Kruununprinsessa Victoria on edelleen Ruotsin suosituin kuninkaallinen

Tuore kysely Ruotsissa on jälleen mitannut kuninkaallisen perheen jäsenten suosiota ja tulokset olivat melko mielenkiintoisia. Ehdoton kansansuosikki on edelleen kruununprinsessa Victoria, mutta kakkosena tuloksissa on skandaaleista huolimatta itse kuningas Kaarle Kustaa.  Luottamuksesta kysyttäessä mielipiteissä taas oli hurjasti hajontaa, mikä viitannee kuningasperheen jäsenten vaihtelevaan suosioon, sekä luonnollisesti myös maan demokratiakehitykseen.

Huhtikuun alussa Aftonbladetissa julkaistussa kyselyssä 37-vuotias kruununprinsessa Victoria keräsi hurjan äänienemmistön sekä kuningasperheen suosikkijäsenenä, että maan parhaana kuninkaallisena edustajana ulkomailla. Lehden Sverige Tycker -gallupfirmalla teettämä kysely toteutettiin maaliskuun lopulla ja siihen vastasi yhteensä 1106 yli 18-vuotiasta ruotsalaista.

Tutkimuksessa esitettiin kolme kysymystä: Kuka on suosikkisi kuningasperheen jäsenistä, kuka kuningasperheen jäsenistä edustaa Ruotsia parhaiten ulkomailla ja kuinka suurta luottamusta tunnet kuningashuonetta kohtaan. Sympaattinen, valoisa ja vastuuntuntoinen  kruununprinsessa Victoria on aina ollut kotimaassaan suosittu ja tälläkin kertaa kruununprinsessan tulos kyselyssä oli erittäin vahva. Kaikista kyselyyn vastanneista 52% nimesi kruununprinsessan suosikikseen, miesten prosentin ollessa 42 ja naisten huima 63. Toiseksi suosikkiäänestyksessä kipusi ehkä hieman yllättäen kuningas Kaarle Kustaa, joka keräsi yhteensä 13% äänistä. Kuningas nousi kakkossijalle miesten avustuksella, sillä haastatelluista miehistä 18% prosenttiä nimesi hänet suosikikseen, kun taas naisista vain 7% teki saman valinnan.

Kysyttäessä parasta edustajaa ulkomailla kokonaistulos oli kruununprinsessan osalta vielä parempi, sillä yhteensä 61% vastaajista katsoi hänet kuningasperheen ykköseksi. Jälleen kerran miesten usko kruununprinsessaan oli hieman pienempää, 41% miehistä nimesi hänet parhaaksi edustajiksi. Naisissa usko kruununprinsessan osaamiseen ja persoonaan on vahva, sillä 71% naisvastaajista nimesi hänet parhaaksi. Kuningas Kaarle Kustaa piti tässäkin äänestyksessä kakkossijaa keräten 18% äänistä. Sukupuolen mukaan jaettuna tulos heijastelee suosikkiäänestystä, sillä miehistä kuninkaan parhaaksi edustajaksi ulkomailla valitsi 23%, kun taas naisista samaa luottamusta tunsi vain 12%.

Skandaalien kourissa viimevuodet kärvistellyt kuningas ei ole oikein koskaan tuntunut saaneen taakseen kansansa ihailua ja tukea, eikä häntä nostettu esimerkiksi taannoin julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa maansa ihailluimpien ihmisten joukkoon. Tanskassa ja Norjassa hallitsijat pärjäsivät hyvin, mutta Ruotsissa tässäkin äänestyksessä kärkipaikkojen tavoittelu jäi kruununprinsessa Victorian tehtäväksi. Toisaalta kuningas Kaarle Kustaa on onnistunut valtionpäämiehen roolissaan yksityiselämänsä kuvioita paremmin, eikä varsinkaan ulkomailla hänestä ole annettu mitenkään erityisen negatiivista kuvaa. Ensi vuonna 70 vuotta täyttävä kuningas ei olekaan omien sanojensa mukaan vielä siirtymässä sivuun, vaan kokee, että tehtävää on vielä jäljellä.

