Prinssi William ja herttuatar Catherine hakevat lakiteitse yksityisyyttä prinssi Georgelle

Prinssi William ja herttuatar Catherine ovat hovin tiedotteen mukaan päättäneet jälleen kerran turvautua lakimiesten apuun taistelussa valokuvaajia ja lehdistöä vastaan. Tällä kertaa tulilinjalla ovat paparazzit, jotka kuvaavat prinssi Georgea ja tämän lastenhoitajaa heidän ulkoillessaan lontoolaisissa puistoissa. Haasteita ei vielä ole kenellekään jaettu, mutta hovin mukaan kahta valokuvaajaa on nyt lähestytty kirjeitse niin sanotusti viimeisenä varoituksena.

Prinssi Williamin ja erityisesti herttuatar Catherinen yksityisyys on herättänyt runsaasti keskustelua jo useiden vuosien ajan. Prinssi Williamilla ja prinssi Harrylla on jo varmasti aivan lapsuudesta ja nuoruudesta saakka yltäviä antipatioita prinssien vanhempia armottomasti kohdellut lehdistöä, sekä prinsessa Dianan kuolemaan voimakkaasti myötävaikuttaneita valokuvaajia kohtaan. Herttuatar Catherinen kohdalla oikeutta on käyty esimerkiksi kuvista, joissa herttuatar otti aurinkoa yläosattomissa. Lisäksi rantakuvat Karibialla, vaunulenkit puistossa ja yläilmoihin heilahteneet hameenhelmat ovat herättäneet runsaasti  melko kärkästäkin keskustelua niin lehdistön, kuin yleisönkin keskuudessa. Seurusteluaikana prinssin tyttöystävään kohdistui ajoittain aivan ylenmääräistä kiinnostusta ja esimerkiksi Katen kodin edustalla saattoi päivystää kymmeniä valokuvaajia.

Pitääkö kuninkaallisen perheen jäsenillä olla mahdollisuus yksityisyyteen myös palatsin seinien ulkopuolella? Voiko Cambridgen herttuapari odottaa, ettei heitä kuvata julkisella rannalla, julkisessa puistossa tai Lontoon kaduilla? Saako lasta kuvata yleisellä paikalla? Saako häntä kuvata, jos hän on tuleva kuningas?

Mielenkiintoisia kysymyksiä, joista oikeastaan kaikkiin tuntuu olevan yksinkertainen ja helppo vastaus, mutta kun asiaa ajattelee pidemmälle, kysymykset eivät olekaan enää niin selviä. Prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen tämänkertaisissa toimissa on kyse kahdesta valokuvaajasta, jotka ovat hovin mukaan kuvanneet prinssi Georgea yleisissä puistoissa, sekä ainakin toinen heistä on esimerkiksi päivystänyt Buckinghamin palatsin ulkopuolella napatakseen kuvan porteista ajavasta herttuattaresta ja pikkuprinssistä matkalla uimaan palatsin altaaseen. Tiedotteen mukaan näyttää siltä, että toinen kuvaajista jopa seuraa prinssi Georgea päivittäin ja kerää tietoa hänen päivittäisistä rutiineistaan ja aikatauluistaan. Lisäksi kuvaaja tulee puistossa lähietäisyydellä prinssistä saadakseen parempia kuvia. Henkilökunnan mukaan herttuapari ymmärtää prinssin julkisen roolin, mutta haluaa, että tämä voi elää lapsuutensa mahdollisimman normaalisti.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että prinssi William ja herttuatar Catherine menevät ajoittain liian pitkälle vaatimuksissaan ja toiveessaan elää täysin yksityisesti työtehtäviensä ulkopuolella. Kuninkaallisen perheen jäsenenä oleminen ei kuitenkaan ole mikään kahdeksasta neljään työ, eikä siitä maksettu korvaus ja erittäin laajat etuoikeudet myöskään ole sellaisen työn palkka. Mutta lapsen kohdalla tilanne on toinen. Jos todella on totta, että aikuiset miehet päivittäin seuraavat lasta ja pyrkivät kuvaamaan häntä sellaiselta etäisyydeltä, josta lapsi ja hänen kanssaan olevat aikuiset heidät havaitsevat ja aiheuttavat näin turvattomuuden tunnetta, ei se ole oikein. Kiinnostus pikkuprinssiä kohtaan on suurta, mutta suuri yleisö varmasti kestää sen pettymyksen, ettei näe viikoittain suttuisia kuvia prinssistä istumassa rattaissa.

