Kruunu ei aina periydy suoraan isältä pojalle

Isossa-Britanniassa odotetaan kevääksi uutta kuninkaallista vauvaa, kun prinssi William ja Cambridgen herttuatar Catherine odottavat toista lastaan. Kruununperimyksessä uusi prinssi tai prinsessa tulee kuitenkin olemaan vasta neljäntenä isoisänsä Walesin prinssi Charlesin, isänsä prinssi Williamin ja veljensä prinssi Georgen jälkeen. Ja jos prinssi George joskus saa lapsia, siirtyy sisarus aina vain kauemmaksi kruunusta.

Perinnöllisessä monarkiassa valta periytyy pääasiassa suoraan vanhemmalta lapselle ja yleensä sille vanhimmalle. Tämän määrittelee Eurooppalaisissa monarkioissa paitsi perinne, myös yleensä kruununperimyslaki. Yllättävän monessa kuningashuoneessa on kuitenkin aivan lähihistoriassa käynyt niin, ettei perimys ole mennyt tavalliseen tapaan, vaan valtaistuimella istuukin nyt hallitsija, jonka ei ehkä sille alunperin pitänyt lainkaan nousta tai jonka virkaanastuminen tapahtui muuten epänormaalissa järjestyksessä. Tällaisia hallitsijoita ovat esimerkiksi Ison-Britannian kuningatar Elisabet, Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa ja Belgian kuningas Philippe.

Kuuluisin tapaus lienee se, joka johti Ison-Britannian hallitsijaksi kuningatar Elisabetin. Kuningattaren isä, syntyjään prinssi Albert ja sittemmin Yorkin herttua, syntyi vanhempiensa kuningas Yrjö V:n ja kuningatar Maryn toiseksi vanhimmaksi pojaksi ja prinssin tulevaisuuden piti olla kyllä kuninkaallinen, mutta ei majesteetillinen. Kruununperillinen oli prinssin vanhempi veli, Walesin prinssi Edward, jonka sopivuudesta kuninkaaksi oli kuitenkin monenlaisia mielipiteitä. Kun kuningas Yrjö V kuoli ja tämän vanhimmasta pojasta tuli kuningas Edvard VIII, oli lapsettoman kuninkaan kruununperillisenä nuorempi veli ja alle vuotta myöhemmin kuningas luopui kruunusta naidakseen kahdesti eronneen amerikkalaisen Wallis Simpsonin. Valtaistuimelle nousi vastahakoinen kuningas Yrjö VI, jonka puolisosta tuli kuningatar Elisabet (myöhemmin kuningataräiti) ja vanhemmasta tyttärestä, prinsessa Elizabethista kruununperillinen. Helmikuussa 1952 kuningas menehtyi ja valtaan nousi kuningatar Elisabet II, josta ei alunperin pitänyt koskaan tulla kuningatarta, mutta jonka valtakausi hakee vertaistaan Britannian historiassa.

Myös Belgiassa edellinen kuningas peri kruunun veljeltään, ei isältään. Kuningas Philippen isä, kuningas Albert II nousi valtaan 1993 kun hänen lapsettomaksi jäänyt veljensä kuningas Baudouin kuoli. Vuonna 1960 yhdeksän vuotta aikaisemmin vallasta luopunutta isäänsä kuninkaaksi seurannut Baudouin avioitui espanjalaisen Fabiola de Mora y Aragónin kanssa. Kuningasparin surullinen kohtalo oli jäädä lapsettomaksi kun kuningatar Fabiola sai keskenmenon jokaisessa viidessä raskaudessaan. Kuninkaallisen perheen jatkuvuuden kannalta onnekasta oli, että kuninkaan nuorempi veli, silloinen prinssi Albert ja tämän puoliso prinsessa Paola saivat kolme lasta. Kun oli käynyt selväksi, ettei kuningas tulisi saamaan omaa perillistä, vanhinta prinssi Albertin lapsista alettiin valmistella kruununperilliseksi. Kuningas Baudouin kuoli kuitenkin ennenaikaisesti jo 62-vuotiaana, eikä naimatonta 23-vuotiasta prinssi Philippeä pidetty vielä valmiina kuninkaaksi. Kuninkaaksi nousikin hänen sijastaan kuningas Albert II ja Philippen vuoro tuli vasta kesällä 2013 kun hänen isänsä luopui kruunusta.

