Kun neiti Silvia Sommerlath astui kesäkuun 19. päivänä vuonna 1976 avioliittoon Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaan kanssa Tukholman Suurkirkossa oli tuleva kuningatar päättänyt jatkaa uuden perheensä traditioita morsiuspukeutumisessaan. Sekä tiara, että morsiamen huntu kytkeytyivät paitsi sulhasen äitiin, myös tämän neljään sisareen.
Päivälleen 34 vuotta myöhemmin saman kirkon käytävää asteli kuningasparin vanhin tytär, kruununprinsessa Victoria kantaen päässään samaa tiaraa ja samaa huntua, sekä kolmatta kuninkaallisen perheen hääperinnettä, hiuksiin sidottua myrtinoksaa.
Tanskan kuninkaallisessa perheessä on Ruotsin tapaan hääperinteitä ja siellä perinteistä huntua ovat käyttäneet kaikki kuningatar Ingridin jälkeläiset, hänen kolme tytärtään ja kolme tyttärentytärtään. Lisäksi huntua on lainattu yhdelle miniälle, nimittäin kruununprinsessa Marylle. Toinen tanskalainen häätraditio on tiara, jota niin ikään ovat kantaneet kaikki kuusi tähän mennessä avioitunutta kuningatar Ingridin naispuolista jälkeläistä.
Ruotsissa perinteet eivät ole ihan näin vahvoja, mutta myös Bernadotte-morsiamet ovat keskimääräistä useammin päätyneet tiettyyn tiaraan ja tiettyyn huntuun. Kyseinen, niin kuningatar Silvialla ja kruununprinsessa Victorialla, kuin kuningas Kaarlen Kustaan sisarilla prinsessa Birgitalla ja prinsessa Desiréelläkin, nähty tiara on kuninkaallisen perheen jalokivikokoelmaan kuuluva Kameetiara (engl. Cameo Tiara).
Kullasta valmistettuun tiaraan on kiinnitetty seitsemän kameeta, joista keskimmäisen aiheena on hääteemaan hienosti sopiva Cupidon ja Psykhen rakkaustarina kreikkalaisesta mytologiasta. Muut kuusi kameeta, eli useimmiten jonkinlaisesta korukivestä kaiverretusta reliefistä, esittävät muita aiheita, eikä niitä ole alunperin suunniteltu asetettaviksi samaan tiaraan. Helmin ympäröidyt kameet ovatkin kooltaan, muodoltaan ja värisävyltään keskenään hieman erilaisia. Kameetiaran kanssa samaan settiin kuuluu myös muita koruja, kaulakoru, korvakorut, rintaneula ja kaksi käsirengasta. Kruununprinsessa Victoria käytti hääpäivänään myös setin korvakoruja ja toista käsirengasta ja tiaraa, sekä siihen kuuluvia koruja on mahdollista nähdä käytössä myös kuningatar Silvian yllä esimerkiksi Nobel-juhlallisuuksissa.
Alunperin Kameetiara on valmistettu ilmeisesti vuonna 1809 ja se oli Ranskan keisari Napoleonin lahja puolisolleen, keisarinna Joséphinelle. Ranskasta tiara kulkeutui Ruotsiin keisarinnan pojantyttären, niin ikään Josephinen, mukana tämän muuttaessa maahan kruununperillisen puolisoksi ja tulevaksi kuningattareksi. Kuningatar Josefina jätti tiaran tyttärelleen prinsessa Eugenielle, joka puolestaan luovutti tiaran veljenpojalleen Eugènille. Tätinsä tavoin lapsettomaksi jäänyt prinssi lahjoitti tiaran veljensä pojanpojan morsiamelle, kuningas Kaarle Kustaan äidille, prinsessa Sibyllalle häälahjaksi.
