Prameutta ja perinteitä, eli parlementin avajaiset brittiläiseen tapaan

Isossa-Britanniassa vietettiin keskiviikkona yhtä kuninkaallisen kalenterin merkittävintä ja juhlallisinta tilaisuutta. Kuningatar Elisabet oli paikalla valtakunnan kruunussa ja kärpännahkaviitassaan, prinssi Philip ja prinssi Charles juhlaunivormuissaan ja Cornwallin herttuatar Camilla jalokivissään. Prinsessa Anne turvasi kuningattaren henkeä, Buckinghamin palatsiin otettiin panttivanki ja ennen kuningattaren saapumista kellarit tutkittiin pommien varalta lyhtyjen valossa. Samalla julkistettiin myös suuntaviivat maan politiikalle tulevana vuonna, sillä kyseessä oli niinkin tasavaltalainen tilaisuus, kuin parlamentin avajaiset.

Isossa-Britanniassa maan korkein hallintoelin eli parlamentti koostuu kolmesta osasta. Ylähuoneen muodostavat pappissäädyn ja päärien edustajat, ehdottomasti suurinta valtaa käyttävän alahuoneen vaaleilla valitut edustajat ja kolmas toimija on monarkki eli maan hallitsija. Parlamentin avajaiset ovatkin yksi vuoden tärkeimmistä tilaisuuksista maan hallinnon kannalta siinä mielessä, että tämän vuosittaisien tilaisuuden aikana kaikki kolme vallankäyttäjää ovat yhtäaikaa paikalla.

Parlamentin avajaiset olivat alunperin ennemmin käytännön tapahtuma. 1300-luvulla kuningas kutsui säätyjen edustajat paikalle erikseen ja tilaisuudessa tarkastettiin ensin läsnäolijat ja sen jälkeen ylempien ja alempien säätyjen edustajat keskustelivat käsillä olevista asioista. 1500-luvulla parlamentti alkoi muotoutua meille tutumpaan muotoon ja kun samalla hallitsija lakkasi osallistumasta aktiivisesti asioista päättämiseen parlamentissa, avajaiset kehittyivät juhlallisemmiksi symboloidakseen vallan kolmea osapuolta ja niiden yhteistyötä. Nykypäivän avajaiset muistuttavat ulkoisilta seikoiltaan, kuten hallitsijan saapuminen vaunuilla sotilassaattueessa ja hallitsijan, sekä muiden tilaisuuteen osallistuvien sijoittuminen salissa, voimakkaasti tämän aikakauden tilaisuuksia. Vuodesta 1679 hallitsija on myös pitänyt tilaisuudessa puheen, mikä on nykyään tilaisuuden tärkein ja merkittävin osa.

Päivä alkaa parlamenttitalossa eli Westminsterin palatsissa, jossa avajaiset järjestetään, turvatarkastuksilla. Luonnollisesti turvatoimet ovat erittäin tiukat ylipäätään, mutta mukaan mahtuu myös seremoniallisempia osia. 1600-luvun alusta on peräisin kuningattaren henkivartiokaartin, Yeomen of the Guardin, suorittama tutkimus talon kellareissa. Lyhtyjen valossa suoritettava tarkastus on tärkeä, sillä vallanpitäjien räjäyttäminen pommilla taivaan tuuliin on uhka, josta on jopa ennakkotapaus. Tosin se on vuodelta 1605, mutta perinnettä jatketaan silti.

Toinen ikivanha perinne on panttivangin ottaminen Buckinghamin palatsiin. 2000-luvun Britanniassa kuningatar voi turvallisesti astua parlamentin eteen, vaikka siellä monenlaisia mielipiteitä hänestä ja valtiomuodosta voikin olla, mutta aiemmin parlamentin jäsenen pitäminen panttivankina palatsissa varmisti hallitsijan turvallisen paluun avajaisista. Nykypäivänä panttivankia ei myöskään heitetä tyrmään, vaan hän nauttii tilaisuuden ajan palatsin vieraanvaraisuudesta. Vartioituna tosin. Monarkkia puolestaan muistutetaan ystävällisesti parlamentin vallasta parlamenttitalon pukeutumishuoneeseen ripustetulla kuningas Kaarle I:n kuolintodistuksella. Parlamentin kanssa riidoissa ollut kuningas menetti lopulta päänsä vuonna 1649.

Buckinghamin palatsiin ennen seremoniaa toimitetaan myös valtakunnan kruunu, Imperial State Crown, jota kuningatar kantaa tilaisuudessa päässään, sekä muut vallan symbolit. Niiden kunto tarkistetaan ja kuningatar käyttää kruunua jo edellisenä päivänä tottuakseen sen painoon. Kruununjalokiviin kuuluva kruunu painaa lähes kilon ja koostuu timanteista, helmistä, safiireista, rubiineista ja smaragdeista, sekä kärpännahkareunuksesta ja samettikuvusta. Keskellä edessä sijaitsee kuuluisan Cullinan-timantin toiseksi suurin osa Cullinan II. Kruunu matkustaa Buckinghamin palatsista parlamenttitaloon omilla vaunuillaan kuningattaren edellä. Samoilla vaunuilla kulkevat myös muut vallan symbolit, eli valtakunnan miekka, sekä Cap of Maintenance -päähine ja matkan päätteeksi symbolit asetetaan esille parlamenttitalossa.