(Kuvassa vasemmalla silloinen prinssi Albert ja oikealla kuningas Baudouin)

Tanskassa tilanne, jossa kruunu olisi periytynyt kuninkaalta tämän veljelle oli myös lähellä. Kuningatar Margareetan isä, kuningas Frederik IX nousi hallitsijaksi isänsä kuoltua vuonna 1947. Kuninkaalla ja kuningatar Ingridillä oli kuitenkin kolme tytärtä, eikä yhtään poikaa ja kruunun ajateltiinkin menevän seuraavaksi kuninkaan nuoremmalle veljelle, prinssi Knudille. Tanska oli kuitenkin suuren muutoksen kourissa ja samalla kun yhteiskunta muuttui agraarisesta vähitellen moderniksi hyvinvointivaltioksi, myös naisten asema parani. Lisäksi kuningas ja hänen tyttärensä olivat hyvin suosittuja ja vuonna 1953 kruununperimyslakia muutettiinkin niin, kuningasparin vanhimmasta tyttärestä tuli kruununperillinen. Tammikuussa 1972 Tanska sai uuden hallitsijan kun kuningatar Margareeta II astui valtaistuimelle. Kuningattarella on kaksi poikaa ja vanhimmalla pojalla eli kruununprinssi Frederikillä neljä lasta, joten kruununperimys on taattu vuosiksi eteenpäin. Perhejuhlissa nähdään kuitenkin myös Rosenborgin kreivi Ingolf, sekä tämän puoliso kreivitär Sussie. Kreivi Ingolf olisi perinyt kruunun isältään Knudilta, jos kruununperimyslakia ei olisi muutettu.

Muutamissa Euroopan valtioissa valtionpäämies on kyllä se, jonka voitiin asemaan olettaakin nousevan, mutta välissä on tapahtunut yllättäviä asioita. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa nousi valtaan 41 vuotta sitten eli vuonna 1973, kun hänen isoisänsä Kustaa VI Aadolf kuoli. Alunperin kruununperimyksessä oli mukana myös kuningas Kaarle Kustaan isä, prinssi Kustaa Aadolf, Västerbottenin herttua, joka kuitenkin kuoli lento-onnettomuudessa Kastrupin lentokentällä Kööpenhaminassa vuonna 1947, kolme vuotta ennen kuin hänen isänsä nousi valtaistuimelle. Prinssillä oli kolme veljeä, mutta kun prinssit Sigvard ja Carl olivat luopuneet oikeudestaan kruunuun epäsäätyisten avioliittojensa myötä jäi jäljelle vain prinssi Bertil. Tämä palvelikin vuosikaudet eräänlaisena varakruununperillisenä siltä varalta, että kuningas kuolisi ennen kuin nuori prinssi Carl Gustaf olisi riittävän vanha astumaan kuninkaaksi. Kuninkaan kuollessa kruununprinssi oli kuitenkin jo onneksi 27-vuotias ja saattoi itse ottaa kuninkaan velvollisuudet harteilleen.

Vuonna 1980 Ruotsissa tuli voimaan ensimmäisenä Euroopassa tasa-arvoinen kruununperimyslaki, jossa naisella on yhtäläinen oikeus kruunuun kuin miehillä. Kruununprinssiksi syntynyt prinssi Carl Philip menetti siten kruununperillisen aseman isosiskolleen Victorialle vain seitsemän kuukauden iässä.