Kruununprinsessa Victorian kahmittua suurimmat äänisaaliit ja kuninkaan keräiltyä loput äänet laariinsa, muille kuninkaallisen perheen jäsenille ei suuria prosentteja äänestyksessä kertynyt. Ehdolle oli asetettu kuningasparin ja heidän lastensa lisäksi myös näiden puolisot, mukaan lukien myös kesäkuussa perheeseen liittyvä Sofia Hellqvist. Suosikkiäänestyksessä kolmanneksi kipusi prinssi Daniel kuuden prosentin kannatuksella ja seuraaville sijoille päätyivät prinssi Carl Philip (4%), kuningatar Silvia (3%), prinsessa Madeleine (2%) ja Sofia Hellqvist (1%). Perää pitämään jätettiin monille ruotsalaisille hyvin vieraaksi jäänyt Chris O’Neill. Parasta edustajaa ulkomaita ajatellen valittaessa kuningatar Silvia ohitti vävynsä prinssi Danielin, mutta ei kuningattaren kolmen prosentin kannatuksellakaan kyllä kannata kauheasti juhlia. Prinssin lisäksi myös kruununprinsessan sisarukset keräsivät kukin yhden prosentin kannatuksen ja jälleen Chris jätettiin ilman ääniä.

Sen lisäksi, että tarkastellaan äänten jakautumista perheenjäsenten välillä, täytyy kiinnittää huomiota ääniin, joita ei jaettu. Suosikkiäänestyksessä neljä prosenttia kyselyyn vastanneista ei osannut ilmoittaa omaa suosikkiaan ja jopa 15% oli vastannut ”ei kukaan heistä”. Parasta edustajaa ulkomailla määriteltäessä tietämättömiä oli kolme prosenttia ja 13% vastasi jälleen, ettei kukaan kuninkaallisen perheen jäsenistä sopinut kysymykseen vastaukseksi. Molemmissa kysymyksissä miesten osuus näistä vastahankaisista oli suurempi ylittäen jopa 20% ensimmäisessä.

Tutkimuksen ehkä tärkein kysymys oli kuitenkin se, joka mittasi luottamusta kuningashuonetta kohtaan. Käytännössähän tällä kysymyksellä yleensä selvitetään monarkian yleistä kannatusta kansan keskuudessa ja Ruotsissa se näyttää edelleen olevan heikommissa kantimissa, kuin esimerkiksi Tanskassa tai Britanniassa. Kysymykseen ”Kuinka suurta luottamusta tunnet kuningashuonetta kohtaan” 17,8% vastasi hyvin suurta ja 20, 8% melko suurta. ”En suurta, enkä pientä” vastasi neljäsosa äänestäneistä, 25,7%. Melko vähän luottamusta tunsi 8,7% ja 25,7% vastasi tuntevansa hyvin vähän luottamusta. Vain yksi prosentti vastaajista oli sellaisia, jotka eivät osanneet kertoa luottamuksensa määrää.

Yhteensä siis alle puolet vastaajista, vain 38,6%, ilmoitti tuntevansa huomattavampaa luottamusta kuningashuonetta kohtaan. 34,4% ilmaisi epäluottamuksensa ja välinpitämättömien joukko, eli neljännes vastaajista, oli sekin suuri. Kovin vahvalla pohjalla ei siis monarkian kannatus tällä hetkellä Ruotsissa ole. Toisaalta myöskään selkeää tai voimakasta keskustelua valtiomuodon muuttamisesta ei tunnu olevan käynnissä ja voikin olla, että kannatusluvut nousevat jonkin verran tulevina vuosina, kun kruununprinsessa Victoria jossain vaiheessa nousee valtaan. Lisäksi uskon edelleen, että prinssi Carl Philip ja Sofia, tuleva prinsessa, voivat vielä nousta suurempaan suosioon, kunhan pääsevät vauhtiin avioparina ja perheenä. Silti kehitys näyttää Ruotsissa kulkevan hitaasti kohta tasavaltaa ja veikkaisinpa, että elleivät espanjalaiset ehdi ensin, monarkiasta luovutetaan nykyisistä kuningaskunnista ensimmäiseksi juuri Ruotsissa. Mutta milloin, sen aika näyttää.

Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa, kruununprinsessa Victoria ja prinsessa Estelle, kuninkaalliset, hovikirjeenvaihtaja

(c) Kungahuset.se

Advertisements

10 kommenttia artikkelissa “Kruununprinsessa Victoria on edelleen Ruotsin suosituin kuninkaallinen

  1. Yllätyin positiivisesti Kaarle Kustaan keräämästä suosiosta, vaikkakin ei tulos ole juhlinnan arvoinen. Olisi luullut Danielin olevan kuninkaan paikalla skandaalien perusteella.