Päävaunuissa saapuvat kuningatar Elisabet ja prinssi Philip. Kuningatar on avannut parlamentin vuodesta 1952 lähtien ja häneltä on jäänyt väliin vain kaksi kertaa, sillä vuosina 1959 ja 1963 kuningatar oli raskaana, eikä voinut osallistua. Kultakoristeiset vaunut ajavat The Mall -katua kohti Westminsterin palatsia sotilassaattueessa. Matkan varrella kuningatarta tervehtivät erilaiset joukko-osastot, sekä esimerkiksi kirkonkellot. Kuningattaren umpivaunujen perässä kulkevat avovaunut, joissa matkustaa univormuun pukeutunut prinsessa Anne. Hallitsijaparin vanhin tytär ei kuitenkaan ole paikalla niinkään prinsessana, vaan virallinen nimi hänelle tässä tilaisuudessa on Gold Stick in Waiting ja tehtävänä on toimia kuningattaren henkilökohtaisena, mutta lähinnä seremoniallisena, henkivartijana. Prinsessa Annen vaunuja seuraavat Walesin prinssi Charlesin ja Cornwallin herttuatar Camillan vaunut. Prinssi Charles piti välillä lähes 20 vuoden tauon parlamentin avajaisista, mutta on viime vuosina ollut paikalla, mitä on yleisesti pidetty osana vallan vähittäistä siirtämistä kruununperilliselle kuningattaren ikääntyessä.

Kun vaunut saapuvat Westminsterin palatsiin, rakennuksen katolta lasketaan Ison-Britannian lippu ja sen tilalle nostetaan kuningattaren oma lippu kertomaan kuningattaren olevan paikalla. Trumpettifanfaarin jälkeen kuningatar ja prinssi Philip siirtyvät erityiseen pukeutumishuoneeseen, jossa kuningatar asettaa päähänsä valtakunnan kruunun ja hänen harteilleen asetetaan viitta, jota kantavat kuningattaren omat paašipojat. Seurue etenee 600 vieraan editse halki Royal Galleryn Ylähuoneeseen ja istuuduttuaan salin päädyssä olevalle valtaistuimelle, kehottaa kuningatar sinne kerääntyneitä punaviittaisia ylähuoneen edustajia istumaan aina samoin sanoin, ”My Lords, pray be seated”. Kuningattaren viereen istuutuu prinssi Philip ja prinssi Charlesille ja herttuatar Camillalle on varattu tuolit, joista prinssi Charlesin istuimen selkänojaa koristaa Walesin prinssin sulkasymboli, kuningattaren oikealta puolelta. Kuningattaren hovinaiset seisovat toisella sivulla valkoisissa asuissaan ja myös miekkaa ja päähinettä pidetään esillä.

Tämän jälkeen on vuorossa alahuoneen edustajien noutaminen saliin ja kuten kaikki muukin parlamentin avajaisissa, myös tämä on vanha ja mieleenkiintoinen perinne. Erityinen parlamentin virkamies, joka tunnetaan nimellä Black Rod, musta sauva, marssii alahuoneen ovelle, mutta ovi paiskataan hänen nenänsä edestä kiinni, millä alahuone osoittaa riippumattomuuttaan hallitsijasta. Black Rodin koputettua sauvallaan oveen kolmesti, hänet päästetään kuitenkin sisään ja hän puhuttelee puhemiestä kertoen, että hänen majesteettinsa käskee alahuonetta liittymään heti seuraansa ylähuoneen salissa. Alahuoneen edustajat nousevat paikoiltaan ja lähtevät Black Rodin perään vapaamuotoisesti ja pulinan saattelemana, korostetunkin epäseremoniallisesti siis. Joukkoa johtavat pääministeri ja opposition johtaja.

Kun alahuoneen edustajat ovat saapuneet saliin, he asettuvat sen takaosaan ja tilaisuuden tärkein osa, eli kuningattaren puhe alkaa. Kuningatar lukee istuimeltaan puheen, jossa määritellään alkavan parlamenttivuoden suuntalinjat ja hallituksen tavoitteet. Vaikka kuningatar käyttää puheessaan muotoja ”minun hallitukseni” ja ”minun ministerini”, puhe on pääministerin ja hallituksen kirjoittama ja kuningatar vain esittää sen. Kuningatar ei myöskään äänensävyllään tai muilla keinoin ilmaise hyväksyntäänsä tai tyytymättömyyttään puheen sisältämiin asioihin. Puheen aikana kuningatar mainitsee myös tulevat valtiovierailunsa, sekä Britanniaan suuntautuvat valtiovierailut. Tämän vuoden suuri uutinen oli Kiinan presidentin tuleva valtiovierailu maahan lokakuussa. Puheen jälkeen kuningatar nousee ja poistuu salista, minkä jälkeen myös alahuoneen edustajat palaavat omiin tiloihinsa kumarrettuaan ensin hallitsijalle. Tämän jälkeen ohjelmassa on vielä molemmissa huoneissa keskustelu puheen sisällöstä ja sen seremoniallinen asettaminen alttiiksi vastalauseille.

