elämäntavan, mutta kehitys on alkanut jo paljon aiemmin. Prinsessa Diana oli elinaikanaan luultavasti maailman valokuvatuin nainen ja vaikka prinsessan kuolemasta on kohta kaksikymmentä vuotta, elää hänen perintönsä vahvana. Herttuatar Catherine kantaa sormessaan edesmenneen prinsessan maailmankuulua kihlasormusta ja kahta kansansuosikkia vertaillaan mielellään toisiinsa. Prinsessa Charlotte kantaa äitinsä tavoin prinsessa Dianan perintöä harteillaan ja väistämättä yleisö ja media, sekä toisaalta PR-hyötyä tavoitteleva kuningashuone itse, ottavat kyllä kaiken irti prinsessojen mahdollisesti samankaltaisesta ulkonäöstä, vaatemausta ja toivottavasti myöhemmin myös vähän tärkeämmistä asioista, kuten hyväntekeväisyystyöstä.

Sen lisäksi, että prinsessa Charlotte on isoäitinsä miniversio, hänellä on myös toinen taakka harteillaan ja se on oman äidin perintö. Herttuatar Catherinen supersuosio mitä luultavimmin hieman karisee vuosien kuluessa, mutta toisaalta huomio ollaan samalla valmiita siirtämään seuraavalle sukupolvelle. Jo nyt kirjoitetaan, kuinka kahden kuukauden ikäinen prinsessa on samanlainen tyyliniekka kuin äitinsä.

Prinsessa Diana korosti poikiaan kasvattaessaan niin sanottua tavallista elämää tai sitä, mitä se etuoikeutetulle brittiläiselle yläluokalle ikinä edustikaan. Samaan näyttää prinssi William pyrkivän omien lastensa kohdalla ja erityisesti heidän yksityisyyttään varjellaan tarkasti. Kruununperillinen käy töissä ihan tavallisena ambulanssihelikopterin lentäjänä, mutta lienee silti hieman kyseenalaista, miten normaalia elämää hän voi lapsilleen tarjota. Suurin valttikortti tässä mielessä lienevätkin herttuatar Catherinen vanhemmat, Carole ja Michael Middleton, joilla rahaa kyllä riittää, mutta arvot ovat ehkä hieman Windsoreita keskiluokkaisemmat. Joskus prinssi Williamia kritisoidaan jopa liiallisesta appivanhempien suosimisesta ja naureskellaan hänen olevan enemmän William Middleton, kuin William Windsor. Kritiikissä voi olla totuuden siemen, mutta ainakin se kertoo vahvasti siitä, että Britannian kuningasperheessä on kasvamassa luultavasti ensimmäiset näin korkealla kruununperimyksessä olevat lapset, jotka pääsevät näkemään ainakin jotakin kansan arjesta.

Mutta olivat yhteydet kuinka tiiviit tahansa, prinsessa Charlotten paikka on kuitenkin Buckinghamin palatsin parvekkeella. Prinsessa on jo nyt osa monarkiaa ja kuningashuonetta, osa historiaa ja toisaalta osa brändiä ja PR:ää. Hänellä myydään vaatteita, matkamuistoja ja Britanniaa, mutta myös kuningashuonetta. Ja jotta siinä menossa kestää pää mukana, prinsessan on tarkasteltava paikkaansa toisaalta historian jatkumossa ja toisaalta nykypäivässä ja tulevassakin voidakseen määritellä itselleen mielekkään roolin julkisuuden elämänmittaisessa valokeilassa.

Mainokset

11 kommenttia artikkelissa “Prinsessa Charlotten paikka historiassa ja nykypäivässä

  1. Olipa mielenkiintoinen kirjoitus. Hyvin tuotu esiin historiallinen jatkumo. Itse olen tässä viime päivinä pohtinut, että onkohan Charlotten ristiäisissä teemavärit käytössä kuten oli prinssi Georgella? Silloin selkeästi huomasi että värit olivat kerma ja sininen. Mitä luulet onko kuningatar kutsun yhteydessä ohjeistanut vieraat? Ja keitä prinsessan kummit on? Britit eivät ilmeisesti kuninkaallisia suosi toisin kuin muut kuningashuoneet? 😊

    Tykkää

    • Tämä on minusta mielenkiintoinen aihe ja ajattelin siitä kirjoittaa Charlotten syntymän aikoihin, mutta sopii tähänkin yhteyteen.

      Veikkaan, että asut on koordinoitu. Kuten sanoit, Georgen ristiäisten kohdalla se näkyi hyvin ja ylipäätään sitä kuninkaalliset nykyään voimakkaasti harrastavat. Oletko lukenut mun postauksen aiheesta? 🙂 Siitä en kyllä olekaan sitten ollenkaan varma, onko valittu väri vaaleanpunainen. Toivottavasti ei ja kivasti Kate aloitti tämän nykysäännön rikkomisen jo sairaalan edustalla pukeutumalla keltaiseen.

