Ruotsin kuninkaanvaihdos 1973 Avun toimittajan silmin

Ruotsin kuningas Kustaa VI Aadolf kuoli syyskuun 15. päivänä 1973 sairaalassa Helsingborissa vajaan 23 vallassaolovuoden jälkeen. Kuninkaan kuoltua hänen pojanpojastaan prinssi Carl Gustafista tuli Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa. Ennen uuden kuninkaan valtaannousua vanhan kuninkaan ruumis tuotiin kunniasaatossa takaisin Tukholmaan hautaamista varten. Näitä historiallisia tapahtumia olivat todistamassa myös Apu-lehden toimittaja Annamaija Kataja ja valokuvaaja Martti Brandt, jotka raportoivat lukijoille runsain kuvin ja sanoin, sekä aikakauden tyyliin lehden numerossa 39/1973.

Ruotsin kuninkaan kuolema ja valtaannousu suomalaisessa lehdessä - kuninkaalliset

(c) Apu nro 39 28.9.1973

On aamu.
Päivästä tulee aurinkoinen. Helsingborin sairaalan pihamaalle kokoontuu ihmisiä: kaupungin johtohenkilöitä vaimoineen, kaikki mustissa, lehdistöä. Sairaalan henkilökunta valkeissa työtakeissaan saapuu täysilukuisena, he asettuat kunniakujaksi sen lyhyen reitin varrelle, jota surusaattue pihamaalla kulkee. Syksyinen aamu on kirpeä ja heitä paleltaa. Aidan takana on jo sankka ihmismuuri.

90-vuotiaan kuninkaan terveys oli jo jonkin aikaa heikentynyt ja lopulta kuningas menehtyi leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin ja  keuhkokuumeeseen sairaalahoidossa. Ennen sairaalan siirtymistään kuningas oli viettänyt viimeisiä aikojaan kesäpaikassaan Sofieron linnassa Skånessa. Koska kuningas aiottiin haudata edesmenneiden vaimojensa prinsessa Margaretin ja kuningatar Louisen rinnalle kuninkaalliselle hautausmaalle Solnan Hagaan, nostettiin kuninkaan arkku sairaalan pihalla ruumisauton kyytiin ja 12 tuntia kestänyt matka Tukholmaan alkoi. Paikalla sairaalalla olivat kuninkaan pojat prinssi Bertil, sekä kreivit Sigvard ja Karl-Johan.

Ruotsin kuninkaan kuolema ja valtaannousu suomalaisessa lehdessä - kuninkaalliset

(c) Apu nro 39 28.9.1973

Kuninkaan viimeinen matka taittui autosaattuessa pääasiassa pitkin moottoritietä, mutta myös pienempiä teitä ja katuja halki asutuskeskusten. Kuudensadan kilometrin matkalla teiden varsille oli kerääntynyt aikalaisarvioiden mukaan satoja tuhansia, ellei jopa miljoona kansalaista jättämään jäähyväisiä kuninkaalle. Toimittaja Katajalle jää mielikuva, että kansa on tullut paikalle hyvästelemään ihmisen, ei instituutiota.

Ja voiko kuningas sinne onnellisemmin sinne kulkea kuin tämä vanhus: rakkauden ja kunnioituksen reunustamaa tietä, jota ruusut kattavat ja soihtujen lämmin loiste valaisee.

Paikalle saapui niin koululaisia ja opiskelijoita kuin eläkeläisiä, perheenäitejä vauvoineen ja pellonlaidoille pysähtyneitä maanviljelijöitä. Armeijan ja erilaisten maanpuolustusjärjestöjen edustajat tekivät univormuissaan kunniaa ja soittokunnat soittivat surumarssia. Ihmiset asettivat tielle kukkia, joiden yli kuollutta kuningasta kuljettanut ruumisautosta, poliisiautosta ja moottoripyöräpoliiseista, sekä adjutanttien, kunniavartioston upseerien, lähisukulaisten ja lehdistön autoista koostunut saattue ajoi.

