Kuninkaallisten juhlaloistoon kuuluvat erottamattomana osana paitsi jalokivet ja univormut, myös erilaiset kunniamerkit. Niin naisten kuin miestenkin asuja koristavat isoimmissa juhlatilaisuuksissa käädyt, nauhat, rintamerkit sekä mitalit ja monet naiskuninkaalliset kantavat vielä rintapielessään vanhempansa tai jopa anoppinsa kuvaa. Saako nauhan värin valita sointumaan pukuunsa, haittaako, jos näyttää joulukuuselta ja mistä kunniamerkkejä oikein saa?
(c) Sølve Sundsbø – Det kongelige hoff
Kun prinssi Carl Philip asteli kirkkoon kesäkuun 13. päivänä, hänen yllään nähtiin univormu, jota koristivat vaaleansininen Serafiimiritarikunnan nauha, hopeinen tähti, sekä mitalit. Myös vieraat saapuivat samankaltaisissa koristuksissa, kantaen nauhoja ja tähtiä, sekä osa myös silkkiruusukkeita rinnassaan. Aiheesta heräsi kommenteissa muutamia kysymyksiä, joihin tässä postauksessa yritän vastata.
Kunniamerkit ovat näkyvä osoitus henkilön saamasta kunnianosoituksesta. Usein ne merkitsevät jäsenyyttä ritarikunnassa, mutta voivat myös itsessään edustaan henkilölle annettua tunnustusta hänen ansioidensa tai asemansa vuoksi. Lähes kaikilla valtioilla on kunniamerkkejä, joita voidaan jakaa oman maan tai harvemmin myös ulkomaiden kansalaisille. Suomessa tällaisia ovat esimerkiksi Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat, joiden kunniamerkkejä on annettu myös kuninkaallisille. Suomalaiset ovat vastaavasti vastaanottaneet ulkomaisia kunniamerkkejä, mutta ritarikunnilla on omat erilliset sääntönsä siitä, kuinka kunniamerkin voi saada, kuka sen voi saada ja miten sitä käytetään. Lisäksi kunniamerkeillä on erilaisia tasoja, ritarikunnat ovat hierarkkisessa suhteessa keskenään ja myös ritarikunnan sisällä on erilaisia tasoja (Huomatkaa Hovikiertolainen -nimimerkin erittäin informatiivinen kommentti postauksen alla!). Osa kunniamerkeistä on varattu ainoastaan sotilaskäyttöön ja toisaalta monet on rajattu kansallisuuden perusteella niin, että niitä ei voi vastaanottaa joko ulkomaan kansalainen tai vaihtoehtoisesti ne on rajattu juuri ulkomaalaisille.
Alla olevassa kuvassa presidentti Halonen kantaa Belgian korkeimman ritarikunnan, Leopoldin ritarikunnan (Order of Leopold) kunniamerkkiä. Tohtori Pentti Arajärvellä on puolestaan hieman alempi Order of the Crownin kunniamerkki. Belgian silloinen kuningas Albert ja kuningatar Paola taas kantavat suomalaista Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkkiä sen tummansinisessä nauhassa.
Kuninkaalliset saavat yleensä kunniamerkkinsä asemansa perusteella. Kotimaiset syntymän hetkellä, täysi-ikäistyessä tai avioliiton myötä, harvemmin ansion vuoksi, mutta joitakin kunniamerkkejä hallitsijat jakavat henkilökohtaisen palvelun ja työvuosien perusteella. Esimerkiksi Ruotsissa prinsessat Estelle ja Leonore otettiin Serafiimiritarikunnan jäseniksi kasteen yhteydessä ja prinssi Daniel sai kunniamerkkinsä sen helposti tunnistettavassa vaaleansinisessä nauhassa Suurkirkon asehuoneessa juuri ennen astumistaan kansan eteen vastavihittynä aviomiehenä ja prinssinä. Kruununprinsessa Victoria puolestaan sai kunniamerkin ja nauhan täytettyään 18 vuotta. Kuningatar Elisabet jakaa korkeinta kunniamerkkiään, eli Sukkanauharitarikunnan merkkiä hyvin kitsaasti ja esimerkiksi kuningattaren omat lapset prinssi Charlesia lukuunottamatta olivat jo nelikymppisiä päästessään jäseniksi, eikä alempiakaan kunnianosoituksia ole jaettu esimerkiksi avioliiton yhteydessä perheeseen naiduille jäsenille mitenkään automaattisesti. Kruununperimyksessä viidentenä oleva prinssi Harrykin sai ensimmäisen kunniamerkkinsä, Royal Victorian Orderin toiseksi korkeimman arvon, vasta aivan äskettäin.
