Cullinan-timantti – valtakunnan valtikasta mummun siruihin

Ison-Britannian kuningashuoneen jalokivikokoelma lienee kuninkaallisten piirien suurin ja arvokkain ja se sisältää huikean määrän tiaroita, kaulakoruja, korvakoruja, rintaneuloja, käsirenkaita ja sormuksia. Kokoelman absoluuttisen laajuuden ja monipuolisuuden, sekä historiallisen arvon lisäksi sen arvoa kohottaa kokoelmaan kuuluvat yksittäiset aarteet, joille ei välttämättä historiasta löydy vertaista. Yksi kuuluisimmista on suurin koskaan löydetty timantti, Cullinan, jonka upeasti hiotut osat koristavat useita kauniita ja arvokkaita koruja kuningatar Elisabetin holveissa.

Tammikuussa 1905, eli lähestulkoon tasan 110 vuotta sitten, Etelä-Afrikan Pretoriassa työnjohtaja Fredrick Wells suoritti Premier diamond mine -kaivoksessa tavanomaista tarkastuskierrostaan, kun noin viiden ja puolen metrin syvyydessä hänen silmiinsä osui kimallusta kaivoksen seinässä. Wells irroitti taskuveitsellä seinämästä noin nyrkin kokoisen kappaleen, joka oli niin uskomaton löytö, että se tuomittiin aluksi vain turhaksi lasinpalaksi ja jopa heitettiin kaivoksen johtajan toimiston ikkunasta pihalle, koska sen uskottiin olevan vain käytännön pila. Onneksi joku kaivoksessa kuitenkin alkoi epäillä asiaa, sillä tarkemmissa tutkimuksissa paljastui, että kaivoksen omistajan Sir Thomas Cullinanin mukaan nimensä saanut timantti oli maailman suurin koskaan löytynyt luonnontimantti. Se painoi 3106.75 karaattia eli 621,35 grammaa ja oli pisimmästä kohdastaan noin 10cm pitkä. Kiven muodosta voitiin päätellä, että se oli ollut osa vielä suurempaa timanttia ja lohjennut irti aikojen saatossa. Laajoista etsinnöistä huolimatta muita ei osia kuitenkaan koskaan löydetty.

Cullinanin löytymisen aikaan Etelä-Afrikka kuului vielä brittiläiseen imperiumiin ja siirtomaahallinto osti timantin kaivosyhtiöltä. Pitkällisen keskustelun ja äänestyksen jälkeen jalokivi päätettiin lahjoittaa kuningatar Elisabetin isoisoisälle, kuningas Edvard VII:lle, joka ei poliittisista syistä ensin halunnut ottaa lahjaa vastaan. Nuori Winston Churchill onnistui kuitenkin suostuttelemaan kuninkaan toisiin ajatuksiin ja äärimmäisen arvokas timantti kuljetettiin Englantiin. Koska ryöstön uhka oli suuri, käytettiin matkan aikana myös oveluutta, sillä oikeasti timantti matkusti määränpäähänsä tavallisessa rekisteröidyssä postipaketissa, eikä suinkaan tarkasti vartioituna ja höyrylaivan kapteenin kassakaappiin suljettuna, kuten haluttiin yleisön ja erityisesti rikollisten uskovan.