Myös Espanjassa kruunu hyppäsi yli yhden sukupolven. Tosin poikkeuksellisen tilanteesta tekee se, että nykyisen kuninkaan Felipe VI:n isän, kuningas Juan Carlosin isä oli poikansa valtaannoustessa elossa, eikä itse luopunut vapaaehtoisesti oikeudestaan kruunuun. Vuonna 1939 sisällissota johti kenraali Francisco Francon valtaannousuun ja lähes nelikymmenvuotiseen diktatuuriin. Viisi vuotta aikaisemmin Espanjan kuningas Alfonso XIII  oli paennut Italiaan tasavaltalaisten murskavoittoon päättyneiden paikallisvaalien ja maan tasavallaksi julistamisen seurauksena. Franco katsoi johtavansa maata maanpaossa olevan kuninkaan sijaishallitsijana ja vuonna 1969 hän julisti kuningas Alfonson pojanpojan, prinssi Juan Carlosin maan seuraavaksi hallitsijaksi. Francon suunnitelmissa Juan Carlosin oli tarkoitus jatkaa diktatoorista vallanpitoa, mutta noustuaan valtaan 1975 nuori kuningas ryhtyi ohjaamaan maataan kohti demokratiaa. Kuningas Juan Carlosin isä, kruununperimyksessä Francon toimesta tylysti syrjäytetty Barcelonan kreivi Juan de Borbón luopui oikeudestaan kruunuun poikansa hyväksi vasta vuonna 1977. Kuningas Juan Carlos hautasi isänsä vuonna 1993 kuninkaalle tarkoitetuin kunnianosoituksin.

Monacon lilliputtivaltio Välimeren rannalla ei ole vuosiin ollut perinteinen monarkia julkisuuskuvaltaan, vaan ruhtinasperheen elämä vaikuttaa ajoittain enemmän Hollywood-elokuvalta tähtineen, jet set -seurapiireineen ja skandaaleineen. Itse ainakin kahden aviottoman lapsen isä ruhtinas Albert II peri kruunun omalta isältään ruhtinas Rainierilta perinteiseen tapaan, mutta Rainierille valtaistuin ei tullut yhtä helposti. Vuodesta 1922 vuoteen 1949 Monacoa hallinnut ruhtinas Louis II uhkasi jäädä ilman laillista perillistä ja kun kruunu oli vähällä siirtyä ruhtinaan saksalaiselle serkulle, päätettiin lakiteitse virallistaa ruhtinaan isyys tämän aviottomaan tyttäreen, jonka Louis oli saanut yhdessä eronneen kabareelaulajattaren kanssa. Ruhtinas adoptoi tyttärensä virallisesti ja prinsessa Charlottesta tuli kruununperillinen. Vuonna 1944 yhteistyössä isänsä kanssa prinsessa luopui oikeudestaan kruunuun juuri ennen poikansa prinssi Rainierin 21-vuotissyntymäpäivää tehden hänestä kruununperillisen. Viisi vuotta myöhemmin ruhtinas Rainier astui valtaan.

Ruhtinas Albert siis peri vallan isältään normaaliin tapaan, mutta myös viime vuosina Monacossa on keskusteltu perimyksestä. Ruhtinas Albertilla on kaksi aviotonta lasta, jotka ruhtinas on tunnustanut, mutta jotka eivät voi periä Monacon kruunua. Kun ruhtinas Rainierin terveys alkoi vuonna 2002 reistailla, muutettiin lakia niin, että vallan saattoivat periä myös ruhtinaan sisarukset ja heidän jälkeläisensä, ellei ruhtinaalla itsellään ole laillista perillistä. Monacon kruununperillinen on siis käytännössä ruhtinas Albertin sisar prinsessa Caroline ja hänen jälkeensä prinsessan vanhin poika Andrea Casiraghi. Sittemmin ruhtinas on kuitenkin avioitunut ja hovi on ilmoittanut iloiset uutiset ruhtinatar Charlenen raskaudesta. Koska lapsia on vielä tulossa kerralla kaksin kappalein, perimys on taas turvattu myös suorassa linjassa ja oletettavasti valtaistuimelle nousee ruhtinas Albertin jälkeen tämän oma tytär tai poika.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s