Ulkomaisia kunniamerkkejä vastaanotetaan yleensä samalla perusteella. Kuninkaallisten perheiden jäsenet saavat niitä pääasiassa asemansa vuoksi ja monilla hallitsijoilla on selkeä kaava sille, miten kunniamerkkejä jaetaan. Hallitsijat saavat yleensä korkeimman arvomerkin ja samoin heidän puolisonsa. Usein myös kruununperilliset saavat tämän kunnianosoituksen, mutta heidän puolisoilleen sitä ei välttämättä enää suoda. Kuninkaallisissa häissä kuningattaret Margareeta ja Sonja (vaikka nauha huonosti näkyykin) kantoivat juuri Serafiimiritarikunnan kunniamerkkiä.
Myös heidän poikansa, kruununprinssit Frederik ja Haakon kantoivat samaa nauhaa, mutta ulkomaisten kruununperillisten puolisoille Ruotsista annetaan toiseksi korkein eli Pohjantähden ritarikunnan kunniamerkki, jota kruununprinsessat puolestaan kantoivat sinikeltaisissa nauhoissaan.
Kunniamerkkejä vaihdetaan yleensä valtiovierailujen yhteydessä ja siksi niitä kertyykin hyvin erilaisia määriä eri kuninkaallisille. Vanhempiaan jo vuosia edustustyössä tukeneella kruununprinsessa Victorialla on huomattava kokoelma, mutta esimerkiksi prinssi Williamilla ei ole yhtään ulkomaista kunniamerkkiä, sillä hän ei ole yleensä osallistunut valtiovierailuihin virallisesti. Osa kunniamerkeistä voi olla myös jo niin vanhoja, että kruununperillinen on ehtinyt saada sen jo nuorena ja avioiduttuaankin kantaa merkkiä vaikka uudella puolisolla ei sitä vielä olekaan. Yleensä ei siis ole kyse mistään henkilökohtaisesta vastenmielisyydestä puolin tai toisin, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei kyseinen kuninkaallinen ole vielä ehtinyt tiettyä kunniamerkkiä saada. Tästä johtuu, että toisin kuin vanhemmat kuningatarkolleegansa, kuningatar Maxima ja kuningatar Mathilde esiintyivät häissä kruununperillisen puolisoina saamiensa Pohjantähden ritarikunnan nauhojen kera. Molemmat ovat olleet kuningattaria vasta niin vähän aikaa, ettei valtiovierailuja ole ehditty puolin tai toisin tehdä, eikä siten kunniamerkkejä vaihtaa.
Kuten kuvista on tähän mennessä näkynyt, tapana on käyttää ulkomailla vieraillessa tai kotimaahan vieraita vastaanottaessa vastapuolen kunniamerkkiä. Käyttöön valitaan aina korkein kunniamerkki, jonka henkilö kyseisestä maasta omistaa, eli Ruotsiin kuninkaalliset vieraat saapuivat mukanaan korkeimmat ruotsalaiset kunniamerkkinsä. Jos henkilöllä ei ole toisen maan kunniamerkkiä lainkaan, hän kantaa korkeinta oman maansa kunniamerkkiä. Tästä esimerkkinä näimme esimerkiksi Japanin prinsessa Takamadon, jonka punakeltainen nauha kuuluu japanilaiselle Order of the Precious Crown -ritarikunnalle. Ja jos henkilöllä ei poikkeuksellisesti ole oman maansa kunniamerkkejä, kuten Norjan prinsessa Märtha Louisen aviomiehellä Ari Behnillä, kantaa hän korkea-arvoisinta muista kunniamerkeistään. Arilla tämä tosin tarkoittaa sitä ainoaa, eli Alankomaiden silloisen kuningatar Beatrixin hänelle erään valtiovierailun yhteydessä myöntämää Order of the Crown -ritarikunnan kunniamerkkiä, jota kannetaan oranssissa nauhassa kaulassa.