Cullinan luovutettiin kuningas Edvardille tämän syntymäpäivänä, marraskuun 9. päivänä, vuonna 1907. Päivän juhlavasta merkityksestä huolimatta kuningas julisti ottavansa lahjan vastaan omasta ja seuraajiensa puolesta ja varmistavansa, että timantti tulee säilymään osana kruunun historiallista aarrekokoelmaa. Timantin leikkaaminen ja hiominen annettiin tehtäväksi hollantilaisille Asscherin veljeksille, jotka joutuivat hankkimaan uutta välineistöä voidakseen käsitellä ennen näkemättömän suurta jalokiveä. Tarina kertoo, että kuukausien valmistelutyön jälkeen ensimmäisellä halkaisuyrityksellä katkesi työkaluna käytetty veitsi ja toisen, onnistuneen, yrityksen jälkeen halkaisun suorittanut jalokiviseppä Joseph Asscher pyörtyi helpotuksesta. Joka tapauksessa lopullisena tuloksena oli yhdeksän suurempaa, sekä 96 pienempää timanttia. Jalokivien leikkaamiseen ja hiomiseen kului aikaa yhteensä kahdeksan kuukautta ja prosessissa menetettiin noin 2000 karaatin, eli 200 gramman edestä timanttia. Kaksi suurinta jäivät suoraan kuningas Edvardin omistukseen ja järjestysnumerolla VI nimetyn timantin kuningas osti yksityisesti vaimolleen kuningatar Alexandralle. Loput kivistä pysyivät Asschereilla palkkana suoritetusta työstä, kunnes Etelä-Afrikan hallitus osti ne ja myöhemmin lahjoitti kuningatar Marylle, kuningas Edvardin pojan, kuningas Yrjö V:n puolisolle tämän miehen noustua valtaan kesäkuussa 1910. Tänään kaikki yhdeksän isompaa timanttia kuuluvat joko Ison-Britannian kruununjalokiviin, tai ovat sen kuningasperheen yksityistä omaisuutta.

Cullinan I

Cullinan-raakatimantista leikatuista timanteista suurin ja vuoteen 1985 asti maailman suurin leikattu ja hiottu timantti Cullinan I on päärynänmuotoiseksi hiottu 530.2 karaatin timantti, joka tunnetaan myös nimellä Great Star of Africa – Suuri Afrikan tähti. Cullinan I on osa Ison-Britannian kruununjalokiviä ja se on istutettu hallitsijan valtikkaan.

Cullinan II

Timanteista toiseksi suurin, tyynyhiottu 317.4 Second Star of Africa kuuluu niin ikään kruununjalokiviä ja se koristaa Imperial State Crownin eli hallitsijan kruunun etuosaa. Cullinan II on istutettu kruunun alaosaan, heti turkisreunan yläpuolelle.

Cullinan I ja Cullinan II on mahdollista myös irrottaa valtikasta ja kruunusta ja kiinnittää ne toisiinsa pienillä platinakoukuilla. Tätä ei nykypäivänä tehdä, mutta kuningatar Elisabetin isoäiti, kuningatar Mary käytti jättimäisiä timantteja myös tälla tavalla muodostettuna rintakoruna, jolle en ole nähnyt vertaista.

Cullinan III

Päärynänmuotoiseksi leikattu 94.4 karaatin Cullinan III istutettiin aluksi kuningatar Maryn kruunuun tämän miehen kruunajaisia varten, mutta hyvin pian jalokivi korvattiin kruunussa kopiolla ja kuningatar ryhtyi käyttämään Cullinan III:a yhdessä Cullinan IV:n kanssa samanhenkisensä, mutta merkittävästi pienempänä rintakoruna, kuin Cullinan I ja II -timanttit yhdessä.

Cullinan IV

Cullinan II:n tapaan myös IV on tyynyhiottu neliönmuotinen jalokivi. 63.6 karaatin timantti oli III:n tapaan alunperin kuningatar Maryn kruunussa, mutta on nykyään mahdollista kiinnittää Cullinan III -timantin kanssa yhteen rintakoruksi, jota kuningatar Elisabet käytti vallassaolonsa 60-vuotisjuhlallisuuksissa eli niin kutsutun Diamond Jubileen aikana. Kuningatar Mary, jolle timantit alunperin kuuluivat, oli kuuluisa rakkaudestaan koruihin ja jalokiviin ja rintakorun lisäksi kuningatar käytti aikanaan timantteja myös Delhi Durbar -tiaraan kiinnitettynä. Vuonna 1958 kuningatar Elisabet ja prinssi Philip vierailivat Amsterdamissa ja kuningatar näytti rintakorua Cullinanin alunperin leikanneen Joseph Asscherin veljelle Louis Asscherille. Samassa yhteydessä kävi ilmi, että kuningatar Elisabet kutsuu Cullinan III ja IV -timantteja aika sympaattisella, mutta humoristisella lempinimellä Granny’s Chips, mummun sirut.