Tilaisuuden päätyttyä kuningatar ja prinssi Philip, sekä muut paikalla olleet kuninkaallisen perheen jäsenet, eli tänä vuonna prinssi Charles ja herttuatar Camilla, sekä prinsessa Anne palaavat vaunukyydillä Buckinghamin palatsiin ja parlamenttitalon katolle nostetaan jälleen valtakunnan Union Jack -lippu.

Kuningatar Elisabet pukeutuu parlamentin avajaisiin aina valkoiseen pukuun ja hopeanvärisiin kenkiin. Eilen kuningattaren puku oli Hardy Amiesin käsialaa ja päässään kuningatar kantoi saapuessaan ja poistuessaan perinteiseen tapaan vuodelta 1820 peräisin olevaa Yrjö IV:n timanttidiadeemia.

Herttuatar Camilla oli niin ikään pukeutunut erittäin kauniiseen valkoiseen pukuun ja hänen päässään nähtiin herttuattaren tavaramerkiksi muodostunut Greville-tiara. Prinsessa Anne puolestaan kantoi Blues and Royals -ratsuväkirykmentin univormua ja kunniamerkkejä.

Video (c) ITV News via Youtube

Advertisements

6 kommenttia artikkelissa “Prameutta ja perinteitä, eli parlementin avajaiset brittiläiseen tapaan

  1. Kiitos postauksesta! Olipa mielenkiintoista lukea ja katsoa kuinka kuningashuoneessa pidetään kiinni perinteistä aina panttivangin ottamiseen saakka. Mistä muualta saisimme luke tälläisia koosteita kuin Hovikirjeenvaihtajan blogista, kiitos siitä!

    Tykkää

    • Vaikka Britanniassa perinteitä vaalitaankin yleisesti, niin kyllä tämä tilaisuus on tosiaan ihan omaa luokkaansa. Mielenkiintoista, kuinka pitkiä perinteet ovat ja jotenkin huvittaa tuo monarkin ja alahuoneen välinen ”nokittelu”. 🙂

      Tykkää

  2. Brittihovista löytyy sitten vaikka mitä perinteitä 😀 Mutta mielenkiintoista luettavaa, samoin kuin oli postauksesi Charlesista ja hänen isoenostaan 🙂

    Tykkää

    • Kiva, että tykkäsit. Joskus harmittaa, kun tämäkin blogi aika paljon keskittyy vain britteihin, mutta kun siellä vaan sattuu ja tapahtuu ja kaikkeen liittyy niin mielenkiintoisen kummallisia perinteitä, ettei niistä voi olla kirjoittamatta. 🙂

      Tykkää

      • Niin, sieltä löytyy asiaa josta kirjoittaa ja toisaalta brittien tapahtumille on varmasti myös suuri yleisö netissä, eli molemmat ilmiöt vähän ruokkivat toisiaan. 😀 Ja toisaalta asiaan voi vaikuttaa sekin, että pohjoismaisissa kuningashuoneissa, ja Alankoimassa niitä perinteitä on pyritty muokkaamaan nykyaikaiseen suuntaan, esimerkiksi Ruotsissa parlamentin avaiset on ihan eriluokan tapahtuma nykyään kuin briteissä. Se onkin aika jännä, sillä itsekin huomaan kiinnostuvani enemmän brittien kuningashuoneessa eniten niistä perinteistä ja historiasta, jota esimerkiksi Elizabeth edustaa minulle, mutta Ruotsissa taas kuninkaallisista kiinnostaa enemmän henkilöt ja heidän tarinansa, varsinkin kun Ruotsissa ollaan paljon avoimempia yleisön kanssa kuin briteissä.

        Tykkää

        • Totta, siitä syntyy vähän kierre, mutta toivottavasti suomalaisetkin lukijat kuitenkin tykkää. Ja onhan tässä nyt Ruotsiakin ollut taas viime aikoina mukana enemmän kuin tarpeeksi… 😉

          Mielenkiintoinen pointti tuo jako mielenkiinnonkohteiden suhteen. En ole sitä niin ajatellut, mutta nyt kun sanot, niin mullakin on tuota samaa asennoitumista kyllä! Mielenkiintoista olisi pohtia, kumpi noista on monarkian tulevaisuus. Voiko systeemi edelleen rakentua vain mystiikalle ja perinteille, mutta toisaalta, miksi pitää kuninkaallisia, jos ovat kuin me?

          Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s