Häät ovat juhla, eivätkä valtiovierailu, joten isäntäperhe kantoi omia kunniamerkkejään, Ruotsin kuninkaallinen perhe siis pääasiassa Serafiimiritarikunnan merkkejä. Ainoastaan Chris O’Neill, joka ei ole kuningashuoneen jäsen, kantoi alempaa, Pohjantähden ritarikunnan kunniamerkkiä. Ritarikunnat jakautuvat yleensä tasoihin ja Chris on ”Commander”, kun taas aiemmin mainitut kuningattaret ja kruununprinsessat ovat ”Commander Grand Cross”, joka on korkeampi arvo. Ritarikunnan sääntöjen mukaan Chrisin tasolla merkkiä kannetaan kaulassa ja ylemmällä tasolla sitten nauhassa. Valtiovierailujen yhteydessä isännät kantavat kuitenkin normaalisti vierailijamaan korkeimpia kunniamerkkejään.
Vaikka näkyvin osa on nauhassa roikkuva kunniamerkki, on se vain puolet kunniamerkistä. Jokaisella ritarikunnalla on oma nauhansa, jonka väri on aina sama ja kunniamerkki roikkuu nauhan alaosassa. Nauhan lisäksi kannetaan aina myös saman ritarikunnan tähteä vyötäröllä ja se kuuluu yleensä erottamattomana osana nauhan seuraksi. Nauhoja on yleensä kahta leveyttä niin, että miehet kantavat leveämpää nauhaa ja naisilla on sirompi, kapea versio. Suurinta osaa nauhoista kannetaan oikealta olkapäältä niin, että merkki lepää lantion päällä vasemmalla puolella. Tähti kiinnitetään samoin vyötärön vasemmalle puolelle. Joitakin kunniamerkkejä kannetaan kuitenkin vasemmalta hartialta, jolloin kunniamerkki riippuu oikealla, mutta tähti kiinnitetään silti vasemmalle. Usein nähdyistä kunniamerkeistä Sukkanauharitarikunnan ja Tanskan korkeimman ritarikunnan, eli Elefanttiritarikunnan nauhoja kannetaan tällä tavoin. Vaaleansininen Elefanttiritarikunnan nauha onkin helpointa erottaa niin ikään vaaleansinisestä Serafiimiritarikunnan nauhasta juuri suunnan perusteella. Prinsessa Mariella oli prinssi Carl Philipin häissä juuri Elefanttiritarikunnan nauha ja samalla tavalla vasemmalta oikealle kantoi myös prinssi Edward Sukkanauharitarikunnan nauhaansa. Kreivitär Sophien kunniamerkki on Ison-Britannian Royal Victorian Orderin, siis saman, jonka prinssi Harry vastikään sai ja prinssi Joachimilla näette Pohjantähden ritarikunnan nauhasta leveämmän miestenversion.