On yksinäinen kirkkoherra kadunkulmassa virkapukuisena ja Raamattu ristittyjen käsien välissä, on kokonaisen seurakunnan papisto, joka laulaa virttä. Lapsi parkuu äitinsä sylissä, mutta äiti vain odottaa. Vanhus on kantanut kalliolle telttatuolin ja pitää kädessään asterikimppua, hän heittää sen kuninkaan auton eteen. On pyörätuoliin sidottu liikuntakyvytön, jonka pään mukana olija paljastaa, kun aika on; kunnianosoitus kuolleelle kuninkaalle.

Ruotsin kuninkaan kuolema ja valtaannousu suomalaisessa lehdessä - kuninkaalliset

(c) Apu nro 39 28.9.1973

Lopulta illalla kunniasaatto saapui Tukholmaan, jossa kaupunkilaiset olivat niin ikään kerääntyneet kaduille odottamaan autokulkuetta. Kuninkaan linnan pihalla arkun ottivat vastaan kuninkaan poikien lisäksi heidän veljenpoikansa, uusi kuningas Kaarle Kustaa, sekä nuoren kuninkaan sisaret aviopuolisoineen. Paikalla oli myös prinssi Bertilin pitkäaikainen elämänkumppani rouva Lilian Craig, jonka kanssa prinssi avioitui pian kuningas Kaarle Kustaan ja Silvian häiden jälkeen. Sisällä linnassa arkku asetettiin lepäämään Vihreään salonkiin.

Seuraavana päivänä oli vuorossa uuden kuninkaan virkaanastujaiset, jonka aikana hän vannoi valansa ja piti puheen, sekä tervehti kansaansa linnan parvekkeelta. Toimittaja Annamaija Kataja on paikalla sekä kahdenkymmenen tuhannen ihmisen väkijoukossa parvekkeen alla, että aiemmin päivällä valtiosalissa, jossa tuore kuningas vannoi valansa.

Ruotsin kuninkaan kuolema ja valtaannousu suomalaisessa lehdessä - kuninkaalliset

(c) Apu nro 39 28.9.1973

Juhlallinen tilaisuus alkoi kuninkaan saapumisella saliin. Kulkueen kärjessä astelivat henkivartiokaartin jäsenet, jotka olivat pukeutuneet kuningas Kaarle XII:n aikaisiin asepukuihin 1600- ja 1700-lukujen taitteesta. Asuihin kuului nahkasaappaat, miekat ja kolkkahatut, sekä sini- ja keltasävyiset vaatteet. Henkivartiokaartia seurasivat hovin jäsenet kuten hovimarsalkka ja kamariherrat ja lopulta myös kuningas itse. Toimittajaan nuori kuningas ei oikein tehnyt vaikutusta, eikä myöskään maan pääministeri Olof Palme, jonka niskahiukset sojottivat Katajan mukaan frakkipaidan kauluksen päällä ja olemus oli muutenkin laihtunut ja väsynyt.

Sitten tulee kuningas yhtäkkiä näkyviin pitkien, hoikkien kimaltavien herrojen takaa. Ja on niin kovin nuorennäköinen, niin kovin pyöreäposkinen. Päätään lyhyempi muita, astuu vielä vähän epätahdissa ja varpaat sisäänpäin. Eivätkä edes amiraalinunivormu ja lukuisat kunniamerkit tee hänestä juhlallisen näköistä eikä käytävän hämäräkään kätke sitä tosiseikkaa, että pyöreät posket vähän vapisevat.
Poika on perin, perin jännittynyt.

