Kuninkaallisissa häissä Tukholmassa

Viimeiset isot kuninkaalliset häät vuosiin! Kohta näitä ei enää nähdä, viimeinen mahdollisuus! Olisihan se hauska kokemus! Tällaiset ajatukset naputtivat takaraivossa koko kevään, kunnes tein päätöksen, Tukholmaan on lähdettävä! Onneksi mukaan löytyi lähestulkoon yhtä hullua matkaseuraa ja sitten jo tilattiinkin lentolippuja ja varattiin hotellia. Aikamoinen puristus tämä viikonloppu länsinaapurissa oli, mutta kyllä se oli myös sen arvoinen! Paikan päällä oli hauskaa, tunnelma mahtava, häät ihanat ja kuninkaallisten bongauslaskuri raksutti tiuhaan, ei kai sitä muuta voi toivoa?

Eilen kirjoitin perjantaipäivästämme, jolloin seurasimme häävieraiden nousemista S/S Stockholm alukseen ja nyt on vuorossa raportti varsinaisesta hääpäivästä. Postaus on pitkä kuin nälkävuosi, mutta niin oli päiväkin, josta se kertoo, joten ottakaa hyvä asento ja lähtekää mukaan!

Lauantaiaamu valkeni Tukholmassa vähintään yhtä kauniina, kuin perjantaikin oli tehnyt ja säätiedotus lupasi upeaa säätä koko päiväksi. Jopa liiankin upeaa, sillä täysi auringonpaiste ja luvatut 25 astetta lähettivät kyllä hieman väristyksiä pitkin selkäpiitä, kun pohdimme päivän ohjelmaa. Mutta ei auttanut, tätä varten tänne oli tultu ja parempihan hellekin toki on, kuin sade tai kylmyys! Tankkasimme hotellilla aamiaista, mutta jo siinä vaiheessa piti olla tarkkana, ei liikaa juomista, jos wc-mahdollisuudet olisivat rajallisia päivän aikana.

Edellisen illan tarkkailukierroksen jälkeen olimme päättäneet mennä ensimmäiseksi tarkistamaan, mihin kuninkaanlinnan itäpäädyssä sijaitsevan Logårdenin edustan aidat oli sijoitettu. Tiesimme, että tuolla paikalla olisi mahdollista ensin nähdä hääpari vaunukyydillä, sen jälkeen kuninkaallisia vieraita nauttimassa virvokkeita ja vielä lopuksi hääparin saapuminen linnalle ja mahdollisesti puheita tai ainakin suudelma. Kello kymmeneltä saavuimmekin paikalle reppuinemme ja kameroinemme ja iloksemme huomasimme, että aita oli vielä noin kymmenen metriä lähempänä linnaa, kuin olimme odottaneet. Ikävämpi yllätys taas oli, että paikalla oli jo väkeä! Tarkoituksemme oli ollut vielä mahdollisesti palata hotellille odottelemaan, mutta eihän siinä mikään auttanut, kun niin loistava mahdollisuus oli käsillä, paikat oli varattava ja onneksi kaikki varusteet olivat jo mukana.

Saimme erittäin hyvät paikat aidan vierestä, hieman linnan keskellä sijaitsevan portaikon oikeasta reunasta. Koska aivan keskipaikat oli varattu, tarkistimme kummasta suunnasta morsiuspari astelisi portaikkoon ja siihen pistimme leirimme pystyyn, sillä odotettavaa olisi yli seitsemän tuntia ennen varsinaisten tapahtumien alkua!

Varustuksesta sen verran, että ottakaa hyvät ihmiset jonkinlaiset istuinaluset mukaanne! Meillä ei tietenkään ollut, kun tarkoitus ei ollut ihan noin pitkäksi ajaksi odottamaan jäädä, ja voin sanoa, että jalkakäytävällä istuminen pelkkä Aftonbladet takapuolen alla käy melkoisen rankaksi tuntien kuluessa. Se, mikä meillä kyllä oli mukana ja joka osoittautui aivan korvaamattomaksi, oli sateenvarjo. Sen alla aurinko pysyi aisoissa ja istuskeleminen oli jopa nautinnollista. Eväitäkin oli, mutta juomista ei kyllä uskaltanut valitettavasti liiemmin harrastaa. Vessa onneksi tosin löytyi linnan sivulta ja alkuun siellä pääsikin käymään ilman, että oma paikka oli vaarassa.