Pohjoismaiden, sekä Britannian naiskuninkaallisilla nähdään usein myös niin sanottuja perhekunniamerkkejä. Niiden tausta lienee ajassa, jolloin naisille ei normaaleja kunniamerkkejä annettu, mutta ne ovat käytössä tosiaan edelleen osassa kuningashuoneista. Perhekunniamerkki koostuu yleensä silkkisestä ruusukkeesta tai rusetista ja siitä riippuvasta timanttikehyksestä, jossa on hallitsijan kuva. Nämä kunniamerkit ovat hallitsijan henkilökohtaisia suosionosoituksia ja niitä jaetaan pääasiassa vain kuningasperheen naisjäsenille. Isossa-Britanniassa kuningattaren kuvaa kantavat tällä hetkellä hänen tyttärensä, molemmat miniänsä, sekä osa naispuolisista serkuistaan. Kuningatar itse käyttää isänsä ja isoisänsä muotokuvia. Norjassa punaisessa nauhassa roikkuvaa muotokuvaa kantavat kuningatar Sonja, kruununprinsessa Mette-Marit, prinsessa Märtha Louise ja prinsessa Astrid, joka kuningatar Elisabetin tapaan käyttää myös isänsä ja isoisänsä merkkiä. Tanskassa kuningatar Margareetan kuva koristaa puolestaan miniöiden eli kruununprinsessa Maryn ja prinsessa Marien rintaa, kun taas kuningatar itse sisarineen käyttää isänsä, kuningas Frederik IX:n muotokuvaa.
(c) Sølve Sundsbø – Det kongelige hoff
Perhekunniamerkkiä voidaan käyttää arkisemmissa asuissa, mutta varsinaisia kunniamerkkejä ei käytetä saketin tai päiväasun kanssa. Iltapuvut, univormut ja frakki saavat seurakseen kunniamerkit, joita käytetään aiemmin esitellyin säännöin. Nauhaa ei siis voi valita makunsa mukaan, kunniamerkit on kannettava arvokkaasti, vaikka niitä tuppaisikin kertymään isompia määriä ja ne ovat aina nimensä mukaisesti kunnia.
Hovikirjeenvaihtaja - Kuninkaalliset uutiset, ilmiöt ja henkilöt 
Kiitos hyvästä ja valisevasta postauksesta.
Onko niin, että kaulassa pidettävä on aina alempiarvoisempi kuin nauha? Kun Chrisillä on tuo kaulassa oleva Pohjantähden ritarikunnan kunniamerkkiä (jonka sanoit olevan alempaa merkkiä vai tarkoititko alempaa suhteessa Madelinen Serafiininimerkkiin) kun taas prinssi Joachimilla oli Pohjantähden ritarikunnan nauha? Vai onko se ihan ritarikunnasta riippuvainen juttu?
TykkääTykkää
Joo, siinä lauseessa tarkoitin suhteessa Serefiimiritarikuntaan, jonka jäseniä muut siis ovat.
Mutta tosiaan kunniamerkeissäkin on tasoja ja Chris on ”Commander”, kun taas Joachim on ”Commander Grand Cross”, joka on korkeampi. Ritarikunnan sääntöjen mukaan Chrisin tasolla merkkiä kannetaan kaulassa ja korkeammalla sitten nauhassa (tai käädyssä).
Käsittääkseni yleensä tosiaan kaulassa kannettava kunniamerkki on alempi, kuin nauhassa kannettava. Sama pätee periaatteessa silloinkin, kun henkilöllä on molemmat yhtäaikaa, sillä nauhaan asetetaan se korkein ja muut sitten alenevasti.
Täytyy lisätä tuo tieto postaukseen, kiitos kun otit sen esiin! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos paljon täydentävästä vastauksesta. 🙂
TykkääTykkää
Vautsi, kiitos tästä tietoiskusta!! Pitää kyllä lukea useampaan kertaan tämä läpi ja oikein ajatuksella, että oppii jotain. Mahtava postaus, selvitti monta asiaa 🙂
TykkääTykkää
Aika tiivistä tekstiä tuli ja valitettavasti ei tietenkään kaikkia hienouksia, mutta toivottavasti vähän jotain tolkkua tuohon, miksi ja miten niitä kunniamerkkejä käytetään. 🙂
TykkääTykkää
Kiitokset jälleen kerran! Nuo perhekunniamerkit ovat usein kauniita! Toisaalta nykyaikana ne tuntuvat myös hieman huvittavalta henkilöpalvonnalta. Muistaako kukaan kohua, joka aiheutui Jenni Haukion pukeutumisesta Estellen ristiäisissä. Hänellä oli jakkunsa rintapielessä koru, joka muistutti paljon perhekunniamerkkiä. 🙂
TykkääTykkää
Muistan hyvinkin ja itseasiassa olin sillä nipommalla puolella, jonka mielestä se oli tosi tyylitöntä! 😀 Siis rintakorunahan se oli ihan kaunis, mutta kyllä presidentin puolisolla voisi olla sen verran pätevä stylisti, että ottaisi tällaisesta asiasta selvää. Ja jos ei ole stylistiä, kannattaisi hankkia tai selvittää itse. Jos taas oli joku kannanotto, mihin en kyllä itse usko, niin se vasta typerää olisikin ollut, väärä paikka, väärä aika ja väärä henkilö.