Toimittaja Kataja ei juhlallisuuksia niele muutenkaan purematta. Itseään tasavaltalaiseksi tituleeraten toimittaja hieman hämmästelee sekä koko näytelmää, että erityisesti sitä, kuinka valtiopäivien vanha ja kokenut puhemieskin vakuuttaa lojaalisuuttaan ”tälle jännittyneelle nuorukaiselle”. Lisäksi toimittaja on kiinnittänyt huomiota myös tilaisuuden miesvaltaisuuteen. Lukuunottamatta kuninkaan surupukuisia sisaria naisia ei juuri ollut paikalla, vaan heidät oli kutsuttu vasta myöhemmin järjestettyyn surujumalanpalvelukseen.

Ruotsin kuninkaan kuolema ja valtaannousu suomalaisessa lehdessä - kuninkaalliset

(c) Apu nro 39 28.9.1973

Iltapäivän aikana kaupunkilaiset kerääntyivät linnan edustalle odottamaan kuninkaan tervehdystä. Paikalle oli saapunut myös useita kuoroja, jotka yhdessä yleisön kanssa virittivät kuninkaalle laulutervehdyksiä, sekä kansallislaulun, johon tuore monarkkikin yhtyi.

Edellisenä päivänä edesmenneen kuninkaan ruumissaatto sai toimittaja Katajan runosuonen sykkimään ja tilanne ehkä jopa hieman herkisti, mikä purkautui sitten ylistävänä ja kaunopuheisena tekstinä. Alle kolmikymppisen naimattoman kuninkaan valtaannousu seremonioineen taas näyttävät saaneen esiin Katajan tasavaltalaisen puolen ja terävä kynä sivaltaa vielä kuninkaan lisäksi tämän lankoja.

Samanaikaisesti alkaa linnan ikkunoihin ilmestyä päitä. Suorastaan epäkuninkaallisen uteliaita ovat kuninkaan kaksi ulkomaista lankoa, herrat Ambler ja Hohenzollern. Kun lauluseremoniat alkavat he avaavat ikkunatkin nähdäkseen paremmin. Prinssi Hohenzollernilla on mukanaan oma kaitafilmikameransa, jota hän innokkaasti käyttää. Otteet ovat ammattimaiset, välillä hän roikkuu ikkunastaan saadakseen kuvan kansanjoukoille heiluttavasta langostaan ja välillä taas panoroi yleisöjoukkoa ja herra Ambler antaa vieressä ohjeita.

Tässä vaiheessa toimittaja antaa jo kuitenkin nuorelle kuninkaalle synninpäästön, sillä jännitys on näyttänyt hävinneen ja kiitospuhe on ”koruton ja aito”, sekä hurraa-huudot miehekkäät ja tarmokkaat. Edessä on toimittajan mukaan vuosikymmeniä kansalaisten herkeämätöntä valvontaa ja yksinäistä vallanpitoa. 1970-luvulla monarkia oli vielä hyvin toisenlainen kuin nykyään ja kuninkaalle odotettiinkin nopeaa ja arvonmukaista avioliittoa. Annamaija Kataja päättää juttunsa kuvitelmaan siitä, kuinka vuosikymmenien kuluttua kuningas Kaarle Kustaa itse makaa arkussa linnankirkossa ja hänen poikansa seisoo parvekkeella vastaanottamassa kansan suosionosoitukset. Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin tiedämme, että kuninkaan vierellä seisoo nyt saksalaissyntyinen tulkki ja noita huutoja vastaanottaa aikanaan tytär.

Mutta siihen on aikaa.


Tekstilainaukset Annamaija Kataja, Apu nro 39 28.9.1973, s. 22 – 29,  julkaisija Kustannusliike Apulehti, Valiolehdet OY


Videot (c) Kungahuset via Youtube

Advertisements

2 kommenttia artikkelissa “Ruotsin kuninkaanvaihdos 1973 Avun toimittajan silmin

  1. Mielenkiintoinen postaus vuoteen 1973. Toimittajien tapa kirjoittaa oli toinen ja sitä lukiessa huvitti suorasukaisuus. Toivottavasti saamme lukea lisää näitä juttuja vuosikymmenien takaa, kuvitettuina aidoilla lehtikuvilla, aivan kuin omista kätköistä kaivettuja??

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s