Viihdettäkin paikalla riitti, vaikka varsinaista ohjelmaa ei ollut ennen kello neljää tiedossa, sillä Logårdenia valmisteltiin kuumeisesti hääjuhlaa varten. Floristit kiipeilivät kaiteilla melkoisen vaarallisesti, portaiden keskikaiteelle ripustettiin kruunukuvioitua kangasta ja mikkejä aseteltiin, minkä laitoimme ilahtuneena merkille. Puhettakin olisi siis tiedossa!

Ennen puoltapäivää paikalle kerääntyi tasaiseen tahtiin ihmisiä. Ei vielä mitään suurta yleisöryntäystä, mutta nopeasti aidanvierus oli täynnä ja omaa paikkaansa sai ryhtyä vahtimaan. Koska liikennettä ei laitettu poikki vielä vähään aikaan, kahden kolmikaistaisen tien välissä oli välillä hiukan jännittävääkin bussien hurahdellessa ohi aivan vierestä. Linnan edustalle puolestaan pysähteli jatkuvasti turistibusseja, joista nousi matkailijoita kameroineen kuvaamaan linnaa. Monet paikalle sattuneet ulkomaalaiset olivat kuitenkin yhtä hämmentyneitä, kuin edellisenäkin päivänä ja kyselivät, mitä täällä tänään oikein tapahtuu.

Fanien ja uteliaan yleisön lisäksi kuumeisesti valmistautuivat myös median edustajat. SVT oli rakentanut studionsa Logårdenin ja kirkon eteläisen sivustan edustalle jo edellisenä päivänä, mutta lehtikuvaajia alkoi paikalle kerääntyä tietysti vasta lähempänä itse juhlaa. Toisin kuin perjantaina kuvaajat oli kuitenkin onneksi aseteltu yleisön taakse omaan hienoon telineeseensä, eikä nyt tarvinnut kuikuilla kameroiden takaa kuninkaallisia.

Luonnollisesti mikään paikka ei tietenkään ole täydellinen ja muutamia epätoivoisia ja luonnollisesti kuuroille korville kaikuneita ”No et kyllä siihen ainakaan jää” -puuskahduksia suustamme kuultiin, kun linnan ja yleisön väliselle tielle marssivat sotilassoittokunta ja kunniavartion muodostaneet sotilaat. Onneksi näkyvyys kuitenkin säilyi ja sotilasbändi viihdytti yleisöä jo ennen vihkimisen alkua. Tässä vaiheessa kello lähenteli neljää ja olimme jo asettuneet kunnolla asemiin aidan taakse. Vihkiminen lähestyi ja kuninkaalliset vieraatkin olivat jo kirkossa, vaikka emme heitä olleet nähneetkään. Poliisisaattueessa saapuneet Volvot olivat heidät kyllä editsemme kuljettaneet, mutta etupenkillä istunutta kruununprinsessa Victoriaa lukuunottamatta tummennetut lasit heidät meiltä peittivät. Tosin matkaseuralaisellani kävi tuuri, jaloittelureissulla kuningaspari sattui ajamaan ohi ja kuningatar Silvia olikin yhtäkkiä autossa ihan vieressä!

Vaikka sen etukäteen tiesikin, aika typerältä tuntui seistä auringonpaahteessa odottamassa hääparia samaan aikaan, kun kaikki muut mukavasti kotisohvillaan näkivät vihkimisen. Sofian ja isänsä kirkkoon saatellut upea Enyan kappale kuitenkin kaikui myös yleisössä, jossa paikalliset katsoivat ohjelmaa kännyköillään. Aivan pieniä vilahduksia itsekin näin Sofian puvusta ja nutturasta, mutta muuten olimme kyllä täysin uutispimennossa. Kotisuomeen lähetetyt viestitkin jäivät jonnekin jumiin, eikä tuikitärkeää tietoa esimerkiksi tiarasta saatu perille.