Hovin tiedonannosta seuranneessa keskustelussa on ollut mielenkiintoisia piirteitä. Enemmistö tuntuu olevan sitä mieltä, että lasta ei saa kuvata, eikä kyseessä ole sananvapauden tai lehdistön vapauden rajoittaminen, jos tätä pyritään estämään. Vastapuoli taas vetoaa juuri näihin perusoikeuksiin ja ymmärrän kyllä sitäkin puolta. Britanniassa laki sallii julkisella paikalla kuvaamisen ja on erikoista vaatia, että tämä oikeus ei koskisikaan kaikkia. Lisäksi kyseessä ei ole mikään tavallinen lapsi, vaan nuoresta iästään huolimatta prinssi Georgella on merkittävä yhteiskunnallinen asema.

Kriittisiä kannanottoja on herättänyt myös herttuaparin ja hovin vaihteleva linja suhteessa paparazzikuviin. Esimerkiksi huhtikuussa Australiassa paikalliset kuvaajat nappasivat kuvia, joissa herttuatar leikkii prinssin kanssa yksityisessä puutarhassa ja hovin mukaan prinssi William ja herttuatar Catherine suhtautuivat kuviin hyvin rennosti. Minkäänlaista julkista vastalausetta ei myöskään esitetty. Koska nyt yritetään estää kuvat prinssistä lastenhoitajan kanssa, pahat kielet ovat ehdottaneet, että tarkoituksena onkin suitsia huonompaa julkisuutta ja ongelmaa ei ole, kun PR on positiivista. Luulen kuitenkin, että ennemmin kyse on siitä, että prinssi ja herttuatar ymmärtävät oman asemansa ja tietävät, että on vaikeampaa estää kuvia, joissa aikuiset kuninkaalliset supertähdet itse esiintyvät. Lisäksi nyt tähtäimessä on rauha kotimaassa ja kotikaupungissa, millä on luonnollisesti enemmän merkitystä kuin yksittäisellä tapahtumalla ulkomailla.

Herttuaparin tiedotteessa ei nimetty valokuvaajia nimeltä, mutta toisen tiedetään olevan kuninkaallisen perheen kanssa pitkähkön yhteisen historian jakava Niraj Tanna. Kuvaaja julkaisi seitsensivuisen tiedotteen, jossa hän yksiselitteisesti kielsi seuraavansa prinssiä tai tulevansa niin lähelle, että prinssi tai lastenhoitaja ylipäätään huomaavat hänen olevan paikalla. Toisen mahdollisten oikeustoimien kohteena olevan kuvaajan paljastuttua Tannaksi koko juttuun tuli lisää mielenkiintoisia piirteitä. Kun Niraj Tanna astui kameroineen kuvaan noin kymmenisen vuotta sitten, kävi selväksi, että hänellä on asiansa osaavia tietolähteitä. Tanna on vuosien saatossa onnistunut olemaan yllättävän usein juuri siellä, missä Cambridgen herttuapari tai prinssi Harrykin ovat, vaikka muita kuvaajia ei ole paikalla näkynyt. Tällä toiminnalla hän ei ole noussut ainakaan prinssien suosikkilistalla kovin korkealle ja tiedetäänpä jopa prinssi Harryn joskus käyneen käsiksi kuvaajaan Lontoon öisillä kaduilla. Niraj Tanna istui syytettyjen penkillä myös silloin, kun prinssi Williamin tyttöystävä Kate Middleton koki yksityisyyttään loukatun Tannan napattua hänestä kuvia tenniskentällä. Kuvat otettiin todistettavasti julkiselta kävelytieltä, mutta Tanna ja kuvatoimisto suostuivat maksamaan nykyiselle herttuattarelle korvauksia.

Toisaalta Niraj Tannan väitetään olleen vuosikausia Middletonien perheen luottopaparazzi, jonka palveluksia voitiin käyttää, kun positiivista julkisuutta tarvittiin. Tannalle Middletonit myös soittivat, kun perheen omaan valokuva-albumiin haluttiin kopioita tämän räpsäisyistä. Onko Niraj Tanna siis henkilökohtaisen vihan kohde ja siksi taas tulilinjalla, vai käyttääkö hovi häntä eräänlaisena syntipukkina, jonka kautta asia saadaan julkisuuteen? Selvästihän hovin tarkoituksena on pelotella freelance kuvaajat kaikkineen pois prinssi Georgen kannoilta, eikä niinkään päästä eroon juuri näistä kahdesta kuvaajasta. Oikeuteen kuninkaalliset uhkailuistaan huolimatta eivät mielellään mene, mistä kertoo sekin, että esimerkiksi herttuattaresta yläosattomia kuvia vuonna 2012 napsinut ranskalaiskuvaaja ei ole vieläkään vastaanottanut haastetta.