TykkääTykkää
Kiitos tästä, oli kyllä sivistävä juttu..
Äidin kans mietittiin hääkuvia katsoessa, miks osalla nauha on eripäin ja miks on erivärisiä nauhoja.. eipä tartte ennää miettiä. 😊
TykkääTykkää
Kiva, että oli hyötyä! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos hyvästä tietoiskusta. Tässä ihan valistui, että mitä ihmettä nämä kaikki nauhat ja muut merkit oikein ovatkaan. Mistä kaikkialta olet tietosi ammentanut? Ja tosiaan Carl Philipin häissä ihmettelin, miksi Tanskan Marien nauha oli erilainen. Ilmeisesti hän ei oel käynyt virallisella vierailulla Ruotsissa? Ja luuletko, että prinsessa Sofia saa appiukon kuvan rintaan seuraaviin kekkereihin mennessä? 🙂
TykkääTykkää
Hyvä, jos saitte ainakin tärkeimmät irti. 🙂 Nämä on pääasiassa tällaisia juttuja, joita on jäänyt mieleen vuosien varrella ja sitten höystetty postausta varten ihan wikipedialla ja googlaamalla eri lähteistä. Muutenkin mahtava Order of Splendor -blogi kunnostautuu muuten näidenkin tuntijana. Suosittelen, jos ei ole vielä tuttu. 🙂
Käsitykseni mukaan kunniamerkkejä vaihdetaan yleensä vain valtiovierailuilla, ei kaikilla virallisilla vierailuilla. Ja tosiaan, Marie ei ole tainnut vierailla Ruotsissa virallisesti lainkaan ja valtiovierailut ovatkin kuningattaren hommaa.
Marien paras ja melkeimpä ainoa mahdollisuus saada ruotsalainen kunniamerkki on kuningas Kaarle Kustaan Tanskaan tekemä valtiovierailu, johon Marie osallistuisi virallisesti. Välttämättä ei riitä, että on kentällä vastassa. Tosin epäilen, että kun mahdollisuus tulee, Marie kunniamerkin saa, koska Ruotsin ja Tanskan välit ovat muuten niin läheiset.
En tiedä, missä vaiheessa Lilian sai omansa, mutta olen kyllä yllättynyt, jos ei Sofialla sitä seuraavassa kunniamerkkitilaisuudessa ole. Ja samaan syssyyn odotan kyllä myös Serafiimiritarikunnan nauhaa.
TykkääTykkää
Ja vielä yksi kommentti, Jenni Haukio teki kyllä todella ison etikettivirheen Estellen ristiäisissä.
TykkääTykkää
Presidentin puolisolle se ei kyllä tosiaan sopinut, jollakin ”taviksella” olisi vielä voinut mennäkin.
TykkääTykkää
Vielä yksi kysymys näistä kunniamerkeistä ja nauhoista. Ymmärsinkö oikein että Victoria sai Serafiimiritarikunnan nauhan kun täytti 18 vuotta?
TykkääTykkää
Juuri niin ja käsittääkseni myös Carl Philip ja Madeleine saivat syntymäpäivänään. Jostakin syystä kuningas on nyt muuttanut systeemiä ja pikkuprinsessat saivat kunniamerkit jo kasteessa.
