Voiko prinssi Williamista tulla seuraava kuningas?

Monarkia on valtiomuoto, jossa valta on yleensä elinikäistä ja perinnöllistä. Jostakin syystä useissa monarkioissa keskustellaan kuitenkin tasaiseen tahtiin siitä, pitäisikö nykyisen hallitsijan lakata hallitsemasta ja joskus jopa siitä, voisiko seuraavan hallitsijan valita kansan mieltymysten ja suosion perusteella. Lisäksi kaikki mikä liittyy nuoriin kuninkaallisiin tuppaa myymään juorulehtiä, joten uusi, kaunis, nuori kuningaspari on mitä myyvin otsikko. Ei olekaan ihme, että lehdistö mielellään nostaa keskusteluun kuningatar Elisabetin valtakauden ja sen päättymisen, sekä kruunun hyppäämisen yhden sukupolven yli suoraan prinssi Williamille. Mutta olisiko tämä edes mahdollista?

Täysin totuuspohjaa vailla olevista artikkeleistaan kuuluisa australialainen naistenlehti Woman’s Day mainostaa uusimman numeronsa kannessa suurta uutispommia: Katesta tulee kuningatar! Sisäsivuilla lehti väittää, että reilun viikon takainen terroriuhka (poliisi pidätti oikeastikin neljä miestä, jotka olivat suunnitelleet kuningatar Elisabetin puukottamista) sai kuningattaren muuttamaan mieltään ja päättämään kruunata pojanpoikansa prinssi Williamin seuraavaksi kuninkaaksi aivan lähitulevaisuudessa. Lehden mukaan sen tietolähteet ovat paljastaneet, että kuningatar on keskustellut suunnitelmasta sekä prinssi Williamin ja Cambridgen herttuatar Catherinen, että pääministeri David Cameronin ja Walesin prinssi Charlesin kanssa, jonka lehti väittää todenneen, että herttuaparin nuoruus ja innokkuus on juuri sitä, mitä monarkia nyt tarvitsee ja prinssi tukee äitinsä päätöstä. Ja kuin pisteenä iin päälle, kuningatar kuulemma suunnittelee uutisen kertomista perinteisessä joulupuheessaan.

Woman’s Day ei ole asialla ensimmäisenä, eikä ensimmäistä kertaa. Tänä syksynä se on esimerkiksi väittänyt, että Tanskassa kuningatar Margareeta suunnittelee kruunusta luopumista ja maa saa milloin tahansa uuden upean kuningatar Maryn. Amerikkalainen Globe, jonka vähintäänkin mielenkiintoisiin otsikoihin tutustuimme aiemmin herttuatar Catherinen raskauteen liittyen, puolestaan kirjoittaa aiheesta tasaiseen tahtiin. Yleensä tarina sisältää väsyneen kuningattaren, nuoren ja innokkaan kuninkaan, syrjäytetyn prinssin, sekä tämän katkeran ja alkoholiin turvautuvan puolison – puhdasta saippuaa siis.

Mutta koska tämä ”uutinen” tasaiseen tahtiin putkahtaa esiin, mietitään vähän, voisiko niin ylipäätään tapahtua. Voisiko prinssi William olla Ison-Britannian seuraava kuningas?

Ensinnäkin täytyy tietysti miettiä, haluaako kuningatar luopua kruunusta. Tätä monet asiantuntijat pitävät aivan selvänä ja vastaus on ei. Kuningatar lupasi 21-vuotispuheessaan palvella kansaa koko elämänsä, oli se sitten lyhyt tai pitkä. Ja jos kuningatar Elisabet jotakin on, niin selvästikin periaatteen nainen, jolle vastuuntunto on yksi merkittävimpiä hyveitä. Sen puolesta puhuu jo pelkästään 88-vuotiaan kuningattaren edelleen aktiivinen työtahti, sekä hyvin, hyvin hitaasti tehtävä vallansiirto prinssi Charlesille. Lisäksi usein sanotaan, että paitsi kansalle, kuningatar Elisabet lupasi kruunajaisissaan myös Jumalalle hoitaa tehtäväänsä parhaansa mukaan ja tämän lupauksen rikkominen saattaisi syvästi uskovalle naiselle olla jopa maallista lupausta vaikeampaa. Kolmantena seikkana pidetään usein niitä tapahtumia, jotka johtivat kuningattaren oman isän valtaantuloon. Jos kuningas Yrjö VI:n veli ei olisi luopunut kruunusta, heikosta terveydestä kärsinyt Yrjö ei olisi joutunut haastavaan tehtävään ja olisi saattanut elää pidempään. Väitetään, ettei kuningatar Elisabet voi tästä syystä kuvitellakaan luopuvansa kruunusta itse.