Loppujen lopuksi kysymys lieneekin siitä, mikä prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen tavoite on? Jos pientä lasta todella häiritään hovin kuvaamalla tavalla, ei minusta edes sananvapaus sitä oikeuta. Mutta jos kyse on ennemminkin sensuurista ja yrityksestä rajoittaa lehdistöä johtamalla yleisöä harhaan, asia on päinvastoin. Ylipäätään prinssi ja herttuatar käyvät taistelua tuulimyllyjä vastaan. Yleisön ja median kiinnostus ei tunnu vähenevän ja jos niin joskus käy, herttuaparin kannattaisi olla siitä ennemminkin huolissaan.

Muissa Euroopan monarkioissa yksityisyysongelmaa käsitellään vaihtelevin keinoin. Alankomaissa kuninkaallista perhettä ei saa lainkaan kuvata vapaa-ajalla, ilman erillistä lupaa, mikä tuntuu minusta jo lehdistönvapauden rajoittamiselta. Tanskassa ja Ruotsissa asiaa on lähestytty eräänlaisella kaupankäynnillä: kuninkaallinen perhe tuo lapsensa kuvattavaksi tasaisin väliajoin ja lisäksi julkaisee kuvia esimerkiksi vuodenkierron tai juhlapäivien tiimoilta. Vastineeksi he saavat yksityisyyttä muina aikoina. Toimisiko tämä Britanniassa? Voisivatko prinssi William ja herttuatar Catherine voittaa markkinat itselleen julkaisemalla prinssistä kuvia aiempaa selvästi useammin? Välttämättä eivät, sillä markkinat ja kulttuuri ovat kovin erilaiset, mutta kyllä sen kokeileminen tuntuisi hedelmällisemmältä kuin tämä aina negatiiviseksi julkisuudeksi kääntyvä mediapeli.

Mainokset

6 kommenttia artikkelissa “Prinssi William ja herttuatar Catherine hakevat lakiteitse yksityisyyttä prinssi Georgelle

  1. Niraij Tannan kertoma, että välttämättä ei aina edes tiedetä hänen olevan paikalla, sai ainakin minussa aikaan epämiellyttäviä tunteita. On siis mahdollista, että aina kuvataan, kun et ole neljän seinän sisällä. Millaista sellainen elämä on kuka siihen vapaaehtoisesti haluaa? Joku raja sillekin täytyy löytyä, mutta on niin vaikeasti hallittavissa ja vaikea olla siinä johdonmukainen, kun suosio määrittää liian montaa asiaa. Lasta pitäisi voida suojata se on selvä ja siihen prinssi Williamilla ja herttuatar Catherinella on oikeus. Ruotsin malli kuulostaa järkevältä, mutta riittäisikö se englantilaisille?

    Tykkää

    • Se on totta, että varmasti on inhottavaa, kun ei välttämättä edes tiedä joutuneensa kuvatuksi, kunnes näkeekin kuvansa lehdessä. Monet julkkikset (ja kuninkaallisetkin) ovat valittaneet myös, että nykyään kun kaikilla on älypuhelin, jokainen kansalainen on mahdollinen paparazzi. Pahimmillaan kuvat myydään lehdille ja vähintäänkin julkaistaan Twitterissä. Ainakin prinssi Harry on kertonut tämän olevan inhottavaa.

      Jonkun rajan on löydyttävä, se on totta. Ei ihminen sentään voi olla julkista omaisuutta 24/7. Mutta ymmärrän kyllä sen vastapuolenkin, sillä ennakkotapaus on aina ennakkotapaus ja sillä voi olla arvaamattomia ja negatiivisiakin seurauksia. Vaikea asia, ei käy kateeksi.