    En olisi niinkään huolissani Espanjan monarkiasta. Suomesta katsottuna Espanjan tilanne ei näytä valoisalta, mutta paikanpäällä (en itse asu Espanjassa, mutta sukulaisia ja ystäviä asuu) tilanne on toinen. Toki erityisesti nuoret ovat turhautuneet taloustilanteeseen, mutta Espanjassa tiedetään ettei taloustilanne johdu kuninkaallisista eikä tilanne helpotu monarkian lakkauttamisella. Vaikka Juan Carlos on skandaaleissa rypenyt, ovat espanjalaiset ylpeitä kuninkaallisistaan. Erityisesti kuningas Felipe, kuningatar Sofia ja infanta Elena nauttivat kansansuosiosta, mutta hiljalleen myös Juan Carlosille on annettu anteeksi. Espanjan kuninkaalliset ovat kaiken kaikkiaan ihan toisenlaisessa asemassa kuin Ruotsin kuninkaalliset: Espanjassa kuninkaallisten koetaan esimerkiksi tuovan vakautta. Tämä on toki vain oma kokomeukseni, eikä ehdoton fakta.

    Ruotsin tarina puolestaan on toinen, enkä itse ihmettelisi vaikka Estellestä ei tulisi Ruotsin kuningatarta. Victorian valtaan nousu voi muuttaa tilannetta, mutta riittääkö sekään. Ruotsissa monarkian lakkautus ei ole saanut kannatusta, koska Ruotsissa tiedetään tasavallan presidentti-instituution tulevan kalliimmaksi. Tulevaisuus näyttää kuinka käy. Mielenkiintoista on sekin, että Serbiassa ja Romaniassa kehitys on toisenlainen. Toisaalta myös Portugalissa ja Brasiliassa monarkian kannatus on lisääntynyt, mikä kertonee siitä ettei monarkia kuitenkaan ajaudu roskakoriin.

    Tykkää

    • Yllättävää tosiaan, että Kaarle Kustaa on pärjännyt kyselyssä noinkin hyvin. Yhtä yllättävää on, että kuningatar Silvia puolestaan ei ole onnistunut keräämään suosiota tuota enempää. Jotenkin suomalaiseen silmään hänessä ei vaikuta olevan ainakaan mitään ”vikaa”. Toisaalta olisi kyllä mielenkiintoista nähdä sellainen tutkimus, jossa haastatellut voisivat kertoa vaikka toiseksi ja kolmanneksi suurimmat suosikkinsa myös, sillä se kertoisi ehkä enemmän juuri asenteista Silviaa ja Danielia kohtaan.

      Otin Espanjan esimerkiksi, koska siellä on kuitenkin jatkuvasti käynnissä julkinen keskustelu monarkiasta luopumiseksi. Toki on niin, että jotta siihen ryhdyttäisiin, monarkian vastustus ja tasavallan kannatus pitäisi olla todella kovaa, eikä asiaa uskalleta ajaa, jos kannatus ei ole varmaa. Mukavaa kuulla, että paikalliset ymmärtävät erottaa kuningashuoneen ja talousvaikeudet nykyään toisistaan, sillä monarkian syyttäminen tästäkin olisi kohtuutonta. Valitettavasti aikaisemmin on käsittääkseni tällaistakin asennetta kuitenkin ollut ilmassa.

      Olen usein miettinyt tuota, tuleeko Estellestä joskus kuningatar. Yleinen kehitys näyttää menevän siihen suuntaan, että eipä taida tulla, mutta voisiko Victorian henkilökohtainen suosio kannatella koko valtiomuotoa niin, että luultavasti yhtä suosituksi kehittyvän Estellen kohdallakaan muutosta ei tehtäisi? Vaikeaa sanoa, kun toisaalta mukana on ajatuksia koko yhteiskunnan tulevaisuudesta ja esimerkiksi tasa-arvokehityksestä ja toisessa vaakakupissa sitten ihan henkilökohtaisia tunteita ja ajatuksia yksittäisiin ihmisiin kohdistuen. Ja tietysti jotkut pitävät monarkiaa (kenellä tahansa hallitsijalla) myös Ruotsille parhaana valtiomuotona, mutta tämä mielipide alkanee vähitellen joutua vähemmistöön.

      Tykkää

      • Perusteluja olisi tosiaan mielenkiintoista kuulla. Chris ei ihmetytä, sillä hän varmasti on jäänyt ruotsalaisille vieraaksi eikä hänellä edes ole varsinaista asemaa kuningasperheessä. Silvia ja Daniel sen sijaan minuakin ihmetyttävät.

        Monarkian lakkauttamisesta keskustellaan Espanjassa, mutta toisaalta koko keskustelua pidetään myös naurettavana. Lisään vielä, että Espanjassa taatusti on niitäkin, jotka eivät ymmärrä taloustilanteen johtuvan aivan muista tekijöistä kuin monarkiasta, mutta tämä käsitys jäänee vähemmistöön (viralliseen mielipidemittaukseen en nimittäin ole törmännyt, joten mututuntumalla mennään). Vastaava ilmiö lienee myös Portugalissa.