I declare before you all that my whole life whether it be long or short shall be devoted to your service and the service of our great imperial family to which we all belong.

Kuvitellaan nyt kuitenkin, että kuningatar on päättänyt jäädä eläkkeelle ja luopua kruunusta. Käytännössä kuningatar ei voi päättää asiaa yksin, vaan tarvitsee siihen parlamentin luvan ja toimenpiteitä. Edellinen kruunusta luopunut hallitsija eli kuningas Edvard VIII saattoi luopua vallasta vasta kun parlamentti oli päättänyt asiasta ja tuottanut siihen tarvittavan asiakirjan, jonka kuningas sitten allekirjoitti. Lisäksi tarvittiin suostumus Australian, Kanadan, Uuden-Seelannin ja Etelä-Afrikan hallituksilta ja tälläkin kertaa ainakin kolmea ensimmäistä pitäisi varmasti konsultoida.

Luopumisen jälkeen seuraava vaihe on luonnollisesti uuden hallitsijan nousu valtaan. Isossa-Britanniassa perismyslaki määrittelee, että valta siirtyy kruununperimyksessä seuraavalle automaattisesti ja välittömästi, eikä minkäänlaista julistusta tarvita. Tämä tarkoittaa, että Walesin prinssi Charlesista tulisi kuningas samalla hetkellä kun hänen äitinsä allekirjoittaa asiakirjan. Jotta prinssi Williamista voisi tulla kuningas, uuden kuningas Charlesin pitäisi mitä ilmeisimmin käydä läpi sama luopumisprosessi, kuin kuningatar Elisabetin. Toisin kuin lehdet väittävät, kuningattarelle ei siis ole minkäänlaista valtaa perimykseen liittyen, eikä hän todellakaan voi valita seuraajansa oman makunsa mukaan. Ainut taho, joka voi vaikuttaa on perimysjärjestykseen, on parlamentti.

Paitsi lehtimyynti, myös erilaiset suosiomittaukset ovat yleensä kuningas Williamiin liittyvän keskustelun takana. Yllättävän usein näitä mittauksia tehdään Yhdysvalloissa, vaikka Britannian kuningashuoneella ei pitäisi olla mitään käytännön tekemistä tavallisen amerikkalaisen kanssa. Amerikkalaislehti Vanity Fair mittasi prinssi Charlesin ja prinssi Williamin suosiota lokakuun numerossaan ja prinssi William peittosi isänsä prosentein 40 vastaan 33, kun kysyttiin kenen pitäisi seurata kuningatar Elisabetia valtaistuimella. Britanniassa galluptoimisto YouGov julkaisi marraskuun alussa uusimmat tutkimustuloksensa ja kotimaassa prinssi Charlesin kannatus oli poikaansa korkeampaa, mutta Daily Mailin mukaan myös prinssi Williamin puolella oli merkittävä vähemmistö. Mielenkiintoisen tutkimuksesta tekee se, että 58 prosenttia oli kuitenkin arvioinut prinssi Williamin paremmaksi hallitsijaksi.

