Herttuatar Camillan muistokirjoitus veljestään

Cornwallin herttuatar Camillan veli, Mark Shand menehtyi yllättäen huhtikuussa 2014. Eilen Lontoossa juhlistettiin Shandin elämää muistojumalanpalveluksella ja samana päivänä The Times -lehdessä julkaistiin herttuatar Camillan kirjoittama muistokirjoitus rakkaasta veljestään.

Mark Roland Shand (28.6.1951 – 23.4.2014) oli matkakirjailija ja ympäristönsuojelija, joka keskittyi erityisesti uhanalaisen aasiannorsun suojeluun ja jolle Intia oli intohimo ja suuri rakkaus. Vaiherikkaan elämän elänyt Shand oli Walesin prinssi Charlesin puolison, Cornwallin herttuatar Camillan nuorempi veli. Shand kuoli New Yorkissa huhtikuussa 2014 lyötyään päänsä kaaduttuaan jalkakäytävällä. Mark Shandin hautajaisia vietettiin toukokuun 1. päivänä.


Eilen torstaina oli vuorossa muistojumalanpalvelus, joka järjestettiin juhlistamaan Mark Shandin elämää. Paikalla olivat luonnollisesti myös herttuatar Camilla ja prinssi Charles. Lisäksi kuninkaallisen perheen jäsenistä tilaisuuteen osallistuivat Yorkin prinsessa Beatrice, sekä Kentin prinssi Michael ja prinsessa Michael.



Eilen julkaistiin myös herttuatar Camillan kaunis muistokirjoitus, jossa hän kuvaa veljeään ajoittain raivostuttavaksi, mutta karismaattiseksi ja tuhoutumattomaksi. Herttuatar Camillan mukaan Shandilla oli rämäpäinen suhtautuminen elämään ja jos elämä toi vastoinkäymisiä esimerkiksi rahan tai rakkaushuolien muodossa, Shand pakkasi tavaransa ja suuntasi seikkailulle johonkin päin maailmaa. Toisaalta aasiannorsun pelastaminen ja vuosikymmeniä kestänyt rakkaus Intiaan olivat veljelle selvästi intohimo ja sydämenasia. Herttuatar Camillan ja Mark Shandin on kerrottu olleen erittäin läheisiä ja kirjoituksesta huokuukin rakkaus ja kunnioitus veljeä kohtaan.

On a glorious early Spring day in Scotland where red squirrels scampered over the lawn, breakfasting on a conveniently placed bucket of nuts, and birds of all sizes sang away in their morning chorus, peace reigned and all seemed well – until the shrill ring of the telephone broke the magic.  An anguished voice on the other end told me that something terrible had happened to my brother; my indestructible brother, Mark.  Surely nothing could have happened to him?  He was in New York raising money for his beloved elephants, but an unfamiliar pavement had claimed his all-too-short life following a hugely successful auction for ”The Elephant Family”, a charity he co-founded in 2002.  My charismatic and sometimes infuriating brother, who had survived tsunamis, shipwrecks, poisoned arrows and even the fearsome Komodo dragons, was no longer with us.

We were lucky children; we spent an idyllic childhood living in Sussex under the South Downs.  It was happily before the advent of political correctness and health and safety, to neither of which Mark in his later life ever conformed.  He metamorphosised from rather a bad-tempered, fat child into a golden boy, blessed with good looks, charm and a ”devil may care” attitude to life.  If a problem arose with an irate bank manager (finance not being his forte!) or a difficult romance, he packed his bags and set off, usually with his friend Don McCullen on another ”boys own” adventure; much to the chagrin of my parents.

But in 1988, on a visit to India, something happened that was to change his life.  Mark arrived in Bhubaneswar, the capital of Orissa in Eastern India, and rescued a beautiful female elephant from a life of begging and misery.  Her name was Tara.  They embarked on a thousand mile journey across the North of India (which he recalls in his best-selling book, ”Travels on my Elephant”) and by its finale he was in love.  This was the start of his life-long passion for India and his quest for the survival of the Indian Elephant… 

Mark’s ultimate goal was to secure elephant corridors in India and Thailand, where people and wildlife are fighting for the same space.  The reality of living in a basic home, close to the world’s largest wild and starving species, poses a daily threat to people and their livelihoods.  Mark discovered a solution that would work for both; the project would build safe new homes and secure agricultural land for the families living there.  In 2011 he secured the Kerala corridor.

Last year, when we were visiting India, he took my husband to see it.  In monsoon-like conditions and, much to Mark’s fury, in the absence of any elephants at all (for every living creature, except for two cows, had been frightened off by the hoards of police) my husband was at last able to meet some of the people who had helped with, and benefitted from, Mark’s extraordinary legacy; a legacy which as co-Presidents of the Elephant Family, my husband and I will strive to fulfill.  They say that elephants never forget; Tara never forgot him and neither will we…




Viitteet:

Mark Shandin aasiannorsun ja sen elinympäristön suojeluun keskittyvä järjestö, The Elephant Family

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s