Kaikki tylsyys unohtui kuitenkin kertaheitolla, kun kello alkoi lähestyä puolta kuutta. Yhtäkkiä näimme, kuin kaukana linnan seinustalla ulos alkoi valua kuninkaallisia vieraita ja tuoltakin etäisyydeltä esimerkiksi Tanskan kuningatar Margareetan tuttu hahmo ja kampaus olivat tunnistettavissa. Sulhasen sisarukset, kruununprinsessa Victoria ja prinsessa Madeleine, sekä puolisot prinssi Daniel ja Chris O’Neill pientä prinsessa Leonorea unohtamatta astelivat suoraan vilkuttamaan yleisölle ja seuraamaan vaunujen kulkua alapuolellaan.

Eikä aikaakaan, kun vaunukulkueen ensimmäiset osat olivat jo kohdalla! Ensin tulivat moottoripyöräpoliisit, sitten ratsupoliisit ja pian jo univormut kimaltelivat edessämme.

Ja sitten itse vaunut ja onnellinen hääpari! Ja kyllä he iloisia olivatkin, vilkuttelussa ei ollut minkäänlaista velvollisuuden makua, vaan ilon ja onnen tunsi kyllä sinne aidankin taakse. Vaunut menivät kohdaltamme sopivan hitaasti ja kamerat räpsyivät yleisön kiljahdellessa ja vilkuttaessa hurjasti.

Ylhäällä puutarhassa vieraat seurasivat vaunujen menoa ja Ruotsin nuorempien kuninkaallisten lisäksi paikalle olivat ehtineet jo myös prinssi Edward ja Wessexin kreivitär Sophie Isosta-Britanniasta, sekä prinssi Carl Philipin kummisetä, Baijerin prinssi Leopold vaimoineen.

Kuninkaalliset vieraat jakautuivat strategisesti portaikon molemmille puolille niin, että todella hyvin näimme edellämainitut, sekä Japanin prinsessa Takamadon, kun taas Tanskan kruununprinsessa Mary, Alankomaiden kuningatar Maxima ja Belgian kuningatar Mathilde jäivät kauemmaksi. Vilahduksia kuitenkin heistäkin näimme ja samoin komeista prinsseistä, sillä Tanskan kruunuprinssi Frederik ja Norjan kruununprinssi Haakon kävivät myös kaiteen luona. Lisäksi paikalla oli luonnollisesti myös runsaasti muita vieraita, mutta kuten perjantainakin, suurin osa heistä jäi ainakin meiltä tunnistamatta. Prinsessa Sofian sisarista Lina puolisoineen, sekä isä Erik osuivat kuitenkin myös kuviin.

Sillä välin kun hääpari ajeli Tukholman kaduilla vieraat nauttivat virvokkeita linnan puutarhassa. Kruununprinsessa Victoria, prinsessa Takamado, prinssi Edward ja kreivitär Sophie uppoutuivat ilmeikkääseen keskusteluun, jonka aikana iloiselta ja vapautuneelta vaikuttaneen japanilaisprinsessan nähtiin välillä nauravan lähes kaksinkerroin!

Myöskään yleisöä ei unohdettu, sillä aina välillä varsinkin Ruotsin kuninkaalliset kääntyivät vilkuttelemaan yleisölle. Yksi odotetuimmista vieraista taisi muuten olla prinsessa Estelle, joka sai hurjat vilkutukset ja huudahdukset osakseen, kun prinssi Daniel hänet sylissään toi yleisöä tervehtimään. Ja prinsessahan vilkutti kuin vanha tekijä ottaen yleisönsä yhdessä Sommerlathin kaksotyttöjen kanssa!

Tässä vaiheessa yleisöä oli kerääntynyt paikalle jo todella paljon ja väki, joka aiemmin oli seissyt linnan sivulla katsomassa vaunujen kulkua oli nyt valunut alas rantaan. Paikkansa kanssa sai olla tarkkana ja sen verran ihmismassa jo painoi, että esimerkiksi reppua ei saanut kurotettua maasta ollenkaan.