Prinsessa Sibylla ei itse käyttänyt Kameetiaraa häissään, mutta kun prinsessan neljästä tyttärestä ensimmäinen, prinsessa Birgitta avioitui vuonna 1961 prinssi Johann Georg av Hohenzollernin kanssa, pääsi tiara ensimmäistä kertaa hääkäyttöön. Prinsessa ja prinssi viettivät häitään kaksi kertaa ja Tukholman kuninkaanlinnassa järjestetyssä siviilivihkitilaisuudessa nuorena kuvankaunis prinsessa Birgitta kantoi päässään äidiltään lainaamaansa Kameetiaraa. Ulkonäöltään keltakultainen ja kookas tiara on aika poikkeuksellinen, mutta rakkausteemansa lisäksi se sopi hääkäyttöön mitä mainioimmin muistuttaessaan muodoltaan ruotsalaista hääperinnettä, eli morsiuskruunua.
Kolme vuotta isosiskonsa jälkeen naimisiin mennyt prinsessa Desirée lainasi samaa tiaraa äidiltään avioituessaan vapaaherra Niclas Silfverschiöldin kanssa vuonna 1964 Tukholman Suurkirkossa. Tiaralainan lisäksi prinsessa Desiréen asussa lainaa olivat myös itse puku, joka oli sama, jossa prinsessa Birgittakin avioitui, sekä kevyen tyllikerroksen alle aseteltu pitsihuntu, niin ikään lainassa prinsessojen äidiltä.
Kaksitoista vuotta myöhemmin tuleva kuningatar Silvia hankki ihan ikioman hääpuvun, mutta hääkirkon ja häätiaran lisäksi tuttua asussa oli myös huntu. Prinsessa Sibyllan kuoltua kuningas Kaarle Kustaan omistukseen siirtyneen Kameetiaran taakse oli kiinnitetty sama perintöhuntu, kuin prinsessa Desiréellä, mutta kuningatar Silvia päätti käyttää huntua sellaisenaan.
Perinteitä ja varsinkin perhetraditioita selvästi arvostava kruununprinsessa Victoria otti mallia äidiltään myös huntuvalinnassa ja siten myös kruununprinsessan asua koristi yli viisimetrinen pitsihuntu, joka lepäsi kruununprinsessan morsiuspukuun kuuluneen laahuksen päällä. Muodoltaan huntu on suorakulmio, jonka päissä kulmat ovat pyöristetyt ja jossa pitsi kiertää hunnun ulkoreunaa jättäen keskiosan tasaiseksi.
Kuningatar Sofian hunnuksi kutsuttu pitsiunelma kantaa nimeään ensimmäisen omistajansa mukaan. Kuningatar lahjoitti hunnun pojalleen prinssi Eugénille, joka puolestaan antoi sen yhdessä Kameetiaran kanssa prinsessa Sibyllalle. Avioituessaan prinssi Gustaf Adolfin kanssa vuonna 1932 prinsessa ei käyttänyt tiaraa, mutta lahjahuntua kylläkin.
Vain muutamia viikkoja sisarensa prinsessa Desiréen häiden jälkeen avioutui sisarusparven vanhin, prinsessa Margaretha. Häitä brittiläisen John Amblerin kanssa tanssittiin Öölannissa ja morsiamen asuun kuului niin ikään äidiltä lainattu pitsihuntu. Kameetiaraa prinsessa Margarethalla ei nähty, vaan prinsessa oli valinnut hiuksilleen vihkikirkolleen Gärdslösan kirkolle kuuluneen morsiuskruunun.
Kymmenen vuotta myöhemmin siskoksista viimeinen, prinsessa Christina avioitui Tukholmassa. Kuninkaanlinnan kirkossa, jossa pian vihitään myös prinssi Carl Philip ja Sofia Hellqvist, prinsessa Christina nai Tord Magnusonin yllään yksinkertainen silkkipuku, nyt jo kuolleen äitinsä huntu, sekä hiuksillaan kuninkaallisen perheen Connaught-tiara, joka oli prinsessa Sibyllan suosikki. Kruununprinsessa Victorian ja kuningatar Silvian pukujen tapaan myös prinsessa Christinan puvussa oli irrallinen laahus, jonka päällä perintöhuntu lepäsi.
Lisää kuvia prinsessojen häistä täällä.