Cullinan V

18.8 karaatin Cullinan V on hiottu sydämen muotoon ja se on istutettu rintakoruun, joka on yksi kuningatar Elisabetin suosikeista.


Sen lisäksi, että korua voi käyttää erikseen, rintakoru suunniteltiin alunperin osaksi jalokivirakennelmaa, jonka kaltaisia käytettiin ennen vanhaa naisten pukujen miehustoissa. Stomacher, kuten sitä englanniksi kutsutaan, roikkuu siis puvun etuosan keskellä, usein rinnan alaosassa tai jopa vatsan päällä. Cullinan V voitiin sijoittaa kuningatar Maryn suureen timantti- ja smaragdi stomacheriin ja sen voi rintakoruineen juuri ja juuri nähdä alla olevassa kuvassa suoraan stomacherin ylimmän smaragdin alla.

Cullinan VI ja Cullinan VIII

Cullinan VI, soikea 8,8 karaatin timantti, on yleensä sijoitettuna roikkumaan 6,8 karaatin tyynyhiotun Cullinan VIII:n muodostamasta rintakorusta. Cullinan V:n lisäksi samaan miehustakoruun voitiin kiinnittää myös Cullinan VIII ja se on kuningatar Maryn kuvassa nähtävissä keskellä kuningattaren kunniamerkkinauhaa.

Cullinan VII

Toinen kokoelman soikeista kivistä on 11.5 karaatin Cullinan VII, joka riippuu Delhi Durbar -timantti- ja smaragdikaulakorusta. Tämän jalokiven kuningas Edvard osti ja antoi lahjaksi vaimolleen kuningatar Alexandralle.


Cullinan IX

Viimeinen isoista Cullinan-timanteista on numero IX, joka on 4.4 karaatin päärynänmuotoiseksi hiottu timantti. Cullinan IX on istutettu platinasormukseen.

Numeroitujen isompien jalokivien lisäksi Cullinanista leikattiin 96 pienempää timanttia, sekä noin 10 karaatin edestä käsittelemättömiä paloja. Kaikkien näiden pienempien kivien olinpaikka ei ole selvillä, mutta mahdollisesti esimerkiksi tämä kuningatar Maryn pitkä kaulakoru sisältää osia tuosta maailmankuulusta, upeasta jalokivestä.

Mainokset

6 kommenttia artikkelissa “Cullinan-timantti – valtakunnan valtikasta mummun siruihin

  1. Cullina timantit ovat niin isoja, että on vaikea uskoa noin upeiden korujen olevan oikeasti olemassa. Hiljaiseksi vetää pelkästään kuvien katselu 😀

    Tykkää

  2. En ennen tiennytkään miten moneen eri koruun liittyy osia tästä mahtavasta timantista. Oli mielenkiintoista myös saada tietää enemmän sen historiasta. Kuninkaallinen perhe omistaa kyllä mahtavia jalokiviä, täytyy sanoa. 😀

    Tykkää

  3. Olen joskus kuullut väitettävän, että aitoja ei aina käytettäisi vaan tarkkoja kopioita juuri niiden suunnattoman arvon vuoksi, mutta nyt huomaan sen olevan huhua. Uskomattoman kauniita. Kiitos mielenkiintoisesta katsauksesta Cullinan timantteihin.

    Tykkää

    • Varmasti en tiedä, mutta veikkaisin, että ainakin kuningatar käyttää aina aitoja koruja. Häntä suojellaan jo henkilönä niin tarkasti, että kaulassa tai päässä koru voi olla melkein paremmassa tallessa kuin jossain säilytyksessä. 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s