      Britanniassa ei tosiaan harrasteta samanlaista muiden kuninkaallisten kutsumista kummeiksi, kuin esim. Pohjoismaissa, eli ainakaan ulkomaalaisia kuninkaallisia ei kannata odottaa. Tunnen sen verran huonosti Williamin ja Katen ystäviä, että en kauheasti uskalla arvailla, mutta veikkaan, että prinsessa Dianan siskoista toinen nähdään kummina. Hiukan aiheella spekuloin siinä postauksessa, jossa kerroin kastejuhlan päivämäärästä ym. Onko sinulla arvauksia?

      Tykkää

  2. En ollutkaan huomannut tuota pukeutumis-kirjoitusta. Täytyykin heti seuraavana lukea se. 😊
    Kummiveikkauksena ajattelin että Harry ja Pippa olisivat listalla, mutta nyt kun luin että Harry ei luultavasti ole edes paikalla, niin veikkaukset menee uusiksi. 😊
    Saako sinulle esittää toiveita postauksista? Olisi mielenkiintoista tietää minne kaikkialle Euroopan kuninkaallisten kantaäiti Victorian lapset aikoinaan kehittyivät. 😊

    Tykkää

  3. Ja tähän väliin ihan epäolennainen huomio, jota olen viime aikoina miettinyt. Dianalla oli lyhyet hiukset. Kun yleensä näillä nuorilla kuninkaallisilla on pitkät hiukset ja vasta vanhemmiten tukka lyhenee. 😊 ja Diana oli kuollessaan aika nuori. Siis todella epäolennainen pohdinta ja alkoi siitä kun Svensk Damtidning kehui Letizian uutta lyhyttä tukkaa 😄

    Tykkää

    • Mä olen joskus miettinyt, että sen lisäksi, että itse olin tietysti tosi nuori, kun Diana kuoli, myös tuo lyhyt hiusmalli on aina luonut vähän sellaisen fiiliksen, että Dianaa piti vanhempana kuin hän olikaan. Jotenkin aina yllättää, kun tajuaa, että hän tosiaan kuoli 36-vuotiaana! Mutta Dianalla taisi olla aina (ehkä lapsuutta lukuunottamatta) aika lyhyet hiukset. Ainakin nykymittapuulla myös kihlauksen ja häiden aikaan.

      Tykkää

  4. Olipa taas mielenkiintoinen postaus kiitos siitä.
    Lopputulemana kuulostaa pienen Charlotten tulevaisuus vähän surulliseltakin, jos ajattelee sitä kaikkea, mihin hän joutuu tottumaan lapsena – nuoren haavoittuvaisena- aikuisena naisena, lopun ikää.

    Minkä ikäisenä Georg voisi astua kuninkaaksi, jos sellainen tilanne odottamatta syntyisi? Mikä olisi Harryn kohtalo siinä tilanteessa?

    Tykkää

    • Samoilla linjoilla olen, kateeksi ei prinsessa ainakaan käy, eikä tuota omalle lapselle toivoisi. Toki hienoja etujakin kuninkaallisuus tuo tullessaan ja varmasti voi olla hyvin palkitsevaa, mutta noin yleisesti paineet ja rajoitteet ovat kyllä suuret.

      Nyt kysyt vaikeita! 🙂 Tässä asiassa en ole missään tapauksessa asiantuntija, mutta pikaisen googlaamisen perusteella sanoisin, että George voisi periaatteessa nousta koska tahansa hallitsijaksi, mutta hänelle nimettäisiin sijaishallitsija tai sijaishallitsijoiden neuvosto, joka hallitsisi hänen puolestaan niin kauan, kunnes prinssi tulisi täysi-ikäiseksi. Vuoden 1937 lain perusteella sijaishallitsija olisi seuraava yli 21-vuotias täysivaltainen henkilö kruununperimyksessä, eli siis juuri prinssi Harry. Ja jos Harry ei jostakin syystä voisi sijaishallitsijana toimia, seuraavana jonossa olisi prinssi Andrew.

      Kun kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin lapset olivat pieniä, lakiin kirjattiin ylimääräinen osa, jonka mukaan prinssi Philipistä olisi tullut sijaishallitsija kuningattaren kuoltua, mutta tämä koskee vain Philipiä, eikä esim. Katea. Saman muutoksen mukaan Philip olisi ollut sijaishallitsija, jos kuningatar olisi ollut kykenemätön hallitsemaan (esim. loukkantunut/vammautunut vakavasti, mutta ei kuollut), kunnes kuningattaren lapsi tai lapsenlapsi olisi ollut riittävän vanha sijaishallitsijaksi. Jos siis nyt kävisi niin, Charles hallitsisi äitinsä puolesta.

      Tykkää

  5. Kiitoksia minunkin puolestani todella mielenkiintoisesta postauksesta. 🙂 itse olen todella kiinnostunut kaikista Georgeen ja nyt Charlotteen liittyvistä jutuista, joten tämä oli todella mukava postaus.
    Haluan vielä tässä kiittää kaikista Carl-Philipin ja Sofian häihin liittyvistä postauksista, joita kirjoitit. Sekä ”normi” hääjutuista että omista kokemuksistasi, joita oli hienoa lukea. En kommentoinut itse niihin postauksiin ja sen takia kiitän nyt. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s