Ongelmia reppujen saamattomuus ei sinänsä aiheuttanut, sillä jano ja väsymys olivat aikalailla poissa nyt, kun todella oli jotain katseltavaa. Ja onneksi, onneksi olin pakannut kameran vara-akun pieneen käsilaukkuuni, sillä siinä vaiheessa, kun kulkueen ensimmäiset hevoset alkoivat palata linnalle, sanoi akku sopimuksensa irti. Muutamia väliin jääneitä sydämenlyöntejä myöhemmin kamera oli kuitenkin taas käyttökunnossa ja juuri ajoissa, sillä pian morsiuspari saapuikin jo linnan edustalle pysähtyen lähestulkoon juuri meidän kohdallemme.

Tässä vaiheessa näimme oikeastaan ensimmäiset kunnolliset vilahdukset hääpuvusta, mutta sitä iloa ei kauaa kestänyt, sillä hääpari suuntasi jo ylös portaita kunniakujaa pitkin. Tasanteella prinssipari astui pienelle korokkeelle ja yleisön osoittaessa suosiotaan prinssi Carl Philip esitteli meille rakkaan vaimonsa, prinsessa Sofian ja kiitti yleisöä siitä, että se oli tullut paikalle jakamaan heidän ilonsa ja juhlimaan yhdessä rakkautta.

Prinssi Carl Philipin jälkeen mikrofonin eteen astui hänen isänsä kuningas Kaarle Kustaa, joka kertoi tarvitsevansa hiukan yleisön apua. Ja seuraavaksi kajautettiinkin sitten yhdessä Ruotsin kuningasperheen juhlatilaisuuksista hyvin tutuksi tullut nelinkertainen hurraa-huuto morsiusparin kunniaksi.

Kiitosten jälkeen morsiuspari oli jo poistumassa korokkeella, mutta palasi kuitenkin takaisin, ehkä ihan pikkuisen harjoitellun näköisesti, mutta kuitenkin kovin sympaattisesti ja ”Kyss, kyss” -huutojen saattelemana suuteli yleisön riemuksi. Ja sitten vielä toisenkin kerran, kun onnea kerran riitti. Sitten hääparin olikin jo aika ryhtyä vastaanottamaan onnitteluja läheisiltään, mutta vaikka he yleisöltä vilahtivatkin piiloon, soittokunnan virittämä Frank Sinatran Can’t take my eyes off you ja Skeppsholmenilta kajahtaneet kunnialaukaukset pitivät yllä yleisönkin juhlatunnelmaa.

Mutta valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan ja tässä vaiheessa riittivät myös kuninkaallisten esiintymiset, sillä riemu alkoi olla lopussa. Sotilaat poistuivat pian paikalta ja vaikka vieraat vielä jäivätkin nauttimaan kesäillasta ulkosalla, kuninkaallisia ei enää näkynyt. Siinä vaiheessa olimme viettäneet aikaa tuon turva-aidan takana yli kahdeksan tuntia, joten päätimme, että se oli siinä ja jouduimme suorastaan tunkemaan rivistön läpi väljemmille vesille. Ja onneksi muuten tungimme, sillä kauempaa näki, että hääpari poseerasi lähimpiensä kanssa vielä kameroille pihalla ja näimme heistä viimeiset vilahdukset!

Päästyämme pois aidan vierestä näimme myös, kuinka paljon väkeä linnan luokse oli kertynyt ja ilahduimme siitä kovasti, sillä olisi tuntunut kurjalta, jos yleisöä ei olisi prinssin häät sen kummemmin kiinnostaneet. Parin osakseen saamaan kovaan kritiikkiin perustuva pelkomme oli kuitenkin väärä, sillä joidenkin arvioiden mukaan jopa 300 000 ihmistä juhli hääparia Tukholman kaduilla.

Poislähtiessä huomasi myös, kuinka alkoi väsyttää ja kuinka paljon janotti, vaikka kumpaakaan ei ollut ainakaan tuntiin enää noteerannut. Onneksi matka hotellille ei ollut pitkä ja siellä odottivat televisio häälähetyksineen, iltapala, pehmeä sänky ja tietysti kuohuviini, hääparin onneksi ja kunniaksi!