      Henkilökohtaisesti epäilen, että ainakaan pelkkien muotokuvien julkaiseminen ei riittäisi. Mutta ehkä auttaisi, jos prinssiä voisi nähdä muutenkin, esim. katsomassa isänsä poolomatseja tms. Siis sellaista epämuodollista, mutta kuitenkin julkista.

      Ja sitten se, mitä en tuohon itse artikkeliin nyt tullut kirjoittaneeksi, mutta Katen ja Williamin pitäisi itse esiintyä enemmän. Jos käy kaksi kertaa ihmisten ilmoilla ja katoaa aina sen jälkeen kuukaudeksi tai kahdeksi, yleisö ja lehdistö eivät ikinä saa tarpeekseen. Jos esiintyisivät julkisuudessa tasaiseen tahtiin, sellainen hysteerinen mielenkiinto varmasti hiipuisi.

      Tykkää

  2. Todella mielenkiintoinen kirjoitus, itse en ole sen pahemmin tutustunut tähän keissiin kuin vain törmäsin pätkään heidän lausunnostaan. Itse on samoilla linjoilla sinun kanssasi, George tulisi ihan hyvänmaun rajoissa jättää rauhaan lapsena. Mutta ihan totta se on, että mitä harvemmin Katea, Williamia ja Georgea nähdään julkisuudessa, sitä enemmän menekkiä näillä paparazzi kuvilla on.

    Tykkää

    • Kiitos 🙂

      Tämä on vaikea kysymys tosiaan, ei taida olla olemassa helppoa ratkaisua. Minusta Katen ja Williamin kannattaisi kuitenkin yrittää taistella asiassa ennemmin porkkanalla kuin kepillä, koska taistoa on edessä vuosikymmeniä ja vaikea on uskoa, että kepillä saadaan aikaan hyvää lopputulosta. Voi tietysti olla, että media saadaan peloteltua lopettamaan epätoivotut kuvat ja jutut, mutta haluavatko ottaa riskin, että lehdistö samalla suivaantuu ja kääntyy perhettä vastaan? Siitä voi tulla rumaa jälkeä ja nyt jo on nähtävissä, että toimittajat kirjoittajat somessa ja lehdissäkin aiempaa kriittisemmin kun on ollut tilanteita, joissa he ovat esimerkiksi kokeneet, että hovista on heille valehdeltu. Lehdistön kosto voi olla hirmuinen! 😀

      Tykkää

  3. Ristiriitainen pulma. Pojalla, jonka nimi on George, on samanlaiset tarpeet kuin kenellä tahansa lapsella. Lapsen näkökulmasta paparazzit ovat varmasti pelottavia, joten ei varmasti Georgen kannalta ole mukavaa joutua paparazzien kuvattavaksi.

    Toisaalta hän ei ole tavallinen poika, vaikka onkin ihminen. Ymmärrän Williamin ja Catherinen huolen, mutta eivät he loputtomiin voi Georgen yksityisyyttä varjella (valitettavasti). Ranskan kuningatar Marie Antoinetten kerrotaan sanoneen tyttärelleen näin: ”Jos olisit ollut poika, olisit kuulunut valtiolle. Koska olet tyttö, kuulut minulle”. Vanhentunut lause, mutta taakse kätkeytyy totuuden siemen. Kuninkaalliset eivät ole yksityishenkilöitä, joihin pätee tismalleen samat pelisäännöt kuin tavalliselle tallaajalle.

    Ruotsin ja Tanskan käytäntö on toimiva. Ehkä Britannian hovi voi ottaa oppia muualta.

    Tykkää

    • Hyviä pointteja erityisesti tuo, ettei loputtomasti voi yksityisyyttä varjella ja että samat säännöt eivät päde kuin tavallisiin ihmisiin.

      Tuntuu, että Kate ja William pitäisivät Georgen piilossa 18-vuotiaaksi, jos se olisi mahdollista. Ja onhan se ymmärrettävää, jokainen vanhempi haluaa suojella lastaan. Toisaalta kuitenkin ainakin näin ulkopuolisesta esim. Victorian ja Danielin taktiikka näyttää hyvältä, eikä Estelle vaikuta kärsivän mitenkään muutamista julkisista esiintymisistään.

      Ja se nyt vain on niin, että George on prinssi, ei voi mitään. Sitten pitää luopua asemasta (Williamin), jos sitä ei kestä. Tietenkään ylilyöntejä ja mitä tahansa ei tarvitse sietää, mutta ei voi myöskään ottaa vain rusinoita pullasta.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s