Kahden hyvin näkyvän hääperinteen lisäksi Ruotsin kuninkaallisen perheen morsiamilla on vielä kolmas perinne, joka on jatkunut jo yli sadan vuoden ajan. Kun kuningas Kaarle Kustaan brittiläissyntyinen isoäiti, Connaughtin prinsessa Margaret saapui Ruotsiin Windsorin linnassa vietettyjen häidensä jälkeen, otti hän mukaansa pistokkaan isoäitinsä kuningatar Victorian myrttipensaasta. Saman kasvin oksia oli käytetty prinsessan omana hääpäivänä hänen hiuksiaan koristaneessa seppeleessä ja alunperin Sofieron linnan puutarhaan istutetun pensaan lehviä on perinteisesti sittemmin käytetty kuningasperheen morsianten hiuksissa, kukkakimpuissa, tai molemmissa. Prinsessa Margaretin tytär, Tanskan kuningatar Ingrid, vei muuten osan pensaasta mukanaan ja samaa perinnettä noudatetaan nykyään myös Tanskassa.
Sittemmin Ulriksdalin palatsiin siirrettyä myrttiä ovat käyttäneet ilmeisesti ainakin kaikki kuningas Kaarle Kustaan sisaret, sekä tämän vaimo kuningatar Silvia ja molemmat tyttäret, kruununprinsessa Victoria ja prinsessa Madeleine. Viimeksi mainituilla oli molemmilla myrttiä sekä kimpuissaan, että hiuksissaan, minkä voi tarkasti katsomalla seuraavista kuvista havaita. Kruununprinsessa Victorialla vihreää pilkottaa tiaran ja hunnun yhtymäkohdasta, prinsessa Madeleinella puolestaan myrtti oli sidottu näkyvämmin niskanutturan päälle. Ja jos katsotte uudelleen prinsessa Margarethan hääkuvaa, myös hänellä on kukkaseppele morsiuskruununsa alla ja siinä tätä samaa myrttiä. Vielä huonommin myrttiseppele näkyy prinsessa Sibyllan kuvassa, mutta hänelle se korvasi tiaran kokonaan. Kuningatar Silvialla taas myrttiä oli hunnun tyvessä, aivan tiaran reunassa.
Nutturaansa kiinnitettyä myrttiä lukuunottamatta prinsessa Madeleine ei vanhoja morsiusperinteitä noudattanut, vaan prinsessan hiuksilla nähtiin ilmeisesti kuningatar Silvian yksityisesti omistama tiara appelsiininkukilla koristeltuna, sekä häitä varten valmistettu silkkiorganzahuntu. Sitä, miksei prinsessa Madeleine jatkanut perinnettä, ei ole julkisuuteen kerrottu. Ehkä tiara ja huntu eivät yksinkertaisesti olleet prinsessan makuun, tai ehkä prinsessa halusi jotakin omaa sisarensa ylistetyn ja lukuisiin kuviin taltioidun häälookin sijaan. On myös esitetty ajatus, että prinsessa Madeleinen hääsuunnitelmat Jonas Bergströmin kanssa ehtivät jo niin pitkälle ennen kihlauksen purkautumista, että mahdollisesti niihin häihin suunniteltu tiara- ja huntuyhdistelmä ei enää tuntunut sopivalta ja miellyttävältä uusia häitä suunniteltaessa ja prinsessa halusi aloittaa puhtaalta pöydältä.
Seuraava kuninkaallisen perheen morsian kuninkaanlinnan kirkon käytävällä on neiti Sofia Hellqvist Taalainmaalta. Nähdäänkö hänen yllään perintöhuntu ja -tiara? Sitä joudumme jännittämään aina kesäkuun toiseen viikonloppuun saakka, mutta henkilökohtaisesti epäilen, että ei nähdä. Sinänsä huntu ja tiara eivät ole vain kuninkaallisille varattu traditio, sillä myös kuningatar Silvia oli avioituessaan ihan tavallinen nainen, mutta kun prinsessa Madeleine ei perinnettä jatkanut, on vaikeaa nähdä, että miniä asettuisi samaan linjaan kuningattaren ja kruununperillisen kanssa jättäen toisen kuningasparin tyttäristä ulkopuolelle. Sen sijaan myrtinoksaa kannattaa kuvista bongailla ja olen kyllä yllättynyt, jos sitä ei Sofian kimpussa tai hiuksissa nähdä. Ja uskon, että vaikkei Sofia tätä tiaraa ja huntua kantaisikaan, nähdään ne vielä tulevaisuudessa. Joskus vuosien kuluttua, jos kaikki menee hyvin, alttarille astelee kruununprinsessa Estelle ja silloin äidin ja isoäidin, sekä tulevien kuningatarten morsiustiara ja huntu saattavat hyvinkin päästä jälleen käyttöön.