Embed from Getty Images

On ymmärrettävää, että valtionpäämies herättää ihmisissä tunteita ja toiveita, sekä runsaasti mielipiteitä. Mutta kun valtionpäämiehen valitseminen kuuluu valtiojärjestelmistä tasavaltaan, ei monarkiaan, ollaan vähän erikoisessa tilanteessa. Miksi pitää valtiomuoto, jonka aivan perusominaisuuksiin ei ole tyytyväinen? Lisäksi suosiogallupit tuntuvat usein olevan hieman turhan lähelle jonkinlaisia missikisoja, jossa nuoret ja kauniit pärjäävät. Varmasti moni miettii valintaansa myös syvällisemmin, mutta ei voi olla miettimättä, kuinka paljon prinssi Charlesin epäsuosioon vaikuttaa edelleen prinsessa Dianan traaginen kohtalo, tai prinssi Williamin suosioon hänen rakastetun äitinsä muisto ja ihaillun vaimonsa säteily? Kummallakaan ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tehtävän menestyksellisen hoitamisen kanssa.

Kansansuosio lienee ainoa edes jotenkuten varteenotettava syy kruunun hyppäämiseen yhden sukupolven yli, sillä muuta järkeä asiassa ei olisi. Juuri 66 vuotta täyttänyt prinssi Charles on nimittäin varmasti kiistatta yksi historian parhaiten valmistautuneita hallitsijoita kun tulee aika astua valtaan. Prinssi on ottanut kruununperillisen roolin täysin omakseen ja muokannut siitä aivan uudenlaisen. Historia ei tunne toista Walesin prinssiä, joka olisi tässä mittakaavassa työskennellyt maansa eteen useilla eri alueilla tai joka olisi ehtinyt kerätä näin mittavan kokemuksen ja tietotaidon niin oman valtionsa, kuin kansainvälisten yhteisöjenkin toiminnasta. Prinssi Charles on kuninkaallisen perheen ahkerin työntekijä ja prinssi kädenjälki todella näkyy Britanniassa.

Embed from Getty Images

Toisessa vaakakupissa on 32-vuotias helikopterilentäjä, jolla on pian kaksi pientä lasta, eikä käytännössä kokemusta hallitsijan tehtävistä tai roolista. Lisäksi prinssi William ei selvästikään ole vielä halukas astumaan hallitsijan saappaisiin ja on omien sanojensakin mukaan täysin valmis odottamaan, että asiat menevät oikeassa järjestyksessä. Prinssi on koko aikuisikänsä pyrkinyt elämään mahdollisimman yksityistä ja niin sanotusti normaalia elämää ja armeijauran jälkeen prinssi siirtyykin nyt yksityisen yrityksen palvelukseen lentämään ambulanssihelikopteria. Vasta aivan viime aikoina prinssi William on ottanut harteilleen muutamia yksittäisiä työtehtäviä esimerkiksi valtiovierailujen suhteen, eikä prinssin hyväntekeväisyystyökään ole vielä lähelläkään kokopäivätyötä. Prinssi Williamilla ei koulutuksestaan huolimatta vain yksinkertaisesti ole kuninkaana tarvittavaa kokemusta, eikä siihen rooliin voi oikein mennä harjoittelemaankaan.

Lisäksi prinssillä on pian kaksi pientä lasta, eikä valtionpäämiehen tehtävien yhdistäminen kotielämään Norfolkissa liene mitenkään mahdollista. Euroopan tuoreet kuninkaat Alankomaiden Willem-Alexander, Belgian Philippe ja Espanjan Felipekin nousivat valtaan vasta, kun lapset alkoivat olla jo riittävän vanhoja. Kuningattarena myös Catherinen työtaakka olisi kohtuuton pienen vauvan äidille, vaikka siitä onkin esimerkiksi Ruotsin kuningatar Silvia selvinnyt. Ideaalitilanteesta ei kuitenkaan varmasti voida puhua.

Toinen ongelma kuninkaan pienissä lapsissa olisi se, että myös kruununperilliset olisivat silloin pieniä. Kohta puolitoistavuotias prinssi George olisi kruununperimyksessä ensimmäisenä ja hänellä olisi virallinen valtiollinen rooli. Arvonimeen voitaisiin samantien liittää myös esimerkiksi Cornwallin herttua. Olisi suuri riski siirtyä vapaaehtoisesti tilanteeseen, jossa jonkin traagisen onnettomuuden seurauksena maalla voisi olla leikki-ikäinen valtionpäämies.