        Jotenkin en usko, että Ruotsissa monarkiaa ollaan valmiita lakkauttamaan Victorian aikana. Estelle on vielä ruotsalaisten hurmuri, mutta tilanne voi tulevaisuudessa muuttua. Vertaukseksi, kuka olisi 10 vuotta sitten uskonut erittäin suositun Juan Carlosin ajautuvan suosiota vähentäviin skandaaleihin. Kuninkaallisten henkilökohtaisella suosiollakin on väliä.

        Tällä hetkellä en osaa kuvitelle Estelleä valtaistuimella (toisaalta en osaa kuvitella myöskään Williamia ja Tanskan Frederikiä kuninkaina, vaikka monarkialla on vankka kannatus Britanniassa ja Tanskassa). mikä voi johtua Estellen nuoresta iästä. On myös karu ajatus, että koko instituutio lepää Victorian ja hänen suosionsa harteilla. Muistelen, että monarkiasta oltiin valmiita luopumaan jo Kaarle Kustaan kuninkuuden alussa, mutta Silvia muutti tilanteen. Avioituminen Silvian kanssa kenties vain siirsi monarkian lakkauttamista eteenpäin, mutta voin olla myös väärässä. Kenties Estelle ja Ruotsi yllättävät, mutta sen näkee sitten tulevaisuudessa, jos näkee.

        Tykkää

        • Espanjalaiset lehdet sitä varsinkin pahimpina aikoina väläyttelivät, mutta eipä sellaisesta varmaan galluppeja tehdä. Luulisin, että käytännössä niitä, jotka luulevat, että taloustilanne on monarkian syy, on aika vähän, mutta sellaista antipatiaa, jossa oma epätoivo kanavoituu kuninkaalliseen perheeseen on enemmän. Ja siihenhän on nähty hovinkin reagoivan kulutusvalinnoillaan.

          Yllättyisin kyllä kovin, jos Victorian aikana monarkia lakkautettaisiin, sillä niin suosittu hän on. Toisaalta Victorian aikana koko monarkia saattaa siinä mielessä taas muuttua tavallisemmaksi ja arkipäiväisemmäksi, ettei siihen liity yhtä paljon skandaaleja ym. kuin nyt viime vuosina/vuosikymmeninä. Sekin saattaa omalla tavallaan herättää keskustelua. Estellestä ei tosiaan vielä tiedä, mutta luulisin, että äidin suosion valuu kyllä tyttärellekin. Skandaalit ja muut mokat sitten tietysti taas erikseen ja mahdollisia. Itseasiassa uskon, että keskustelu olisi Ruotsissa todella paljon pidemmällä, jos seuraava sukupolvi ei miellyttäisi kansaa. Nyt ei ole vaan sitä varsinaista tarvetta ja kipinää keskustelulle, niin se on pysynyt vielä aisoissa.

          On suorastaan uskomatonta ajatella, että kokonainen valtiojärjestelmä lepää yhden ihmisen suosion varassa. Samankaltainen on tietysti tilanne periaatteessa myös Britanniassa, jossa kuningatarta ei voida kuvitellakaan pudotettavan valtaistuimelta, mutta toisaalta kun puhutaan Charlesista kuninkaana, väläytellään usein myös monarkiasta luopumista. Toki vain puheiden tasolla siis. Ja sitten taas toisaalta ajatus Williamista kuninkaana (ja erityisesti Katesta kuningattarena…) luo monille uskoa tulevaisuuteen ja halun säilyttää monarkia. Nyt uuden vauvankin myötä on lehdissäkin kirjoiteltu, kuinka kuningashuoneen asema vahvistuu. Mutta mikä järki on valtiomuodossa, joka lepää henkilökohtaisen suosion, ulkonäön ja vauvojen varassa? Eipä paljon mikään, joten kyllä monarkian säilyäkseen (missä tahansa), pitäisi tehdä itsestään tarpeellisempi ja hyödyllisempi.

          Tykkää

          • Monarkian muuttuminen nykyiseen suuntaan kertonee myös maailmasta, jossa elämme. Oikeastaan henkilökohtaisen suosion merkitys on siirtynyt myös politiikkaan. Suomessa eduskuntavaalien yhteydessä puhutaan pääministerivaaleista, sillä puolue henkilöityy puolueen johtajaan ja vaalit ovat vuosien saatossa muuttuneet vaivihkaa henkilövaalien suuntaan. Se politiikasta. Nykyisin oletusarvona on, että ”kaikki” haluavat olla kuuluisia ja tämä asenne heijastuu myös monarkiaan. Kuninkaalliset nähdään pelkästään viihteenä, mikä on toisaalta ymmärrettävää ottaen huomioon kuninkaallisten vallan. Ei Ruotsissa Kaarle Kustaa voi sanoa asiaan juuta eikä jaata.