Kaikki kolme Ruotsin kuninkaallisen perheen morsiusperinnettä on kauniisti esillä tällä videolla kuningasparin häistä.
Hovikirjeenvaihtaja - Kuninkaalliset uutiset, ilmiöt ja henkilöt 
Kiitos paljon tästä hienosta postauksesta, tosi onnistunut 🙂 Ja hieman häätunnelmaan virittäydytään samalla, kun häät ovat jo ensi viikolla (!) 🙂
Saa tosiaan nähdä, mikähän tiara Sofialla nähdään…
TykkääTykkää
Uskomatonta, miten aika rientää! Ihan kohta ne häät jo on.
Tiaraspekulaatiota lisää tulevassa postauksessa… 😉
TykkääTykkää
Upea katsaus,kuvien kera, hääperinteisiin. Näillä tiedoilla ( lisättynä edellisiin postauksiin ) häiden seuraamisesta tulee varmasti nautittava kokemus. Toivotan sinulle myös oikein antoisaa matkaa itse juhlanäyttämölle.
TykkääTykkää
Kiitos paljon! 🙂
TykkääTykkää
Kiva, että Ruotsissa hääperinteitä edelleen vaalitaan ainakin jonkin verran. En itsekään usko Sofian häätiaran olevan Kameetiara, sillä sitä ei nähty Madeleinen käytössä. Toki Sofia voi yllättää…
TykkääTykkää
Ja tietysti pelkkä huntukin on varmaan yksi vaihtoehto, en tullut sitä tuohon kirjoittaneeksi. Tiaraan en usko, enkä yhdistelmään, mutta pelkkä huntu voisi ollakin ehkä mahdollinen.
TykkääTykkää
Itse asiassa, kun vaihtoehtoa miettii, ei se hullumpi olisikaan. Norjan kuningatar Sonja ei muistaakseni tiaraa käyttänyt hääpäivänään, mutta se ei tehnyt hänestä huonompaa tai rumempaa morsianta kollegoihinsa nähden.
TykkääTykkää
Niin, siis kyllä mä odotan ehdottomasti tiaraa, mutta en tuota Kameeta. Olen tosi yllättynyt, jos tiaraa ei olisi ollenkaan, koska se on niin poikkeuksellista ja erityisesti Ruotsissa tiaroita käytetään niin paljon. Nytkin vierailla olisi tiarat, mutta morsiamella ei. Mutta perintöhuntu jonkun muun tiaran kanssa voisi olla ihan kiva yhdistelmä ja vaihtoehto.
TykkääTykkää
Toivoisin, että ainakin perintöhuntu olisi käytössä. Ja toivoisin kylläkin myös kameetiaraa sen kanssa. Kun on eräänlainen perinne sekin, ja Madeleine nyt on monesti ollut oman tien kulkija valinnoissaan.
Tuo myrtinoksa perinne on kyllä ihana, toivottavasti ainakin se olisi käytössä.
TykkääTykkää
Kameetiara on todella kaunis ja sopisi tummalle Sofialle tosi hienosti. Minusta Sofia voisi sitä hyvinkin käyttää, ei se, ettei Madeleine käyttänyt, sitä mitenkään estä. Valitettavasti en silti usko siihen, mutta kiva yllätys se olisi! 🙂
Ja tosiaan, perintöhuntu voisi silti olla, pidetään peukkuja. Toki siinä on aika paljon pitsiä, jos sitä puvustakin mahdollisesti löytyy, mutta ei välttämättä silti liikaa. Ja myrtinoksa on kyllä kiva perinne, toivottavasti se on Sofialla niin, että sen voi kuvasta bongata.
TykkääTykkää