Embed from Getty Images

Ja jos vielä näidenkin kaikkien hidasteiden ja ongelmien jälkeen artikkeli olisi totta, yksi on varmaa: ei kuningatar uutista joulupuheessa kerro. Kuvitelkaa kymmenet miljoonat britit ja Kansainyhteisön maiden kansalaiset joulupäivänä sohvillaan katsomassa lähetystä ja sitten kuningatar, jonka alamaisista suurin osa on syntynyt hänen vallassaoloaikanaan ja joista suuri osa ei ehkä edes osaisi kuvitella muuta hallitsijaa, ilmoittaisi tyynen rauhallisesti luopuvansa kruunusta. ”Hauskaa” joulua.

Mainokset

8 kommenttia artikkelissa “Voiko prinssi Williamista tulla seuraava kuningas?

  1. Tuo on jo melkein hävytöntä tuo juorulehtien kirjoittelu! En todellakaan kadehdi kuninkaallisen osaa; tuosta vain jokin lehti saattaa kirjoittaa melkeinpä tuulesta temmattuja juttuja (ja väitteitä)! 😦

    Ja ottaen huomioon tämän kaiken (mitä postauksessasi kirjoitit), voimme kai todeta, että seuraava kuningas on mitä todennäköisimmin Charles eikä vielä William 😀

    Sitten vielä; (jälleen kerran) onnistunut ja hyvä postaus, kiitos paljon sinulle, Hovikirjeenvaihtaja! 🙂

    Tykkää

    • Ihan totta. Nämä tietyt amerikkalaiset ja australialaiset lehdet varsinkin tuntuu kirjoittavan ihan mitä huvittaa ja harmillista on, että osa ihmisistä vielä uskookin juttuihin. Ja kun osa jutuista on ihan törkeitä, on katkeraa ja juopottelevaa Camillaa ja alzheimerin kourissa palatsin puutarhaan eksyvää kuningatarta. Kyllä kuninkaallisia kritisoida saa, mutta ei nyt valheita pitäisi voida kirjoittaa sentään.

      Kiitos, kun kävit lukemassa ja kommentoit. 🙂 Päivitin linkkilistaan uuden blogisi tiedot, jotta lukijat löytävät tätäkin kautta paikalle.

      Tykkää

  2. Minäkin kallistun Charlesin puolelle tässä asiassa. Omalla tavallaan olisi jopa törkeää sivuuttaa Charles, kun hän on melkein koko elämänsä ajan valmistautunut tulevaan rooliinsa. Toki nuorista ja kokemattomista kuninkaallisista on tullut loistavia hallitsijoita, mutta silti soisin Williamille enemmän aikaa.

    Huvittavaa kysyä amerikkalaisten mielipidettä. Toivottavasti britit ovat järkevämpiä (kun aika koittaa), eivätkä vaadi kruunua Elisabetilta Williamille. Se, jos mikä olisi monarkian rappio (kuten sanoit, miksi ylläpitää monarkiaa, kun Suomen kaltaisessa tasavallassa saa valita valtionpäämiehen). Suosio on muutenkin katoavaista. Hyvä esimerkki tästä on Espanjan kuningas Juan Carlos.

    Tykkää

    • Olen ihan samaa mieltä. Kuninkuus on Charlesin synnyinoikeus (koska se on monarkian idea), eikä hän ole tehnyt mitään, minkä vuoksi se pitäisi häneltä viedä. Charles on todella panostanut kruununperillisen hommaan, eikä William varsinkaan ole tehnyt mitään, jolla ansaitsisi kruunun etukäteen.

      Jos valtiomuotona haluaa pitää monarkian, ei voi ottaa vain rusinoita pullasta. Vallan periytyminen on monarkian kulmakivi ja kuten sanoit, koko monarkia voi olla vaarassa, jos tällaisissa asioissa aletaan sooloilemaan ja toimimaan milloin mitenkin. Jos haluaa valita valtiönpäämiehensä, silloin kannattaa edistää maahansa muunlaista järjestelmää.