TykkääTykkää
Joo kun tätä jäin miettimään, että mites nyt näin kävi että pikku prinsessat saivat heti kasteessa ne nauhat. Kiitos 😊
TykkääTykkää
Minkä ikäisenä kuninkaalliset alkavat kantaa kunniamerkkejä? Eli milloin esim. Estellellä nähdään ensimmäistä kertaa kunniamerkit rinnassa?
TykkääTykkää
Yleensä taitaa olla niin, että kun kuninkaallinen täyttää 18, hän alkaa osallistua isompiin virallisiin iltatilaisuuksiin, prinsessat alkavat käyttää tiaraa ja samalla otetaan kunniamerkitkin käyttöön. Toki useimmiten kunniamerkkejä saakin vasta 18-vuotiaana, joten ne on sitten luontevaa heti ottaa käyttöönkin. Estellen ja Leonoren kohdalla oli aika poikkeuksellista, että saivat kunniamerkit näin aikaisin ja varsinkin noin, että se todella konkreettisesti luovutettiin, eikä vain kerrottu hovin sivulla tekstinä. Eli varmaksi ei voi tietää, mutta koska yleensä kunniamerkkejä käytetään vain näissä iltapukutilaisuuksissa, joihin pikkuprinsessat eivät varmaan lähiaikoina osallistu, luultavasti ei kuitenkaan kunniamerkkejä nähdä heillä vielä pitkään aikaan. Perhekunniamerkki voikin olla sitten eri asia, mutta jotenkin en usko, että niitäkään nähdään prinsessoilla ainakaan ennen teini-ikää, ellei jopa aikuisuutta.
Pieniä muistomitaleita muuten lapsetkin voivat kantaa. Ne eivät ole kunniamerkkejä, vaan juhlistavat jotain tiettyä merkkipäivää. Tässä postauksessa näet, kuinka Tanskan Maryn ja Frederikin lapsilla on pienet muistomitalit isoäitinsä syntymäpäivän kunniaksi.
TykkääTykkää
Mainio suomenkielinen teksti aiheesta. Muutamia tarkennuksia jos sallitaan, niin esim. Sukkanauharitarikunta kuuluu niihin ”kitsaasti jaettaviin”, koska ritarikunnalla on yläraja sille, montako elossa olevaa jäsentä voi olla samanaikaisesti. Tosin ulkomaailaiset saajat ovat monien ritarikuntien osalta kiintiön ulkopuolella. Sukkanauharitarikunta on Royal Victorian Order -ritarikunnan, Ohdakeritarikunnan (vastaa Sukkanauharitarkuntaa Skotlannissa) sekä Order of Merit -ritarikunnan osalta erikoisuuksia, jotka ovat yksin monarkin harkinnassa. Monet muut kunniamerkit ”hallitus päättää, kuningatar myöntää” eli monarkki ei aktiivisesti osallistu prosessiin.
Vaikka ritarikuntien rakenteissa on eroja, tasot voi karkeasti jakaa kolmeen osaan: alin on ritarimerkki, jota kannetaan rinnassa lyhyessä nauhassa. (Joskus on 1.lk ritarimerkki tai upseerimerkki, jolloin merkki voi olla kullattu/emaloitu, tai kuten Suomessa, nauhassa on pieni, samasta nauhasta tehty pyöreä ruusuke). Tämän jälkeen tulee komentajamerkki, joka miehillä on usein kaulan ympärillä. Naiset eivät komentajamerkkiä saa kaulaansa, vaan heillä nauha on muotoiltu rintaan kiinnitettäväksi rusetiksi, josta se varsinainen merkki roikkuu. (Joskus komentajamerkin ylempi taso on ”tuunattu” ja saattaa sisältää rintatähden). Hierarkian huipulla onkin sitten suurristin komentajat, joilla on olan yli kulkeva nauha, jossa merkki on lantiolla. Suurristin mukana tulee yleensä myös rintatähti. Kaulassa kannettavat käädyt rajataan yleensä vain suuriin juhlatilaisuuksiin tai erityisiin ”käätypäiviin”. Kaikilla ritarikunnilla ei kuitenkaan näitä käätyjä ole. Käädyt ovat usein jalometallia ja jalokivikoristeisia, ja usein ne pitää palauttaa haltijansa kuoleman jälkeen. Eräät vieläkin käytettävät käädyt ovat ”kierrätettyjä” jo yli vuosisadan ajalta, ja uuden käädyn tekeminen saattaa maksaa kymmeniä tuhansia euroja, jos materiaalit ovat hulppeita! Suurristi rintatähtineen tietää valtakunnan kirstuun vain muutaman euron lovea.