            Jos unohdetaan median höpinät, esimerkiksi Belgia on onnistunut tekemään monarkiasta tarpeellisen. Hallituskriisejä tulee ja menee, mutta kuningasperhe tuo belgialaisten kokemuksen mukaan vakautta (myös espanjalaiset ja britit kokevat kuninkaallisten tuovan vakautta). Ruotsissa ei vastaavaa tilannetta ole ja heidän roolinsa jääkin kirjaimellisesti seremonialliseksi.

            Tykkää

            • Aivan totta, monarkian muuttunut rooli heijastelee vahvasti muuta kulttuuria. Mutta siinä on juuri se pointti, eli kun tosiaan esim. Kaarle Kustaa ei voi sanoa mielipidettään, eikä toisaalta halua olla julkkis, on keksittävä se jokin kolmas tie, joka toisi merkitystä. Julkkisperheiden ylläpitoa ei voi edes pr-mielessä pitää hyväksyttävänä, eikä niin varmasti tule tapahtumaankaan jatkossa. Belgia on hyvä esimerkki tästä, eli monarkialla on muukin rooli, kuin myydä lehtiä ja turistimatkoja.

              Tykkää

  2. Pisti tosiaan mietityttämään nämä Euroopan kuningashuoneet.
    Espanjan Leonoria en voi ainakaan vielä millään nähdä seuraavana kuningattarena.
    Pari kertaa vuodessa kun esiintyy niin kieltämättä jää vähän etäiseksi toisin kuin esimerkiksi Estelle.
    Tietysti Felipe ja Letizia haluaa lapselleen yksityisyyttä ja tavallisen lapsuuden mutta kuninkaallisina heillä on vastuu myös tulevaisuudesta, sillä onhan Leonor tuleva kuningatar jos se aika koittaa 🙂
    En ollenkaan ihmettele Vickanin suosiota, aivan oikeaan osoitteeseen meni!
    Vähän jäi harmittamaan sinänsä Silvia, tekee myös ahkerasti töitä vaikka nuorempi väki tietysti enemmän kiinnostaa 😀

    Tykkää

    • Tuo taitaa olla se suurin kysymys monessa kuninkaallisessa perheessä, lasten suhde julkisuuteen. Toisaalta halutaan normaali lapsuus (niin ”normaali” kuin se nyt on noilla etuoikeuksilla), mutta toisaalta esilläkin pitäisi olla, sillä monarkia elää julkisuudesta.

      Silvia tosiaan minutkin yllätti ja vähän harmittaakin. Varmasti sijoittuisi kuitenkin paremmin, jos olisi saanut sanoa vaikka kaksi tai kolme suosikkia. Luulen, että Daniel ja Silvia olisivat monilla olleet ne seuraavat vaihtoehdot Victorian jälkeen.

      Tykkää

  3. Victorian kannatus ei yllättänyt. Hän on välitön, lähelle tuleva, huumorintajuinen ja älykäs, kuin ”naapurin tyttö” tavallisille ruotsalaisille. Silvia on aina tuntunut etäiseltä. Hänellä on varmasti ”hyvä ote” kuninkaaseen ja on osin kuninkaan suosion takaaja jääden samalla itse hieman varjoon. Hänen työnsä lasten oikeuksien puolesta puhujana ei ehkä kuitenkaan saa ansaitsemaansa huomiota.
    Uskon samoin, että Carl Philip ja Sofia tulevat parantamaan asemiaan seuraavassa mittauksessa. He ovat hyvin edustava pari ja ovat pystyneet antamaan nöyrän ja tavallisen kuvan itsestään.

    Tykkää

    • Erittäin hyvä pointti tuo Silvian ”ote” kuninkaaseen. Uskoisin, että Kaarle Kustaan hiukan jännä luonne, sekä varsinkin huumorintaju, olisivat saaneet hänet näiden vuosien aikana moneen kertaan liemeen, ellei Silvia olisi ollut vieressä vähän hillitsemässä ja pehmittämässä. Valitettavasti tosiaan hän jää sitten itse hiukan varjoon ja erityisesti tuo lasten oikeuksiin liittyvä työ olisi ansainnut merkittävästi suurempaa julkisuutta ja arvostusta. Silloin, kun Silvia perusti Childhoodin, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö esimerkiksi oli aivan tabu ja Silvia oli aika uraa uurtava ainakin kuninkaallisten joukossa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s