      Ja tuo, että suosio on katoavaista on todella hyvä pointti. Mielenkiintoista nähdä, millainen on Williamin ja Katen suosio vaikka 20 vuoden päästä, kun kauneus on katoavaista, elleivät saa aikaiseksi jotain muutakin.

      Tykkää

  3. Hieno ja mielenkiintoinen postaus! 🙂
    Itse en usko myöskään kuningatar Elizabethin luopuvan kruunustaan. Ja on aivan totta, että Charlesilla on syntymäoikeus kruunuun. Mielestäni olisi todella väärin hypätä Charlesin yli kruununperimyksessä.
    Olen myös samaa mieltä, että William ei vielä olisi valmis kuninkaana olemiseen, kun taas Charles on harjoitellut tehtäväänsä varten lähes koko ikänsä. On hyvä, että William ja Kate saavat vielä viettää mahdollisimman ”normaalia” elämää lastensa kanssa ennen täysipäiväisiksi kuninkaallisiksi tuloa. 🙂
    Kiitos vielä postauksesta! 😀

    Tykkää

    • William ei kyllä tosiaan olisi vielä valmis ja vaikka hallitsijan rooli onkin nykyään enemmän seremoniallinen, ei siellä sentään kuka tahansa voi touhuta. 🙂 Ja sama tietty Katen kohdalla. Miten sujuisi kaikki se edustaminen ulkomaisten valtionpäämiesten kanssa ym? Kyllä siinä on molemmille paljon sellaista, jota ei ole kokeillut vielä kertaakaan, saati että olisi siitä ehtinyt kertyä jotakin osaamista.

      Tykkää

  4. Kiitos jälleen kattavasta postauksesta! Olisi väärin, että Williamista tulisi kuningas. Victoria tekee valtavasti työtä kruununprinsessana saadakseen sen kokemuksen ja opin, mitä tarvitaan hallitsijana ja Daniel uskoakseni myös. Kokemusta ei tule lentämällä ja olen usein ihmetellyt sitä kuinka vähän käsittääkseni niin William kuin Katekin edustavat virallisissa tilaisuuksissa. Jos nyt kuvitellaan, että heistä tulisi yht äkkiä hallitsijjoita olisi se heille yksinkertaisesti aivan liian suuri tehtävä.
    Ymmärrän Katen raskauden ajan, muuten hänellä olisi loistavat mahdollisuudet hyödyntää julkisuusarvoaan hyväntekeväisyydessä, mutta kuinka paljon hän sitä käyttää ? Olisiko Hovikirjeenvaihtajalla tästä tietoa?
    Charles on mielestäni etuoikeutettu kuninkaaksi. Onneksi tästä ei tule kansanäänestystä, kaunilla ihmisillä olisi vaarana voittaa.

    Tykkää

    • William (ja Kate) osallistuvat tosiaan todella vähän mihinkään virallisiin tilaisuuksiin. Jonkun verran näitä on nyt lisätty, kuten taannoinen valtiovierailu, joka oli Katelle ensimmäinen ja Williamille toinen. Lisäksi William on nyt muutaman kerran hoitanut kuningattaren puolesta palkintoseremonioita ja löi vähän aikaa sitten muuten ritariksi näyttelijä Daniel Day Lewisin.

      Aika vähäistä on myös Katen hyväntekeväisyystyö. Taitaa olla niin, että sellaisia kertoja, joina Kate olisi vieraillut suojelemansa järjestön tilaisuudessa on tälle vuodelle edelleen alle kymmenen. Hyvin pienistä luvuista siis valitettavasti puhutaan. Olen samaa mieltä, että kun julkisuusarvo on noin kova, on vähän väärin olla sitä käyttämättä paremmin hyväkseen. Pienen lapsen äitinä ei tietenkään mitään täysipäiväistä, mutta kyllä kuukauden tauot muutaman työtehtävän välissä ovat aika pitkiä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s