Kuten kuvista näkyi, joidenkin univormujen kanssa on käytetty ”minimitaleita” eli pienoiskunniamerkkejä, joiden koko on melko tarkasti puolet varsinaisen kunniamerkin koosta. Kansainvälisesti näiden käyttö on melko yleistä univormujen kanssa. Suomessa pienoiskunniamerkin käyttö on harvinaisen ahdasta; miehillä lähinnä smokin kanssa, naisilla taas sallitaan helpommin, koska juhlapuvun kankaille on rasite, jos siinä on vaikka 200 grammaa metallia.
Ruotsin kuninkaan maaliskuisella valtiovierailulla nähtiin muuten rouva Jenni Haukiolta pieni etikettivirhe iltatilaisuuden kunniamerkkien kanssa. Niin Suomen kuin Ruotsin valtionpäämiehet puolisoineen kantoivat kukin kahta rintatähteä alekkain, kotimaista ja naapurimaan. Tavan mukaisesti ylimmäisenä on naapurin merkki, varsinkin jos siihen liittyy käädyt. Sen sijaan rouva Haukiolla oli Suomen Valkoisen Ruusun rintatähti ylempänä, ja ruotsalainen Pohjantähden alempana.
Kunniamerkit ovat kaunis jäänne ritariromanttisilta ajoilta, ja hyvää lukemista on mm. Kansallismuseon Rahakammion johtaja Tuukka Talvion kirja ”Tähdistöt ja ritarikunnat”.
TykkääTykkää
Ehdottomasti sallitaan, kiitos! Sukkanauharitarikuntajutut olivatkin minulle tuttuja, mutta kiitos, että selvensit noita tasoja ja niihin kuuluvia merkkejä, todella mielenkiintoista! Lisäsin postaukseen maininnan kommentistasi, jotta kiinnostuneet varmasti huomaavat lukea myös lisäinfon. Harmillista, ettei kaikkea tietoa voi yhteen postaukseen ympätä. 😦
Minulta menikin ohi Haukion virhe! Ei suuren suuri, mutta ihmettelen kyllä, ettei presidentin puolisolle kukaan ole kertomassa, kuinka kunniamerkkejä tulee käyttää. Mitä ajattelit tuossa ylempänä keskustelusta aiheesta, eli rouva Haukion ruusukkeesta prinsessa Estellen ristiäisissä?
TykkääTykkää
Itse asiassa, jos aivan tarkkoja ollaan, Jenni Haukio ei tehnyt varsinaista etikettivirhettä, sillä Suomessa ainoastaan ritarikuntien suurmestari eli tasavallan presidentti on kohteliaisuussyistä oikeutettu asettamaan ulkomaisen ritarikunnan suurristin rintatähden kotimaisten rintatähtien edelle. Tavan tosin näyttävät Suomessa omaksuneen eräät presidenttien puolisotkin, mm. Pentti Arajärvi nähtiin valtiovierailujen aikana usein ulkomainen rintatähti ylimpänä, henkilökohtaisesti pidän moista kauniina eleenä, mutta, jos pieni etikettisaivartelun jatkaminen edelleen sallitaan, Haukion käytäntö on ”se virallinen”.
TykkääTykkää
Luonnollisesti sallitaan, oppimassahan ollaan täällä kaikki viihteen lisäksi. Kiitos sinullekin! 🙂
TykkääTykkää
Paluuviite: Brittikuninkaallisia diplomaattivastaanotolla | Timanttisalonki